Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Noin vanhoista astioista voi lasitteista lieta esim lyijyä ruokaan. Tuolla perusteella älä ainakaan käyttöön ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Tässä on kaksi logiikkaa.
1) Nythän te alatte juoda kahvia ja leipoa useammin, kun anoppi hyvää hyvyyttään tuo teille kahvia ja jauhoja.
2) Kaikenlaiset pyynnöt toiseen suuntaan ovat ahdistavia ja vaativia. Siksi pitää aina antaa jotain vähän sinne päin, mikä on itse valittua.
Tämähän se tärkein. Ei mitään väliä, osuuko tavara edes lähelle toivottua, kunhan on itse saanut valita. Ja sitten ihmetellään, kun sille lahjalle ei löydykään käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Tässä on kaksi logiikkaa.
1) Nythän te alatte juoda kahvia ja leipoa useammin, kun anoppi hyvää hyvyyttään tuo teille kahvia ja jauhoja.
2) Kaikenlaiset pyynnöt toiseen suuntaan ovat ahdistavia ja vaativia. Siksi pitää aina antaa jotain vähän sinne päin, mikä on itse valittua.Tämähän se tärkein. Ei mitään väliä, osuuko tavara edes lähelle toivottua, kunhan on itse saanut valita. Ja sitten ihmetellään, kun sille lahjalle ei löydykään käyttöä.
Tää on jännä. Kun mä annan lahjan, niin mä yritän miettiä, mistä se lahjan saaja tykkää. Voin ostaa mielestäni turhan ja/tai ruman tavaran, jos toinen on sitä toivonut. No käsitä, miksi antamani lahjan pitäisi miellyttää minua.
Toinen on anoppini harrastama ideologia, että lahja = laina. Jos hän tuo jotain lahjaksi, hän saattaa ihan pokkana tulla pyytämään "lahjan" takaisin. Huvittava hetki, kun lapsi oli saanut jonkun vaatteen, ja anoppi oli luvannut tuttavan lapsenlapselle tämän samaisen rievun. Se kyseinen paita ei ollut kovin mieluinen mulle, joten en ollut viitsinyt hirveästi nähdä vaivaa mustikkasoppavahingon jälkeen. Anoppi pää punaisena huusi, että ei hän voi tällaista Irmalle antaa. Nii-in. Meillä se oli menossa roskiin. Nykyään en suostu ottamaan vastaan mitään, mitä anoppi tuo, miellytti se esine minua tai ei. En jaksa tuollaisia turhanpäiväisiä taisteluita.
Nyt romujen aika ole,myykää.Aina yllättävää joku ostaa...Kun ihminen tulee vanhemmaksi,alkaa luopua jutuista.Moni hamstraa katsokaa että se tervettä.Eikä vieteri ala pyörii toisin päin,tekin tulette vanhoiksi.Yks tuttu vanhempi nainen sanon mul tarvittava myykää ,tehkää jotain romuil mikä jäi.Arvokasta suomal.yms romul in markkinat.Viette vaik hirvaskankaalle.Ja kaikel on ostajansa.
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhoista astioista voi lasitteista lieta esim lyijyä ruokaan. Tuolla perusteella älä ainakaan käyttöön ota.
Tämä asia on toistettu täällä kymmeniä kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutossa anoppi ja appi alkoivat raahaamaan meille vanhoja rojujaan. Astioita, mattoja, lamppuja, verhoja ym. Ystävällisesti sanoin heille, että ei kiitos, ollaan jo yhdessä suunniteltu sisustusta ja pikkuhiljaa hankitaan sellaista tavaraa mitä itse halutaan. Olen nämä ihmiset tuntenut yli 10 vuotta, en edes tajunnut loukkaavani tuollaisella kommentilla. Mutta se oli siinä. Välit meni poikki, eikä pelkästään muhun vaan koko perheeseen, eli omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Tästä jo vuosia aikaa ja tilanne edelleen sama.
Ihmisellä on kyllä jonkun sortin vakavanpuoleinen luonnehäiriö jos katkaisee välit lapseensa ja lastenlapsiinsa noin idioottimaisesta syystä. Suomalaisissa vaikuttaa olevan näitä ammattiloukkaantujia ja mielensäpahoittajia enemmän kuin missään muualla maailmassa. Jokin kansallinen luonteenpiirre, ja hyvin ikävä sellainen.
Ei ole teidän vikanne jos suuttuivat, hyvä kun pääsitte eroon noin hankalista ihmisistä.
Tosin haluavat varmaan uudestaan väleihin kun vanhenevat siihen pisteeseen että alkavat tarvita apua asioidensa hoitoon. Paitsi jos heillä on joku toinen suosikkilapsi joka hoitaa heidän asiat ja ottaa vastaan kaiken vanhan romun ja myy vaivihkaa pois kirpparilla ilman että vanhemmat tietävät koko asiasta.
Hei iltapäivälehtien toimittajat - taas olisi mielenkiintoinen jutunaihe lehteen- vanhemman sukupolven "aarteet" joita tyrkytetään lapsille väkisin ja sitten loukkaannutaan kun lapset kieltäytyvät. Vai pelkääkö toimittajat että boomerit suuttuvat siitäkin?
Appiukonko? Anoppi hei....
https://lh3.googleusercontent.com/proxy/-ndTICefaY_WJSSppl2q2GYShbCedL0…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutossa anoppi ja appi alkoivat raahaamaan meille vanhoja rojujaan. Astioita, mattoja, lamppuja, verhoja ym. Ystävällisesti sanoin heille, että ei kiitos, ollaan jo yhdessä suunniteltu sisustusta ja pikkuhiljaa hankitaan sellaista tavaraa mitä itse halutaan. Olen nämä ihmiset tuntenut yli 10 vuotta, en edes tajunnut loukkaavani tuollaisella kommentilla. Mutta se oli siinä. Välit meni poikki, eikä pelkästään muhun vaan koko perheeseen, eli omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Tästä jo vuosia aikaa ja tilanne edelleen sama.
Ihmisellä on kyllä jonkun sortin vakavanpuoleinen luonnehäiriö jos katkaisee välit lapseensa ja lastenlapsiinsa noin idioottimaisesta syystä. Suomalaisissa vaikuttaa olevan näitä ammattiloukkaantujia ja mielensäpahoittajia enemmän kuin missään muualla maailmassa. Jokin kansallinen luonteenpiirre, ja hyvin ikävä sellainen.
Ei ole teidän vikanne jos suuttuivat, hyvä kun pääsitte eroon noin hankalista ihmisistä.
Tosin haluavat varmaan uudestaan väleihin kun vanhenevat siihen pisteeseen että alkavat tarvita apua asioidensa hoitoon. Paitsi jos heillä on joku toinen suosikkilapsi joka hoitaa heidän asiat ja ottaa vastaan kaiken vanhan romun ja myy vaivihkaa pois kirpparilla ilman että vanhemmat tietävät koko asiasta.
Hei iltapäivälehtien toimittajat - taas olisi mielenkiintoinen jutunaihe lehteen- vanhemman sukupolven "aarteet" joita tyrkytetään lapsille väkisin ja sitten loukkaannutaan kun lapset kieltäytyvät. Vai pelkääkö toimittajat että boomerit suuttuvat siitäkin?
Mä uskon, että välien katkaisu saa juuri syy on joko se, että tässä ilmeisesti miniä ei ole antanut appisten ohjata elämää uudessa kodissa. On siis tottelematon. Vaihtoehtoisesti tämä klassikko "hyvää vaan tarkoitetaan, mutta kun mikään ei kelpaa. Tavarat ovat vain vallan väline.
Daaarisssss kirjoitti:
Nyt romujen aika ole,myykää.Aina yllättävää joku ostaa...Kun ihminen tulee vanhemmaksi,alkaa luopua jutuista.Moni hamstraa katsokaa että se tervettä.Eikä vieteri ala pyörii toisin päin,tekin tulette vanhoiksi.Yks tuttu vanhempi nainen sanon mul tarvittava myykää ,tehkää jotain romuil mikä jäi.Arvokasta suomal.yms romul in markkinat.Viette vaik hirvaskankaalle.Ja kaikel on ostajansa.
Ehkä kannattaa pitää se korkki kiinni, kun kirjoittelee tänne. Tästä sekasotkusta ei saa mitään tolkkua, parhaana juuri tuo lihavoitu osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutossa anoppi ja appi alkoivat raahaamaan meille vanhoja rojujaan. Astioita, mattoja, lamppuja, verhoja ym. Ystävällisesti sanoin heille, että ei kiitos, ollaan jo yhdessä suunniteltu sisustusta ja pikkuhiljaa hankitaan sellaista tavaraa mitä itse halutaan. Olen nämä ihmiset tuntenut yli 10 vuotta, en edes tajunnut loukkaavani tuollaisella kommentilla. Mutta se oli siinä. Välit meni poikki, eikä pelkästään muhun vaan koko perheeseen, eli omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Tästä jo vuosia aikaa ja tilanne edelleen sama.
Ihmisellä on kyllä jonkun sortin vakavanpuoleinen luonnehäiriö jos katkaisee välit lapseensa ja lastenlapsiinsa noin idioottimaisesta syystä. Suomalaisissa vaikuttaa olevan näitä ammattiloukkaantujia ja mielensäpahoittajia enemmän kuin missään muualla maailmassa. Jokin kansallinen luonteenpiirre, ja hyvin ikävä sellainen.
Ei ole teidän vikanne jos suuttuivat, hyvä kun pääsitte eroon noin hankalista ihmisistä.
Tosin haluavat varmaan uudestaan väleihin kun vanhenevat siihen pisteeseen että alkavat tarvita apua asioidensa hoitoon. Paitsi jos heillä on joku toinen suosikkilapsi joka hoitaa heidän asiat ja ottaa vastaan kaiken vanhan romun ja myy vaivihkaa pois kirpparilla ilman että vanhemmat tietävät koko asiasta.
Hei iltapäivälehtien toimittajat - taas olisi mielenkiintoinen jutunaihe lehteen- vanhemman sukupolven "aarteet" joita tyrkytetään lapsille väkisin ja sitten loukkaannutaan kun lapset kieltäytyvät. Vai pelkääkö toimittajat että boomerit suuttuvat siitäkin?
Mä uskon, että välien katkaisu saa juuri syy on joko se, että tässä ilmeisesti miniä ei ole antanut appisten ohjata elämää uudessa kodissa. On siis tottelematon. Vaihtoehtoisesti tämä klassikko "hyvää vaan tarkoitetaan, mutta kun mikään ei kelpaa. Tavarat ovat vain vallan väline.
Varmaan, ja luonnehäiriöstähän tuollainen käytös kielii.
Korjatkaa tilanne. Sanotte että kiitos kauniista ajatuksesta, mutta teidän tarkoituksenanne ei ollut hankkia astioita vaan hankkia juuri sellaiset astiat jotka itse valitsette ja itse toivotte, koska itsehän niitä käytätte ja katselette niitä. Että jos anoppi haluaa niin tuotte toki astiat takaisin hänen nurkkiinsa, tai toinen vaihtoehto on että laitatte ne poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette outoja. :o Minulle kyllä kelpaisi ja olisi kelvannut! Niin köyhää sukua kummankin puolelta, että ei mitään astiastoja tms. ole koskaan edes tarjottu. Pari maljakkoa (tod. nyt arvokasta) kylläkin, kiitin kauniisti - ovat oikein nättejä ja myyntiarvoa on useampi 100 euroa...
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Ei tarvitse ostaa uusia. Mitä väliä sillä kukkakuvioinnilla on? Turhaa haaskata elämäänsä johonkin yksintyiskohtiin jossain lautasissa. Sitäkö elämä on?
Anoppi on kuitenkin ostanut uusia sen sijaan, että olisi taloudellisesti tyytynyt vanhoihin... 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita välit poikki anoppiin tai vaihda miestä! Kyse ei ole vain anopin vanhoista astioista, vaan miehesi käytöksestä. Älä vastaa anopin viesteihin ja puheluihin äläkä päästä häntä sisälle kotiinne. Harrastaako anoppi yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia?
Onko anoppi himohamstraaja, kaikkeen puuttuva jyrä vai läheisriippuvainen hissukka? Ja miksi miehesi ei uskalla kieltäytyä äitinsä vanhoista astioista?
Pidä taukoa yhteydenpidossa. Älä pidä anoppilaan mitään yhteyttä. Älkää käykö anoppilassa kylässä ainakaan puoleen vuoteen. Korona-aikana ei edes tarvitse kyläillä. Usein anoppi on hankala, joskus appiukko on vielä hankalampi ja joskus molemmat ovat erittäin ikäviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Yhdessä toisessa ketjussa puhuttiin suurella tunteella tunnearvosta! Voi niitä ihmisparkoja jotka eivät tunnearvoja ymmärrä/arvosta siinä väitettiin.
Muistakaa kieltäytyä myös mahdollisesta perinnöstä.
Jos ne eivät kelvanneet anopille enää, miksi niiden pitäisi kelvata sinulle?
Vetoa siihen, että vanhoissa astioista on kadmiumia ja lyijyä eivätkä kestä mikroaaltouunia eikä tiskikonetta. Terveydelle vaarallisia ja joutavat pois pilaamasta lastenne terveyttä sekä sinun mielenterveytesi kun joudut katselemaan esineitä, joista et pidä.
Opettele sanomaan ”ei”. Sinun kotisi, sinun elämäsi!
Toinen vaihtoehto lyödä kaikki palasiksi ja tehdä mosaiikkia. Katso Kiti Kokkosen tekemiä ihania mosaiikkitöitä ja inspiroidu.
Mun äiti pitää meidän kotia jonain ylmääräisen roinan loppusijoituspaikkana. Milloin mitäkin vanhaa romuaan antaa "lahjana", ostaa kirpparilta kaikkea mitä halvalla saa ja ottaa kavereiltaan vastaan kaiken ilmaisen ja sitten tyrkyttää meille. Lahjaksi antaa esim jostain kaivetun ikivanhan likaisen peiton meidän taaperolle. Kun ei kelpaa, alkaa marttyyrointi kun häntä ei arvosteta jne. Joskus myös soittaa ja alkaa syyttelemään itku kurkussa marttyyriäänellä että olemme myyneet pois hänen antamansa ARVOKKAAT lahjat. Volivoli. Pitäs v@ttu itellään nuo romut jos niin arvokkaita on. Nuo vielä on semmosta roinaa mitä ei edes kaupaksi saa eikä itsellä mitään intressiä edes myydä jossain fakin fb kirppiksellä rikkinäisiä romuja.
Nyt oon oppinut pitää tiukan linjan et mitään ei vastaan oteta ja kyllähän sitä saa kuulla sitä volinaa kiittämättömyydestä. On se kun kyllähän noitten ny pitäs VÄLTTÄÄ. Vihaan tuota sanaa!!! Välillä kyl sit tulee näitä lahjapakettiin piilotettuja romuja. Muutenkin äitini todella kontrolloiva vaikka itsekin olen jo nelikymppinen, vaikuttaa luulevan että meidän perhe ja koti on hänen nukkekotinsa jossa voi leikkiä outoja roolileikkejään. Sanomattakin lienee selvää, ettei hirveästi tee mieli yhteyttä pitää.
Voi ny v@ttu oikeesti tätäkin.
Meille tänne Kirkkonummella saa tuoda niin paljon ku haluaa kaikkea vanhaa
Muutossa anoppi ja appi alkoivat raahaamaan meille vanhoja rojujaan. Astioita, mattoja, lamppuja, verhoja ym. Ystävällisesti sanoin heille, että ei kiitos, ollaan jo yhdessä suunniteltu sisustusta ja pikkuhiljaa hankitaan sellaista tavaraa mitä itse halutaan. Olen nämä ihmiset tuntenut yli 10 vuotta, en edes tajunnut loukkaavani tuollaisella kommentilla. Mutta se oli siinä. Välit meni poikki, eikä pelkästään muhun vaan koko perheeseen, eli omaan poikaansa ja lapsenlapsiinsa. Tästä jo vuosia aikaa ja tilanne edelleen sama.