Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)

Lapsia kyllä tehdään, mutta ei olla valmiita niiden tarpeita täyttämään. Pitäisi ajatella ennenkun panee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Työskenteletkö kotoa käsin koronan vuoksi? Mikäli kyllä, niin sehän tulee kohta muuttumaan, eli jakakaa huoneet uudestaan vasta sitten kun siirryt taas toimistolle. Jos taas työskentelet aina kotoa käsin, niin eikö silloin olisi mahdollista saada verotuksessa työhuonevähennystä sen verran, että voisi hankkiakin sen isomman asunnon?

Tuli myös mieleen, että saattaisiko ASO olla vaihtoehto isomman asunnon saamiseen? ASOhan joskus on huomattavasti halvempi kuin vuokra-asunnot - riippuu toki, onko teidän alueella niitä, ja ovatko kovin kysyttyjä. Jonotusaikahan voi toki olla pitkä. Tosin yksi ystävä sai alle vuodessa aso-kämpän, tosin se asunto on vasta rakenteillä, eli joutuu hiukan odottamaan. Mutta huomattavasti normaalia vuokraa halvempi asunto on siellä odottamassa.

Työskentelen aina kotoa käsin, korona ei ole vaikuttanut siihen. ASO asunnot ovat täällä aikalailla samoissa hinnoissa, kuin että maksaisi omaa. Työhuonevähennys on 900 euroa vuodessa, se jaettuna 12 kuukaudelle, niin ei sillä vielä isompaa asuntoa saa. Mutta meillä siis menee hyvin näin, kukaan ei ole valittanut. Vastasin tähän keskusteluun siitä syystä, koska ihmettelen sitä, miten täällä monet ovat sitä mieltä, että lapset traumatisoituvat iäksi ilman omaa huonetta ja vanhemmilta pitää ottaa lapset pois. Kun omassa lähipiirissä monilla on se tilanne, ihan korkeasti koulutetuillakin, että ei todellakaan ole varaa kustantaa kaikille lapsille omaa huonetta eikä lapset mitenkään häiriökäyttäydy tai oireile siitä syystä. Olen todella hämmästynyt tästä keskusteluntasosta ja ylipäätänsä näin rajuista mielipiteistä tämän asian tiimoilta. Minä luulin, että me eletään aika normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No ylläty yllätys, sillä heräävällä tenilläkin alkaa jo olemaan tarpeita, ei vaan sinulla ja ukollasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

En ehdottanutkaan eroa. Ihmettelen vaan miten yliherkkä joku aikuinen voi olla. Itse en jaksaisi tuollaista katsella viikkoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.

Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No miten olisi vaikka masturboiminen eli käteen vetäminen eli runkkaaminen eli itsetyydytys? Myös tunnetaan nimellä tarpeiden hoitaminen, kun halutaan olla hienopuheisia. Muita nimityksiä tälle toiminnalle ovat myös hekumointi, marssisauvan kiillottaminen, käärmeen kuritus ja onanointi.

Nytpähän tiedät.

Eikö jokaisessa asunnossa ole lukittava wc?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Joo varmaan, mutta miten tätä liittyy asiaan? Et kai vaan tarkoita, että vanhemmat saavat burn outin, vakavia mielenterveydenhäiriöitä tai päihdeongelman, jos joutuvat muutaman vuoden nukkumaan olohuoneessa? Jos oman makkarin puuttuminen suistaa henkilön noin raiteiltaan, niin millä perusteella lapsille huoneen jakaminen kuitenkaan ei ole juttu eikä mikään? Minkä ikäisenä tilanne muuttuu niin, että ilman omaa huonetta suistuu mielenterveys raiteiltaan?

Kyllä, se esimerkiksi mieheni kohdalla olisi asia, mikä katkaisisi kamelin selän, jos häneltä vietäisiin vielä mahdollisuus omaan tilaan. Aikalailla paineet kasaantuvat siinä vaiheessa, kun on vastuussa sekä omasta elatuksesta, että muiden perheenjäsenten elatuksesta. Jos aikuinen menettää työkykynsä, perheeltä lähtee asunto alta ja silloin muutetaan sinne, mistä halvimmalla saadaan. Voi vaihtua koulut ja paikkakunta samalla. Joten sen mukaan mennään, että vanhemmat ovat työkykyisiä ja pystyvät perheen elättämään. Lapsella ei luojan kiitos ole sitä vastuuta.

Eli toisin sanoen jos miehesi asuisi muualla, sekä lapset että sinä voisitte saada omat huoneet. Tästä olisi sekin hyöty, ettei miehen tarvitse olla tekemisissä kuormittavien perheenjäsenten kanssa. En siis kehota tässä eroamaan, mutta kannattaa miettiä sitä, että mies ei jaksa perheenjäsenten seuraa, niin voisiko hänellä olla vaikka joku halpa alivuokrahuone jossain muualla, jonne voi mennä aina kun tarvitsee sitä omaa tilaa?

Jos meillä olisi varaa halpaan alivuokrahuoneeseen, niin meillä varmaan olisi varaa isompaan asuntoon. Ei mies nyt kuormitu liikaa, mutta kuormittuisi siinä vaiheessa, jos muuttaisimme olohuoneeseen, jonka kautta kaikki kulkevat keittiöön, vessaan ja saunaan sekä makuuhuoneisiin. Oman tietämykseni mukaan ja tilastojen mukaan lapset traumatisoituvat erosta huomattavasti enemmän ja todennäköisemmin, kuin oman huoneen puutteesta. Eli ei olla eroamassa sen takia, että lapset saavat oman huoneen.

En ehdottanutkaan eroa. Ihmettelen vaan miten yliherkkä joku aikuinen voi olla. Itse en jaksaisi tuollaista katsella viikkoakaan.

No minä jaksan. Ja hän on suurimmaksi osaksi todella ihana isä. Tekee paljon lasten kanssa, tekee vähintään oman osansa kotitöistä, auttaa läksyissä ja on todella huolehtiva ja läsnäoleva vanhempi. Kunhan vain saa tarpeeksi latautua. Mielestäni olen onnekas, kun lapsilla on noin hyvä, läsnäoleva ja rakastava isä. Vaikka se sitten toisaalta tarkoittaa sitä, että hän on ”herkempi”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Miksi edes kysyit jos et kerran halua kuulla muiden mielipiteitä? Tee kuten parhaaksi näet, voi olla että joudut kyllä katumaan. Omapa on asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.

Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.

Ongelma ei siis ollutkaan että mies raivoaa jos ei ole makkaria, vaan se että sinä tarvitset työhuoneen? Miten et näe että todellakin teillä on liian pieni asunto! Muuttakaa! Hajotat vielä perheesi, tai vähintäänkin menetätte mielenterveyden koko sakki tuolla menolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Miksi edes kysyit jos et kerran halua kuulla muiden mielipiteitä? Tee kuten parhaaksi näet, voi olla että joudut kyllä katumaan. Omapa on asiasi.

Edelleenkään, en minä ole ap :D. Toin tähän keskusteluun näkökulmia ja esimerkin meidän tilanteesta herätelläkseni ihmisiä siitä, että elämä ei ole mustavalkoista ja että asioihin on harvoin olemassa yhtä ainutta oikeaa vastausta tai ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No miten olisi vaikka masturboiminen eli käteen vetäminen eli runkkaaminen eli itsetyydytys? Myös tunnetaan nimellä tarpeiden hoitaminen, kun halutaan olla hienopuheisia. Muita nimityksiä tälle toiminnalle ovat myös hekumointi, marssisauvan kiillottaminen, käärmeen kuritus ja onanointi.

Nytpähän tiedät.

Eikö jokaisessa asunnossa ole lukittava wc?

Meillä ei ole vessassa lukkoa 😂 2v on oppinut laittamaan oven lukkoon mutta ei saa sitä auki. Katsottiin parhaimmaksi ottaa hetkeksi koko lukko pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.

Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?

No miten olisi vaikka masturboiminen eli käteen vetäminen eli runkkaaminen eli itsetyydytys? Myös tunnetaan nimellä tarpeiden hoitaminen, kun halutaan olla hienopuheisia. Muita nimityksiä tälle toiminnalle ovat myös hekumointi, marssisauvan kiillottaminen, käärmeen kuritus ja onanointi.

Nytpähän tiedät.

Eikö jokaisessa asunnossa ole lukittava wc?

Eli myös vanhempien seksiongelma on ratkaistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.

Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.

T. Lastensuojelusta päivää

Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.

T.Lastenpsykiatrialta päivää

Kyllä tiedän ja tiedän sen, että suurin osa perheistä tarjoaa lapsille sen mitä pystyy tarjoamaan. Mieheni varttui veljensä kanssa yhteisessä huoneessa, minä olen jakanut huoneeni sisarukseni kanssa. Lastenpsykiatrina tiedät varmasti sen, millä tavalla vanhempien voimavarat ja sen puute vaikuttaa lapseen ja kotioloihin. Kyse on kokonaisuudesta ja faktaa on se, että läheskään kaikilla ei Suomessa ole varaa tarjota kaikille lapsille omaa huonetta. Tässä asiassa erottuvat selkeästi hyvätuloiset ja pienempituloiset perheet. Lastenpsykiatrina tiedät sen varmasti, että lasta traumatisoi huostaanotto paljon enemmän, mitä oman huoneen puute (mitä täällä ollaan heitetty). Suosittelen perheterapian opintoja, jossa käsitellään perhettä kokonaisuutena. Sillä kokonaisuudesta on kyse, ei siitä, että ainoastaan lasten kaikista ehdottoman parhainta parasta ajetaan kaiken muun kustannuksella.

Nythän on niin että juuri nämä vanhemmat kyllä pystyisivät varsin hyvin tarjoamaan oman huoneen lapselle. Ihan tinkimällä siitä omasta mukavuudestaan! Huoneita on riittävästi asunnossa, vanhemmat vaan eivät omastaan halua luopua. Ai niin, mulla muuten on myös perheterapeutin koulutus, kiitos kuitenkin suosituksesta.

Juu juu, tietysti on. Ystäväni on ihan oikeasti lastenpsykologi, työskentelee kouluissa ja kumma kyllä hän ei ole sitä mieltä, että meidän tilanne olisi mitenkään poikkeuksellinen tai jopa traumatisoiva. Av:lla kaikki ovat vähintään lentäjä-lääkäreitä :D.

Kuten sinäkin olet ”lastensuojelusta”. Uskoo ken tahtoo... surkuhupaisa lastensuojelun sossu joka keskittyy suojelemaan vanhempia mieluummin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.

Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.

Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.

Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.

Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.

Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.

En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.

En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.

Eikö teidän makuuhuoneeseen sovi sinun työtila? Eihän siellä kukaan päivisin ole, kun mieskin tekee pitkää päivää. Mies varmaan viihtyy illalla hetken olohuoneessakin vai huutaako hän siellä lapsille?

Kyllä, sinne se nimenomaan mahtuu ja siellä onkin. Olen vastaillut tähän asiaan, että vanhempien pitää luopua vanhempien makuuhuoneesta ja muuttaa olohuoneeseen. Olen yrittänyt tuoda tähän ehdottomaan, mustavalkoiseen ja päällekäyvään keskusteluun aitoja syitä sille, miksi kaikissa tapauksissa vanhemmat nyt vain eivät voi luopua huoneestaan ja muuttaa makkariin. Meillä lapset ja mies viettävät paljon aikaa makkarissa. Mies ei siis tee pitkää päivää, normi työaikaa, mutta hänen työnsä on todella raskasta ja stressaavaa.

Etkö pysty tekemään päivällä töitä vaikka sen lapsen huoneessa, joka on pisimpään koulussa? 

Ja vaihtaisin työpisteeni näyttöineen (useita näyttöjä)päivineen minne siinä vaiheessa, kun lapsi tulee koulusta ja minun työpäiväni edelleen jatkuu?

Se on yksi vaihtoehto, tai sitten sovitte lapsen kanssa, että teet työpäivän loppuun hänen huoneessaan ja hän saa vaikka siitä hyvästä pienen viikkorahakorotuksen.

Niin siis minne minä sen työpisteeni siirtäisin, jos se olisi yksi vaihtoehto? Huomioiden yrityksen tietosuojavaatimukset? Ja kuinka tilanne muuttuu niiden päivien osalta, kun työpäivä kestää iltaan saakka? Eihän lapsi silloinkaan saa siellä omassa huoneessaan olla, jos se on minun käytössäni työpäivän ajan.

Ihmiset eivät ajattele kokonaisuuksia ja asioita loppuun asti.

Ongelma ei siis ollutkaan että mies raivoaa jos ei ole makkaria, vaan se että sinä tarvitset työhuoneen? Miten et näe että todellakin teillä on liian pieni asunto! Muuttakaa! Hajotat vielä perheesi, tai vähintäänkin menetätte mielenterveyden koko sakki tuolla menolla!

Rauhoitu, meillä ei ole mitään hätää. En ole ap. Ja kyse on molemmista, sekä siitä, että minä tarvitsen tietoturvallisen työpisteen etätöille että siitä, että mies tarvitsee meille aikuisille oman makkarin ollakseen riittävän hyvässä tasapainossa haastavien työkuvioiden takia. Ei tämä ole joko tai, vaan tähän vaikuttaa moni asia. Ei perhe ole hajoamassa siihen, että kaikilla lapsilla ei ole omaa huonetta :D.