Onko yhteistalous avioliitossa nykyisin harvinaista?

Pidän meidän yhteistaloudesta. Se on aika iso helpotus, kun ei tartte ajatella juuri yhtään rahahommia. Joillekin sellanen suunnittelu ja järjestelmällisyys ja tilien tasaaminen ja muu on luontevaa ja helppoa, minulle se olisi tosi kuluttavaa,, en jaksa ajatella raha-asioita kummemmin ja olen nyt onnekas kun ei tarvitsekaan.

Meillä on yhteistalous ja tuntuisi työläältä jos pitäisi aina laskeskella, kuka maksaa mitäkin. Meillä on omat tilit ja omat sijoitustilit. Laskuja maksaa se joka ehtii ja jos käyttötililtä uhkaa rahat loppua, toinen siirtää sinne lisää. Sijoitustilien kanssa ollaan katsottu, että kummallakin on suurinpiirtein yhtä paljon. Minä olen välillä elättänyt miestä kun hän oli opiskelijana ja työttömänä. Välillä mies taas minua, kun olin vanhempainvapaalla. Tällä hetkellä olemme molemmat työssä. Ostamme vaatteita, kenkiä, muutaman sadan juttuja itseksemme mutta isommat hankinnat neuvotellaan yhdessä. Esim. autot, lomamatkat. Tämä toimii minusta todella hyvin näin ja toimi myös nuorena, vaikka meillä oli vähemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän meidän yhteistaloudesta. Se on aika iso helpotus, kun ei tartte ajatella juuri yhtään rahahommia. Joillekin sellanen suunnittelu ja järjestelmällisyys ja tilien tasaaminen ja muu on luontevaa ja helppoa, minulle se olisi tosi kuluttavaa,, en jaksa ajatella raha-asioita kummemmin ja olen nyt onnekas kun ei tarvitsekaan.

Myös minä pidän meidän yhteistaloudesta. Kerran kuukaudessa molemmat siirtävät saman summan taloustilille ja lähes kaikki laskut lähtevät sieltä tarvitsematta tehdä muuta kuin korkeintaan käydä vahvistamassa. Ruokakaupassa ei ole väliä, kumpi maksaa, kun maksu menee joka tapauksessa yhteiseltä tililtä (silloin kun ostetaan yhteisiä ruokia, hygieniatarvikkeita tms).

Ja kaikki muu raha on omaa.

En oikeastaan tiedä onko meillä yhteistalous vai ei. Molemmilla meillä on omat tilit sekä yhteinen säästötili jonne saatetaan säätää jotain tarkoitusta varten. Mutta emme mitenkään laita mitään kuukausittaista talousrahaa tai vastaavaa minnekään. Juoksevat menot ovat vain vähitellen muotoutuneet niin että toinen maksaa tietyt laskut ja toinen toiset. Ruoat maksaa se joka silloin sattuu kaupassa käymään.

Tästä huolimatta koen että vastaamme kyllä ihan yhteisesti perheen menoista eikä kumpikaan elä jotenkin leveämmin kuin toinen. Jos jommalla kummalla on ollut kuukaudessa enemmän menoja ja tilillä vähän rahaa niin toinen ottaa sitten taas enemmän menoja maksettavaksi vähäksi aikaa. Se on ihan vain ilmoitusasia.

On myös itsestäänselvää että matkat, isot ostokset jne. katsotaan yhdessä ja makasetaan maksukyvyn mukaan tai säästötililtä. Myös rahankäytöstä keskustellaan ja isot linjat suunnitellaan yhdessä.

Itse koen että meillä on juuri meille sopiva yhdistelmä erillistaloutta ja yhteistaloutta.

Meillä on omat rahat ja erilliset tilit. On myös yhteinen asuntotili, josta maksetaan laina, vastike ja muut asumiseen liittyvät laskut. Sinne laitetaan saman verran rahaa molemmat. Ruokakaupassa maksetaan vuorotellen, eli eurolleen ei mene tasan, mutta samoissa hujakoissa ne summat kuitenkin yleensä pyörii, joten riittävän tasan menee. Tasotus meillä tulee siitä, että mies, joka tienaa enemmän, maksaa enemmän kaikkea poikkeavaa, eli yhteisiä menoja, jotka ei kuitenkaan toistu joka kuukausi tai ainakaan niitä ei samalla tavalla pysty ennakoimaan mutta nämä toki katsotaan vähän tapauskohtaisesti, eli isot kulut maksetaan kyllä puoliksi. Myös autosta hän maksaa huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Mikä siinä olisi kadehdittavaa? Minusta olisi ihan kamalan vaikeaa ajatella, että joutuisin kysymään puolisoltani, saanko hankkia jotain. Tällä palstallahan kaikki tunnetusti ovat niin varakkaita, ettei esimerkiksi auton vaihtaminen tai loma Australiassa heilauttaisi perheen taloutta sen vertaa, että siihen tarvitsisi puolison lupaa, mutta itse koen, että jos olisi yhteinen tili, en voisi tehdä esimerkiksi tuollaisia hankintoja ilman puolison suostumusta. (Puhun nyt vain rahasta, en esimerkiksi ajankäytöstä tai lastenhoidosta sen Australian loman aikana.)

Kun on omat rahat, ei tarvitse koskaan miettiä, käytänkö toista taloudellisesti hyväkseni käyttämällä rahaa vaikka sitten siihen Australian matkaan,

Vanhemmilla oli yhteiset rahat ja melko samat tulot. Äiti oli kotona lasten kanssa ja pesi isän pyykit että hänellä oli puhtaat vaatteet kun lähti vieraiden naisten kanssa huvittelemaan. Äiti siis kustansi myös noiden muiden naisten hotellit ja illalliset. Itse kulutti omia rahojaan hyvin vähän mutta isä senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Miten yhteiset rahat liittyvät kateuteen? Tai ylipäätään siihen, miten hyvin tai huonosti tullaan toimeen? Kyllä ihmisen pitää pystyä huolehtimaan omista raha-asioistaan siviilisäädystä riippumatta. Enkä pidä hyvän parisuhteen merkkinä kaiken tekemistä yhdessä ja kaiken jakamista. Mutta niin me vain olemme erilaisia.

Yhteiset rahat jo 25 vuotta. Ei avioehtoa.

Ei ole mitään useita tuhansia, joita laittaa säästöön, vaan muutamia satasia. Hyvin ollaan jo 25 vuotta nämä asiat neuvoteltu.

Olen kahden kantapään kautta oppinut elämässä, että mihinkään ei voi luottaa niin vähän kuin omaan puolisoon. Ei ikinä yhteisiä rahoja, ei yhteistä kämppää, lainoja, ei mitään. Ei koskaan.

Miten omat tilit sulkee pois yhteistalouden? Meillä on omat tilit sekä yhteinen tili jonne siirretään rahaa suhteessa tuloihin. Mä laitan vähemmän koska mulla on pienemmät tulot. Yhteiseltä tililtä maksetaan talolaina ja muut asumisen kulut. Mä maksan ruokakaupassa enemmän koska usein bongailee alesta lihoja joita sitten pakastan. Jos mulla rahat vähissä, niin sanon miehelle tarvitsevani kauppaan rahaa tai annan listan miehelle mitä hakea.

Ei meillä lasketa sentilleen kuka maksaa mitäkin. Mun alaikäinen lapsi saa syödä miehen ostamia ruokia ja jos miehen aikuinen lapsi tulee meille niin kyllä hän saa syödä min ostamia ruokia. Kissan ruoat ostan mä, mies taas ostaa kissalle hiekat. Lakanoita, verhoja yms. ostelen mä koska jos mies saisi päättää niin niitä ei osteltaisi kun ei sillä nyt niin väliä ole onko ikkunassa mitkä verhot ja onko meillä sängyssä samanlaiset pussilakanat. 😁 Näitäkin koiran kyllä bongailla alennuksista esim. Finlaysonin petivaatteita.

Mun autoon piti ostaa kesärenkaat ja sanoin miehelle, että pitää katsoa sitten kun mulla on rahaa. No mies oli ne renkaat jo ostanut ja sanoi, että maksa ne sitten kun maksat hänelle. Lomareissut tehdään yhdessä ja mun lapsi kulkee mukana ja mies maksaa hänenkin kulujaan kun suurinpiirtein puoliksi maksetaan hotellit yms. Shoppailut kumpikin maksaa itse niin arjessa kuin lomalla. Kerran lomareissulle lähti miehen lapsi ja mies maksoi hänen osuutensa koska tiesi, että ei mun rahat riitä jos mun pitää maksaa puolet myös hänen lapsensa lentolipuista yms. Ravintolassa toki maksoin välillä myös tämän lapsen ruoan koska kyse opiskelijasta jolla pienet tulot.

Mä halusin järjestelmäkameran koska kuvaan paljon joten tilasin sellaisen osamaksulla ja maksan itse. Jos meillä olisi vain yhteinen tili, niin kyllä mun olisi pitänyt asiasta jutella miehen kanssa jos aion yhteiseltä tililtä tuollaisia maksella. En kehtaisi ikinä noin kalliita juttuja maksella yhteiseltä tililtä ilman, että olen asiasta puhunut puolison kanssa. Mies taas osti omilla rahoillaan painepesurin ja se on hänen asiansa. Toki mä hyödyn siitä kun mies pesee sillä minunkin auton. 😁 Kumpikin maksaa harrastusjuttunsa itse. Kumpikin maksaa autonsa kulut itse.

Yhteistä taloutta tässä eletään vaikka kumpikin on pitänyt omat tilinsä. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Miehen puolelta on miehen vanhempien testamenteissa suljettu lasten puolisot pois. Jos ero tulisi, niin talo menisi myyntiin koska kummallakaan ei olisi varaa maksaa sitä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Mikä siinä olisi kadehdittavaa? Minusta olisi ihan kamalan vaikeaa ajatella, että joutuisin kysymään puolisoltani, saanko hankkia jotain. Tällä palstallahan kaikki tunnetusti ovat niin varakkaita, ettei esimerkiksi auton vaihtaminen tai loma Australiassa heilauttaisi perheen taloutta sen vertaa, että siihen tarvitsisi puolison lupaa, mutta itse koen, että jos olisi yhteinen tili, en voisi tehdä esimerkiksi tuollaisia hankintoja ilman puolison suostumusta. (Puhun nyt vain rahasta, en esimerkiksi ajankäytöstä tai lastenhoidosta sen Australian loman aikana.)

Kun on omat rahat, ei tarvitse koskaan miettiä, käytänkö toista taloudellisesti hyväkseni käyttämällä rahaa vaikka sitten siihen Australian matkaan,

Miten yhteiset rahat tarkoittaa toisen hyväksi käyttämistä? Onhan siellä yhteisessä potissa myös sinun omat rahasi.

Meillä siis on yhteiset rahat, tiedän mihin meillä on varaa ja mihin ei, meillä on varaa siihen että milemmat käy silloin kun haluaa ystäviensä kanssa ulkona syömässä, ehkä joku miniloma euroopassa. Jos minä haluan esim. jotain näistä sanon miehelleni että olen suunnitellut tällaista. En todellakaan koe että käytän siihen mieheni rahoja, me ollaan yhdessä ne säästetty ja ne on tarkoitus käyttää siten miten itsestä tuntuu hyvältä. En ehdota Australian matkaa koska tiedän että siihen meillä ei ole varaa, ja hyvin vaikea kuvitella että haluaisin mitään noin kallista matkaa tehdä ilman miestäni.

Meillä kummallakin on omat rahat ja omat tilit. Yhteiset menot laitetaan puoliksi, teen kuun lopussa kirjanpidon ja perin mieheltä velan pois. Laskut tulevat minun verkkopankkiin ja maksan ne. Budjetin teko ja kuluseuranta on minusta mielenkiintoista. Tiedän oman tilin tilanteen täsmälleen, joten minun ei tarvitse keskustella miehen kanssa voinko nyt ostaa sitä tai tätä vai onko miehellä omia suunnitelmia.

Omilla vanhemmillani sekä appivanhemmilla on myös olleet omat tilit. Itse en ollut asiaa edes ajatellut, mutta selvisi perunkirjoituksen yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kantapään kautta oppinut elämässä, että mihinkään ei voi luottaa niin vähän kuin omaan puolisoon. Ei ikinä yhteisiä rahoja, ei yhteistä kämppää, lainoja, ei mitään. Ei koskaan.

Se on jännä miten paljon näissä keskusteluketjuissa tosiaan luotetaan siihen puolisoon. Yllätyksiä nyt kuitenkin saattaa tulla. Vai luottaako nää ihmiset niin paljon omaan erinomaisuuteensa, " eihän minua voi jättää tai pettää kun olen näin ihana"? Ihan jokaiselle saattaa käydä ns ohrasesti vaikka puoliso lupailisi kuinka ikuista rakkautta ja uskollisuutta.

Omat tilit, ei yhteistä tiliä lainkaan, mies maksaa laskut ja lainat, minä ruuat. Hyvin on sujunut pari vuosikymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden kantapään kautta oppinut elämässä, että mihinkään ei voi luottaa niin vähän kuin omaan puolisoon. Ei ikinä yhteisiä rahoja, ei yhteistä kämppää, lainoja, ei mitään. Ei koskaan.

Se on jännä miten paljon näissä keskusteluketjuissa tosiaan luotetaan siihen puolisoon. Yllätyksiä nyt kuitenkin saattaa tulla. Vai luottaako nää ihmiset niin paljon omaan erinomaisuuteensa, " eihän minua voi jättää tai pettää kun olen näin ihana"? Ihan jokaiselle saattaa käydä ns ohrasesti vaikka puoliso lupailisi kuinka ikuista rakkautta ja uskollisuutta.

Totta kai voi pettää tai jättää, meillä ei ole kuitenkaan avioehtoa, joten 50/50 menee kaikki. Kumpikin lähtee silloin uuteen elämään taloudellisesti samalta viivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Mikä siinä olisi kadehdittavaa? Minusta olisi ihan kamalan vaikeaa ajatella, että joutuisin kysymään puolisoltani, saanko hankkia jotain. Tällä palstallahan kaikki tunnetusti ovat niin varakkaita, ettei esimerkiksi auton vaihtaminen tai loma Australiassa heilauttaisi perheen taloutta sen vertaa, että siihen tarvitsisi puolison lupaa, mutta itse koen, että jos olisi yhteinen tili, en voisi tehdä esimerkiksi tuollaisia hankintoja ilman puolison suostumusta. (Puhun nyt vain rahasta, en esimerkiksi ajankäytöstä tai lastenhoidosta sen Australian loman aikana.)

Kun on omat rahat, ei tarvitse koskaan miettiä, käytänkö toista taloudellisesti hyväkseni käyttämällä rahaa vaikka sitten siihen Australian matkaan,

Kateutta mm. siitä, että halutaan viettää yhteistä aikaa eikä toinen halua lähteä Australiaan (tai mihinkään muuallekaan) toisen rahoilla yksin. Jälleen sama kateus tuli ilmi tässä vastauksessa, en muutakaan syytä keksi vääntää jatkuvasti yhteinen talous taloudelliseen hyväksikäyttöön. 

Meillä on sekä että. Yhteiset menot maksamme puoliksi ja sitä varten on yhteinen käyttötili. Kumpikin laittaa palkastaan saman summan käyttötilille. Siltä tililtä maksetaan kaikki yhteinen. Omille tileille kummallekin jää se summa, mitä ei laiteta yhteiselle tilille. Kumpikin voi käyttää omalta tililtään rahaa ihan mihin haluaa tai olla vaikka käyttämättä, jos ei koe tarvitsevansa mitään. Näin toimien tarvitsee neuvotella vain yhteisten rahojen käytöstä eikä mun esim osallistua sen pohtimiseen, millaisen auton mies ostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan jokaisella työssä käyvällä ihmisellä on oma tili pankissa johon palkkatulot tulevat.

.

No eipä vaan ole. Täällähän nimenomaan jaetaan sen yhteisen tilin ihanuutta. Kyllä mua ainakin aina ihmetyttää kun näen että jollain on yhteinen tili, tai yhteinen sometili.

Olisiko näissä joissakin puheenvuoroissa kyse pienestä kateuden piikistä, kun pariskunta tulee toimeen niin hyvin, että raha-asiat ja kaikki muukin on yhteistä? 

Ainakin tuolla aiemmin oli jotain sellaista, että koetettiin vääntää keskinäinen luottamus ja sopusointu sellaiseksi, että se tosiasiassa tarkoittaisi taloudellista alistamista. 

Miten yhteiset rahat liittyvät kateuteen? Tai ylipäätään siihen, miten hyvin tai huonosti tullaan toimeen? Kyllä ihmisen pitää pystyä huolehtimaan omista raha-asioistaan siviilisäädystä riippumatta. Enkä pidä hyvän parisuhteen merkkinä kaiken tekemistä yhdessä ja kaiken jakamista. Mutta niin me vain olemme erilaisia.

Kateus näkyy juuri siinä, että muiden tapaa olla parisuhteessa pitää väheksyä ja mustamaalata. Se, että kertoisi omastaan ei riitä.