Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla tällaisen parisuhdedynamiikan takana?
27.04.2021 |
Meillä on ainakin päällisin puolin aika tasapuolinen liitto, kuukausipalkat suunnilleen samat, kotitöitä tehdään kumpi nyt kerkeää mitäkin mutta käytännössä se menee noin puoliksi, koulutustasokin on sama.
Mutta miehelläni tuntuu olevan jonkinlainen kilpailu kanssani siitä että kummalla on raskaampaa ja kummalla asiat huonommin. En tiedä tajuaako hän sitä itse edes vai tekeekö ehkä tahallaan? Hän on jotenkin katkera minulle siitä että minulla on (hänen mielestään) helppo elämä ja asiat hyvin. Ja hänellä mielestään raskas ja kurja elämä. Todellisuudessa itse koen elämäni raskaaksi, on ollut paljon vastoinkäymisiä ja on useampi ratkeamaton hankala asia elämässäni, kaikenlaista fyysistäkin kremppaa siihen päälle ja uupumusta. Mutta jokainen riitamme mistä aiheesta tahansa päätyy miehen vihaiseen ja katkeraan tilitykseen siitä miten minulla on niin helppo ja kevyt elämä. En tajua mikä kuvio tämä oikein on ja miten siihen pitäisi reagoida. Mielestäni outo dynamiikka välillämme tässä enkä tunnista mikä minun osuus siitä oikein on ja miksi juuri se.
Viisaita ajatuksia kellään tällaisesta tilanteesta?
Kommentit (40)
Oletko maininnut asiasta miehellesi? Ihan ystävällisesti ja kevyesti hyvänä hetkenä tuon voisi ottaa puheeksi ja kertoa oma näkökulmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun puute. Tai sitten niin erilainen luonne, että sanottua sanaa ei ymmärretä, puolin ja toisin. Ellette sitten ole niin pahaa kuoppaa itsellenne kaivanut, että puutetta on jo hellyydestä.
Ei tälläista oikeasti voi sen tarkemmin näkemättä sanoa, kysy terapeutilta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko maininnut asiasta miehellesi? Ihan ystävällisesti ja kevyesti hyvänä hetkenä tuon voisi ottaa puheeksi ja kertoa oma näkökulmasi.
Olen, ja monta kertaa selittänyt mitkä asiat elämässäni on pielessä. Hän ei niitä kiistä mutta se vain yllyttää häntä kuin kilpailemaan mikä kaikki hänellä sitten on mielestään huonommin. Dynamiikan tasolla hän ei asiasta keskustele, kuuntelee hetken mitä sanon mutta ei kommentoi ns. metatasolla asiaan mitään. Ap
Mies on ollut tuollainen vertailija varmasti ihan aina, joten mihinkäs se koira karvoistaan pääsee. Itse en jaksaisi kuunnella varmasti muutamaa viikkoa enempää tuollaista ja sen jälkeen räjähtäisin. Jos typerä vertailu ei loppuisi siihen paikkaan, niin se olisi siinä, en jaksa mitään marttyyriä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut tuollainen vertailija varmasti ihan aina, joten mihinkäs se koira karvoistaan pääsee. Itse en jaksaisi kuunnella varmasti muutamaa viikkoa enempää tuollaista ja sen jälkeen räjähtäisin. Jos typerä vertailu ei loppuisi siihen paikkaan, niin se olisi siinä, en jaksa mitään marttyyriä.
Olen räjähtänytkin. Ja räjähtänyt siitäkin että ei tämä ole mikään kilpailu vaan parisuhde, mutta mies ei tunnu tajuavan mitä tarkoitan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhrimentaliteetti. Äänestääkö persuja?
Vierailija kirjoitti:
Uhrimentaliteetti. Äänestääkö persuja?
Uhrimentaliteetti olsi ihan hänen ominaisuus, mietin kuitenkin että onko ennemmin kyse jostain dynamiikasta välillämme eikä niinkään vain hänen ominaisuudesta. En tiedä. Voi olla siitäkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siinä on joku kohtaamattomuuden ongelma. Yleensä se on nainen, joka on miehesi asemassa. Mies kokee elämänsä raskaaksi siksikin, että hänestä tuntuu, ettet sinä ymmärrä tai kuule häntä. Kun sitten taas elämä olisi kertaheitolla kevyempää, jos se rakas ymmärtäisi.
En tiedä onko tuosta tai jostain ihan muusta kyse.
aloittajaa itkettää, koska ei saa naisena automaattisesti uhrinviittaa. Next!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sukulainen samanlainen. Vertailee itseänsä muihin ja tekeytyy marttuuriksi kun itsellään menee huonosti. Sitten masentaa ja sitten taas vertailee ja masentaa ja...ikuinen noidan kehä. Johtuu mielestäni siitä että hän ei ole tyytväinen elämäänsä eikä valmis tekemään mitään sen eteen että hänen elämänsä paranisi paremmaksi. Tämä on jännä luonne, ja saattakin paljastua ihan yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
aloittajaa itkettää, koska ei saa naisena automaattisesti uhrinviittaa. Next!
En halua kellekään osapuolelle mitään uhriviittaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on joku kohtaamattomuuden ongelma. Yleensä se on nainen, joka on miehesi asemassa. Mies kokee elämänsä raskaaksi siksikin, että hänestä tuntuu, ettet sinä ymmärrä tai kuule häntä. Kun sitten taas elämä olisi kertaheitolla kevyempää, jos se rakas ymmärtäisi.
En tiedä onko tuosta tai jostain ihan muusta kyse.
Ainakin yritän ymmärtää ja kuulla häntä, mutta ehkä hän ei sitten koe asiaa niin. Olen tosin tavallinen elämän uuvuttama keski-ikäinen (itsekin) niin en ihmeisiin pysty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on joku kohtaamattomuuden ongelma. Yleensä se on nainen, joka on miehesi asemassa. Mies kokee elämänsä raskaaksi siksikin, että hänestä tuntuu, ettet sinä ymmärrä tai kuule häntä. Kun sitten taas elämä olisi kertaheitolla kevyempää, jos se rakas ymmärtäisi.
En tiedä onko tuosta tai jostain ihan muusta kyse.Ainakin yritän ymmärtää ja kuulla häntä, mutta ehkä hän ei sitten koe asiaa niin. Olen tosin tavallinen elämän uuvuttama keski-ikäinen (itsekin) niin en ihmeisiin pysty. Ap
Siis varmaan oletkin, mutta hän ei ole pystynyt tuntemaan sitä?
Tunnistan itsestäni sen, että saan itseni tuollaiseen miehesi kaltaiseen tilaan, mutta mulla kyllä on oikeasti monet asiat paljon keskivertoa huonommin. Toki sitten jotkut ihan ok. Mutta kun yrittää puhua niistä sille tärkeimmälle ihmiselle, ei saakaan tukea ja tuntuu, ettei se toinen oikein edes ymmärrä, ei vaikka sille yrittäisi parhaansa mukaan avautua ja selittää. No, siinä vaiheessa toista alkaa jo tympiä ja itse tunnen itseni vielä enemmän yksinäiseksi ja ettei kukaan ymmärrä eikä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on joku kohtaamattomuuden ongelma. Yleensä se on nainen, joka on miehesi asemassa. Mies kokee elämänsä raskaaksi siksikin, että hänestä tuntuu, ettet sinä ymmärrä tai kuule häntä. Kun sitten taas elämä olisi kertaheitolla kevyempää, jos se rakas ymmärtäisi.
En tiedä onko tuosta tai jostain ihan muusta kyse.Ainakin yritän ymmärtää ja kuulla häntä, mutta ehkä hän ei sitten koe asiaa niin. Olen tosin tavallinen elämän uuvuttama keski-ikäinen (itsekin) niin en ihmeisiin pysty. Ap
Siis varmaan oletkin, mutta hän ei ole pystynyt tuntemaan sitä?
Tunnistan itsestäni sen, että saan itseni tuollaiseen miehesi kaltaiseen tilaan, mutta mulla kyllä on oikeasti monet asiat paljon keskivertoa huonommin. Toki sitten jotkut ihan ok. Mutta kun yrittää puhua niistä sille tärkeimmälle ihmiselle, ei saakaan tukea ja tuntuu, ettei se toinen oikein edes ymmärrä, ei vaikka sille yrittäisi parhaansa mukaan avautua ja selittää. No, siinä vaiheessa toista alkaa jo tympiä ja itse tunnen itseni vielä enemmän yksinäiseksi ja ettei kukaan ymmärrä eikä välitä.
En tiedä miten sitten tehdä itse toisin... olen hänen murheitaan kuunnellut monta monta kertaa, sanonut suoraan että ymmärrän miten hankalaa ja rankkaa hänellä niissä asioissa on jne. En minä niitä hankalia asioita häneltä silti voi poistaa, en tiedä mitä hän oikein odottaa. Hän sen sijaan ei ole koskaan sanonut että ymmärtäisi minulla olevan joissain asioissa rankkaa. Ap
Pohdin tässä sitäkin, että minulla on takana muitakin pitkiä parisuhteita ja tietenkin myös ihan muita ihmissuhteita mutta en ole aiemmin kohdannut tällaista. Mikä siis voi olla minun osuus tässä? Ap
Juokse, empatiaa ei löydy nyt eikä jatkossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on joku kohtaamattomuuden ongelma. Yleensä se on nainen, joka on miehesi asemassa. Mies kokee elämänsä raskaaksi siksikin, että hänestä tuntuu, ettet sinä ymmärrä tai kuule häntä. Kun sitten taas elämä olisi kertaheitolla kevyempää, jos se rakas ymmärtäisi.
En tiedä onko tuosta tai jostain ihan muusta kyse.Ainakin yritän ymmärtää ja kuulla häntä, mutta ehkä hän ei sitten koe asiaa niin. Olen tosin tavallinen elämän uuvuttama keski-ikäinen (itsekin) niin en ihmeisiin pysty. Ap
Ihmettelen kovasti tällaisia "elämän uuvuttavia keski-ikäisiä". Olen itsekin keski-ikäinen ja en voisi ikinä sanoa, että olen uupunut tai elämän uuvuttama. Ystäväpiirissänikään ei ole yhden yhtä ihmistä, joka voisi kirjoittaa tai sanoa noin.
Mikä sinulla ap siis oikein on? Mikä miehellä on? Onko teillä esimerkiksi terveysasiat hirveän huonosti, kun nyt riitelettekin siitä, kummalla menee enemmän päin pebaa?
Olisiko aika tehdä oman elämän eteen jotain sellaista, että olisi mukava elää ja olla, ettei tarvitsisi riidellä siitä kummalla on huonommin asiat.
Tarinahullu pisti provon tulille loppuillasta.
Ja aina samaa sontaa.
Ap nostaa jos joku osaisi kommentoida.