Lue keskustelun säännöt.
eroaminen 34 v, koska haluaisin lapsia, epätoivoista?
27.04.2021 |
Olen 34 v ja miehen kanssa oltu yhdessä 3 vuotta. Suhde on ollut 'kevyt',ei asuta yhdessä jne.
Olen viime aikoina tajunnut entistä vahvemmin, että päädyin ja jäin suhteeseen, koska pelkään että tämän ikäisenä ei enää ns. hyviä kumppaneita enää ole tarjolla, ja tähän on tyydyttävä. Jos olisin 25v, olisin varmasti nostanut jo kytkintä. Haluaisin lapsia jos se vielä on mahdollista (suvussa naiset saaneet lapsia vielä myöhemmälläkin iällä) mutta tiedän että todennäköisyydet siihen pienenevät koko ajan, sekä biologisesti että miehen löytämisen kannalta. Nykyisen miehen kanssa en voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia. Uskallanko erota? Voiko tämänikäisenä vielä löytää sopivan kumppanin?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.
Et tainnut lukea.
Miehen löytäminen joka suostuu lastentekoon, on todella vaikeaa. Siksihän täällä neuvotaan jo hedelmöityshoitoja.
Sen sijaan pelkän miehen löytäminen on melko helppoa. Kun on jo yksinhuoltaja, ei tarvitse miestä kuin seuraksi ja seksiin. Ei tarvitse ottaa pulttia hänen lapsista ja sukulaisista ja imurointitavasta, kun ei ole tarkoitus asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
no ei ap ainakaan ole miehelle ilmaissut, että roikkuu suhteessa vain yksin jäämisen pelon takia.
Miksi miestä edes kiinnostaisi, että AP roikkuu suhteessa? Jos mies ei edes halua mitään vakavaa, eikä hän ole tunteellisesti panostanut suhteeseen, niin eiköhän AP:n paikan voi ottaa joku muu halukas nainen, jos ja kun AP lähtee kävelemään.
Tuostahan tule ihan siisti ja hyvä ero. Uusia tuulia kohti. Minusta sulla on ihan hyvät ajatukset. Sain lapseni 37-vuotiaana ja se oli mulle just sopiva ikä. Halusin jo jotain oikeaa elämääni ja osasin olla kiitollinen lapsesta. Ei se myöskään sen vuoksi ole tuntunut raskaalta ja välit lapseen on todella läheiset. Lapsettomuusvuodet oli niitä raskaita. Huomasin jo alussa, että nuorten vanhempien ongelmat on ihan erilaisia ja jotenkin räjähtäviä. Suomessa on mielestäni todella helppoa olla vanhempi, kun ei itse keksi ongelmia. Ja huomiona vielä, että olen kohdannut paljon haasteita mm. töiden ja sairastamisen kautta, mutta silti olen tätä mieltä.
Ei tuosta ole kuin yksi tie, se on ulos. Varmaan aika monella on jossain vaiheessa elämää tyytymissuhde, johon on päädytty siksi että se sopii yhteen muiden väliaikaisratkaisujen kanssa. Oli miten oli, kannattaa tehdä ratkaisut siinä vaiheessa kun tajuaa miten asia on.
Tulin itsekin vanhempana äidiksi, ja miehenkin tapasin sinun iässäsi. Olen täältä pikkulapsiarjen keskeltä sitä mieltä, että ei välttämättä kannata jättää kaikkea sen kortin varaan, että lapset ja jalat alta vievä unelmapuoliso tulevat samassa paketissa. Minusta olisi tässä tilanteessa ihan fine joku kumppanuusvanhemmuus vaikka yhdessä asuenkin. Tärkeintä on se, että se toinenkin vanhempi on sitoutunut ja arvomaailmaltaan samanlainen lasten suhteen. Sen kanssa voi ehkä kasvaa yhteen tai sitten ei.
Jos kumminkin tuntuu että haluaisit lapsia, niin sitä kohti vain. Kaikki eivät sitä kaipaa ja hyvä niin, mutta se joka heitä toivoisi antaa kyllä sydämestään aika ison siivun pois jos ei anna sille mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
no ei ap ainakaan ole miehelle ilmaissut, että roikkuu suhteessa vain yksin jäämisen pelon takia.
Miksi miestä edes kiinnostaisi, että AP roikkuu suhteessa? Jos mies ei edes halua mitään vakavaa, eikä hän ole tunteellisesti panostanut suhteeseen, niin eiköhän AP:n paikan voi ottaa joku muu halukas nainen, jos ja kun AP lähtee kävelemään.
Niin koska suhde ei voi olla millään tasolla vakava, jos ei muuta yhteen ja tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
no ei ap ainakaan ole miehelle ilmaissut, että roikkuu suhteessa vain yksin jäämisen pelon takia.
Miksi miestä edes kiinnostaisi, että AP roikkuu suhteessa? Jos mies ei edes halua mitään vakavaa, eikä hän ole tunteellisesti panostanut suhteeseen, niin eiköhän AP:n paikan voi ottaa joku muu halukas nainen, jos ja kun AP lähtee kävelemään.
Niin koska suhde ei voi olla millään tasolla vakava, jos ei muuta yhteen ja tee lapsia.
Ap:lle se ei ole. Tässä on nyt hänen elämästä kyse.
Jos mies haluaa eri asioita, hän saa niitä jonkun toisen naisen kanssa, jolle yhteen muutto ja lapset ei ole tärkeää. Kaikki eivät ole sopivia yhteen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
no ei ap ainakaan ole miehelle ilmaissut, että roikkuu suhteessa vain yksin jäämisen pelon takia.
Miksi miestä edes kiinnostaisi, että AP roikkuu suhteessa? Jos mies ei edes halua mitään vakavaa, eikä hän ole tunteellisesti panostanut suhteeseen, niin eiköhän AP:n paikan voi ottaa joku muu halukas nainen, jos ja kun AP lähtee kävelemään.
Niin koska suhde ei voi olla millään tasolla vakava, jos ei muuta yhteen ja tee lapsia.
Meillä on tietysti vain AP:n versio tilanteesta ja kommentoin puhtaasti sen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuomittaisiin jo täällä 34-vuotiaana, ettei voi löytää enää riittävän nuorta kumppania lapsen tekoon. Mutta sinä olet vahva nainen! Saat lapsen ja kunnon upean miehen, jos oikein sitä tahdot!
Vierailija kirjoitti:
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.
No samaa ihmettelin. Ei ole ollenkaan varmaa löytääkö kukaan enää uutta puolisoa kun eroaa, vaan taitaapa nykypäivänä olla entistä vaikeampaa. Suurimmalla osalla on ihan liian paljon ja ihan liian vaativia kriteerejä kumppanille, että tällaiset tavikset (kuten minä) eivät todellakaan löydä helpolla, jos ollenkaan uutta puoliskoa.
Olen eronnut 27-vuotiaana ja tämän jälkeen en ole enää uutta suhdetta saanut. Oli toki joitakin vuosia etten edes halunnut, enkä etsinyt mitään uutta, mutta noin 35-vuotiaasta asti olen välillä aktiivisesti ja taas välillä vähän vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä uutta kumppania, siinä onnistumatta. Nuo vähemmän aktiiviset kaudet johtuivat tietenkin siitä, kun pikkasen aloin lannistumaan kun ei kelpaa kellekään, niin mitä sitä turhaan yrittämäänkään.
Nyt olen ollut jotain kolmisen vuotta silloin tällöin deittisovelluksissa, mutta tulos on 0. Olen 5-kympin tienoilla, ihan perusnätti, normaalipainoinen, töissä oleva, kaksi jo aikuista lasta, hyvin käyttäytyvä, mukava luonne, en polta, en käytä alkoholia, liikun säännöllisesti, mutta miehet eivät kiinnostu. Vaikeaa sanoa missä on vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.
No samaa ihmettelin. Ei ole ollenkaan varmaa löytääkö kukaan enää uutta puolisoa kun eroaa, vaan taitaapa nykypäivänä olla entistä vaikeampaa. Suurimmalla osalla on ihan liian paljon ja ihan liian vaativia kriteerejä kumppanille, että tällaiset tavikset (kuten minä) eivät todellakaan löydä helpolla, jos ollenkaan uutta puoliskoa.
Olen eronnut 27-vuotiaana ja tämän jälkeen en ole enää uutta suhdetta saanut. Oli toki joitakin vuosia etten edes halunnut, enkä etsinyt mitään uutta, mutta noin 35-vuotiaasta asti olen välillä aktiivisesti ja taas välillä vähän vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä uutta kumppania, siinä onnistumatta. Nuo vähemmän aktiiviset kaudet johtuivat tietenkin siitä, kun pikkasen aloin lannistumaan kun ei kelpaa kellekään, niin mitä sitä turhaan yrittämäänkään.
Nyt olen ollut jotain kolmisen vuotta silloin tällöin deittisovelluksissa, mutta tulos on 0. Olen 5-kympin tienoilla, ihan perusnätti, normaalipainoinen, töissä oleva, kaksi jo aikuista lasta, hyvin käyttäytyvä, mukava luonne, en polta, en käytä alkoholia, liikun säännöllisesti, mutta miehet eivät kiinnostu. Vaikeaa sanoa missä on vika.
Vika on siinä, että et todennäköisesti tiedä, mitä tarkoitat tuolla perusnätillä. Et välttämättä ole niin nätti, kuin ajattelet. Tai sitten olet niin nätti, että ikäluokastasi alkaa olla mahdoton löytää vastaavia miehiä. Tasosi ylittää siis ikäistesi miehen maksimikapasiteetin, jos ajatellaan tuon ikäluokan sinkkumiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Ohis Olenko ainoa jonka mielesä tuossa kirjoittamassasi on jotain kovin ristiriitaista...
Mitä tarkoitat?
Varmuuden vuoksi, puhuin siis henkisestä ja persoonien yhteen sopivuudesta, mikä nykyisen kanssa toimii hyvin. Mun kriteerit ei ole koskaan olleet kovin pinnallisiin asioihin liittyviä.
Mitä tähän nyt sitten sanoisi. - Sulla siis muutoin hyvä mies mutta väärän ikäinen? - Pohdit samanaikaisesti oletko valmis tyytymään keneen tahansa, joka sinu huolisi ja kuinka olet aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudelle ja rakkaudelle.... Sattuiko sulla siis hama ja unohdit tsekata miehen syntymäajan ennen kuin asetui hänen kanssaan parisuhteeseen? Entä mitä tarkoitat kun kirjoitit antaneesi aina oikealla yhteen sopivuudelle?
Oli syitä, joiden vuoksi lasten teko ei ollut ajankohtaista tämän miehen tavatessani ja pidin mahdollisena ettei se ole sitä ikinä. Enkä rakastuessa myöskään ajatellut että hän olisi liian iäkäs, se ajatus alkoi vaivata vasta myöhemmin.
Oikealla yhteensopivuudella tarkoitin että luonne ja huumori ja sellaiset asiat mätsäävät, se on mulle yleensä ollut tärkeintä. Ei niinkään ikä, pituus, ulkonäkö, varallisuus jne mitä nyt voi ihmisillä olla.
Mutta tiedän että vähän ristiriitaista,on se sitä itsellenikin, ja siksi hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikein ymmärrä näitä "minäkään en löytänyt puolisoa, sinäkään et löydä" kommentteja. Toki sympatiat kaikille jotka kumppanin haluavat, mutta eivät löydä. Kuitenkin: tämähän on ihan yksilöstä ja paljon tuuristakin kiinni, joten jos naapurin Mirja 40v ei ole löytänyt kumppania, niin ei se tarkoita että joku muu ei löytäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Ohis Olenko ainoa jonka mielesä tuossa kirjoittamassasi on jotain kovin ristiriitaista...
Mitä tarkoitat?
Varmuuden vuoksi, puhuin siis henkisestä ja persoonien yhteen sopivuudesta, mikä nykyisen kanssa toimii hyvin. Mun kriteerit ei ole koskaan olleet kovin pinnallisiin asioihin liittyviä.
Mitä tähän nyt sitten sanoisi. - Sulla siis muutoin hyvä mies mutta väärän ikäinen? - Pohdit samanaikaisesti oletko valmis tyytymään keneen tahansa, joka sinu huolisi ja kuinka olet aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudelle ja rakkaudelle.... Sattuiko sulla siis hama ja unohdit tsekata miehen syntymäajan ennen kuin asetui hänen kanssaan parisuhteeseen? Entä mitä tarkoitat kun kirjoitit antaneesi aina oikealla yhteen sopivuudelle?
Oli syitä, joiden vuoksi lasten teko ei ollut ajankohtaista tämän miehen tavatessani ja pidin mahdollisena ettei se ole sitä ikinä. Enkä rakastuessa myöskään ajatellut että hän olisi liian iäkäs, se ajatus alkoi vaivata vasta myöhemmin.
Oikealla yhteensopivuudella tarkoitin että luonne ja huumori ja sellaiset asiat mätsäävät, se on mulle yleensä ollut tärkeintä. Ei niinkään ikä, pituus, ulkonäkö, varallisuus jne mitä nyt voi ihmisillä olla.
Mutta tiedän että vähän ristiriitaista,on se sitä itsellenikin, ja siksi hankalaa.
eikös se kannattaisi sitten nyt erota jos tajusit että haluat lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.
No samaa ihmettelin. Ei ole ollenkaan varmaa löytääkö kukaan enää uutta puolisoa kun eroaa, vaan taitaapa nykypäivänä olla entistä vaikeampaa. Suurimmalla osalla on ihan liian paljon ja ihan liian vaativia kriteerejä kumppanille, että tällaiset tavikset (kuten minä) eivät todellakaan löydä helpolla, jos ollenkaan uutta puoliskoa.
Olen eronnut 27-vuotiaana ja tämän jälkeen en ole enää uutta suhdetta saanut. Oli toki joitakin vuosia etten edes halunnut, enkä etsinyt mitään uutta, mutta noin 35-vuotiaasta asti olen välillä aktiivisesti ja taas välillä vähän vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä uutta kumppania, siinä onnistumatta. Nuo vähemmän aktiiviset kaudet johtuivat tietenkin siitä, kun pikkasen aloin lannistumaan kun ei kelpaa kellekään, niin mitä sitä turhaan yrittämäänkään.
Nyt olen ollut jotain kolmisen vuotta silloin tällöin deittisovelluksissa, mutta tulos on 0. Olen 5-kympin tienoilla, ihan perusnätti, normaalipainoinen, töissä oleva, kaksi jo aikuista lasta, hyvin käyttäytyvä, mukava luonne, en polta, en käytä alkoholia, liikun säännöllisesti, mutta miehet eivät kiinnostu. Vaikeaa sanoa missä on vika.
Vika on siinä, että et todennäköisesti tiedä, mitä tarkoitat tuolla perusnätillä. Et välttämättä ole niin nätti, kuin ajattelet. Tai sitten olet niin nätti, että ikäluokastasi alkaa olla mahdoton löytää vastaavia miehiä. Tasosi ylittää siis ikäistesi miehen maksimikapasiteetin, jos ajatellaan tuon ikäluokan sinkkumiehiä.
Noh, näyttelijä Susan Sarandon on aika lähellä miltä näytän. Toki joitain eri piirteitä löytyy, mutta hänen tyypiset kasvot (ja hiuksetkin samaa värisävyä luonnollisesti) löytyvät täältä.
https://images.assettype.com/freepressjournal%2F2021-02%2F8e8cb0c8-bbd2…
https://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/79/590x/Susan-sarandon-809…
https://media.hollywood.com/images/l/SusanSarandon_620_101512.jpg
ap kiittää kannustuksesta ja hyvistä kommenteista, kai se on uskallettava erota ja uskoa siihen että se on paras ratkaisu vaikka pelottaakin
Vierailija kirjoitti:
ap kiittää kannustuksesta ja hyvistä kommenteista, kai se on uskallettava erota ja uskoa siihen että se on paras ratkaisu vaikka pelottaakin
Tsemppiä! Varmasti pelottaa, mutta toivottavasti on sen arvoinen ratkaisu. Itsekin pohdin mitä tehdä ja voisinko olla yhtä rohkea.
Terveisin toinen tässä ketjussa hieman vastaavasta avautunut.
Vierailija kirjoitti:
mitä aloittajalla on itsellään tarjota yhdellekään miehelle?
kuinka korkealle ne kuvitelmat aloittajalla on itsestään?
Tuskin juuri mitään. Mutta lämmin reikä riittää hyvin monelle miehelle ja sen varaan moni nainen laskee. Suhteen alkuvaiheessa nussiminen kiinnostaa vielä niin paljon, että siinä tohinassa rumemmalla ja henkisesti köyhällä/epävakaallakin naisellakin on mahdollisuus tulla tiineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.
No samaa ihmettelin. Ei ole ollenkaan varmaa löytääkö kukaan enää uutta puolisoa kun eroaa, vaan taitaapa nykypäivänä olla entistä vaikeampaa. Suurimmalla osalla on ihan liian paljon ja ihan liian vaativia kriteerejä kumppanille, että tällaiset tavikset (kuten minä) eivät todellakaan löydä helpolla, jos ollenkaan uutta puoliskoa.
Olen eronnut 27-vuotiaana ja tämän jälkeen en ole enää uutta suhdetta saanut. Oli toki joitakin vuosia etten edes halunnut, enkä etsinyt mitään uutta, mutta noin 35-vuotiaasta asti olen välillä aktiivisesti ja taas välillä vähän vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä uutta kumppania, siinä onnistumatta. Nuo vähemmän aktiiviset kaudet johtuivat tietenkin siitä, kun pikkasen aloin lannistumaan kun ei kelpaa kellekään, niin mitä sitä turhaan yrittämäänkään.
Nyt olen ollut jotain kolmisen vuotta silloin tällöin deittisovelluksissa, mutta tulos on 0. Olen 5-kympin tienoilla, ihan perusnätti, normaalipainoinen, töissä oleva, kaksi jo aikuista lasta, hyvin käyttäytyvä, mukava luonne, en polta, en käytä alkoholia, liikun säännöllisesti, mutta miehet eivät kiinnostu. Vaikeaa sanoa missä on vika.
Jaa, minun mielestäni korkeat vaatimukset on ihmisillä, jotka eivät välttämättä tarvitse parisuhdetta. Ja sitten jos kovasti kaipaa suhdetta, niin joustaa esimerkiksi ulkonäkötoiveissa ja näin ollen löytää sen suhteen helpommin. Mutta onhan se totta, että näin 29-vuotiaana miesten lukumäärä suhteessa naisiin on heteronaisten eduksi, mutta 50-vuoden tienoilla taitaa nuo luvut kääntyä miesten eduksi. Eli vaikka näin nättinä (:D) 29-vuotiaana miehiä tuntuu olevan tarjolla paljon, niin en kuitenkaan epäile, etteikö voisi olla miehen löytäminen vaikeaa 50-vuotiaana. Ehkä kannattaa sitten katsella nuorempia miehiä, heitä kun on lukumääräisesti enemmän :)
Vierailija kirjoitti:
Mies tuomittaisiin jo täällä 34-vuotiaana, ettei voi löytää enää riittävän nuorta kumppania lapsen tekoon. Mutta sinä olet vahva nainen! Saat lapsen ja kunnon upean miehen, jos oikein sitä tahdot!
Bro club neuvoo tilaamaan. Kaunis, hoikka ja lapseton morsian on kaikkien ulottuvilla, kunhan iskee pätäkkää pöytää.
Naisena löydät itsesi huonossa (tai miksei parhaassa tapauksessa) Cryosin sivuilta.
Turhan optimistinen kuva uuden, hyvän kumppanin löytämisestä täällä annetaan. Tunnen paljon naisia, jotka ovat "ihan hyviä", jotka yli 30 vuotiaita ovat epätoivoisesti etsineet hyvää isää, mutta eivät ole onnistuneet.
Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, mutta varaudu siihen että et löydä oikeaa miestä lapsien tekemiseen.