Tuttavaperhe, joka kyläilee meillä, ja ei kutsu sen jälkeen heille

Minun ystäväni ei edes halua käydä meillä tai että minä tapaisin hänen perheensä :D näemme vain ulkona kahvin tai ruoan merkeissä tai urheillen. Kerran vihjasin että voisimme joskus mieheni kanssa tulla heille kahville lapsien kanssa, mutta vastasi vain että miehensä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, että ei kiitti. Jep. Ei siinä, ollaan tunnettu 18 vuotta, olen tavannut miehensä vuosia sitten ja näkevät aina viikonloppuisin muita ihmisiä ja grillaavat jne.

En tiedä miksi nähdään, kun ei selkeästi olla edes oikeita ystäviä. Hän sitä näkemistä yleensä ehdottaa, en minä ja aina mielellään viettää aikaa.

En halua kenenkään kotio, enkä ketään kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kutsuit heidät teille?

Olisit odottanut, että vastapuoli kutsuu ensin.  Mutta itse olit niin halukas tutustumaan ja saamaan heistä ystäviä, että kutsuit ensin.

Se miksi ei kutsuta takaisin kylään on monisäkeinen juttu.

Voi olla että vierailu oli pettymys, eikä tuttavuutta haluta jatkaa.

Voi olla että tuttavaperheen miehet eivä tulleet toimeen keskenään.

Voi olla tuttavaperhe oli kateellinen kodistanne, tarjoilusta tai jostain muusta, eikä sen takia kutsu teitä kylään.

Voi olla että he tunsivat joko alemmuutta tai ylemmyyttä eivätkä halua kutsua teitä vastavierailulle.

Mistä sen sivulline voi tietää mistä se johtuu? EI mistään.

Tässä tapauksessa en tiedä, miksi tapaavat muita ystäviä ja puolituttuja koko ajan, mutta meidän kohdalle keksivät tekosyitä koko ajan.

Eivät kehtaa sanoa suoraan, etteivät halua jatkaa ystävyyttä.

Onko teillä mahdottomat ja kurittomat lapset?

En kutsu kotiini koska kotini on pieni ja ruma..huonekalut on mitä on ja ei ole saman parisia astioita..kutsuisin jos olisi niin kauniit asunnot kun ystävilläni🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät kutsu koskaan ketään. Tapaavat mieluummin konsertissa tai ravintolassa. Se on ihan ok.

Silloin herää epäilys, että koti on varsin vaatimattomasti kalustettu ja likainen. Eivät yksinkertaisesti kehtaa päästää ketään sisälle.

Mitä pahaa on vaatimattomassa kalustuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ei edes halua käydä meillä tai että minä tapaisin hänen perheensä :D näemme vain ulkona kahvin tai ruoan merkeissä tai urheillen. Kerran vihjasin että voisimme joskus mieheni kanssa tulla heille kahville lapsien kanssa, mutta vastasi vain että miehensä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, että ei kiitti. Jep. Ei siinä, ollaan tunnettu 18 vuotta, olen tavannut miehensä vuosia sitten ja näkevät aina viikonloppuisin muita ihmisiä ja grillaavat jne.

En tiedä miksi nähdään, kun ei selkeästi olla edes oikeita ystäviä. Hän sitä näkemistä yleensä ehdottaa, en minä ja aina mielellään viettää aikaa.

Just kuten Apn ”ystävillä”

Todella kieroa ja outoa!

En jaksais tavata enää apn kavereita enkä sinunkaan. Epäkohteliaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ei edes halua käydä meillä tai että minä tapaisin hänen perheensä :D näemme vain ulkona kahvin tai ruoan merkeissä tai urheillen. Kerran vihjasin että voisimme joskus mieheni kanssa tulla heille kahville lapsien kanssa, mutta vastasi vain että miehensä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, että ei kiitti. Jep. Ei siinä, ollaan tunnettu 18 vuotta, olen tavannut miehensä vuosia sitten ja näkevät aina viikonloppuisin muita ihmisiä ja grillaavat jne.

En tiedä miksi nähdään, kun ei selkeästi olla edes oikeita ystäviä. Hän sitä näkemistä yleensä ehdottaa, en minä ja aina mielellään viettää aikaa.

Just kuten Apn ”ystävillä”

Todella kieroa ja outoa!

En jaksais tavata enää apn kavereita enkä sinunkaan. Epäkohteliaita.

Haha jep, samaa olen pähkäillyt. Nyt kuitenkin olen antanut asian olla. Kiva saada kerran kuussa lenkkiseuraa. En kuitenkaan enää pidä häntä ystävänä, hyvänä tuttuna enemmänkin :)

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ei edes halua käydä meillä tai että minä tapaisin hänen perheensä :D näemme vain ulkona kahvin tai ruoan merkeissä tai urheillen. Kerran vihjasin että voisimme joskus mieheni kanssa tulla heille kahville lapsien kanssa, mutta vastasi vain että miehensä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, että ei kiitti. Jep. Ei siinä, ollaan tunnettu 18 vuotta, olen tavannut miehensä vuosia sitten ja näkevät aina viikonloppuisin muita ihmisiä ja grillaavat jne.

En tiedä miksi nähdään, kun ei selkeästi olla edes oikeita ystäviä. Hän sitä näkemistä yleensä ehdottaa, en minä ja aina mielellään viettää aikaa.

No ne vieraat, joita kyseinen mieskin haluaa kotiinsa on sellaisia, joiden seurassa hänkin viihtyy sosiaalisten tilanteiden pelostaan huolimatta.

Sinä ja miehesi ette ole.

Jos olisitte oikeasti hyviä tyyppejä, niin olisitte kyseisen tuttavaperheen muiden vieraiden kanssa skumppabileissä.

Pari kertaa ovat teillä käyneet tutustumassa ja todenneet, että ette ole.

Ovat kuitenkin "velvollisuuskutsuneet" teidät vastavierailulle, mutta aina ajankohdan lähetessä on iskenyt "Huoh, en just nyt millään jaksais niitä Virtasia/ heidän huonosti käyttäytyviä lapsiaan/ jne" - paniikki.

Mun perheelliset tuttavani tekevät kaikki säännöllistä viikkotyöaikaa, itselläni työvuorot vaihtelee aamun ja iltakahdeksan välillä. Vapaat ovat milloin sattuu ja useimmiten olen töissä viikonloppuna ainakin lauantain. Tämä asettaa hieman haasteita arkeen. Jos sunnuntai on vapaa, haluan viettää sen perheeni kanssa ja läheisiä sukulaisia tavaten, koska se on viikon ainoa päivä, kun ollaan yhdessä vapaalla.

Vapaani ovat yhden päivän pätkissä ja kahden päivän vapaa on neljän viikon välein. Hektisestä työstä johtuen tarvitsen vapaani täysin palautumiseen ja kotonakin ihan kiitettävästi riittää kasaantuneiden hommien hoitoa. En todellakaan jaksa kutsua silloin ketään kotiini ja alkaa järjestää mitään kahvitteluja tarjottavineen. Kyläilykutsuja otan joskus vastaan ja työajoistani johtuen todellakin JOSKUS.

Olen kyllä huomannut joidenkin harmistuvan, kun vastakutsua ei tule heti, toiset taas varsin hyvin ymmärtävät tilanteeni ja heille on ok, että tavataan aina siellä toisen luona. Vien kahvipaketin ja/tai jotain muuta mennessäni. Kesälomalla kutsun sitten meillekin.

Ja rehellisyyden nimissä, osa tutuistani on vähän raskaita vieraina: yksi on ruokanirso, ei tykkää siitä eikä tykkää tästä. Kauheat paineet keksiä tarjottavaa. Sama ihminen ja yksi toinen arvostelee ihan avoimesti meidän kotia. Molemmat hyvin pedantteja sisustajia, minä en. Oma puutarhamakuni on runsas ja luonnollinen, nämä molemmat tykkäävät sliipatusta ja niukasta.

Yhden kaverin mies on taas jakelemassa pyytämättä neuvoja miten meidän pitäisi mitäkin remontoida, miten tulisi hyvä (kiitos vaan, mutta ollaan tyytyväisiä siihen miten asiat ovat nyt) ja mikä puu pitäisi tontilta kaataa, että tulisi avarampaa jne. Semmosta kummallista pätemistä kaikessa.

Tulee vain tosi kurja olo tuollaisesta, vaikka muuten heidän kanssaan viihdyn. Omaa kotia kohtaa herää suojeluvaisto, enkä halua ketään sinne nyrpistelemään. Saatikka sitten ne joudenkin kurittomat muksut, joita ei kyläpaikassa kielletä mistään, vaan vanhemmat ovat asenteella "isäntäväki määrää säännöt (ja valvoo niitä)".

Mulla on tämmöinen tuttava, joka koko ajan on yhteyksissä arkena. Nyt sovittiin hyvissä ajoin ennen vappua yhteinen juhlavampi brunssi.

Yht äkkiä n. viikkoa ennen vappua hän ei vastakaan kun kysyn tapaamisen aikaa... (vaikka muuten pommittaa WhatsAppilla koko ajan)

Näen sattumalta hänet, ja sopertaa että meillä on sovittu jo kolme (!) tapaamista

Mielessä oli vain

- Mitä helv@@@ että hei, meilläkin oli sovittu tapaaminen mutta se on meille selvästi kertomatta peruttu (?)

- me emme mahdu näihin kolmeen joukkoon, vaikka hän on itse aloitteellinen yhteydenpitäjä ja kyläilee meillä (?!)

- hän ei kutsu meitä joukkoon, vaikka itse on tunkemassa minun kavereideni joukkoon puistoon yms

Jäin sanattomaksi.

Seuraavan kerran kun arkena kyselee seuraa, niin meillä onkin kiirettä 😁💯 Siis tälläisiä röyhkeitä ihmisiä on, vaikka sitä on todella vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät kutsu koskaan ketään. Tapaavat mieluummin konsertissa tai ravintolassa. Se on ihan ok.

Silloin herää epäilys, että koti on varsin vaatimattomasti kalustettu ja likainen. Eivät yksinkertaisesti kehtaa päästää ketään sisälle.

Todella outoa. Onko sinulle ihmissuhteet vain sitä miltä koti näyttää, missä työssä ja paljonko tienaa. Sorry, minulla nyt vain on erilainen arvomaailma.

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei ole mikään pakko kutsua kotiinsa ketään jos ei halua. Toki yleensä vastavuoroisesti vieraillaan, jos ylipäätään vierailuja harrastetaan. Mutta jos siis itse päättää jonkun kutsua, ei voi olettaa että toinen osapuoli on samoilla linjoilla ja haluaa sitten myös kutsua omaan kotiinsa. Se on vähän kuten lahjojenkin kanssa. Vastavuoroisuus ei ole pakollista, vaikka usein näin toimitaan. Jos itselle on tärkeää että saa myös vastakutsun, eikä niin käy, niin ei sitten enää kyseisiä ihmisiä kannata itsekään jatkossa kutsua.

Juu, tää on jännä miten jotkut yksipuolisesti päättää että aletaampa kyläilemään puolin ja toisin, ja toisen osapuolen olisi sitten vähän niinkuin pakko suostua tähän jos ei halua tulla paheksutuksi. Jos minut joku kutsuu kylään menen ihan kohteliaisuudesta jos oikeasti ei ole kunnollista syytä olla menemättä. Se ei silti tarkoita että automaattisesti pitäisin kutsujaa sen kutsun johdosta niin hyvänä ja läheisenä kaverina että haluaisin enemmänkin alkaa viettää aikaa vastavuoroisesti molempien kotona. Enhän ole alunperin tällaista ehdottanut, enkä myöskään omasta aloitteestani toisen kotiin ängennyt. Kun lapseni oli pieni tutustuin toiseen äitiin ulkoillessani lapsen kanssa. Siis ihan vaan sellainen ”hiekkalaatikko tuttavuus” jonka kanssa tuli juteltua kun saman hiekkalaatikon ääellä oltiin. En minä sen kummemmin häntä henkilökohtaisena ystävänä pitänyt, mutta kävin kahvittelemassa kerran hänen luonaan kun hän useasti pyysi, eikä ollut oikein syytä kieltäytyäkään. En siis ensimmäisillä kerroilla edes mennyt johonkin syyhyn (en enää muista mihin) vedoten, mutta lopulta sitten käväisin hänen mielikseen. En kutsunut kyllä häntä vastavierailulle, koska edelleenkään en kokenut että olisimme olleet mitään varsinaisia ystäviä, eikä minulla ollut halua tai kiinnostusta sellaiseen. Hän oli täysin erilainen ihminen kuin minä, eikä meillä mielestäni oikein ”kemiat kohdanneet”, lasten asioista ja yleistä liirum laarumia vaan juteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei ole mikään pakko kutsua kotiinsa ketään jos ei halua. Toki yleensä vastavuoroisesti vieraillaan, jos ylipäätään vierailuja harrastetaan. Mutta jos siis itse päättää jonkun kutsua, ei voi olettaa että toinen osapuoli on samoilla linjoilla ja haluaa sitten myös kutsua omaan kotiinsa. Se on vähän kuten lahjojenkin kanssa. Vastavuoroisuus ei ole pakollista, vaikka usein näin toimitaan. Jos itselle on tärkeää että saa myös vastakutsun, eikä niin käy, niin ei sitten enää kyseisiä ihmisiä kannata itsekään jatkossa kutsua.

Juu, tää on jännä miten jotkut yksipuolisesti päättää että aletaampa kyläilemään puolin ja toisin, ja toisen osapuolen olisi sitten vähän niinkuin pakko suostua tähän jos ei halua tulla paheksutuksi. Jos minut joku kutsuu kylään menen ihan kohteliaisuudesta jos oikeasti ei ole kunnollista syytä olla menemättä. Se ei silti tarkoita että automaattisesti pitäisin kutsujaa sen kutsun johdosta niin hyvänä ja läheisenä kaverina että haluaisin enemmänkin alkaa viettää aikaa vastavuoroisesti molempien kotona. Enhän ole alunperin tällaista ehdottanut, enkä myöskään omasta aloitteestani toisen kotiin ängennyt. Kun lapseni oli pieni tutustuin toiseen äitiin ulkoillessani lapsen kanssa. Siis ihan vaan sellainen ”hiekkalaatikko tuttavuus” jonka kanssa tuli juteltua kun saman hiekkalaatikon ääellä oltiin. En minä sen kummemmin häntä henkilökohtaisena ystävänä pitänyt, mutta kävin kahvittelemassa kerran hänen luonaan kun hän useasti pyysi, eikä ollut oikein syytä kieltäytyäkään. En siis ensimmäisillä kerroilla edes mennyt johonkin syyhyn (en enää muista mihin) vedoten, mutta lopulta sitten käväisin hänen mielikseen. En kutsunut kyllä häntä vastavierailulle, koska edelleenkään en kokenut että olisimme olleet mitään varsinaisia ystäviä, eikä minulla ollut halua tai kiinnostusta sellaiseen. Hän oli täysin erilainen ihminen kuin minä, eikä meillä mielestäni oikein ”kemiat kohdanneet”, lasten asioista ja yleistä liirum laarumia vaan juteltiin.

Hei hyvä tietää, niin lopetan jatkossa kokonaan vastailemisen tällä äidille, joka on tullut koko perheensä kanssa meille kylään, ja yksinään / lapsensa kanssa meille kahville..!! Ei siis halua eikä kiinnostusta tutustua kun meille ei tule kutsua🙄 mutta on halua ja kiinnostusta tulla kotiimme ja pyytää puistoilemaan, tai siis tarkoitan pyytää seuraa aina silloin, kun ei ole näitä parempia kavereita seurana🙄

Kiitos, kun selvensit näiden huonokäytöksisten ajatusmaailmaa. Se on ihan vierasta, kun on itse saanut hyvän kasvatuksen. Sinuna jättäisin jatkossa menemättä muiden koteihin😱 kun olet tälläisellä asenteella että ”ei kiinnosta”

Minä en mielelläni kutsu väkiä meille kylään. Olen huono emäntä. En vain jotenkin tunne sitä roolia kotousaksi. En leivo ja olen huono passaamaan muita. Käyn mieluummin itse kylässä, kyläilen kuitenkin aina kaupan kautta ja ostan puolet tarjottavista. Koitan olla kyläpaikoissa avuksi, minkä osaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisitte oikeasti hyviä tyyppejä, niin olisitte kyseisen tuttavaperheen muiden vieraiden kanssa skumppabileissä.

Pari kertaa ovat teillä käyneet tutustumassa ja todenneet, että ette ole.

Ovat kuitenkin "velvollisuuskutsuneet" teidät vastavierailulle, mutta aina ajankohdan lähetessä on iskenyt "Huoh, en just nyt millään jaksais niitä Virtasia/ heidän huonosti käyttäytyviä lapsiaan/ jne" - paniikki.

Näin minäkin luulen!

Hyvä saada vahvistus omille ajatuksilleni, kiitos☺️👍

Pitääkin perua heidän tulo saaristomökillemme, ehdittiin jo luvata, että saavat kesällä tulla, kun heillä ei ole kesäpaikkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ei edes halua käydä meillä tai että minä tapaisin hänen perheensä :D näemme vain ulkona kahvin tai ruoan merkeissä tai urheillen. Kerran vihjasin että voisimme joskus mieheni kanssa tulla heille kahville lapsien kanssa, mutta vastasi vain että miehensä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, että ei kiitti. Jep. Ei siinä, ollaan tunnettu 18 vuotta, olen tavannut miehensä vuosia sitten ja näkevät aina viikonloppuisin muita ihmisiä ja grillaavat jne.

En tiedä miksi nähdään, kun ei selkeästi olla edes oikeita ystäviä. Hän sitä näkemistä yleensä ehdottaa, en minä ja aina mielellään viettää aikaa.

Miksi tämä sai pelkkiä yläpeukkuja? Hänen miehensä ei halua omaan kotiinsa vieraita, ja kaveri näkee sinua tosi mielellään muualla. Mikä tässä niinkun tekee sen että kaveri ei olisi oikea kaverisi? Miksi juuri sinne kotiin pitää mennä? Ongelmahan on se kaverin mies. Jos muita näkevät koko ajan niin no ehkä sitten ihmetyttää mutta ehkä he ovat miehen kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei ole mikään pakko kutsua kotiinsa ketään jos ei halua. Toki yleensä vastavuoroisesti vieraillaan, jos ylipäätään vierailuja harrastetaan. Mutta jos siis itse päättää jonkun kutsua, ei voi olettaa että toinen osapuoli on samoilla linjoilla ja haluaa sitten myös kutsua omaan kotiinsa. Se on vähän kuten lahjojenkin kanssa. Vastavuoroisuus ei ole pakollista, vaikka usein näin toimitaan. Jos itselle on tärkeää että saa myös vastakutsun, eikä niin käy, niin ei sitten enää kyseisiä ihmisiä kannata itsekään jatkossa kutsua.

Juu, tää on jännä miten jotkut yksipuolisesti päättää että aletaampa kyläilemään puolin ja toisin, ja toisen osapuolen olisi sitten vähän niinkuin pakko suostua tähän jos ei halua tulla paheksutuksi. Jos minut joku kutsuu kylään menen ihan kohteliaisuudesta jos oikeasti ei ole kunnollista syytä olla menemättä. Se ei silti tarkoita että automaattisesti pitäisin kutsujaa sen kutsun johdosta niin hyvänä ja läheisenä kaverina että haluaisin enemmänkin alkaa viettää aikaa vastavuoroisesti molempien kotona. Enhän ole alunperin tällaista ehdottanut, enkä myöskään omasta aloitteestani toisen kotiin ängennyt. Kun lapseni oli pieni tutustuin toiseen äitiin ulkoillessani lapsen kanssa. Siis ihan vaan sellainen ”hiekkalaatikko tuttavuus” jonka kanssa tuli juteltua kun saman hiekkalaatikon ääellä oltiin. En minä sen kummemmin häntä henkilökohtaisena ystävänä pitänyt, mutta kävin kahvittelemassa kerran hänen luonaan kun hän useasti pyysi, eikä ollut oikein syytä kieltäytyäkään. En siis ensimmäisillä kerroilla edes mennyt johonkin syyhyn (en enää muista mihin) vedoten, mutta lopulta sitten käväisin hänen mielikseen. En kutsunut kyllä häntä vastavierailulle, koska edelleenkään en kokenut että olisimme olleet mitään varsinaisia ystäviä, eikä minulla ollut halua tai kiinnostusta sellaiseen. Hän oli täysin erilainen ihminen kuin minä, eikä meillä mielestäni oikein ”kemiat kohdanneet”, lasten asioista ja yleistä liirum laarumia vaan juteltiin.

Hei hyvä tietää, niin lopetan jatkossa kokonaan vastailemisen tällä äidille, joka on tullut koko perheensä kanssa meille kylään, ja yksinään / lapsensa kanssa meille kahville..!! Ei siis halua eikä kiinnostusta tutustua kun meille ei tule kutsua🙄 mutta on halua ja kiinnostusta tulla kotiimme ja pyytää puistoilemaan, tai siis tarkoitan pyytää seuraa aina silloin, kun ei ole näitä parempia kavereita seurana🙄

Kiitos, kun selvensit näiden huonokäytöksisten ajatusmaailmaa. Se on ihan vierasta, kun on itse saanut hyvän kasvatuksen. Sinuna jättäisin jatkossa menemättä muiden koteihin😱 kun olet tälläisellä asenteella että ”ei kiinnosta”

Ei tuossa mitä kommentoit ole mitään huonoon käytökseen viittaavaa. Sehän on ihan eri tilanne jos ei itse tee mitenkään aloitteita, vaan ainoastaan myöntyy toisen sinnikkäästi jatkaessa kutsuja. Miten sinun mielestäsi tuollainen tilanne sitten pitäisi tahdikkaasti hoitaa? Ei ketään voi pakottaa ystäväksi, vaikka satunnaisesti kohdatessa kohteliaasti jutellaankin. Sinun tuttavasi ilmeisesti onkin ihan toista maata, ja on antanut ymmärtää että on halukas tiiviimpään ja läheisempään ystävyyteen? Jos kerran niin ihan oma-aloitteisesti ottaa sinuun yhteyttä, ja on koko perheenkin voimin tavattu. Tuossa vaiheessa alkaakin jo olla kyse hyväksikäytöstä tai ainakin huonosta käytöksestä, mutta jos joku random tyyppi jota sattumanvaraisesti näkee ilman erillistä sopimista alkaa tunkea liian läheisiin väleihin, niin mikä pakko siihen on mennä mukaan?

Tylsälle se tuntuu, että ystävyydet tai paremminkin passaus ovat olemassa vain toisin päin.

Jos pidämme illanistujaiset, kaikki kutsumamme ystävät tulevat paikalle ilomielin ja ihan varmasti. Hauskaa piisaa viimeiseen asti. Olemme vuosien varrella kestinneet ystäväpariskuntia ja -perheitä kerran jos toisenkin, mutta vastakutsuja ei yhtä paikkaa lukuunottamatta koskaan kuulu. Ei heillä muilla kyllä muutenkaan käy koskaan vieraita, siinä mielessä emme ole poikkeus. Silti joskus tuntuisi mukavalta meistäkin saada kutsu valmiiseen pöytään. Enkä nyt todellakaan tarkoita valmiilla pöydällä kakkuja ja ruokia, vaan vaikka iltakahveja jonain torstaina.

On tosi harmi, että iltakahviperinne on hiipunut meidän sukupolvemme käsissä. Vanhempieni ikäluokka tapaa edelleen sisarustensa ja sukulaispariskuntiensa kanssa vähän väliä. Tapaaminen ei kaadu siivoukseen tai tarjoiluihin, kuivaa kakkua on aina pakasteessa tai keksejä kaupassa. Ruuhkavuosista ei meidänkään ystäväjoukossamme ole enää kyse, ei myöskään omista sitovista harrastuksista. Meillä ei ole hypersiistiä eikä hienoa, tavallista vaan - joten alemmuuden tunteesta tai kateudestakaan tuskin on kyse. Asetelma on vain lipsunut siihen, että näkeminen tapahtuu aina vain meillä .