Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Olohuoneeseen rakennetaan kehikko/parvi/kaapinovi koppi, jossa vanhemmat nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teidän esiteini ei kuole jos ei saa omaa huonetta mutta psyykkisesti sillä on iso vaikutus. Sitä voi perustella jo läksyrauhalla ja sillä että viihtyy kotona eikä notku steissillä. Itse tuossa tilanteessa kapinoisin varmaan saamalla nelosia koulussa ja se on vasta pientä. Sinä pystyt kyllä nukkumaan olkkarissa, se on ohimenevää ja pieni vaiva siihen verrattuna miten pahasti lapsesi voi oireilla.
Meillä oli koko lapsuuden ja nuoruuden näin. Me tytöt oltiin aina kimpassa ja poika sai oman huoneen. Ei me haluttu sen kanssa edes jakaa huonetta teininä. Siksihän on tuossa iässä kaverit, että pääsee pois kotoa.. Ei teidän tarvitse jonkun teinin takia muuttaa, kunhan muuten pidätte hänestä hyvän huolen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä Suomi on ankea maa ja ankea asumisen taso. Kuka haluaa nukkua olkkarissa? Suomen piti olla länsimainen hyvinvointivaltio. Ei olkkareissa nukuta muissa länsimaisissa hyvinvointivaltioissa. Kyllä on ankeeta
Miksi se on ankeaa mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Toivottavasti itselläsi ei niitä pentuja ole. Tai jos on, niin varmaan ovatkin jossain sijoituksessa jo, että sinulla on tarpeeksi tilaaa köyriä ukkosi/akkasi kanssa. Tuollaisten itsekin teinin tasolle jääneiden "vanhempien" takia niitä sijoituslapsia riittää nykyään.
Yksikään lapsi ei ole urani aikana päätynyt laitossijoitukseen sen takia, että lapsella ei ole omaa huonetta. Lapsi pärjää kyllä, vaikka joutuisi jakamaan huoneen sisaruksen kanssa. Tärkeintä on se, että perheessä on turvallista, on rakastavat ja riittävän tasapainoiset vanhemmat, lasta tuetaan ja autetaan ja että vanhemmat voivat hyvin. Kyllä, vanhempien hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, miten lapset perheessä voivat, joten sitä ei missään nimessä ole syytä aliarvioida.
T. Lastensuojelusta päivää
Jos olet lastensuojelusta, ja ammattitaitoinen, tiedät varmasti myös lasten kehitysvaiheista ja tarpeista eri ikäisinä. Kyllä teini-ikää lähestyvä ihan oikeasti kärsii jos ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen yksityisyyteen, ja vaikka sanot että huoneen jakaminen ei ole ongelma, se voi kyllä välillisesti alkaa aiheuttamaan isojakin ongelmia nuoren persoonallisuudesta riippuen, ja jos on lisäksi muita mahdollisia kuormistustekijöitä. Normaalien vanhempien hyvinvointi taas ei kärsi olohuoneessa nukkumisesta ja omien tarpeiden sopeuttamisesta lasten edun mukaisesti siinä määrin että se vanhemmuuteen vaikuttaisi.
T.Lastenpsykiatrialta päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olohuone ei satu olemaan läpikulkuhuone, vanhemmat muuttavat sinne. Tarvittaessa sitten laitetaan oviaukkoon vaikka liukuovi tai joku vastaava viritys. Huoneeseen mahtunee parisängyn ja muiden tarvittavien lisäksi vaikka säkkituolit jos ei sohvaa, niin perhe voi viettää yhteiset leffaillat sitten siellä vanhempien huoneessa.
Ymmärrän, jos ei kertakaikkiaan ole tilaa tai rahaa omiin huoneisiin, mutta kannattaa silti miettiä kaikki mahdolliset tavat järjestellä tilat uudelleen. Joku mainitsi pinterestin, siellä on hyviä ideoita pienten tilojen sisustusratkaisuihin, ja youtubesta löytyy myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Eli nyt lasten elämää rajoitetaan siksi, että ette osaa sanoa "ei" liialle työlle. Miksi pitää ylirasittaa itseään palkkatyön takia? Ja sitten aikuiset ovat kuin räjähdysherkkiä pommeja kotona, joten heille sitten pitää "antaa tilaa" etteivät ala huutaa. Ei ihan terveeltä kuulosta, että lasten on tyydyttävä jakamaan huone vanhempien työn takia. Teillähän menee selvästi työ perheen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Eiköhän tuossa kuviossa ole jotain ihan muuta vialla kuin nukkumisjärjestelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Sitten ei varmaan ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin muutto halvemmalle alueelle, tai pienemmälle lapselle oman sopen rakentaminen olkkariin (esim parvisänky jonka alla pöytä ja kaappi, voi vielä laittaa jonkinlaisen sermin erottamaan muusta tilasta). Yritä asettaa itsesi sen isomman lapsen asemaan ja mieti miltä hänestä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ei todellakaan tarvitse hyppiä , lastensa käskyjen mukaan.Laita poikasi kuriin ja ojennukseen , hän saa päättää asioistaan sitten omassa kodissaan, kun aika on.Ihme silmille hyppimistä näillä nyky penskoilla .
Miksi teet jälkikasvua kun kodissa vallitsee jatkuva kuri ja ojennus? Kiva viedä lapsilta kaikki mielekkyys, rauha ja kasvamisen mahdollisuus. Kodin pitäisi olla mielekäs ja viihtyisä myös niille lapsille eikä niin että siellä kävellään varpaillaan ja ahdistutaan kun on koko ajan tunne että on vanhempien tiellä ja pelkäksi harmiksi.
Tänä päivänä suurin ongelma onkin tuo, että kun lapsille ei saa pitää kuria. Muuten tulee lasu-ilmoitus, joko naapurin tai koulun puolelta, kun piltit kitisevät alaikäisinä somessa. Isoja ongelmia on, kun eivät saa pelata maksullisia kännykkäpelejä tai pleikkaria, saati merkkivaatteita. Mihin on hävinnyt normaali perhe-elämä, että vanhemmat määrävät miten taloudessa ja normaalielämässä toimitaan. Nyt mennään ihan liiaksi lasten ehtojen ja halujen mukaan. Nykyuutisoinnissa näkee tuon ilmiön, kun nämä rajoituksitta kasvatetut herrantertut ryöstävät ikäisiään kaupungilla puukkojen kanssa ja tekevät jopa henkirikoksia, kun ei ole omaa halua tienata rahoja rehellisellä työllä.
Kyllä lapsella pitää rajat olla, et halunnut sitä ymmärtää. Sun kommentit ei kyllä viesti millään muotoa normaalista perhe-elämästä: nimittelet lapsia pennuiksi ja puhut alentavasti ja vaadin muilta sitä joustoa ja mukautumista, johon et itse missään nimessä suostuisi. Kun sinä kotona olet se pomo, siirrät omat käytösmallisi eteenpäin tukahduttamalla ne lasten omat persoonat. Sitten ihmetellään kun parikymppisinä nämä ovat aivan pihalla itsensä ja itsetuntonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset selviää myös ilman omaa huonetta. Ei vanhemmillakaan ole omia huoneita.
Ei voi verrata. Lapselle se oma huone merkitsee ihan eri asiaa.
Runqqausrauhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Vielä minun nuoruudessani (vain kymmenen vuotta sitten) oli täysin normaalia, että lapset tulevat sisarustensa kanssa toimeen ja heillä on yhteinen huone. Miksikä on maailma muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kyllä vanhempien seksielämä menee lasten teinikiukkuilun edelle. Seksielämä on yksi parisuhteen perustoista ja ilman toimivaa hyvää parisuhdetta ei ole toimivaa hyvää perhettä ja kotia. Vanhempienkin hyvinvointi on siis tärkeää. Vanhemmat jo jakavat huoneensa toistensa kanssa, eli on käsittämätöntä että heidän oletetaan muuttamaan johonkin olohuoneen nurkkaan. Teini saa kyllä oman huoneen viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiluku pitää suunnitella oman varallisuuden mukaan. Mutta se varallisuus voi myös yllättävistä syistä muuttua, esim. vakava sairastuminen, lama tai työelämän suuret muutokset.
Kas kun et ehdottanut, että vanhemmille kuuluu suurempi huone ja lapset saavat jakaa sen pienemmän. Pitäähän vanhemmilla olla kunnolla tilaa, johan siinä seksielämä köyhtyy, jos ei mahdu kuin sänkyyn panemaan. Lapset voi myös antaa huostaan, niin vanhemmille jää koko asunto omaan käyttöön.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni noista seksin ja parisuhteen merkitystä korostavista oikeasti pitää huolta omasta parisuhteestaan ja harrastaa todella paljon monipuolista seksiä. Suurin osa taitaa vain toistaa oppimiaan kliseitä, ja nyt sitten parisuhteen hoitamisella tarkoitetaan jotain rutinoitunutta seksisuoritusta - jonka vuoksi sitten muut perheenjäsenet joutuvat elämään ahtaasti. Ja jostain syystä tätä rutiiniseksiä ei sitten voi suorittaa missään muualla kuin omassa makkarissa...
Öö... Miksi seksin pitäisi olla "todella paljon monipuolista"?
Tarkoitin siis todella paljon ja monipuolista seksiä. Ei tietenkään tarvitse olla. Mutta jos seksiä on harvoin, ei ole mitään syytä perustella tilanpuutteessa yhden huoneen pyhittämistä sille, koska harvoin tapahtuvaan seksiin on helppo järjestää muita mahdollisuuksia (esim. ne mainitut hotelli, joskus laitetaan lapset ulkoilemaan sopivaan aikaan, tai lasten harrastusten aikana). Ja monipuolisella tarkoitin sitä, että jos mitään erikoista ei ole, niin sitä helpompaahan se on hoitaa jossain muualla kuin sitä varten pyhitetyssä huoneessa.
Ainahan se on mukavampi, jos on oma huone seksille, mutta jos tilaa ei tarpeeksi, on fiksua miettiä, mitä tarkoitusta varten huonetta tarvitaan enemmän. Onko se kerran viikossa yhdyntä tosiaan se, jonka vuoksi kannattaa varata kokonainen huone niin, että muut perheenjäsenet joutuvat tinkimään omista tarpeistaan, vai olisiko kuitenkin fiksua pririsoida teinien intressit, jos heidän intressinsä on oman huoneen käyttö vaikka usean tunnin päivässä joka päivä?
Mihin tarvitaan monipuolista seksiä? Pariskunnat voivat harrastaa ihan tavallista lähetyssaarnaajaa päivittäin. Onko se sopivampaa suorittaa olohuoneessa kuin monipuolinen seksi?
Siihen löytänee helpommin muita paikkoja kuin jos harrastaisi sellaista seksiä, johon tarvitsisi juuri tietyt puitteet, kuten jonkun katosta roikkuvan telineen bondagea varten tms. Eli kyllä, lähetyssaarnaajaseksi lienee aika helposti siirrettävissä olohuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Vanhemmat itse hankkivat lapsia. Ei ne lapset ole voineet itse valita, että millaisten vanhempien mahdollisesti "riesoiksi" syntyvät.. Elämä on valintoja, mutta vanhemmathan tuossa vaan voivat valita. Jos vanhemmat valitsevat lasten hankinnan, niin heidän pitää olla valmiita joustamaan ja mennä kaikessa lasten etu edellä. Jos ei ole valmis moiseen, niin ne lapset kannattaa jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Mikä järki on tappaa itsensä 15 tunnin työpäivillä, jos palkalla ei saa edes kohtuullisia elinoloja perheelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Uhriutuminen alkoi, osasin jo odottaa.
Kerro, mihin te vanhemmat tarvitsette sitä makuuhuonetta kipeämmin kuin teini-ikäinen, joka viettäisi siellä helposti vuorokauden putkeen? Niin, käytte siellä nukkumassa, eikö totta? Edelleen: Älä syytä tilanteesta lapsia. Ei ole heidän syy, että vanhempien taloustilanne on mitä on tai että pandemia vienyt työpaikkoja - ihan naurettavaa vedota näihin. Sitten pidetään lapsiluku pienenä tai eletään lapsettomina, jos ei ole tilaa kodissa kaikille. Sinun päätöksellä lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen mutta sinä vanhempana kyllä? Itsekäshän sinä olet, ja joustamaton. Vedit tän niin pitkälle että olet valmis syyllistämään omaa lastasi omasta burn-outista ja mt-ongelmista ja päihteiden käytöstä? Teille jos jonnekin pitäisi saada lastensuojelu vierailemaan.
Työskentelen itseasiassa osittain kotoa käsin, joten vietän yleensä kotona enemmän aikaa, mitä kukaan muu perheenjäsen. Työni on sellaista, että asiakkaiden asiat eivät saa olla kaikkien näkyvillä, vaan tarvitsen oman paikan sille. Joten kyllä, kerta maksan puolet kaikista kuluista ja työni vaatii sitä, minulla pitää olla oma huone työskentelyyn, jossa pystyn myös lepäämään. Kukaan lapsista ei työskentele 15 tuntia päivässä, minulla on useita sellaisia päiviä.
En tiennytkään sosiaalialalle kouluttautuneena ja lastensuojelussa työskennelleenä, että oman huoneen puute on niin vakava asia, että lapset pitäisi ottaa huostaan. Enkä myöskään tiennyt, että vanhempien pitää osata ennustaa koko lasten kotona asumisen aikaiset taloudelliset tilanteet niin, että mikään ei saa muuttua, ei saa tulla irtisanomisia, ei vakavia sairastumisia eikä mitään muutakaan ikävää muutosta, muuten on huono ja epäonnistunut vanhempi ja olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Itseasiassa nuilla ehdoilla kenenkään ei pitäisi lisääntyä, koska kukaan ihminen ei pysty takaamaan 100% varmaksi lapsilleen, että taloudellinen tilanne on ikuisesti niin hyvä, että erityisesti lapsilla on oltava omat huoneet.
En ihmettele että ihmiset eivät halua lisääntyä, kerta ilmapiiri on tämä, että olet paska vanhempi ja lapset pitää ottaa huostaan, ellei jokaisella lapsella ole vähintään omaa huonetta. Ja vaatimuksethan eivät siihen lopu, vaan niitä on sivulaupalla lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
No sitten otatte olohuoneen makuuhuoneeksi. Ihan turha pitää yhtä huonetta tyhjillään, kun kukaan ei ehdi siellä olla. Teinillekin luulisi kelpaavan iso huone omaan käyttöön.
Kyllä me mietimme aikanaan uuden asunnon huoneet sen mukaan, että lapset saisivat omat huoneet. Ei ollut lasten sanelema asia, vaan vanhemman kokemuksen sanelema juttu.
Itse kasvoin neljä vuotta vanhemman isoveljen kanssa samassa huoneessa, eikä ollut kivaa kummallekaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kandee sanoa sille murkkuikäiselle, että niin pitkään kun elää teidän tienaamilla rahoilla asunnossanne ja sapukoissa, niin asumisjärjestelyt menevät vanhempien mukaan. Mikä ihmeen velvoite on vanhemmilla alkaa hommaamaan kalliimpaa vuokrakämppää pks-alueella kiukuttelevan pennun vuoksi. Pistäkää jätkä ruotuun. Tiedän monia perheitä, joilla lapset jakaneet huoneen keskenään ilman ongelmia. Eräs lapsuudenkaveri asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, joka oli jaettu hyllyköllä, että hänellä oli pieni alkovi ja äidillä sitten toinen puoli olohuoneessa nukkumistilana. Sata vuotta sitten Suomessa asui monilapsisia perheitä vastaavissa tiloissa ja nyt sitten pitäisi alkaa hyysäämään näitä uusavuttomia kännykkäriippuvaisia pentuja. Niin pitkään, kun eivät käy töissä, saati tuo rahaa taloon, niin vanhemmat ovat se taho mitkä määräävät asumisen ja elämisen ehdot. Jos ei kelpaa niin pyytäkää muuttamaan muualle, tai menemään sijoitukseen johonkin nuorten sijoitusyksikköön, jos elämä on niin vaikeaa.
Sun ilkeämielisyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. SINÄ olet ne lapset halunnut, joten älä syyllistä heitä siitä etteivät lapsina tuo tuloja kotiin. Perhe on yksikkö ja kyllä siellä pitää jokaisen saada sanottua mielipiteensä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa ja uhkailua.
Mutta ei sen perheen asumismuoto vaan voi mennä lasten tahdon mukaisesti. Tottakai jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin toiveita voi ja on hyväkin toteuttaa, mutta ei esim. työpaikkaa tuosta vaan vaihdeta, jos joutuu muuttamaan lapsen toiveiden takia kymmenien kilometrien päähän eikä pomolle kelpaa palkan korotuksen syyksi perustelu, että teini tarvitsee oman huoneen. Tällä hetkellä korona on runnellut lukuisia kotitalouksia, yrityksiä on kaatunut, ihmisiä lomautettu ja jäänyt vaille työpaikkaa, niin kyllä niillä vanhempien taloudellisilla tilanteilla nyt vain on ihan älyttömästi merkitystä sen puolesta, mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsi ei kuole oman huoneen puutteeseen, eikä traumatisoidu ilman omaa huonetta. Lapsi traumatisoituu, jos vanhemmille tulee burn outti, vakavia mt-häiriöitä ja molempien tai jomman kumman myötä päideongelmia.
Mutta vanhemmat traumatisoituvat, jos nukkuvat muutaman vuoden ajan olohuoneessa? Voihan vanhemmat antaa teinille olohuoneen omaksi huoneeksi ja muuttaa itse makkariin. Sitten olohuonetta ei ole eikä kenenkään siellä tarvitse nukkua.
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.
Mikä järki on tappaa itsensä 15 tunnin työpäivillä, jos palkalla ei saa edes kohtuullisia elinoloja perheelle?
Sellaista tämä elämä tulee enenemissä määrin olemaan Suomessa. Minusta meillä on ihan kohtuulliset elinolot, vaikka lapsilla ei olekaan jokaisella omaa huonetta. Olen nähnyt työni puolesta lapsia niin järkyttävissä oloissa, että tiedän, millaiset ovat oikeasti huonot kotiolosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella teinipojalla pitää olla oma rauha. Eihän nyt edes kavereita voi tuoda kylään jos on pikkuveli koko ajan pyörimässä nurkissa. Saati tyttöjä. Missä voi hoidella tarpeet kun pikkuveli on koko ajan samassa tilassa? Ajattele lastasi, ei se tuollaisessa kopissa voi asua.
Hoidella tarpeet? Mitkä tarpeet?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, tarvitsen ehdottomasti oman makkarin miehen kanssa, kun välistä teen jopa 15 tunnin työpäiviä. Molempien aikuisten työkuviot ovat haastavat, ollaan molemmat välistä ihan romahtamisen partaalla työkuvioiden takia. Olen sitä mieltä, että lapset traumatisoituisivat pahemmin siitä, että isä huutaa päivittäin pinna kireällä, koska sellainen hän on kun menee jaksamisensa kanssa liian reunalle. Ja jos minäkin menen reunalle, en nuku enkä jaksa enää mitään, menetän hermoni tuon tuosta enkä jaksa enää mitään, niin kyllä. Olen rehellisesti sitä mieltä, että se traumatisoisi lapsia enemmän, kuin se, että jakavat huoneen.