Lue keskustelun säännöt.
Meneekö masennus itsestään ohi?
28.04.2021 |
Yritän opiskella, mutta nekin etenevät hyvin huonosti tällä hetkellä. Luulen, että olen ollut useamman vuoden masentunut, mitään diagnoosia en ole enkä halua saada, koska olen ymmärtänyt, että mielenterveysongelmista jää ikuinen leima, eikä näin ollen enää saa asiallista terveydenhuoltoa muihin vaivoihin. Olen hillittömän uupunut, väsynyt, ahdistunut ja saamaton koko ajan, enkä pysty enää keskittymään mihinkään.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mennä tai sitten ei. Suosittelen kuitenkin hakemaan apua, noi leimaantumisjutut kannattaa unohtaa.
Ainakaan minulla ei masennus diagnoosi ole vaikeuttanut mitenkään muuta terveydenhuoltoa. Ei työterveydestä eikä terveyskeskuksessa.
Mene lääkäriin, jooko?
Hei! Hae apua kun vielä ei ole pahin päällä!
Leimaantuminen ym. on vanhanaikaista, nykyisin lähes jokainen potee jotain masennus/ väsymysoireita, on siis niin tavallista, että ihme melkein jos joku selviää ettei mitään ole.
Ota yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon, saat keskusteluapua, opintojen ohjaus/tsemppausapua ym. Ei ole mitään hävettävää, jos tarvii apua.
Menethän lääkäriin silloinkin kun jalka menee poikki, sama nyt, kun mieli on vähän poikki.
Ei välttämättä mene ohi, ja voi vaan pahentua. Rohkeesti hakemaan apua, soita opiskelijaterveydenhoitoon ja varaa aika. Ota vaikka kaveri tjm. mukaan, jos haluat ja tuntuu ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastin masennusta useita vuosia sitten, lääkkeet ja terapia auttoi todella hyvin. En ole missään vaiheessa huomannut masennusdiagnoosin vaikuttaneen muiden vaivojen hoitamiseen. Ihan asiallisesti on hoidettu kaikki. Ap, sun ihan oikeasti kannattaa barata aika opiskelijaterveydenhuoltoon! Älä jää odottelemaan, meneekö paha olo itsestään ohi vai ei.
Leimaantunut on joku vanha juttu.
Nykyään arvostetaan niitä, jotka hakevat apua. Tiedetään, että jokaisella jodkus mieli heittää ja masennusta elämän matkalla tulee ja menee.
Ne jotka on hakeneet saavat välineitä käsittelyyn. Se on hyvä.
Olen ollut. Ajattelin ihan samoin kuin sinä ennen sitä. Oli ISO KYNNYS mennä. Se päätös pyytää apua ja hakeutua avun piiriin on ollut omassa elämässäni todella iso asia. Siitä olen itselleni kiitollinen.
Olet arvokas. Kohtele itse itseäsi hyvin. Hae apua. Mene lääkäriin tai terkkarille tai psykologille.
Tällä hetkellä jonot ln pitkät. Toivittavasti saat pian ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen masentunut&ahdistunut opiskelija täällä. Kuten muut jo sanoi, unohda nuo leimaamiset. En ole kokenut mitään sellaista, vaikka mulle niistä varoiteltiinkin.
Hae apua n-y-t. Älä odota enää yhtään. Mitä enemmän odotat, sitä enemmän tuhlaat elämästäsi aikaa vaivaan, johon on apukeinoja.
Mä en saanut apua vaikka yritin nuorena hakea. Masennuslääkereseptejä kyllä sain vaikka olisin hakenut apua kipeään varpaaseen. Mutta en tykännyt käyttää lääkkeitä enkä saanut niistä apua. Olen turtunut olotilaani ja läheisten ja sinnikkään luonteeni avulla pärjäillyt kohtuullisesti.
Terapiaankaan en usko, yhtä psykologia nuorena kokeiltuani. Kyllä mä itseni tunnen läpikotaisin, eikä vanhempieni suhde tmv. ole tehnyt minusta tällaista. Itse asiassa en ajattele että minussa olisi mitään vikaa enkä koe tarvetta muuttua ja tulla onnelliseksi koneiston osaseksi (nytkin olen koneiston osanen mutta onneton sellainen) vaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Ja koska se ei tule muuttumaan niin näillä mennään, kunnes joskus lasteni ollessa omillaan laitan kaikelle pisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeri pois, valkoinen vehnä pois, lisää kasviksia, juureksia. Päivittäin 2 kananmunaa. Kalaa, kanaa, lihaa. Raskausajan multitabs.
Raikasta ulkoilmaa. Vie muutamia kuukausia, mutta sitten pitäisi alkaa näkyä tuloksia.
No ei se ainakaan mene ohi "avunsaannilla". Kuten juuri itsekin sanoit, jää stigma ja vittuilua tulee terveydenhuolllossa jatkuvasti. Ei terveydenhuollosta mitään apua siihen vaivaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mennä jos siihen on joku syy ja poistat sen syyn. Aika usein on. Ihmiset vetää pillereitä, kun haluaisivat oikeasti vaihtaa työn, jättää puolison tai muuttaa muualle. Pillereillä turrutetaan se tunne ettei tarvi tehdä mitään.
Niin, se apaattinen ja seiniä pitkin kulkeva olemus ei sitten yhtään leimaa? Haloo nyt ap. Mielenterveysongelmat pitää hoitaa, ne eivät parane itsestään, jos on kyse todellakin vuosia jatkuneesta ongelmasta.
Jos et hoida, syrjäydyt vaan entistä pahemmin: et saa opiskeltua, et solmittua ihmissuhteita, et mitään.
Oikeasti nyt, potkua persauksille ja varaamaan ihan ekaksi terveyskeskuksesta tai opiskelijaterveydenhoidosta (jos olet sellaisen piirissä ja se toimii) lääkärinaikaa. Siitä se lähtee.
Sun terveystietoja ei kukaan näe, mutta sun henkisen hyvinvointisi ja sen aiheuttaman paikallaanpolkemisen kyllä näkee.
Ja alapeukuta vaan, sitä näyt tehneen alkupäässäkin ketjua kaikille, jotka ovat yrittäneet neuvoa sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se ainakaan mene ohi "avunsaannilla". Kuten juuri itsekin sanoit, jää stigma ja vittuilua tulee terveydenhuolllossa jatkuvasti. Ei terveydenhuollosta mitään apua siihen vaivaan saa.
Höpö höpö. Kukaan ei vittuile.
Sitä paitsi valtaosa mielenterveyden ongelmista paranee ja juurikin terveydenhoidossa, lääkkein ja terapioin.
Menee ohi itsekseen jos muutat elämäntapojasi. Syöt ja nukut tarpeeksi sekä mitoitat elämäsi itsellesi sopivaksi. Lääkkeet on humpuukia.
Eipä minulla ole kuin oma kokemus, ja anekdootit ovat aika heikkoja yksittäisiä "todistuksia", eivätkä tieteellistä tietoa mihinkään suuntaan. Eli ei mene ohi, mutta voi lieventyä huomattavasti. Edistys on tosin hidasta, minulla meni melkein 10 vuotta vaikea-asteisesta masennuksesta siihen, että voin käydä täysaikaisesta töissä. Pieni ihme sekin, että olen töitä löytänyt...
Ja ennen kuin joku alkaa mäkättää lääkäriin menemisestä, niin kyllä kävin. Pillerit annettiin kouraan, ei muuta, eivätkä pillerit parantaneet tilannetta mihinkään, joten siihen loppui minun luotto psykiatriaan. Kyllä terapiasta varmaan voi hyötyä olla, mutta... a) sitä ei saa ilman lääkitystä b) KELA ei välttämättä myönnä siihen rahoitusta ja c) terapeutin etsiminen on sitten ihan oma juttunsa, kun yleisin ilmoitus terapeuteilta on, että "en ota juuri nyt uusia asiakkaita".
Masennus ei välttämättä mene itsestään ohi. Riippuu siitä mikä sen on aiheuttanut; onko sisäsyntyistä vai onko joku tapahtuma sen aiheuttanut. Jos ei ole kyse vielä katatonisesta masennuksesta, liikunta, ihan pelkkä kävelykin voi hieman helpottaa, samoin ihan keskustelu. Opiskelijoille voi löytyä opiskelijapalveluiden kautta esim. keskusteluapua, joka ei jää kirjoihin terveyskeskus-puolelle.
Se miten tulevat lääkärit on yksilöllistä: riippuu lääkäristä, terveyskeskuksesta jne. Tiedän tapauksia, jossa kilpirauhasongelmia ja muita sairauksia ei ole otettu todesta, vaan väsymys ja muut oireet, on kaikki niputettu masennuksen aiheuttamaksi. Esim. ystäväni pelastui syövältä, kun terveyskeskuslääkäri kieltäytyi tutkimasta luomea ja sanoi, että ystäväni vain kuvittelee, kun oikeasti hänellä oli melanooma, joka oli jo alkanut levitä. Onneksi hänellä oli sitten varaa mennä yksityiselle, ja se saatiin leikattua ajoissa.
Masennuksen lisäksi on myös olemassa sellainen saamattomuuden ja viivyttelyn tila ennen tenttejä tai muuta vähemmän kivaa, mitä pitaisi suorittaa. Se on tila energisyyden ja masennuksen välissä kun ei saa mitään aikaan, ja se sitten alkaa ahdistaa. Se ei ole varsinaista masennusta, vaikka aloitekyvyttömyydestä siinäkin on kyse.
Siitä on mm. tässä New York Times'in artikkelissa:
https://www.nytimes.com/2021/04/19/well/mind/covid-mental-health-langui…
(Siitä on joku suomenkieleinenkin artikkeli, mutta en löydä siihen nyt linkkiä.)
Vierailija kirjoitti:
Niin, se apaattinen ja seiniä pitkin kulkeva olemus ei sitten yhtään leimaa? Haloo nyt ap. Mielenterveysongelmat pitää hoitaa, ne eivät parane itsestään, jos on kyse todellakin vuosia jatkuneesta ongelmasta.
Jos et hoida, syrjäydyt vaan entistä pahemmin: et saa opiskeltua, et solmittua ihmissuhteita, et mitään.
Oikeasti nyt, potkua persauksille ja varaamaan ihan ekaksi terveyskeskuksesta tai opiskelijaterveydenhoidosta (jos olet sellaisen piirissä ja se toimii) lääkärinaikaa. Siitä se lähtee.
Sun terveystietoja ei kukaan näe, mutta sun henkisen hyvinvointisi ja sen aiheuttaman paikallaanpolkemisen kyllä näkee.
Ja alapeukuta vaan, sitä näyt tehneen alkupäässäkin ketjua kaikille, jotka ovat yrittäneet neuvoa sua.
En ole ala- enkä yläpeukuttanut yhtäkään viestiä -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ainakaan mene ohi "avunsaannilla". Kuten juuri itsekin sanoit, jää stigma ja vittuilua tulee terveydenhuolllossa jatkuvasti. Ei terveydenhuollosta mitään apua siihen vaivaan saa.
Höpö höpö. Kukaan ei vittuile.
Sitä paitsi valtaosa mielenterveyden ongelmista paranee ja juurikin terveydenhoidossa, lääkkein ja terapioin.
Tunnen kymmeniä mt ongelmaisia. Yksikään ei ole toipunut lääkkeillä. Terapiaa ei saa juuri kukaan. Jotain keskustelua sairaanhoitajan kanssa kylläkin.
Voi hyvä jumala sun kanssas!