Lue keskustelun säännöt.
eroaminen 34 v, koska haluaisin lapsia, epätoivoista?
27.04.2021 |
Olen 34 v ja miehen kanssa oltu yhdessä 3 vuotta. Suhde on ollut 'kevyt',ei asuta yhdessä jne.
Olen viime aikoina tajunnut entistä vahvemmin, että päädyin ja jäin suhteeseen, koska pelkään että tämän ikäisenä ei enää ns. hyviä kumppaneita enää ole tarjolla, ja tähän on tyydyttävä. Jos olisin 25v, olisin varmasti nostanut jo kytkintä. Haluaisin lapsia jos se vielä on mahdollista (suvussa naiset saaneet lapsia vielä myöhemmälläkin iällä) mutta tiedän että todennäköisyydet siihen pienenevät koko ajan, sekä biologisesti että miehen löytämisen kannalta. Nykyisen miehen kanssa en voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia. Uskallanko erota? Voiko tämänikäisenä vielä löytää sopivan kumppanin?
Kommentit (68)
Uskallat erota. Voi löytää vielä kumppanin. Kannattaa pakastuttaa omia munasoluja nyt heti, jos vain on rahaa. Varmuuden vuoksi. Kadut myöhemmin enemmän sitä, jos jäät tuohon kevytsuhteeseen etkä edes yritä toteuttaa unelmaasi. Pistä nyt heti töpinäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todellakin kannattaa erota. Et muutenkaan kuulosta onnelliselta suhteessa.
Ehdit luultavasti vielä ihan hyvin lisääntyä, jos toimit muutaman vuoden sisällä. (Ellei hedelmällisyyslotossa ole sattunut keskimääräistä huonompaa tuuria.)
Olen vääristä syistä tuossa suhteessa, eroa, niin on ainakin mahdollisuus löytää parempi ja ehkäpä saada se perhe.
Tottakai eroat. Mitä pitempään tuossa roikut, sen heikommaksi sinun mahdollisuudet tulevat. Tiedän monta kaltaistasi, he ovat varsin nopeasti löytäneet uuden "samanhenkisen" ;) ja pian on tullut lapsia. Yli 30 v oman perheen hakijat eivät yleensä kauaa jahkaile, kun se oikea löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikäli helppo ero, kun ette edes asu yhdessä. Voithan tietty tehdä lapsen yksinkin, jos alkaa tulla kiire
Nyt irti mukavuusalueelta ja omaa lasta hommaamaan, kun se on sun toive!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä aloittajalla on itsellään tarjota yhdellekään miehelle?
kuinka korkealle ne kuvitelmat aloittajalla on itsestään?
kiitos kannustuksesta!
En ala nyt tähän listaamaan asioita itsestäni kun en usko että sitä miestä täältä vauva-palstalta löytyy :) Mutta uskoisin että olen ihan hyvä tyyppi, jolla on paljonkin tarjottavaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kiitos kannustuksesta!
En ala nyt tähän listaamaan asioita itsestäni kun en usko että sitä miestä täältä vauva-palstalta löytyy :) Mutta uskoisin että olen ihan hyvä tyyppi, jolla on paljonkin tarjottavaa.
-ap
ihan hyvä tyyppi?
just just. onnea vaan etsintään. itke sitten 6 vuoden päästä kuinka paskoja miehet on, ja et saa lasta enää
Vierailija kirjoitti:
kiitos kannustuksesta!
En ala nyt tähän listaamaan asioita itsestäni kun en usko että sitä miestä täältä vauva-palstalta löytyy :) Mutta uskoisin että olen ihan hyvä tyyppi, jolla on paljonkin tarjottavaa.
-ap
Ei tosiaan kannata lähteä väittelemään meninistitrollien kanssa. Et ole heille mitään (edes vastauksia) velkaa. Tsemppiä suunnitelmiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai löydät kumppanin vielä. Minulla ja parilla ystävällänikin elämän mies on löytynyt 40+ tai 50+. Mikä ihme että elämä loppuisi kolmekymppisenä?
Lapsen suhteen sinulla on kiire, itsenäinen nainen voi saada lapsen luovutusspermalla, esim Tanska.
Lapsi ei ole este myöhemmin suhteen löytämiselle, meilläkin oli kaikilla lapsia ennestään.
Mitä kauemman roikut tuossa kevytsuhteessa, sitä varmemmin jäät sekä ilman lapsia että ilman oikeaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitos kannustuksesta!
En ala nyt tähän listaamaan asioita itsestäni kun en usko että sitä miestä täältä vauva-palstalta löytyy :) Mutta uskoisin että olen ihan hyvä tyyppi, jolla on paljonkin tarjottavaa.
-ap
ihan hyvä tyyppi?
just just. onnea vaan etsintään. itke sitten 6 vuoden päästä kuinka paskoja miehet on, ja et saa lasta enää
No ei se ton nykysenkään kanssa sitä lasta saisi. Toisaalta tuollaseen etäsuhteeseen suostuminenkin kertoo jo jotain. Jos haluaa vakavan suhteen, ei tollasiin etäsuhteisiin ryhdytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tämä ei lohduta, kun kerron että olen "jo" noin 40 vuotias, enkä ole saanut ainoatkaan lasta yrityksestäni, haluistani ja toiveistani huolimatta. Juuri nyt, itse asiassa jo useamman vuoden olen ollut vailla kumppania, jonka kanssa jakaa ja pyrkiä toteuttamaan tämä haave ja unelma omasta jälkikasvusta, mutta minkäs teet. Olenkin jo vuosia opetellut ajattelemaan, että saan lapsia, tai yhdenkinlapsen, jos saan ja jos niin on tarkoitettu ellen niin sitten en. Olisi kohuutonta ja hyvin itsekästä ajatella, että oma elämäni arvokkuus ja mielekkyys olisi kiinni vain siitä saanko lapsia vai en. Ei tämä kertomani paljoa lohduttane mutta on auttanut minua toisinaan säilyttämään oman arvontuntoni. Mutta kirpaisee se silti välillä kun näkee pariskuntia kävelemässä käsikkäin (ja kateuden tunne saattaa tökkäsitä kun näkee heidän pussaavan tai halaavan toisaan julkisella paikalla) tai lapsia vanhempineen vittämässä yhdessä aikaa...
Mutta ei tähän kuole. Hyvää elämää voi elää monin eri tavoin sinkkuankin ja yksin. Voihan.
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Tietysti eroat ja heti huomenna.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko jäät nykyiseen suhteeseen ja tiedät ettet saa lapsia.
Tai sitten eroat ja sinulla on mahdollisuus saada vielä lapsia.
Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta se on varmaa, että jos ei anna klhtalolle edes mahdollisuutta, niin ei voi saada, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Ohis Olenko ainoa jonka mielesä tuossa kirjoittamassasi on jotain kovin ristiriitaista...
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä samoja asioita. Ihan hyvä mies itselläni mutta vähän liian vanha lasten tekoon. Tuskin sitä muilla tavoin yhtä sopivaa miestä löytyisi tarpeeksi ajoissa mutta voisi ehtiä löytää edes oikean ikäisen jolla ei ole vielä lapsia. En kyllä tiedä olenko hyvä tyytymään keneen tahansa joka mut huolii, olen aina laittanut painoarvoa oikealle yhteen sopivuudellle ja rakkaudelle. Kauhean vaikeaa päättää mitä tekisi.
Tämä pn ihan eri tilanne. Sinulla on liian paljon kriteereitä. Miehen ikä ei ole lasten saantiin ongelma, jos muuten natsaa.
Mitä enemmän tulee kriteereitä, sitä vaikeammaksi käy lasten saanti. Jos suhde on muuten kunnossa ja jumiudut tuohon miehen ikään, niin se on varsin tyhmää. Monet ukitkin hoitaa lapsenlapsia.
Jos lapsi on haaveena, niin sitä kohti. On se tosiasia, että sitten kun lapsen saa, tuntee ekan kerran isoa rakkautta. Siinä ei paljon enää kevytsuhteita kaipaile.
Suhdetta ei saa jatkaa vääristä syistä. Kadut katkerasti jos jäät suhteeseen.