Tuttavaperhe, joka kyläilee meillä, ja ei kutsu sen jälkeen heille

Minua ahdistaa, kun oma koti ei ole hieno. Entä jos vieras nyrpistääkin nenäänsä sille.

Vierailija kirjoitti:

Tylsälle se tuntuu, että ystävyydet tai paremminkin passaus ovat olemassa vain toisin päin.

Jos pidämme illanistujaiset, kaikki kutsumamme ystävät tulevat paikalle ilomielin ja ihan varmasti. Hauskaa piisaa viimeiseen asti. Olemme vuosien varrella kestinneet ystäväpariskuntia ja -perheitä kerran jos toisenkin, mutta vastakutsuja ei yhtä paikkaa lukuunottamatta koskaan kuulu. Ei heillä muilla kyllä muutenkaan käy koskaan vieraita, siinä mielessä emme ole poikkeus. Silti joskus tuntuisi mukavalta meistäkin saada kutsu valmiiseen pöytään. Enkä nyt todellakaan tarkoita valmiilla pöydällä kakkuja ja ruokia, vaan vaikka iltakahveja jonain torstaina.

On tosi harmi, että iltakahviperinne on hiipunut meidän sukupolvemme käsissä. Vanhempieni ikäluokka tapaa edelleen sisarustensa ja sukulaispariskuntiensa kanssa vähän väliä. Tapaaminen ei kaadu siivoukseen tai tarjoiluihin, kuivaa kakkua on aina pakasteessa tai keksejä kaupassa. Ruuhkavuosista ei meidänkään ystäväjoukossamme ole enää kyse, ei myöskään omista sitovista harrastuksista. Meillä ei ole hypersiistiä eikä hienoa, tavallista vaan - joten alemmuuden tunteesta tai kateudestakaan tuskin on kyse. Asetelma on vain lipsunut siihen, että näkeminen tapahtuu aina vain meillä .

Veit jalat suustani!! ❤️❤️❤️