Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Meille tänne Kirkkonummella saa tuoda niin paljon ku haluaa kaikkea vanhaa
En usko 🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi astiat ja ajatteli tekevänsä järkevän säästäväisen teon, ja ylpeänä esitteli ilmaisia lautasia. AP suuttui ja mies ei uskaltanut sanoa että ihan itse halusi lautaset 😃
Täällä nyt on vieläkin keskustelua siitä, että onko huono maku ja ymmärrys jos ei ota ilolla vastaan tyrkytettyä Arabian antiikkia.
Olen yksi ketjun alkupäästä kommentoineista, joilla tällaista tyrkytysongelmaa on, ja voin sanoa että ne meille tyrkytetyt astiat eivät ole Arabiaa nähneetkään. Kyseessä on 1970-1980-lukujen taitteessa hankittua käyttölaatuista merkitöntä keramiikkaa. Siis joku valmistaja niillä tietysti on, mutta ei mikään sellainen joka olisi koskaan edes pyrkinyt tekemään mitään käyttödesign-taidetta. Kulhot ovat paksuhkoja, niissä on kolmea väriä paksuja raitoja: punaista, sinistä ja keltaista, ihan murtamattomissa sävyissä. Pohjaan on raappeutunut tummia raitoja ruokailuvälineiden käytöstä. Herättää epäilyksen, irtoaako noista jotain ruuan sekaan. Eivät kestä konepesua eivätkä mikroaaltouunia. Näissä ei ole mikään paksu lasitekerros, pinta on melko mattamainen vaikka vertaisi paljon vanhempiin Arabioihin tms.
Anoppi ei tosiaan itsekään ole näitä käyttänyt ainakaan 30 vuoteen, koska hänellä on tiskikone ja käyttää mieluummin hienompaa konepestävää astiastoaan. Ongelma onkin, että näihin tyrkytysastioihin liittyy muistoja hänen seurusteluajoiltaan, eli hän ei halua hävittää niitä vaikka ovat kaapintukkeena. Se ongelmahan häneltä ratkeaisi, jos astiat saisi meidän kaappeihin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti pitää meidän kotia jonain ylmääräisen roinan loppusijoituspaikkana. Milloin mitäkin vanhaa romuaan antaa "lahjana", ostaa kirpparilta kaikkea mitä halvalla saa ja ottaa kavereiltaan vastaan kaiken ilmaisen ja sitten tyrkyttää meille. Lahjaksi antaa esim jostain kaivetun ikivanhan likaisen peiton meidän taaperolle. Kun ei kelpaa, alkaa marttyyrointi kun häntä ei arvosteta jne. Joskus myös soittaa ja alkaa syyttelemään itku kurkussa marttyyriäänellä että olemme myyneet pois hänen antamansa ARVOKKAAT lahjat. Volivoli. Pitäs v@ttu itellään nuo romut jos niin arvokkaita on. Nuo vielä on semmosta roinaa mitä ei edes kaupaksi saa eikä itsellä mitään intressiä edes myydä jossain fakin fb kirppiksellä rikkinäisiä romuja.
Nyt oon oppinut pitää tiukan linjan et mitään ei vastaan oteta ja kyllähän sitä saa kuulla sitä volinaa kiittämättömyydestä. On se kun kyllähän noitten ny pitäs VÄLTTÄÄ. Vihaan tuota sanaa!!! Välillä kyl sit tulee näitä lahjapakettiin piilotettuja romuja. Muutenkin äitini todella kontrolloiva vaikka itsekin olen jo nelikymppinen, vaikuttaa luulevan että meidän perhe ja koti on hänen nukkekotinsa jossa voi leikkiä outoja roolileikkejään. Sanomattakin lienee selvää, ettei hirveästi tee mieli yhteyttä pitää.
Voi ny v@ttu oikeesti tätäkin.
Samaistun tähän, tosin meillä se sana on ARVO. Kun ihmisillä ei ole enää mitään ARVOJA, kun ei ARVOSTETA sitä tavaraa. Ja äidiltä tulee kyllä ihan hyvää, laadukasta tavaraa, mutta kun meillä on paikat täynnä ja tarkoitus muuttaa pienempään asuntoon, eikä me tarvita yhtään mitään. Eikä mulla ole aikaa eikä tarvetta niitä alkaa myymään, ja jos olisikin, niin sehän vasta väärin olisikin, kun ei ARVOSTETA.
Ulkomailta (ennen koronaa) osti joka matkalta hirveän kasan tuliaisia, kalliita (mutta ei yhtään oman maun mukaisia) käsilaukkuja, huiveja, miehelle lompakoita ja vöitä. Pyjamia ja aamutossuja, joita mies ei käytä. "No mutta jos oppisi käyttämään."
Teineille ja nuorille aikuisille kristallikynttilänjalkoja tms. Mihin ne opiskelijayksiössä laittaa. "No mutta on sitten jotain ARVOkasta nuorellakin."
Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt on vieläkin keskustelua siitä, että onko huono maku ja ymmärrys jos ei ota ilolla vastaan tyrkytettyä Arabian antiikkia.
Olen yksi ketjun alkupäästä kommentoineista, joilla tällaista tyrkytysongelmaa on, ja voin sanoa että ne meille tyrkytetyt astiat eivät ole Arabiaa nähneetkään. Kyseessä on 1970-1980-lukujen taitteessa hankittua käyttölaatuista merkitöntä keramiikkaa. Siis joku valmistaja niillä tietysti on, mutta ei mikään sellainen joka olisi koskaan edes pyrkinyt tekemään mitään käyttödesign-taidetta. Kulhot ovat paksuhkoja, niissä on kolmea väriä paksuja raitoja: punaista, sinistä ja keltaista, ihan murtamattomissa sävyissä. Pohjaan on raappeutunut tummia raitoja ruokailuvälineiden käytöstä. Herättää epäilyksen, irtoaako noista jotain ruuan sekaan. Eivät kestä konepesua eivätkä mikroaaltouunia. Näissä ei ole mikään paksu lasitekerros, pinta on melko mattamainen vaikka vertaisi paljon vanhempiin Arabioihin tms.
Anoppi ei tosiaan itsekään ole näitä käyttänyt ainakaan 30 vuoteen, koska hänellä on tiskikone ja käyttää mieluummin hienompaa konepestävää astiastoaan. Ongelma onkin, että näihin tyrkytysastioihin liittyy muistoja hänen seurusteluajoiltaan, eli hän ei halua hävittää niitä vaikka ovat kaapintukkeena. Se ongelmahan häneltä ratkeaisi, jos astiat saisi meidän kaappeihin.
sanot aopille, että tukes on kehottanut kuluttajia olemaan käyttämättä vanhoja posliiniastioita, koska niistä on löydetty liian usein suuria lyijy- ja muita myrkkypitoisuuksia. Ainoa paikka vanhoille astioille on keräilijät, muutoin ne tulisi heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda anoppia niin elämä alkaa taas hymyillä. Vi##umaiset anopit vaihtoon! Kansalaisaloitteen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti pitää meidän kotia jonain ylmääräisen roinan loppusijoituspaikkana. Milloin mitäkin vanhaa romuaan antaa "lahjana", ostaa kirpparilta kaikkea mitä halvalla saa ja ottaa kavereiltaan vastaan kaiken ilmaisen ja sitten tyrkyttää meille. Lahjaksi antaa esim jostain kaivetun ikivanhan likaisen peiton meidän taaperolle. Kun ei kelpaa, alkaa marttyyrointi kun häntä ei arvosteta jne. Joskus myös soittaa ja alkaa syyttelemään itku kurkussa marttyyriäänellä että olemme myyneet pois hänen antamansa ARVOKKAAT lahjat. Volivoli. Pitäs v@ttu itellään nuo romut jos niin arvokkaita on. Nuo vielä on semmosta roinaa mitä ei edes kaupaksi saa eikä itsellä mitään intressiä edes myydä jossain fakin fb kirppiksellä rikkinäisiä romuja.
Nyt oon oppinut pitää tiukan linjan et mitään ei vastaan oteta ja kyllähän sitä saa kuulla sitä volinaa kiittämättömyydestä. On se kun kyllähän noitten ny pitäs VÄLTTÄÄ. Vihaan tuota sanaa!!! Välillä kyl sit tulee näitä lahjapakettiin piilotettuja romuja. Muutenkin äitini todella kontrolloiva vaikka itsekin olen jo nelikymppinen, vaikuttaa luulevan että meidän perhe ja koti on hänen nukkekotinsa jossa voi leikkiä outoja roolileikkejään. Sanomattakin lienee selvää, ettei hirveästi tee mieli yhteyttä pitää.
Voi ny v@ttu oikeesti tätäkin.
Samaistun tähän, tosin meillä se sana on ARVO. Kun ihmisillä ei ole enää mitään ARVOJA, kun ei ARVOSTETA sitä tavaraa. Ja äidiltä tulee kyllä ihan hyvää, laadukasta tavaraa, mutta kun meillä on paikat täynnä ja tarkoitus muuttaa pienempään asuntoon, eikä me tarvita yhtään mitään. Eikä mulla ole aikaa eikä tarvetta niitä alkaa myymään, ja jos olisikin, niin sehän vasta väärin olisikin, kun ei ARVOSTETA.
Ulkomailta (ennen koronaa) osti joka matkalta hirveän kasan tuliaisia, kalliita (mutta ei yhtään oman maun mukaisia) käsilaukkuja, huiveja, miehelle lompakoita ja vöitä. Pyjamia ja aamutossuja, joita mies ei käytä. "No mutta jos oppisi käyttämään."
Teineille ja nuorille aikuisille kristallikynttilänjalkoja tms. Mihin ne opiskelijayksiössä laittaa. "No mutta on sitten jotain ARVOkasta nuorellakin."Huokaus.
Ah, niin tuttua ”mitä jos vaikka oppisi käyttämään”. Oman äitini suosikki. Tällä perusteltiin teininä sitä, että minulle ostettiin pastellisävyisiä pitsineuleita, kun pyysin mitä tahansa kunhan se on mustaa. Sillä on yritetty perustella vaikka minkälaisen turhan romun tunkemista minun kotiini.
Mieleen on erityisesti jäänyt, kun äiti yritti tyrkyttää minulle neulomaansa kaulahuivia, ihan hienoa kyllä, mutta minulle sopimatonta. Selitin perusteellisesti: huivi on minulle liian lyhyt (se oli lasten kokoa), väri ei ole mieleeni (sitä kirottua pastellia…), ja lanka on myös sellaista jota en voi käyttää, koska saan siitä allergiaoireita. Väänsin oikein rautalangasta. Arvatkaa mitä löysin joulupaketista, ”kun sinä niin ihastelit sitä”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette outoja. :o Minulle kyllä kelpaisi ja olisi kelvannut! Niin köyhää sukua kummankin puolelta, että ei mitään astiastoja tms. ole koskaan edes tarjottu. Pari maljakkoa (tod. nyt arvokasta) kylläkin, kiitin kauniisti - ovat oikein nättejä ja myyntiarvoa on useampi 100 euroa...
Minulla olisi tarjota 1980-luvulla Hobby Hallista ostettua astiastoa, joka on tuolla kaapin täytteenä. Iso osa näyttää ihan ehjältä, mutta jos ne yhtään kolahtaa mihinkään, ne menee heti palasiksi. Valmistajasta tai valmistusmaasta ei ole mitään hajua. Väritys on sellainen kiva beige. Saat ilmaiseksi, jos ilmoitat osoitteen, minne ne voin tuoda tai sitten jos maksat postimaksun.
Vaimon sisko jossain vaiheessa toi miehelleen pieneksi jääneitä vaatteita minulle. Kulahtaneita paitoja ja rupisia villapaitoja xxxL koossa kun ukkonsa oli turvonnut noin xxxxxL kokoon. Kannatan toki kierrätystä mutta tuossa alkuperäisessä koossakin pari äksää liikaa ja jotain rikki kuluneita vanhoja vaatteita? Jonkun vaateparren aluksi otin vastaan, kun luulin että olisivat oikeasti hyväkuntoisia. Jätesäkkiin meni suoraan, ja seuraavalla kerralla sanoin että ei taida olla käyttöä.
On sitten vienyt niitä jollekulle muulle ”tarvitsevalle”. Äijänsä vanhat kalsarit sentään toivottavasti laittaa kaatopaikalle. (Ukko tuskin itse sitäkään osaa.)
Onhan niistä aikoinaan maksettu rahaa, että vaikeaahan ne on heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiskaamaton soppakulho.
https://www.finna.fi/Cover/Show?id=musketti_tmk.M20%3ATMM15698%3A233&in…
Vierailija kirjoitti:
Tiskaamaton soppakulho.
https://www.finna.fi/Cover/Show?id=musketti_tmk.M20%3ATMM15698%3A233&in…
Tietyn paksuinen kikkeli sopinee tuohon holkkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiskaamaton soppakulho.
https://www.finna.fi/Cover/Show?id=musketti_tmk.M20%3ATMM15698%3A233&in…
Mutta, tämähän on jo antiikkia! Ihana!
Vierailija kirjoitti:
Meillekin anoppi yritti tyrkätä sen vanhoja rojuja. Jotain papukaijakannuja ja lotta-astiastoja mitä lie. Minä naureskelin ettei me niin vaivaisia olla että toisen vanhoja astioita tarvittaisiin. Hölmö anoppi.
Jaapa jaa, menetitte satoja euroja, jotka olisitte saaneet noista mainituista hyvällä kirpparilla. Vaikka taisit provoilla,,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://shittytube.com/lovely-amateur-brunette-lady-quickie-poop-video/
Aina herkullinen perse!
No olipas hyvä että avasin tämän ketjun sillä olinkin ajatellut antaa vanhoja astioita miniälle mutta hyvä tietää että ovat pelkkää arvotonta rojua. Nyt osaan viedä ne suoraan kaatopaikalle tai ehkä joku hyväntekeväisyyskirppis ne huolii kun kuitenkin ovat kaikki ehjiä vaikka ovatkin joitakin kymmeniä vuosia vanhoja. Meillä kun kahvi juodaan ruusukupeista niin on nuo muumimukit jääneet käyttämättä mutta mitäpä niitä säästelemään, roskaa kun kerran ovat. Kiitos tiedosta aloittajalle niin en vaivaa miniää turhan takia.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Ei tarvitse ostaa uusia. Mitä väliä sillä kukkakuvioinnilla on? Turhaa haaskata elämäänsä johonkin yksintyiskohtiin jossain lautasissa. Sitäkö elämä on?
Vanhoista astioista voi irrota lyijya. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l…
Jutttelisin anopille naisten kesken mukavasti ja humoristisesti ja hellästi hänen poikansa vaikeudesta sanoa "kiitos, mutta ei kiitos". Ja ostaisin haluamani astiat - ellei mies sitten oikeasti haluakin pitää ne lapsuudenkodin lautaset.
Mä olen suoraan sanonut sukulaisille että mulle on turhaa raahata jotain alelaari löytöjä tai omia vanhoja kamoja, roskiin menee. Mun asunto ja mä päätän mitä täällä on. Mulla ei sitäpaitsi ole tilaa muutenkaan liikaa. Jos jotain haluan esim lahjaksi niin kerron kyllä. Eipä ole kyllä tyrkytetty mitään parittomia kippoja tai lakanoita enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua, meillä on yksi kaapillinen täynnä liinavaatteita ja pyyhkeitä tämän takia. Kahden hengen taloudessa.... :D
Olenkin nyt alkanut kieltäytymään näistä ja myös jouluisin on ilmoitettu kielto lahjoittaa meille lakanasettejä (yleensä tulee silti vähintään yhdet).
Ärsyttää kun haluaisin oman tyylisiä lakanoita ja nättejä pyyhkeitä mutta niitä on nyt niin paljon etten raaski ostaa. Kai nuo vanhat ei sopivat voisi lahjoittaa jonnekki, esim eläinhoitolaan?Totta on toki se, että mies on vasta päälle parikymppisenä muuttanut pois vanhempiensa luota ja anopilla varmaan vieläkin jotain hoivaviettiä häntä kohtaan mutta meneehän tuo hiukan yli. Anoppi myös haluaisi esim vaihdattaa sohvamme jne ja kommentoi muutenkin sisustusta ikävään naureskelevaan sävyyn.
Yrita kayda vaihtamassa joululahjaksi saatu mieleiseen.
Meillekin anoppi yritti tyrkätä sen vanhoja rojuja. Jotain papukaijakannuja ja lotta-astiastoja mitä lie. Minä naureskelin ettei me niin vaivaisia olla että toisen vanhoja astioita tarvittaisiin. Hölmö anoppi.