Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Itse miettisin eri vaihtoehdot läpi huolellisesti ja avoimesti perheenjäsenten kanssa keskustellen.
Onnistuisiko tilan jakaminen jotenkin toisin? Saisiko yksityisyyttä esimerkiksi tilanjakajilla tarpeeksi? Milloin poika tarvitsee omaa rauhaa ja mitä varten (läksyt, hengailu)? Esimerkiksi läksyjen tekoa varten rauhallisen sopen järjestäminen on ihan eri juttu kuin vaikkapa muuta hengailua varten.
Ja sitten se muutto. Oman tilan tarve voi hävitä, jos sen saavuttamiseksi pitää muuttaa kauas kavereista ja vaihtaa koulua. Pitää myös huomioida nuoremman lapsen tarve ja toiveet. Yksi perheenjäsen ei voi tehdä päätöstä muiden puolesta (paitsi tietenkin aikuinen). Poika tuskin on edes ajatellut, että käytännössä pitäisi muuttaa pois alueelta.
Koittakaa miehen kanssa pysyä neutraaleina keskustellessa mutta muistuttakaa, että te teette kuitenkin sen päätöksen.
Miksi seiska ei tartte omaa huonetta mutta ysi tarttee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.
Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!
Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.
Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.
Tuossa vaan käy helposti niin, että se tuittuileva teini alkaa mieluummin viihtyä ties missä kaupungilla väärässä seurassa kun ei kerran kotonakaan viihdy. En näe mitä pahaa olisi siinä että hänen kanssaan keskustelee asiasta ja miettii yhdessä vaihtoehtoja.
Eikö teille yksityisyys ja oma rauha tarkoita mitään muuta kuin masturbointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?
Mitenhän vanhempien seksielämälle kävisi..
Mitä jos heillä ei ole seksielämää enää? Sitten sille ei käy mitenkään.
Niin, miksei olisi seksielämää?
Miksi olisi, kun lapset on jo tehty?
Parempi onkin jos ei enää ole, jos ei ole varaa entisillekään lapsille tarjota riittäviä puitteita.
Jos mietitään vaikka 5 vuotta eteenpäin, niin poistuuko ongelma jos ette muuta isompaan asuntoon? Ei taida poistua. Parempi olisi siis ajoissa muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä kun puhutaan ydinperheestä, lasten pitää sopeutua kaikkeen mitä aikuiset päättää ja vanhemmille pitää järjestää mahdollisuus pnemiseen lasten kustannuksella.
Jos kyseessä olisi uusperhe ja äitipuoli, huudettaisiin kuorossa miten 4 päivää kuussa toisessa kodissa olevalla lapsella täytyy ehdottomasti olla oma huone ja äitipuoli on täysin kohtuuton, jos ei halua maksaa kalliimpaa asuntoa lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
Oma huone on teinille oma maailma, tärkeä oma paikka, askel itsenäistymiseen. Sen saa sisustaa, miten haluaa ja sitä saa hallita omana tilana ja olla kavereiden kanssa. Voi lukea rauhassa läksyjä ja kokeisiin ja nukkua pitkään viikonloppuna. Kaikilla teineillä on nykyään oma huone, se on oletusarvo.
Jos aikuista ei kiinnosta huolehtia lapsen tarpeista ja kykyä elatukseen, niin ei pitäisi hankkia lapsia. Miksi ap on hankkinut kaksi lasta, jos on kykyä hoitaa vain yhtä? Lapsen hankkimiseen pitäisi sitoutua koko 18 vuodeksi, mutta näköjään moni ajattelee vain lyhyellä tähtäimellä, että "vauva olis kiva". Sitten kun se kasvaa, niin se on sitten vaan enää tiellä? Kypsää. Not.
Lapsi on 13. Ai ei taloudellinen tilanne voi muuttua mitenkään siihen mennessä, kun lapset tulevat siihen ikään, kun he halusivat omat huoneet. Aina vaan ei mene asiat niin että vuodesta toiseen perheen taloudellinen tilanne vaan paranee tai pysyy vähintään samana kuin sinä vuonna, kun perheenlisäystä on tulossa.. tämä sama kommentti ollut täällä jo usein, että miksi teit kaksi lasta jos ei ole varaa.. jos joutuu vaikka työttömäksi tai huonommin palkattuun työhön lasten saamisen jälkeen, mihin ne lapset pitäs sijoittaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen pitää viihtyä kotona, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Jos teini ei viihdy ilman omaa tilaa niin se oma tila sitten järjestetään.
Ymmärtäisin tilanteen, jos asuntonne olisi oma, huippusijainnilla koulujen ja palveluiden suhteen ja maksaa 8000€/neliö. Mutta miten ei voi muuttaa johonkin toiseen vuokra-asuntoon? Jos se ei ole mahdollista, niin ei tuo ole mikään maailmanloppu.
Ei ennenkään lapsilla ollut aina omia huoneita - varsinkaan Helsingissä, jossa moni asunto on pienehkö. Silti kasvoi täyspäisiä ihmisiä. Ennemminkin siinä oppi jakamaan ja ottamaan muita huomioon. Jos sisaruksen piti lukea kokeisiin, niin minä olin muualla asunnossa tai ulkona menossa tai harrastuksissa.
Teinithän muutenkin viettävät aikaansa enemmän pihalla kavereiden kanssa. Siellä tapaa muitakin helpommin. Minä olin paljon myös kirjastossa, koska tykkäsin lukea. (Minkään teinipojan oman runkkausharrasteen takia omaa huonetta ei kyllä tarvita, eiköhän veski ole turvallisempi paikka koska siellä on lukotkin.) Tai kavereiden yökyläilyn takia - aika harvoin sitä kyläilyä kuitenkin on eikä se mitään pakollista ole.
Kannattaa miettiä. Menee joku 5 vuotta, niin teini lähtee armeijaan, opiskelemaan ja muuttaa pois kotoa. Sitten harmittaa, kun asunto on liian iso kahdelle aikuiselle ja vieläpä huonolla sijainnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.
Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!
Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.
Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.
Tuossa vaan käy helposti niin, että se tuittuileva teini alkaa mieluummin viihtyä ties missä kaupungilla väärässä seurassa kun ei kerran kotonakaan viihdy. En näe mitä pahaa olisi siinä että hänen kanssaan keskustelee asiasta ja miettii yhdessä vaihtoehtoja.
Teini viihtyy ja tulee viihtymään vielä vanhempana kaupungilla joka tapauksessa, oli oma huone tai ei. Siellä ulkona kaikki tapahtuu, eikä kotosalla. Toki jos haluaa kasvattaa peliriippuvaisen uuninpankkopojan, niin sittenhän se kotikolo on tosi tärkeä.
Eikä kaupungillakaan päädy huumejengeihin, vaan siellä ollaan niiden fiksujen omien kavereitten kanssa.
Vai olitko itse koko teini-ikäsi kotona omassa huoneessa etkä koskaan mennyt mihinkään?
Ensisijaisesti voisi miettiä, saako olohuoneesta erotettua oman sopen sille omaa tilaa kaipaavalle pojalle, koska ensinnäkin hän kaipaa eniten muutosta asumisjärjestelyihin, toiseksi hänelle varmasti riittää pienempikin tila kunhan se on oma, kolmanneksi teini valvoo muutenkin pidempään, eli olohuoneen äänet eivät haittaa nukkumaanmenoa. Tilapäisen väliseinän saa rakennettua niinkin, että tekee tukevan kehikon ja kiinnittää sen muutamasta kohdasta seinään ja kattoon, reikien poraaminenhan menee normaalin kulumisen piikkiin.
Tai jos olohuone on erillinen huone, minne on ovi eikä siitä ole läpikulkua muihin huoneisiin, siitä tulee sekä vanhempien makuuhuone että olohuone. Koko perheelle tehdään selväksi, että silloin kun ovi on kiinni, vanhemmat haluavat omaa rauhaa. Kun ovi on auki, huonetta saa käyttää kuten ennenkin.
Jos kumpikaan vaihtoehto ei onnistu, eikä asunnon isompaa makuuhuonetta saa jaettua, on pohdittava muuttoa. Silloin listataan, mitä se käytännössä tarkoittaa. Eli muutto halvemmalle alueelle, jolloin kumpikin pojista saa oman huoneen (uskokaa pois, kyllä se nuorempikin sitä haluaa), mutta koulu vaihtuu ja kaverit asuvat kauempana. Tai muutto samalle alueelle, jolloin asumiseen menee enemmän rahaa ja muu elintaso laskee, eli ei esimerkiksi lomamatkoja, merkkivaatteita, iPhoneja, kalliita harrastuksia, mitkä teillä nyt sitten onkin niitä arjen ylellisyyksiä. Näistä pitää neuvotella yhdessä, kukin kertoo minkä itse kokee tärkeäksi ja vanhemmat tekevät päätöksen sen pohjalta.
Oma huone ei ole kenellekään välttämättömyys, mutta kyllä se silti tekee elämästä mukavampaa, ja lapsi viihtyy paremmin kotona. Jos joutuu jakamaan kaiken elintilansa muiden kanssa, niin väistämättä lapsen sosiaalinen elämä siirtyy kodin ulkopuolelle, joko ulos tai kavereiden luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei tarvitse omaa huonetta, kiukuttelee koska jollain kaverilla on oma huone ja se harmittaa. Omaa tilaa voi saada muutenkin, ulos tai kirjastoon voi mennä opiskelemaan. Ihmisillä on nykyään todella omituinen käsitys siitä mitä lapsen kuuluu saada. Koti, ruokaa, puhtaat vaatteet ja hyvät välineet. Rakastavat ja turvalliset vanhemmat. Oma huone ei ole ihmisoikeus!
Vierailija kirjoitti:
Saako millään sermillä erotettua pojille omia tilojaan? Olen nähnyt jopa sellaisen ratkaisun, että perheen teinille tehtiin huone vaatehuoneeseen jotta sai omaa rauhaa.
Vaatehuone soveltuu harvoin laillisesti asumiseen (koko, ikkuna...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat muuttaa olkkariin. Aamuseksi sopii teinien vanhemmille parhaiten. Varsinkin viikonloppuna pitäisi pommi räjähtää että teinit herää aikaisin aamulla.
Meillä on 3 makkaria ja meillä vanhemilla oli se pienen makkari kun lapset asuivat vielä kotona. Aikansa kutakin. Nyt kun olemme kaksin niin on tilaa taas.
Asuin teininä äitini kanssa isossa kaksiossa ja minulla oli makkari ja äitini nukkui olkkarissa.
Mistä lähtien oma huone on ollut lapsen perusoikeus? Vielä omassa lapsuudessani (eli alle parikymmentä vuotta sitten) oli ihan normaalia, että sisaruksilla oli yhteinen huone, kunhan olivat samaa sukupuolta ja ikäero ei ollut valtava. Pienemmät meni samassa huoneessa eri sukupuolta olevatkin. Toki jos lapset ovat kovin riitaisia, niin onhan se silloin hankalaa varmasti.
Mutta tässähän on nyt kolme vaihtoehtoa, jotka on muutkin jo sanoneet:
1) Jatkatte entiseen malliin.
2) Muutatte
3) Vanhemmat nukkuvat olohuoneessa tms ja pojat saavat omat huoneet.
Jos muuttaminen olisi mahdollista, käykää lasten kanssa läpi, mitä se heidän elämässään tarkoittaisi. Onko oma huone sen arvoista, jos esim. koulu vaihtuu?
Onko poikien yhteistä huonetta jaettu mitenkään tai onko se mahdollista? Jotain sermiä tai muuta, jolla saisi yksityisyyttä. Ja myöskin molemmille veljille sitten selvät pelisäännöt, että vain luvan kanssa mennään toisen puolelle, ettei häiritä. Muutenkin voisiko siitä keskustella, että onko jotain tiettyjä hetkiä, jolloin poika kaipaa omaa rauhaa, voisiko pikkuveli olla olohuoneessa tms silloin? Tai voiko käyttää vanhempien makuuhuonetta, jos haluaa vaikka katsoa läppäriltä tv:tä tai surffata netissä? Kyllä omaa tilaa pitää kaikille perheessä löytyä, mutta ei se välttämättä omaa huonetta tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, miten moni ajattelee, että oma huone on automaattinen oikeus? Tiedän monia perheitä, joilla ei lapsilla ole omia huoneita ja usein on niin, että ovat sopuisampia ne lapset kuin nämä, jotka ovat saaneet eristäytyä omaan huoneeseen. Pakotettu yhdessäolo myös kasvattaa. Joutuu ratkomaan ristiriidat, ei voi lakaista mitään maton alle ja mennä omaan huoneeseen mököttämään. Maalla on ihan tavallista, että samaa sukupuolta olevat lapset jakavat huoneen aikuisuuteen saakka. Se vaatii erilaista asennetta vanhemmilta ja lapsilta. Enemmän sellaista ”me-henkeä” ja vähemmän sellaista ”minä-henkeä”. Ei onnistu kaikilta, ei.
Mitä me-henkeä on sellaisella vanhemmalla, joka ei suostu edes keskustelemaan, että vanhemmat nukkuisivat jatkossa olohuoneessa? "Minä maksan ja minä päätän, jos ei kelpaa, niin tuossa on ovi." Tuohan se vasta onkin hedelmällinen linja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ymmärrä ollenkaan. Vanhemmat määrittelevät sen, mikä tila lapsella on ja akhden pojan kyllä pitäisi mahtua samaan huoneeseen, jos tilaa ei ole.
Eihän se nyt niin mene, että tuittuileva teini määrittelee, missä koko perhe asuu!
Jos se tuittuilija saa tahonsa perille, niin hyvä opetus hänelle siitä, että kiukuttelemalla ja muita ajattelmalla saa mitä haluaa. Jatkaa sitten sitä linjaa aikuisuudessa.
Kiukuttelevalle lapselle pitää selittää rauhallisesti tuhansia kertoja sama asia, että oppi menee perille. Yleensä se on rankkaa vanhemmalle, mutta väistämätöntä, jotta lapsi oppii käyttäytymään. Missään tapauksessa ei lähdetä muuttamaan toisen lapsen koulua ja kaveripiiriä sen takia, että yksi käyttäytyy huonosti. Itse en muuttaisi edes olohuoneeseen.
Tuossa vaan käy helposti niin, että se tuittuileva teini alkaa mieluummin viihtyä ties missä kaupungilla väärässä seurassa kun ei kerran kotonakaan viihdy. En näe mitä pahaa olisi siinä että hänen kanssaan keskustelee asiasta ja miettii yhdessä vaihtoehtoja.
Teini viihtyy ja tulee viihtymään vielä vanhempana kaupungilla joka tapauksessa, oli oma huone tai ei. Siellä ulkona kaikki tapahtuu, eikä kotosalla. Toki jos haluaa kasvattaa peliriippuvaisen uuninpankkopojan, niin sittenhän se kotikolo on tosi tärkeä.
Eikä kaupungillakaan päädy huumejengeihin, vaan siellä ollaan niiden fiksujen omien kavereitten kanssa.
Vai olitko itse koko teini-ikäsi kotona omassa huoneessa etkä koskaan mennyt mihinkään?
Kyllä me vietettiin teininä paljon kaverien kanssa aikaa myös siinä minun huoneessani kun sellainen oli olemassa ja siellä oli riittävä rauha, ainakin minun vanhempani tiesivät missä minä olin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako millään sermillä erotettua pojille omia tilojaan? Olen nähnyt jopa sellaisen ratkaisun, että perheen teinille tehtiin huone vaatehuoneeseen jotta sai omaa rauhaa.
Vaatehuone soveltuu harvoin laillisesti asumiseen (koko, ikkuna...)
Ketä kiinnostaa. Voihan sen lapsen paljan laittaa vaikka lauteiden alle, jos kotona on sauna.
minä en ainakaan suostuisi nukkumaan olohuoneessa, teen vuorotyötä, en todellakaan voisi olohuoneessa nukkua.
useimmissa asunnoissa kulku mm vessaan ja keittiöön on niin että olohuoneessa ei todellakaan ole mitään nukkumarauhaa paitsi ehkä aamukolmelta.
mutta jos asuu helsingissä niin kaupunginosan vaihto ei liene iso ongelma, julkinen liikenne kulkee eikä matkat ole kovin pitkiä kaupunginosien välillä pyöräilläkään, tai kävellä.
Käsittämätöntä, miten moni ajattelee, että oma huone on automaattinen oikeus? Tiedän monia perheitä, joilla ei lapsilla ole omia huoneita ja usein on niin, että ovat sopuisampia ne lapset kuin nämä, jotka ovat saaneet eristäytyä omaan huoneeseen. Pakotettu yhdessäolo myös kasvattaa. Joutuu ratkomaan ristiriidat, ei voi lakaista mitään maton alle ja mennä omaan huoneeseen mököttämään. Maalla on ihan tavallista, että samaa sukupuolta olevat lapset jakavat huoneen aikuisuuteen saakka. Se vaatii erilaista asennetta vanhemmilta ja lapsilta. Enemmän sellaista ”me-henkeä” ja vähemmän sellaista ”minä-henkeä”. Ei onnistu kaikilta, ei.