Onko yhteistalous avioliitossa nykyisin harvinaista?
Tätä palstaa lukiessani olen saanut sen käsityksen, että suurimmalla osalla pariskunnista alkaa nykyisin olla omat taloutensa avioliitossakin. Itse tienaan selvästi miestäni enemmän, mutta minulle on aina ollut selvää, että avioliitossa perhellä on yhteiset rahat. Laitoimme itse asiassa rahamme yhteen jo seurustelu vaiheessa, kun muutimme saman katon alle.
Avioehto meillä luonnollisesti on.
Olemmeko rahajärjestelymme kanssa todella poikkeuksellisia?
Kommentit (147)
Meillä on omat tilit, mutta vapaa pääsy molempiin ja sieltä maksetaan missä on rahaa. Näin ollut siitä asti, kun muutettiin yhteen. Tämä korostui entisestään, kun tuli lapsia ja toinen oli poissa töistä. Ei kai silloin kukaan oleta, että myös se vähemmän tienaava sillä hetkellä hoitaa kuluja ihan samaan malliin, kun palkkaa saavana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.
.
No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.
Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä?
Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista.
Mikä siinä olisi kadehdittavaa? Minusta olisi ihan kamalan vaikeaa ajatella, että joutuisin kysymään puolisoltani, saanko hankkia jotain. Tällä palstallahan kaikki tunnetusti ovat niin varakkaita, ettei esimerkiksi auton vaihtaminen tai loma Australiassa heilauttaisi perheen taloutta sen vertaa, että siihen tarvitsisi puolison lupaa, mutta itse koen, että jos olisi yhteinen tili, en voisi tehdä esimerkiksi tuollaisia hankintoja ilman puolison suostumusta. (Puhun nyt vain rahasta, en esimerkiksi ajankäytöstä tai lastenhoidosta sen Australian loman aikana.)
Kun on omat rahat, ei tarvitse koskaan miettiä, käytänkö toista taloudellisesti hyväkseni käyttämällä rahaa vaikka sitten siihen Australian matkaan,
Miten yhteiset rahat tarkoittaa toisen hyväksi käyttämistä? Onhan siellä yhteisessä potissa myös sinun omat rahasi.
Meillä siis on yhteiset rahat, tiedän mihin meillä on varaa ja mihin ei, meillä on varaa siihen että milemmat käy silloin kun haluaa ystäviensä kanssa ulkona syömässä, ehkä joku miniloma euroopassa. Jos minä haluan esim. jotain näistä sanon miehelleni että olen suunnitellut tällaista. En todellakaan koe että käytän siihen mieheni rahoja, me ollaan yhdessä ne säästetty ja ne on tarkoitus käyttää siten miten itsestä tuntuu hyvältä. En ehdota Australian matkaa koska tiedän että siihen meillä ei ole varaa, ja hyvin vaikea kuvitella että haluaisin mitään noin kallista matkaa tehdä ilman miestäni.
Yhteisessä potissa on minunkin rahani, mutta sitten pitäisi koko ajan seurata, että kumpi on tuonut yhteiseen pottiin minkäkin verran ja kumpi sieltä käyttää minkäkin verran. Ei minulle olisi yhdentekevää, jos mieheni ilmoittaisi vaihtavansa moottoripyörää ja ottaisi siihen rahat yhteiseltä tililtä. Sen jälkeen kertoisi hankkivansa vaikka uuden päältä ajettavan ruohonleikkurin, kun on tullut joku hieno uusi malli. Ja jälleen yhteiseltä tililtä. Ja jos alkaisin kilpailla rahankäytössä ja ilmoittaisin lähteväni itse vuorostaan kuukaudeksi Australiaan ja vaihtavani sen jälkeen autoa, niin meillä ei kohta olisi rahaa kummallakaan.
Mutta kun vain yhteiset kulut maksetaan puoliksi, niin kumpikin on vapaa tekemään omilla rahoillaan ihan mitä haluaa eikä toisen tarvitse tuntea, että hänen rahojaan käytetään toisen autoon/matkaan/moottoripyörään/...
Ja esimerkit ovat tietysti jälleen täysin keksittyjä. En tiedä puolisostani mutta itselläni ei olisi varaa sekä Australian matkaan että autonvaihtoon.
Näin juuri.
Täysin yhteinen tili sopii niille, joilla ei joko ole oikeastaan mitään omia menoja tai harrastuksia, ja joilla on ihan 100% luotto siihen, että kumppani käyttää rahoja pelkästään järkevästi.
Mä luulen että sellaiset ihmiset otka ovat olleet yhdessä kauan ja tuntevat ja tietävät miten toinen käyttää rahaa niin heillä on yhteinen tili.
Me molemmat tienataan miehen kanssa n.2500€/netto eli tilille tulee joka kuukausi yli 5000€ rahaa kyllä mä käyn joka viikko syömässä ulkona, ostelen vaatteita netistä koko perheelle yms. Ikinä ei ole tarvinnut mieheltä lupaa kysellä, samoin mies käy ja ostaa mitä haluaa. Matkoista ja muista kalliimmista jutuista jutellaan yhdessä, haluan kuulla miehenikin mielipiteen tietysti.
Tienaan 5 x enemmän kuin vaimoni. Ei tulisi mieleenkään yhteistili, maksan jo muutenkin kaikki laskut, autot eläinten kulut ym.
Vierailija kirjoitti:
Tienaan 5 x enemmän kuin vaimoni. Ei tulisi mieleenkään yhteistili, maksan jo muutenkin kaikki laskut, autot eläinten kulut ym.
Käytännössä elätät hänet muutenkin. Yhteistili tarkoittaisi, että hänellä olisi pääsy sinun kaikkiin rahoihisi. Olet vain järkevä, kun pidät tilin itselläsi.
Toivon mukaan tulonne eivät kuitenkaan ole esim. vaimo 1000 e/kk ja sinä 5000e/kk, vaan että vaimokin pärjäilee omilla rahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat 45 vuotta. Ei muu ole tullut mieleenkään.
Yhteiselämä, yhteiset rahat.
Ja läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat 45 vuotta. Ei muu ole tullut mieleenkään.
Yhteiselämä, yhteiset rahat.Ja läheisriippuvuus?
Meillä vasta 35 vuotta yhteistä elämää ja yhteisiä rahoja. Rakkaudesta riiputaan toisissamme, ei rahasta (vaikka sitäkin on).
Me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, yhteinen tili perustettiin kun mentiin naimisiin. Sitä ennen asuttiin pari vuotta yhdessä, jolloin oli molemmilla omat rahat ja kaikki kulut jaettiin puoliksi. Siinä ajassa oppi tuntemaan toisen ja huomaamaan että suhde rahaan oli molemmilla samanlainen.
Mies on, varsinkin alkuaikoina, tienannut aina enemmän, mutta nyt erot palkoissa ovat enää pari sataa. Kaikki rahat tulevat yhteiselle tilille ja siitä siirretään säästötilille kuukausittain sovittu summa. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, joskus on ollut vähemmän rahaa (varsinkin kun lapset olivat pieniä) ja kumpikin on voinut ostaa mitä tahtoo. Jotenkin tuntuisi myös kummalliselta ettei esim. keskusteltaisi auton hankinnasta tai uuden sohvan ostosta. Ehkä jos molemmilla olisi joku kallis oma harrastus niin ymmärtäisin, että toisen mielipide ei olisi tarpeellinen ja oma tili ja omat rahat tärkeämpi.
Miehellä on jonkin verran perittyjä osakkeita, joihin mulla ei ole pääsyä. Itse taas tulen perimään ihan mukavan summan äidiltäni, testamentissa on mies suljettu pois. Äitini on tämän avoimesti kertonut, eikä se ole mikään mielenosoitus vaan halu pitää omaisuus suvussa. Muuten meillä on kaikki omaisuus yhteisestä. Tosin kaikki omaisuus perintöjä lukuunottamatta on myös yhteisesti tehty.
Jos eroaisin ja perustaisin uusperheen, en todennäköisesti haluaisi yhteistiliä. Siinä kohtaa kuitenkin molemmilla on jo omaisuudet eikä samalla tavalla rakenneta yhteistä.