Onko yhteistalous avioliitossa nykyisin harvinaista?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eri tilit, omat rahat. Mies tienaa tuhansia, minä työttömänä 600. Hän maksaa kaiken. Minun rahani menevät ruokaan. Minulla ei ole omia menoja, mies maksaa aivan kaiken. Olen korkeasti koulutettu työtön, sitä ennen kotiäiti. En edes tiedä millaista on kun saa palkkaa säännöllisesti, ja voi maksaa kuluja.

Sinulla ihana mies. Onnittelen!

Tämän palstan perusteella ei kannata muodostaa käsityksiä siitä, mikä on yleistä tai normaalia. Täällä on aika vinksahtanutta porukkaa.

Ollaan oltu 23v. Yhdessä Alusta asti ollut yhteiset rahat. Eikä ole avioehtoakaan. Se oli helppoa, kun alussa ei ollut yhtään mitään kummallakaan. Mutta josnyt jostain syystä tulisi ero, ja jossain vaiheessa joku uusperhekuvio, niin luulempa, että suojaisin omaisuuteni, ja pitäisin rahat erillään. Veikkaan, että nykyään, kun erotaan enemmän, niin siksi on yleisempää pitää omat rahat.

M

Harva nainen nykyisin enää alistuu siihen, että ei ole omia rahoja. Omat rahat ovat mukavat. Kun kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisistä menoista (sen ei tarvitse olla välttämättä puolet, vaan osuuksista voidaan sopia myös tulojen mukaan, jos molemmat katsovat sen reiluksi), sää jäljelle jääneen rahan käyttää kumpikin niin kuin parhaaksi näkee.

Olemme olleet tällä periaatteella naimisissa jo yli 30 vuotta, saaneet ja kasvattaneet aikuisiksi sinä aikana kolme lasta. Ainoatakaan riitaa ei ole ollut raha-asioista koko aikana. Jo meidän molempien vanhemmilla oli omat rahat.

Yhteiset rahat 3 vuotta, menimme naimisiin pari kk sitten, Ei muu ole tullut mieleenkään.

Yhteiselämä, yhteiset rahat, ei avioehto.

Meidän elämä on yhdessä ja raha on yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä olla avioliitossa, jos on omat rahat. Kai on jääkaapissakin omat hyllyt ja kumpikin hankkii omat ruuat ja tekee vain itsellensä ateriat?

Miksi kaikki pitää olla yhteistä? Minusta riittää, kun on yhteinen taloustili ja sen lisäksi omat tilit.

Yhteistaloushan se on, jos menot jaetaan tasan.  En oikeasti vois kuvitellakaan, että joku käyttäisi samaa pankkitiliä kanssani. Haluan tietää saldon sentilleen ja tarkistan kuitit päivittäin, mies niin tohelo ettei edes säästä kauppakuitteja.

Maksetaan kaikki yhteiset menot puoliksi. Ruokakaupat ja tankkaukset toki suunnilleen, ja se maksaa, jolla sattuu olemaan rahaa. Minusta just se on yhteistalous. Meillä tietysti helppoa, kun palkkojen ero ei ihan mahdoton ole ja minä olin jossain vaiheessa se enemmän tienaavakin. Nykyään toisin päin, mutta ihan muutama satanen vaan ero. Avioehto on tehty, vaikka ei sillä ehkä käytännön merkitystä ole kuitenkaan. Jotain pientä omaisuutta on, ei sijoitusvaikeuksiin asti

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä olla avioliitossa, jos on omat rahat. Kai on jääkaapissakin omat hyllyt ja kumpikin hankkii omat ruuat ja tekee vain itsellensä ateriat?

Miksi rinnastat nuo asiat toisiinsa? Me emme ole avioliitossa mutta olemme sitoutuneet loppuelämäksemme avoliittoon. Miksi meillä pitäisi olla yhteiset rahat? Maksamme molemmat saman summan yhteiselle taloustilille, josta maksetaan asuminen, ruoka ja yhteisen auton kulut. Miksi muidenkin rahojen pitäisi olla yhteisiä? Meillä on erilaiset rahankäyttötavat, erilaiset harrastukset, eri asiat, mihin haluamme rahoja laittaa. Eikö siitä tulisi vain turhaa riitaa, jos pitäisi alkaa miettiä, onko oikeudenmukaista, että toinen taas lähtee ulkomaille tai toinen vaihtaa taas autoa tai moottoripyörää jne?

Olin naimisissa ja miehen ansiot olivat 20 % minun ansioistani. 

Yhteiset kulut puoliksi ja molemmat maksoivat omat kulunsa ja käyttivät oman osuutensa kuten halusi.

En halunnut maksaa miehen kuluja, varsinkin kun oli alkuun opiskelija ja muutenkin koin jeesaavani henkisesti häntä. Kotityöt tehtiin puoliksi.

Malli sopi meille, eikä ollut riitaa rahasta.

Oin yhdessä erittäin varakkaan yrittäjän kanssa ulkomailla. Hän halusi maksaa kaikki. Enkä olisikaan ollut muilla ehdoilla hänen kanssaan koska minun kuluni olivat niin pieni promille hänen kaikista kuluistaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat eikä avioehtoa.

Omat tilit meillä kyllä on, mutta käytännössä rahaa siirrellään vapaasti niiden välillä eikä ole väliä, kumpi maksaa minkäkin maksun.

Meillä myös näin. On toiminut ongelmattomasti näin.

En ole muuten koskaan kysynyt miten muut tutut pariskunnat tämän järjestävät. Kaikki naispuoliset ystäväni ovat sut varakkaita ja hyvätuloisia kuten miehensäkin. Meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Avioehtoa ei ole. Miehellä on huomattavasti suuremmat tulot ja ehkä nykyisin omaisuuskin, mutta olemme kartuttaneet sitä yhdessä. Talo on kuitenkin hänen nimissään.

Myös vanhemmillani ja mieheni vanhemmilla on ollut yhteiset rahat. Se sopii hyvin, jos rahankäyttö on samanlaista. Meillä ei koskaan ole ollut rahasta riitaa, vaikka itse olen hiukan pihimpi kuin mieheni. En esimerkiksi tarvitse usein uusia autoa, kun kerran entinenkin toimii ja siihen on tottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat 3 vuotta, menimme naimisiin pari kk sitten, Ei muu ole tullut mieleenkään.

Yhteiselämä, yhteiset rahat, ei avioehto.

Meidän elämä on yhdessä ja raha on yhdessä.

Näinhän se on myös siellä mistä olette tuleet.

Vierailija kirjoitti:

En ole muuten koskaan kysynyt miten muut tutut pariskunnat tämän järjestävät. Kaikki naispuoliset ystäväni ovat sut varakkaita ja hyvätuloisia kuten miehensäkin. Meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Avioehtoa ei ole. Miehellä on huomattavasti suuremmat tulot ja ehkä nykyisin omaisuuskin, mutta olemme kartuttaneet sitä yhdessä. Talo on kuitenkin hänen nimissään.

Myös vanhemmillani ja mieheni vanhemmilla on ollut yhteiset rahat. Se sopii hyvin, jos rahankäyttö on samanlaista. Meillä ei koskaan ole ollut rahasta riitaa, vaikka itse olen hiukan pihimpi kuin mieheni. En esimerkiksi tarvitse usein uusia autoa, kun kerran entinenkin toimii ja siihen on tottunut. 

*suht

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen nykyisin enää alistuu siihen, että ei ole omia rahoja. Omat rahat ovat mukavat. Kun kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisistä menoista (sen ei tarvitse olla välttämättä puolet, vaan osuuksista voidaan sopia myös tulojen mukaan, jos molemmat katsovat sen reiluksi), sää jäljelle jääneen rahan käyttää kumpikin niin kuin parhaaksi näkee.

Olemme olleet tällä periaatteella naimisissa jo yli 30 vuotta, saaneet ja kasvattaneet aikuisiksi sinä aikana kolme lasta. Ainoatakaan riitaa ei ole ollut raha-asioista koko aikana. Jo meidän molempien vanhemmilla oli omat rahat.

Mitä ihmeen alistumista siinä on, että perheenä on yhteiset rahat? Meillä on yhteiset rahat, kumpikin tienaa, minä selvästi enemmän. Yhteinen asuntolaina, yhteinen asunto, kummallakin sijoituksia halunsa mukaan, tällä hetkellä n. puoli miljoonaa. Jos haluan ostaa itselleni jotain, ostan, samoin mies.

Meillä on yhteistalous, avoliitossa ollaan oltu kakskyt vuotta. Kummallakin omat tilit, eikä tietoa paljonko toisella on tilillä saldoa.

Yhteinen tili on jota käytettiin kun lapset tuli kaikkeen ylimääräiseen hankintaan ja jota lapset käyttää nyt (sinne puoliso siirtää rahaa tarvittaessa, mä hoidin hankinnat viistoista vuotta).

Se ostaa ja maksaa kumpi on kaupassa ja kumpi milloinkin mitäkin haluaa. Jos toinen ei tykkää et meillä olis tarvetta esim puutarhakalusteille, niin se toinen ostaa jos kerran katsoo tarpeelliseksi.

Puoliso on yleensä tienannut hitusen enemmän kuin minä, viime vuosi oli mulla rutkasti parempi. N55

Yhteinen talous, omat rahat, avioehto. Musta nää ei poissulje toisiaan.

Yhteinen talous -> talouden pyöritys (asuminen, kauppareissut, lapsiin liittyvät maksut ym yhteiset talouden kulut) menee yhteiseltä tililtä. Yhteisesti on sovittu paljonko kulutetaan, miten paljon kumpikin maksaa, ja paljonko yhteiselle tilille säästetään yhteisiä menoja, matkoja jne varten.

Omat rahat -> se mitä ei ole sovittu käytettävän yhteisen talouden pyörittämiseen, jää kummallekin itselleen ja sitä voi sijoittaa tai säästää tai kuluttaa miten lystää

Avioehto -> se nyt vaan on järkevää olla.

En ymmärrä miksi asia pitäisi ajatella niin mustavalkoisesti että yhteistaloudessa ei elettäisi, jos ei ole kaikki tulot ja menot yhteisillä tileillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen nykyisin enää alistuu siihen, että ei ole omia rahoja. Omat rahat ovat mukavat. Kun kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisistä menoista (sen ei tarvitse olla välttämättä puolet, vaan osuuksista voidaan sopia myös tulojen mukaan, jos molemmat katsovat sen reiluksi), sää jäljelle jääneen rahan käyttää kumpikin niin kuin parhaaksi näkee.

Olemme olleet tällä periaatteella naimisissa jo yli 30 vuotta, saaneet ja kasvattaneet aikuisiksi sinä aikana kolme lasta. Ainoatakaan riitaa ei ole ollut raha-asioista koko aikana. Jo meidän molempien vanhemmilla oli omat rahat.

Mitä ihmeen alistumista siinä on, että perheenä on yhteiset rahat? Meillä on yhteiset rahat, kumpikin tienaa, minä selvästi enemmän. Yhteinen asuntolaina, yhteinen asunto, kummallakin sijoituksia halunsa mukaan, tällä hetkellä n. puoli miljoonaa. Jos haluan ostaa itselleni jotain, ostan, samoin mies.

Oli kyllä kummallinen sanavalinta. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä olla avioliitossa, jos on omat rahat. Kai on jääkaapissakin omat hyllyt ja kumpikin hankkii omat ruuat ja tekee vain itsellensä ateriat?

Ihmeellinen harhakuvitelma, jota viljellään kun ei tiedetä miten "omat tilit parisuhteessa avioliitossa" toimii.

Erilliset tilit ja rahat, menot maksetaan puoliksi. Kumpikin tekee omilla itseansaitsemillaan rahoilla mitä haluaa.

En näe mitään hyötyä siitä että olisi yhteinen tili. Tienaan tällä hetkellä enemmän, mutta miehellä on enemmän perittyä omaisuutta. Koen taloudenhallinnan helpommaksi kun on omat tilit, kortit ja menot.

Avioehdon sijasta avoliitto (21v), kuoleman varalle testamentti.

Omat rahat, yhteisiä ja omia menoja, ei lasketa satasenkaan päälle ja syödään samaa ruokaa.