Mikä voi olla tällaisen parisuhdedynamiikan takana?

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tässä sitäkin, että minulla on takana muitakin pitkiä parisuhteita ja tietenkin myös ihan muita ihmissuhteita mutta en ole aiemmin kohdannut tällaista. Mikä siis voi olla minun osuus tässä? Ap

Miksi hakkaat päätäsi seinään? Jos et ole tyytyväinen miehen tapaan, niin olisiko hyvä ajatus etsiä joku elämäniloa tunteva mies? Joku, joka nauttii riidattomasta sujuvasta arjesta, ei vertaile, ei vedä marttyyrinviittaa harteilleen aina ja joka paikassa ja joka osaisi keskustella ilman jatkuvaa minäminäminää?

Miehellä andropaussi eli vaihdevuodet. Erektio ym. ongelmia? Patoaa sisälleen pettymystä miehuuden romahtamisesta, ei ymmärrä tilaansa, kehon ja pään muutosta kohti vanhuutta.

Nähty, koettu ja selvitty.

Onko mies aina ollut tuollainen?

Kuulostaa ahdistuneen ristiriitaiselta kiintymystyyliltä. Taustalla turvaton kiintymyssuhde.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies aina ollut tuollainen?

Ei suhteen alussa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tässä sitäkin, että minulla on takana muitakin pitkiä parisuhteita ja tietenkin myös ihan muita ihmissuhteita mutta en ole aiemmin kohdannut tällaista. Mikä siis voi olla minun osuus tässä? Ap

Miksi hakkaat päätäsi seinään? Jos et ole tyytyväinen miehen tapaan, niin olisiko hyvä ajatus etsiä joku elämäniloa tunteva mies? Joku, joka nauttii riidattomasta sujuvasta arjesta, ei vertaile, ei vedä marttyyrinviittaa harteilleen aina ja joka paikassa ja joka osaisi keskustella ilman jatkuvaa minäminäminää?

Niin. Myönnän eroakin miettineeni. En vain tiedä paraneeko oikeasti vaihtamalla... Ap

Ap vielä nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen huono itsetunto.

Tätä minäkin veikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies aina ollut tuollainen?

Ei suhteen alussa. Ap

Eihän ne koskaan.

Onneksi ketään naista ei harmita muiden mukavampi elämä.

Kuunteletko aidosti miehesi huolia, vai alatko kertoa omasta kurjuudestasi siihen päälle? Jos on uupunut niin toisen huolien kuunteleminen voi tuntua tosi raskaalta. Myönnän, että meillä on ollut samantyyppisiä aikoja parisuhteessa, erityisesti silloin kun kuopus oli pieni ja nukkui huonosti ja mies teki tosi paljon töitä. Molemmat oltiin väsyneitä eikä toisen huolien kuunteluun ollut energiaa. Voisiko olla, että joku tuon tyyppinen on jäänyt päälle? Onko ollut tilanne että sinulla on ollut vaikeampaa ja mies on kokenut että hän jää ilman huomiota jos ei korosta omia ongelmiaan? Voi olla toki myös masennusta tms taustalla, sillon ihminen käpertyy itseensä.

Sulla on parisuhdekin huonompi kuin hänellä.

Tarkoittaako käytännössä sitä, että hänen ei tarvitse koskaan lohduttaa eikä auttaa sinua, koska hänellähän menee itsellään vielä huonommin? Hyvin pedattu jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tässä sitäkin, että minulla on takana muitakin pitkiä parisuhteita ja tietenkin myös ihan muita ihmissuhteita mutta en ole aiemmin kohdannut tällaista. Mikä siis voi olla minun osuus tässä? Ap

Miksi hakkaat päätäsi seinään? Jos et ole tyytyväinen miehen tapaan, niin olisiko hyvä ajatus etsiä joku elämäniloa tunteva mies? Joku, joka nauttii riidattomasta sujuvasta arjesta, ei vertaile, ei vedä marttyyrinviittaa harteilleen aina ja joka paikassa ja joka osaisi keskustella ilman jatkuvaa minäminäminää?

Niin. Myönnän eroakin miettineeni. En vain tiedä paraneeko oikeasti vaihtamalla... Ap

Tietysti paranee, jos vaihtaa parempaan. 

Kaikkiin ongelmiin aina on syynä huono itsetunto. Kukaan ei pysty parantamaan sitä, tosin.

Kysy, kenellä kaikilla muilla on helpompi elämä kuin hänellä. Kun pyydät tarkennusta vaikeuksiin, niin ovatko enempi henkisellä puolella ja/tai onko kyseessä rahakateus?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiin ongelmiin aina on syynä huono itsetunto. Kukaan ei pysty parantamaan sitä, tosin.

Oi hyvin pystyy. Ihan yhtä hyvin kuin pystyy sen romuttamaankin. Itsetunto ei ole mikään salama taivaasta, joka tuikkasi toisia pyllyyn syntymässä ja toisia ei, se on käsitys itsestä, joka rakentuu ja elää elämän varrella ja on vahvasti sidoksissa siihen, millaista palautetta saat ympäristöstäsi. 

Ap:n mies laskee ap:n itsetuntoa, ellei ap:lla ole muita lähteitä korvaamaan vajetta ja ap taas laskee miehen itsetuntoa, ellei miehellä ole muita, tasapainottavia lähteitä. 

Negatiivisista kehistä voi olla vaikea päästä irti, mutta toisaalta niistä voi päästä vaikka vuorokaudessa, jos vaan osaa kääntää nupit oikeaan asentoon. 

Jos mieli jää jumittumaan johonkin, suosittelen kokeilemaan neurofeedbackia. Auttoi itselläni jo parin käynnin jälkeen valtavasti. 

Miehet on kasvatettu olemaan sankareita, jotka pelastaa naisen. Kiitos elokuvien yms mies kokee varmaan epäonnistuneensa, jos ei yllä naistaan korkeammalle elämässä. Tarvitaan muutosta elokuviin/sankaritaronlita, joissa nainen on sankari/sotapäällikkö joka pelastaa pulaan joutuneen miehen.

Ehkä niissä toisen ongelmien ymmärtämisessä voi olla sekin ongelma, ettei ne sen kuulijan mielestä ole edes ongelmia. Varsinkin, jos niitä ongelmia tahtoo olla aina ja kaikkialla. Ihmiset ajattelevat asioista melko eri tavoin. Näin esimerkkinä siinä missä toisen mielestä ollaan henkilökohtaisen konkurssin partaalla, toisen mielestä porskutetaan ihan kivasti kädestä suuhun, kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Jotkut myös tahtovat piehtaroida ongelmissa, käydä niitä läpi ja kerjätä sääliä vaikka vuosi tolkulla ilman, että on mitään aikomusta edes yrittää parantaa asioita. Ei sitäkään jaksaa ikuisesti kuunnella.

Aloittajan tilanteessa voisin kyllä olla niinkin lapsellinen, että kivahtaisin "elämäni olevan ihan riittävän raskasta, kun tuollaista p@skaa joutuu jatkuvasti kuuntelemaan".

Seurusteletkohan exäni kanssa? Kaikki oli kurjaa ja huonoa, milloin syynä huonot välit vanhempiin lapsena ja milloin koulukiusaaminen, vaikka kyseessä oli päälle kolmikymppinen mies. Muissakin asioissa jäi junnaamaan menneeseen ja vaikka oli korkeakoulutettu niin ei tuntunut pääsevän (henkisesti) eteenpäin elämässään. Lopulta piti pistää poikki, kun tuntui, että olin terapeutti enkä naisystävä.