Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Me valitsimme sijainnin niin että meillä oli varaa perheasuntoon. Meille se tarkoitti yhdelle puolen tunnin työmatkaa, mutta se oli hyväksyttävissä, kun vaakakupissa oli kaikkien muiden hyvinvointi ja jaksaminen.
Ihan tavalliset koulut on ok, meidän lapset on silti kirjoittaneet hyvät paperit ja päässeet hyvin opiskelemaan.
Mielestäni tärkeää on ettei kaupunginosa ole levoton. Mieluummin kuljen vähän epämukavampaa työmatkaa, mutta rauhallisemmalta alueelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?
Asumisen maksajat laitettaisiin olohuoneeseen, vaikka nyt asujia on molemmissa makuuhuoneissa 2?
Vanhemmuus on kuule paljon muutakin, kuin asumisen maksamista!
Onpahan sekava ketju. Onko ap siis vastannut mitään aloituksen jälkeen? Joku muu täällä vastaillut ainakin sivusta, niin sekoittuu hänen viestit ap:n viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy pojalta että miksi on pakko saada oma huone. Muutenkaan ainakaan meillä vinkumisella ei saa mitään.
Kunhan lapsesi on 13 v , saat painetun vihkosen teinin kasvatuksesta, jossa kerrotaan, että myös nuorella on oikeus tiettyyn yksityisyyteen ja siksi hän tarvitsee oman huoneen.
Vessa on sitä varten ja niihin on aina laitettu lukkokin, jos haluaa varmistaa täyden yksityisyyden itselleen. Tämä jokaiselle oma huone on aika uusi keksintö ja lähinnä rikkaiden etuoikeuksia. Ei, jossa 10 hengen lapsiperheissä tehty asiasta ongelmaa. Muutama vuosi ja teini voi muuttaa omaan asuntoon, jolloin hänellä on ihan kaikki huoneet omassa käytössään.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan sekava ketju. Onko ap siis vastannut mitään aloituksen jälkeen? Joku muu täällä vastaillut ainakin sivusta, niin sekoittuu hänen viestit ap:n viesteihin.
Mun mielestä ap on vastaillut mutta ilman kuittausta. Toki vaikea nyt enää sanoa mikä on kenenkin kirjoittamaa. Sekavaa on. Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni täällä on kommentoinut, että miks lapsi tarvis automaattisesti oman huoneen.
Luulisin, että monen asian puolesta kommentoineen mielestä on ihan ok, että pienemmät sisarukset on samassa huoneessa, mutta siinä teini-iässä oma tila on kyllä tarpeen. Eli iällä on tässä tapauksessa merkitystä, on täysin eri asia puhua lapsesta kuin teinistä/nuoresta.
Meilläkin siskon kanssa oltiin samassa huoneessa, mutta yläasteelle mennessä muutettiin isompaan asuntoon, niin saatiin omat huoneet. En ois kyllä kotona viihtynyt, jos omaa rauhaa ei ois ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy pojalta että miksi on pakko saada oma huone. Muutenkaan ainakaan meillä vinkumisella ei saa mitään.
Kunhan lapsesi on 13 v , saat painetun vihkosen teinin kasvatuksesta, jossa kerrotaan, että myös nuorella on oikeus tiettyyn yksityisyyteen ja siksi hän tarvitsee oman huoneen.
Vessa on sitä varten ja niihin on aina laitettu lukkokin, jos haluaa varmistaa täyden yksityisyyden itselleen. Tämä jokaiselle oma huone on aika uusi keksintö ja lähinnä rikkaiden etuoikeuksia. Ei, jossa 10 hengen lapsiperheissä tehty asiasta ongelmaa. Muutama vuosi ja teini voi muuttaa omaan asuntoon, jolloin hänellä on ihan kaikki huoneet omassa käytössään.
Niin, mutta eipä silloin vanhemmillakaan ollut omaa makuuhuonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on alkanut runkkaamaan.
olisiko tällainen kommentti 12v tytöstä sopiva?? Ei. Puhutte lapsista. Jotain rajaa taas mitä kirjoittelette.
Mutta totta se on. Lähes kaikki sitä tekee niin teinit kuin aikuisetkin. Mitä pahaa siinä on? Minusta on hyvä asia tiedostaa ja antaa tilaa niin tytölle kun pojallekin. Jos mahdollisuus järjestää oma huone tai muuten rauhallinen tila jonne muille ei ole näköyhteyttä niin tosi kiva juttu. Siellä tehdään paljon muutakin kun vain sitä: luetaan läksyjä, pelataan, itketään, viestitellään kavereille, snäppäillään, hengaillaan kavereiden kanssa, rauhoitutaan. Mutta ei siinä ole mitään likaista tiedostaa, että monella 13v pojalla (ja tytöllä) hormonit jo hyrrää ja paineita on pakko purkaa. Kiva se on omassa rauhassa tehdä ennemmin kuin vessassa kun porukka koputtelee oveen "mun vuoro päästä suihkuun/peseen hampaat/pissalle".
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapset olisivat eri sukupuolta? Olisiko silloin paljon edes muita vaihtoehtoja, kuin uusi asunto tai vanhemmat olohuoneeseen?
On. Huoneen voi puolittaa kirjahyllyllä tai väliseinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on alkanut runkkaamaan.
olisiko tällainen kommentti 12v tytöstä sopiva?? Ei. Puhutte lapsista. Jotain rajaa taas mitä kirjoittelette.
Mutta totta se on. Lähes kaikki sitä tekee niin teinit kuin aikuisetkin. Mitä pahaa siinä on? Minusta on hyvä asia tiedostaa ja antaa tilaa niin tytölle kun pojallekin. Jos mahdollisuus järjestää oma huone tai muuten rauhallinen tila jonne muille ei ole näköyhteyttä niin tosi kiva juttu. Siellä tehdään paljon muutakin kun vain sitä: luetaan läksyjä, pelataan, itketään, viestitellään kavereille, snäppäillään, hengaillaan kavereiden kanssa, rauhoitutaan. Mutta ei siinä ole mitään likaista tiedostaa, että monella 13v pojalla (ja tytöllä) hormonit jo hyrrää ja paineita on pakko purkaa. Kiva se on omassa rauhassa tehdä ennemmin kuin vessassa kun porukka koputtelee oveen "mun vuoro päästä suihkuun/peseen hampaat/pissalle".
Niin mutta vaikka asian tiedostaa niin ei sitä tarvitse tietoisesti ajatella. Vai kerrotko ystäville että me muutetaan isompaan asuntoon kun pojan tarvii saada runkata rauhassa? Ihan oikeasti, ei sun teinikään halua että sä sitä mietit. Mun mielestä teini tarvii huonetta paljon enemmän just omaksi turvapaikakseen jossa saa olla ihan yksin ilman muiden hälinää ja höptystä. Siellä saa rauhassa opiskella tai pelata, sinne voi kutsua kavereita kylään ilman että joku "ulkopuolinen" kuuntelee juttuja. Jos se siellä jotain tekee niin tehköön, mutta sun ei sitä tarvitse miettiä. Omaa tilaa tarvitaan muuhunkin, jos muuta aattelet, olet sairas.
Tuostahan ne on hirret poikki ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö poikien huoneen jakamaan kaapeilla, hyllyillä, sermeillä, jollain millä saa omaa rauhaa ja näkösuojaa molemmille pojille? Riittää että kummankin pojan huoneessa on joku paikka vaatteille, hieman säilytystilaa tavaroille, sänky ja paikka missä tehdä läksyt. Jollei, niin parvisänky olohuoneeseen vanhemmille siten, että on kunnon näkö- ja valosuoja jotta vanhemmillakin on yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
Miten ihmeessä vielä 10 vuotta sitten pärjättiin varsin hyvin ilman, että kaikilla oli omaa huonetta? Lähipiirissäni on useita perheitä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta. Väittäisinkö näitä vanhempia itsekkäiksi pelkästään sen perusteella ja sanoisinko, että ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan? Kun lapsilla ei ole mitään hätää, on turvalliset ja hyvät kotiolosuhteet, rakastavat vanhemmat, harrastuksia ja kavereita. Ihan älytöntä tällainen.
Samaa mietin. Tuntemissani lapsiperheissä huoneiden jakaminen on aivan normaalia, ja sitten JOS tilaa on, niin siellä 15-18-v hujakoilla voi ehkä saada oman huoneen, muttei se todellakaan mikään automaatio ole, ja reippaita ja fiksuja aikuisia heistä näyttää kehittyvän olivatpa jakaneet huoneen kotona asuessaan tai ei.
Asun Helsingissä ja tiedän vain yhden lapsiperheen, jossa teini-ikäiset joutuvat jakamaan huoneen pikkusisarusten kanssa. Kaikki muut ovat järjestäneet asumisen siten, että teineillä on oma huone. Jo lapsuudessani 70-luvulla lähes kaikilla ystävilläni ja luokkakavereillani oli oma huone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jotka eivät ymmärrä nuorison oman tilan tarvetta ovat juuri niitä jotka ajavat penskana Steissille notkumaan. Monen perheen asunto on sellainen, ettei nuori sinne käytännössä voi tuoda kavereita, jos muut ovat kotona, sillä paikkaa yksityiselle keskustelulle ei ole. Joissain asunnoissa teinillä saattaa olla oma huone, mutta isä tai äiti röhnäämässä heti oven vieressä seinän takana sohvalla korvat höröllä, joten kavereiden kanssa ei huvita jutella.
No, kaupunkioloissa on harvoin mahdollista järjestää sellaista paikkaa kotona, jossa teini voi vapautuneesti olla kavereidensa kanssa, jutella vastakkaisesta sukupuolesta, avautua omista vaikeuksistaan ja juoruilla. Mutta kyllä se on minimi, että teinillä on edes paikka, missä olla aina halutessaan rauhassa ja yksin. Muuten teini notkuu kylillä kaiken valveillaoloaikansa, muuten ehkä vain täyttämässä sosiaalisia tarpeitaan.
teidän pitää vaan puhua pojan kanssa enemmän ja järjestää menoja niin, että menette vaikka miehesi kanssa hotelliin lomaileen kaksistaan ja jätätte pojat yksin kotiin viikonlopuksi. Tai otatte nuorimmaisen mukaan ja jätätte teinin viettämään silloin tällöin viikonloppua yksin kotona. Menkää sukuloimaan tai ihan lomalle, ja lapset jää kotiin. teinari kannattaa lähettää kesäksi kielikouluun britteihin kuukaudesksi tms. tai vaihtoon vaikka lukion toisella tai ensimmäisellä luokalla esim. Lontooseen.
Ettekö te tosiaankaan tajua sitä tarvetta, että voi laittaa oven kiinni ja olla aivan yksin?
Jotenkin oon luullut että huoneen jakaminen on ihan normaalia. Itse jaoin huoneen kunnes olin 15v ja omat pienimmät jakaa huoneen kunnes vanhempi on 15v ja nuorempi 12v. Ei tässä nyt sen takia muuttamaan aleta. Ei yksinkertaisesti ole varaa moiseen.
Mökillä on sitten vaikka erit rakennukset joka ipanalle, siellä saa olla eristyksissä.
Kuinka paljon enemmän vuokraa menee yhtä huonetta isommasta asunnosta? Nythän vuokra-asuntoja on hyvin kai tarjolla.
Miten perheen muut menot, minkä tyyppiset asiat on katsottu tärkeämmäksi kuin lasten omat huoneet? Siis toki ruoka ja vaatteet menevät tämän edelle, mutta esimerkiksi lomamatkat tai tupakointi eivät minusta mene.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi osa kirjoittajista on edes hankkinut lapsia, kun kaikessa pitää mennä minäminäminä edellä ja lapsen tarpeista viis veisataan.
No ne ovat selvästikin näitä, jotka hankkivat lapsia vain, koska se nyt kuuluu asiaan, kun muillakin on, vähän kuin että tietty automerkki pitää olla. Tuollaisille ne lapset sitten ovat kuin tiellä vaan, välttämättömiä pahoja jaloissa pyörimässä ja "vaatimassa". Avoukkoni (kohtapiakkoin ex) on loistoesimerkki moisesta tapauksesta valitettavasti. Hänellä oli hirveä tarve saada lapsi, ihan vaan kun siskolla ja veljilläkin oli. Meuhkasi sitten tulevasta isyydestään jopa uutta unelmiensa työpaikkaa hakiessaan ja saikin sitten sen työn eli kannatti meuhkaaminen... Loppujen lopuksi, kun ukko oli tarpeeksi saanut päteä isyydestään suvulleen (oli tärkeää esittää aina sukulaisilleen jonkinlaista ihanneisää ja silloin aina kanniskeli ja hoivasi poikaa, muulloin ei sitten voisi vähempää kiinnostaa) ja jopa siellä työpaikallaankin, niin se arki lapsen kanssa ei tietysti jaksa enää kiinnostaa ja kaikki käytännön hoito yms on jäänyt minulle. Olen siis jo tällä hetkellä käytännössä ollut yksinhuoltaja kaiken aikaa, joten eipä tule suurta muutosta minun ja pojan elämään, kunhan äijästä vihdoin päästään.
Täällä ei juurikaan ole esitetty vaihtoehtoa, jossa vanhempien makuuhuone on päiväkäytössä toisella pojalla ja vain yöt pojat nukkuvat samassa huoneessa.
Meillä asuu 72 neliön vanhassa kerrostalokolmiossa viisi henkeä. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, toinen pieni ja toinen kohtalaisen kokoinen, olohuone, erillinen keittiö, pikkuvessa sekä kylpyhuone (johon laitettiin toinen WC-pönttö aikanaan putkiremontin yhteydessä). Kolme teiniä nukkuu samassa huoneessa, joka on makuuhuoneista isompi. Siellä on kerrossänky (jonka juuri vaihdoin parvi/runkopatjakomboon, kun lastensängyn painorajat on ylitetty), puoliparvi (alla kaikenlaista muovilaatikkoa tavaroille), kapea työpöytä, hylly sekä korkea elfakorilaatikosto. Vanhin tytär pitää vanhempien makuuhuonetta päivisin omanaan. Hänellä on siellä pieni työpöytä, hylly sekä vaatteita elfa-koritelineessä. Pojat nukkuvat kerrossängyssä. Ikäeroa vanhimman ja nuorimman lapsen välillä on 5 vuotta. Olohuoneessa on isohko työpöytä, jonka ääressä luetaan läksyjä, mutta myös askarrellaan esim. pienoismalleja. Siellä on työkaluja ja ruuvipuristin. Olohuoneessa on myös koko seinän mittainen kirjahylly, sohva ja piano. Parisänky ei sinne mahtuisi.
Kaikille löytyy siis periaatteessa omaa rauhaa ja vanhat makuuhuoneen ovet saa avaimella lukkoon. Itse useimmiten olen tietokoneella keittiön pöydän ääressä. Joskus pojat ovat vetäytyneet tietokoneen kanssa vessaankin (onneksi siis on nykyään toinen pönttö kylpyhuoneessakin). Unirytmit ovat erilaisia. Mies herää yleensä aikaisin. Hän on usein reissussa, jolloin joku lapsista saa nukkua hänen paikallaan, jos haluaa. Myös minun paikallani saa nukkua, kun olen herännyt. Toisinaan joku on nukahtanut sohvallekin.
Asuimme aikanaan kaksiossa kahden lapsen kanssa. Sieltä muutettiin kolmioon ennen kolmannen syntymää. Sitten ostettiin oma kolmio. Isompaan asuntoon ei olisi saatu rahoitusta. Nukkumista suurempi ongelma on saada kaikki vaatteet ja tavarat mahtumaan asuntoon. Isompaa ei kuitenkaan pystytä hankkimaan ja toisaalta kohta lasten pitäisi toivottavasti jo muuttaa omilleen, mutta täällä pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat teineillä aika korkeita.