Tuttavaperhe, joka kyläilee meillä, ja ei kutsu sen jälkeen heille

Minä olen juuri tuollainen. Enpä juuri käy muillakaan kylässä, paitsi parhaan kaverin perheen luona. He asuvat valtavassa palatsissa, jonka lasitetulla patiolla on mukava lämmittimien vieressä nautiskella gin and tonicia kun sadan tonnin hifijärjestelmä soittaa taustamuzakia. Eipä ole kaverini edes ihmetellyt, miksi en ole kutsunut heidän perhettään pieneen kerrostaloasuntoon, jonka alakerrassa asuu mölliparistkunta, jotka tulevat yöpaidassa soittelemaan ovikelloa jos meidän kämpästä kuuluu mitään ääntä klo 22 jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä on oltava missään tekemisissä?

No, sehän tästä opittiinkin, ettei olla enää. Luulin että olemme hyviä ystäviä, mutta emme todella ole. Vain teot ratkaisevat. Nämä ihmiset ovat koronan aikana kestittäneet kotonaa useaakin ystäväpariskuntaansa. Koko ajan ollaan terassilla yms ulkoskumpalla. Vain meitä kohtaan on tämä oharit ja peruminen

Tämän on pakko olla provo. Et kai ole noin pikkumainen?

Sinällään ei ole mikään pakko kutsua kotiinsa ketään jos ei halua. Toki yleensä vastavuoroisesti vieraillaan, jos ylipäätään vierailuja harrastetaan. Mutta jos siis itse päättää jonkun kutsua, ei voi olettaa että toinen osapuoli on samoilla linjoilla ja haluaa sitten myös kutsua omaan kotiinsa. Se on vähän kuten lahjojenkin kanssa. Vastavuoroisuus ei ole pakollista, vaikka usein näin toimitaan. Jos itselle on tärkeää että saa myös vastakutsun, eikä niin käy, niin ei sitten enää kyseisiä ihmisiä kannata itsekään jatkossa kutsua.

Me ollaan juuri nyt valitettavasti tuollainen perhe. Olemme korona-aikana käyneet kolmesti kaveriperheemme luona, mutta emme ole kutsuneet heitä tänne. Se johtuu siitä, että heillä on todella iso ja avara koti monine ulkoterasseineen. Meillä on pieni olohuone ja parveke. En halua kutsua tänne pikku tilaan, lähelle toisiaan, ihmisiä. Vaikka uskallankin mennä heille kylään ainakin korona-aaltojen välisinä suvantoaikoina. En ole tunnustanut, että tämä on se syy, koska minua jotenkin pikkuisen hävettää vertailla meidän koteja.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tuollaista omaa kaveria, mutta lapsellani on kavereita, jotka ovat aina meillä, mutta lapseni ei koskaan heillä.

Vähän olen ihmetellyt yhtäkin perhettä, jonka lapsi käy meillä viikottain ja yökyläileekin välillä, mutta minun lapseni ei ole käynyt heillä kuin syntymäpäivillä - eli ei yökylässä tai muutenkaan.

Toinen lapsen kaveri kysyi lastani heille yökylään sen jälkeen, kun tää kaveri oli ollut meillä säännöllisesti useamman vuoden ajan yökylässä.

Itselleni on jotenkin päivänselvää olla vastavuoroinen, eli jos lapseni käy paljon kylässä jonkun luona niin pyydän tätä kaveria myös meille, tai jos lapseni käy yökylässä jonkun luona, niin ehdotan seuraavaa yökylää meille.

Minä olin tuollainen lapsi, valitettavasti se ei ollut itsestä kiinni, en saanut kutsua meille kylään ketään. Valitettavasti johtui vanhemmistani. 

Meillä kyläili tuttavapariskunta, usein. Kun sitten tuli meidän vuoromme poikeat heillä, vaimo sanoi: "En tiennytkään, että kahvittaminen on näin kallista!"

Ei tehnyt mieli ottaa mitään, etenkin kun hän teki ohukaistaikinan neljälle viilikupissa.

Eiköhän ole selvää, etteivät halua teitä vieraiksi, jos muita kestitsevät, mutta teitä eivät kutsu ja jos kutsuvat, niin peruvat.

Minä en kutsu perheitä kotiini, koska asuntoni on pieni. Vien kyllä runsaat tuliaiset, jos minut kutsutaan jonkun perheen vieraaksi.

Mä olen tuollainen outo kaveri, jolla ei kyläillä. Meillä on erityislapsia, jotka sekoavat vieraista, jopa omasta mummistaan. Muutos arkirutiinissa on liian jännittävää. Meillä on joka kerta megalomaaninen perhekriisi, kun joku on kutsuttu kylään. Tai siis se mummi. Joskus hyvin harvoin, eli ehkä kerran 2 vuodessa, otamme riskin ja kutsumme jonkun muun meille... ja aina sama helvetillinen kriisi. On yritetty totuttaa lapsia vierailuihin, mutta enää ei jaksa (lapset teinejä).

ite oon sellainen tyyppi ,joka ei kutsu kylään. syy pieni asunto, ei mahdu kahta ihmistä enempää samaan aikaan ja myös et teen töitä kotona, eli koti on myös työhuone täynnä työvälineitä. kavereil isot kodit.

olen kyl selostanut ja he on käynyt ovelta toteemas, et ei mahdu kyläileen.

vien itse omat vieraani kahvilaan tai johonkin museoon ,tarjoan kahvit tai liput. se on kyläily mulla, kun ei koti siihen sovellu. ei kannata loukkaantua.

voi kyllä avoimesti kysyä tarjoisko sun kyläilijät sulle jotain välil.

Tuttavaperheen miehellä vaatekaapissa lemuava kanapis kasvi, jota salailee teiltä. Vain liberaali ystävä tervetullut.

Minusta on raskaampaa mennä kylään kuin pyytää vieraita kotiin. En kyllä liiemmin välitä kummastakaan tavasta, haluan olla kotona rauhassa. Musta olisi tosi outoa että joku arvioi minua ihmisenä ja analysoi kateelliseksi (mitä hittoa) tai ynnäilee ketä muita ihmisiä olen ehkä tavannut, jos menen pyydettäessä kylään mutta en kutsu omaan kotiini. Todella hämmentävän kuuloista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät kutsu koskaan ketään. Tapaavat mieluummin konsertissa tai ravintolassa. Se on ihan ok.

Silloin herää epäilys, että koti on varsin vaatimattomasti kalustettu ja likainen. Eivät yksinkertaisesti kehtaa päästää ketään sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tuollaista omaa kaveria, mutta lapsellani on kavereita, jotka ovat aina meillä, mutta lapseni ei koskaan heillä.

Vähän olen ihmetellyt yhtäkin perhettä, jonka lapsi käy meillä viikottain ja yökyläileekin välillä, mutta minun lapseni ei ole käynyt heillä kuin syntymäpäivillä - eli ei yökylässä tai muutenkaan.

Toinen lapsen kaveri kysyi lastani heille yökylään sen jälkeen, kun tää kaveri oli ollut meillä säännöllisesti useamman vuoden ajan yökylässä.

Itselleni on jotenkin päivänselvää olla vastavuoroinen, eli jos lapseni käy paljon kylässä jonkun luona niin pyydän tätä kaveria myös meille, tai jos lapseni käy yökylässä jonkun luona, niin ehdotan seuraavaa yökylää meille.

Oletko varma, että järjestely johtuu kaverista eikä sinun lapsestasi? Meillä lapsella on yksi kaveri, jota lapsi ei enää halua nähdä, koska aina pitäisi mennä niille. Lapseni tykkää käydä kavereilla leikkimässä, mutta hän myös haluaa, että kaverit käyvät meillä. Tämä yksi kaveri ei vain suostu tulemaan. Kysyy aina voiko lapseni alkaa, mutta jos lapseni ei suostu menemään heille vaan pytää tätä kaveria vaihteeksi meille kaveri toteaakin siihen, ettei hän voikaan alkaa ja pyytää jotain toista kaveria heille. No onneksi lapsellani on paljon kavereita, joten ei jää tästä yhdestä kiinni. Lapseni vaan välillä jaksaa ihmetellä, miksi toinen on tuollainen ja eikö pitäisi tasapuolisesti vierailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tuollaista omaa kaveria, mutta lapsellani on kavereita, jotka ovat aina meillä, mutta lapseni ei koskaan heillä.

Vähän olen ihmetellyt yhtäkin perhettä, jonka lapsi käy meillä viikottain ja yökyläileekin välillä, mutta minun lapseni ei ole käynyt heillä kuin syntymäpäivillä - eli ei yökylässä tai muutenkaan.

Toinen lapsen kaveri kysyi lastani heille yökylään sen jälkeen, kun tää kaveri oli ollut meillä säännöllisesti useamman vuoden ajan yökylässä.

Itselleni on jotenkin päivänselvää olla vastavuoroinen, eli jos lapseni käy paljon kylässä jonkun luona niin pyydän tätä kaveria myös meille, tai jos lapseni käy yökylässä jonkun luona, niin ehdotan seuraavaa yökylää meille.

Kaikilla vain ei ole mahdollista järjestää yökyläilyjä vaikka varmasti moni haluasikin mahdollistaa lapsille sen.

Muistan omasta lapsuudesta että useimman ystävän kanssa oli vastavuoroisuutta yökyläilyjen kanssa. Sitten oli taas näitä jotka halusivat olla vain aina hommalla kummalla yötä.

Yhdellä olin useinkin kylässä ja kerran kokeilimme kyläilyä meillä. Kaverilla tuli niin kova ikävä kotiin että vanhempi joutui hakemaan illalla kotiin eikä kokeiltu enää uudestaan.

Meillä taas joskus jouduttiin pitää taukoja vierailuissa ja minun piti mennä leikkimään leikit muualle kavereiden kanssa veljeni autismin takia sekä äitini huonon rahatilanteen vuoksi. Eli syitä on monia ja voin kuvitella että joillain tilanne on sellainen ettei koskaan voida järjestää.

Kävivät vaan tsekkaamassa että onko teillä mitään varastettavaa ja antavat sitten tarvittaessa tiedot romanialaiselle tai virolaiselle keikkamiehelle joka käy putsaamassa kämppänne poissaollessanne, ja ottavat provikat välistä.

uteliaat kans käy kattomas mielellään toisen kodin,oon huomannu et juorumuijat kans kutsuu kotiinsa kaikki et pääse uteleen ja vastavierailul.

kaikki ei kutsu heti kylään kattelee ensin.

Tämän ketjun voisi linkittää suoraan siihen toiseen keskusteluun, jossa todetaan, että kyllä 25 neliön asuntoon hyvin mahtuu!

Kyllä kai, jos ei ikinä kutsu ketään kylään.

Minkälaisia nuo vierailut/kestitykset teillä on? Onko ne siis jotain monen tunnin sessioita ruokineen? Olen kai jotenkin sosiaalisesti erikoinen. Meillä käy vieraita lähinnä spontaanisti tai lyhyellä varoitusajalla kahvittelemassa tai istumassa hetken. Tarjolla on kahvia ja hyvällä tuurilla pullaa. Ei siinä mitään vastavuoroisia kutsuja odotella eikä lasketa vierailumääriä. Kutsumme itse itsemme kylään. En ole oikein tottunut tuollaiseen vierailukulttuuriin. Minua jopa ahdistaa ajatus, että pitäisi sopia vierailu kolmen viikon päähän lauantaille kello 13.45. Sekä minä että lähipiirini olemme enemmän spontaania porukkaa. Ehkä tuttunne ovat samanlaisia, eivätkä hoksaa teidän odottavan vastakutsua.

Jos joskus joku ihmetteli tätä, syy oli se sekasotku ja kaaos. En jaksanut koskaan siivota.

Ja siihenkin oli syynsä.