Lue keskustelun säännöt.
eroaminen 34 v, koska haluaisin lapsia, epätoivoista?
27.04.2021 |
Olen 34 v ja miehen kanssa oltu yhdessä 3 vuotta. Suhde on ollut 'kevyt',ei asuta yhdessä jne.
Olen viime aikoina tajunnut entistä vahvemmin, että päädyin ja jäin suhteeseen, koska pelkään että tämän ikäisenä ei enää ns. hyviä kumppaneita enää ole tarjolla, ja tähän on tyydyttävä. Jos olisin 25v, olisin varmasti nostanut jo kytkintä. Haluaisin lapsia jos se vielä on mahdollista (suvussa naiset saaneet lapsia vielä myöhemmälläkin iällä) mutta tiedän että todennäköisyydet siihen pienenevät koko ajan, sekä biologisesti että miehen löytämisen kannalta. Nykyisen miehen kanssa en voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia. Uskallanko erota? Voiko tämänikäisenä vielä löytää sopivan kumppanin?
Kommentit (68)
Ehdit mitä todennäköisemmin saada lapsia. Ainakin kadut jos et yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Ohis Olenko ainoa jonka mielesä tuossa kirjoittamassasi on jotain kovin ristiriitaista...
Mitä tarkoitat?
Varmuuden vuoksi, puhuin siis henkisestä ja persoonien yhteen sopivuudesta, mikä nykyisen kanssa toimii hyvin. Mun kriteerit ei ole koskaan olleet kovin pinnallisiin asioihin liittyviä.
Mitä tähän nyt sitten sanoisi. - Sulla siis muutoin hyvä mies mutta väärän ikäinen? - Pohdit samanaikaisesti oletko valmis tyytymään keneen tahansa, joka sinu huolisi ja kuinka olet aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudelle ja rakkaudelle.... Sattuiko sulla siis hama ja unohdit tsekata miehen syntymäajan ennen kuin asetui hänen kanssaan parisuhteeseen? Entä mitä tarkoitat kun kirjoitit antaneesi aina oikealla yhteen sopivuudelle?
Jos parsuhde perustuu jo alun alkaen vain toisen puoliskon lapsihuumalle, kannattaa ennemmin ottaa koeputki- tai adoptiolapsi. Näin säästyy sitten toinen puolisko siltä ikuiselta kakkossijalta ja turhuuden tunteilta.
Ja parempi olisi ollut ilman. Nyt se on myöhäistä itselle, mutta kenties joku toinen voisi vielä ottaa varoituksesta vaarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on elämän muuttava asia, niin paljon enemmän kuin kevytsuhde. Kevytsuhteita tulee ja menee elämän varrella, älä sokaistu asioiden tärkeysjärjestyksestä. Ethän ammattiasikaan valisisi sen mukaan, mitä joku kevytsuhde haluaa sinun tekevän töiksesi.
Vierailija kirjoitti:
Jos parsuhde perustuu jo alun alkaen vain toisen puoliskon lapsihuumalle, kannattaa ennemmin ottaa koeputki- tai adoptiolapsi. Näin säästyy sitten toinen puolisko siltä ikuiselta kakkossijalta ja turhuuden tunteilta.
Ja parempi olisi ollut ilman. Nyt se on myöhäistä itselle, mutta kenties joku toinen voisi vielä ottaa varoituksesta vaarin.
ap vastaa...
En ole eroamassa ainoastaan koska haluan palavasti saada lapsen. Suhde ei muutenkaan tunnu ns. oikealta ja itseni tuntien ajattelen että tässä ajassa olisi pitänyt jo vakavampiakin askelia haluta ottaa. Havahduin siihen, että tässä suhteessa en voisi kuvitellakaan tekeväni lasta, mutta lapsen kuitenkin haluaisin. Mielestäni se kertoo melko paljon. Jopa niin paljon, että pelottaa.
En toki olisi myöskään aloittamassa uutta suhdetta ajatuksella että nyt on vain pakko saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parsuhde perustuu jo alun alkaen vain toisen puoliskon lapsihuumalle, kannattaa ennemmin ottaa koeputki- tai adoptiolapsi. Näin säästyy sitten toinen puolisko siltä ikuiselta kakkossijalta ja turhuuden tunteilta.
Ja parempi olisi ollut ilman. Nyt se on myöhäistä itselle, mutta kenties joku toinen voisi vielä ottaa varoituksesta vaarin.
ap vastaa...
En ole eroamassa ainoastaan koska haluan palavasti saada lapsen. Suhde ei muutenkaan tunnu ns. oikealta ja itseni tuntien ajattelen että tässä ajassa olisi pitänyt jo vakavampiakin askelia haluta ottaa. Havahduin siihen, että tässä suhteessa en voisi kuvitellakaan tekeväni lasta, mutta lapsen kuitenkin haluaisin. Mielestäni se kertoo melko paljon. Jopa niin paljon, että pelottaa.
En toki olisi myöskään aloittamassa uutta suhdetta ajatuksella että nyt on vain pakko saada lapsi.
Kuulostaa, että sinulla on tässä selkeä tahtotila muodostumassa. Ja olet siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Olet jättämässä taakse suhteen, josta ei muodostunut sellaista mitä pitkällä tähtäimellä haluat. Ja olet huomannut, että haluat palavasti lasta.
35 alkaa olla jo ikää, että mahdollisuutesi tulla raskaaksi alkavat vähentyä vuosi vuodelta, joten en usko, että kannattaa kauhean kauaa nyt enää etsiä kumppania jos lasta haluat. Kannattaa varmasti ottaa harkintaan ne hedelmöityshoidotkin tässä kohtaa. Niiden hintakin iän myötä kasvaa, kun mitä vanhempi, sitä enemmän hoitokertoja todennäköisemmin.
Yksityisellä pääsee nopeammin jos on varaa itse kustantaa. Julkisella lienee pieni viive hoitojen aloittamiseksi.
Lapsen pystyy saamaan yksinkin. Miehen ehtii löytää myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi nyt ottaa tavoitteeksi se äitiys tässä kohtaa, parisuhde onnistuu sitten iästä riippumatta. Äitiydelle on olemassa parasta ennen -päivämäärä.
Sinuna en jäisi luottamaan siihen, että juuri sinun esivaihdevuodet ei ala 40 v kuten minulla alkoi.
Tiedoksi myös, että myös hoidoille on ikärajat, ja ne on julkisella alhaisemmat.
Oli viisas vinkki, että pakasta munasoluja siltä varalta, että hoidot kestävät kauemmin kuin luulit. Nyt on hyvä hetki alkaa selvittää äidiksi tulemista.
Mitä pidempään mietit ja roikut suhteessa joka ei tule täyttämään isoja toiveitasi, sitä huonommat mahdollisuudet on. Äkkiä nyt pois vaan. Kyllä tuossa iässä on vielä ihan hyvät mahdollisuudet löytää vaikka mitä. Nykyään monet nelikymppisetkin miettivät vielä lasten hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
Eroa! Vaikka olen mies, ja periaatteessa on enemmän aikaa perustaa perhe, niin silti kaduttaa että heitin 4 vuotta (31-35v) mun elämästä pois.
Olin suhteessa jossa exä ei halunnut lapsia, enkä ole varma olisinko edes uskaltanut hankkia lapsia sen kanssa, mutta syystä tai toisesta jäin siihen suhteeseen. Suurin syy oli se etten uskonut kelpaavani kenellekään (nuoruuden traumoja takaraivossa). Exä kävi vieraissa, ja erottiin.
Sinkkuna olin kolmisen vuotta, ja pari kuukautta sitten tapasin ihanan naisen jonka kanssa on hyvä olla, mutta valitettavasti se ei halua lapsia, joten nyt mulla on taas pohdittavaa.
Tietysti mulla rupeaa olla ikää, niin rupeaa tuntumaan siltä että juna meni jo...
Noh, pointti oli siinä että älä heitä elämäsi menemään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja miettii eroa ja voiko vielä löytää parisuhteen ja isän tulevalle lapselle ja neuvo on alkaa yksinhuoltajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on todiste siitä, että naiset eivät osaa rakastaa muita kuin itseään ja omia itsekkäitä halujaan.
Toivottavasti mahdollisimman moni mies lukee tämän ketjun.
Miten niin? AP on kevytsuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, eikä mies selkeästi hae mitään sen kummempaa. Mielestäsi tässä kuitenkin huijataan miestä, kun AP haluaa enemmän?
no ei ap ainakaan ole miehelle ilmaissut, että roikkuu suhteessa vain yksin jäämisen pelon takia.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja miettii eroa ja voiko vielä löytää parisuhteen ja isän tulevalle lapselle ja neuvo on alkaa yksinhuoltajaksi?
Myydäänkö niitä hyviä miehiä jossain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja miettii eroa ja voiko vielä löytää parisuhteen ja isän tulevalle lapselle ja neuvo on alkaa yksinhuoltajaksi?
Myydäänkö niitä hyviä miehiä jossain?
miksi pitää olla niin negatiivinen ja kärjistävä. Ei myydä ei, ihan samalla tavalla kuin ei myydä naisiakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja miettii eroa ja voiko vielä löytää parisuhteen ja isän tulevalle lapselle ja neuvo on alkaa yksinhuoltajaksi?
Myydäänkö niitä hyviä miehiä jossain?
miksi pitää olla niin negatiivinen ja kärjistävä. Ei myydä ei, ihan samalla tavalla kuin ei myydä naisiakaan
Siinä tapauksessa yh.
Vierailija kirjoitti:
Eroa! Vaikka olen mies, ja periaatteessa on enemmän aikaa perustaa perhe, niin silti kaduttaa että heitin 4 vuotta (31-35v) mun elämästä pois.
Olin suhteessa jossa exä ei halunnut lapsia, enkä ole varma olisinko edes uskaltanut hankkia lapsia sen kanssa, mutta syystä tai toisesta jäin siihen suhteeseen. Suurin syy oli se etten uskonut kelpaavani kenellekään (nuoruuden traumoja takaraivossa). Exä kävi vieraissa, ja erottiin.
Sinkkuna olin kolmisen vuotta, ja pari kuukautta sitten tapasin ihanan naisen jonka kanssa on hyvä olla, mutta valitettavasti se ei halua lapsia, joten nyt mulla on taas pohdittavaa.
Tietysti mulla rupeaa olla ikää, niin rupeaa tuntumaan siltä että juna meni jo...Noh, pointti oli siinä että älä heitä elämäsi menemään..
todella hyvä kommentti, just näin!
Mitä tarkoitat?
Varmuuden vuoksi, puhuin siis henkisestä ja persoonien yhteen sopivuudesta, mikä nykyisen kanssa toimii hyvin. Mun kriteerit ei ole koskaan olleet kovin pinnallisiin asioihin liittyviä.