Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko ihastunut ilkeäksi jos ei saa vastakaikua?
26.04.2021 |
Yksi mies oli ilmeisesti ihastunut minuun tai ainakin kiinnostunut. Olen itse varattu, joten suhtauduin silleen ihan kohteliaasti mutta osoitin selkeästi, että saumoja ei ole. Eli en ollut ollenkaan inhottava.
Nyt tuo ihastunut sitten seurustelee itse ja on minulle hyvin töykeä ja ilkeä.
Miksi?
Kommentit (111)
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota ap:n tilannetta. Voisiko kyse olla siitä, että olemassa olosi tavallaan kyseenalaistaa sitä hänen nykyisen suhteensa aitoutta? Sinä tiedät, että sinä olisit ollut se jonka hän _oikeasti_ olisi halunnut. Ehkä hän pelkää että naureskelet selän takana sille että hän on sen toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, onko ongelma enemmän minun vai hänen.
Harmittaa, kun en tahtoisi, että mun näkeminen aiheuttaa kenessäkään vihaa tai negatiivisia fiiliksiä. En halua mitään ystävyyttä tai edes kaveruutta, ihan vaan semmoista neutraalia olemista.
Et voi asialle yhtään mitään, joten unohda koko juttu. Ei se vatvomalla muutu yhtään paremmaksi ja jos hän ei sinusta pidä, niin mikään ei sitä muuta.
Se on mustasukkaisuutta ja katkeruutta, uusi nainen ei ole yhtä hyvä eikä pysty laukaisemaan samaa intohimoa. Millainen mies sieltä paljastuisi jos ap haluaisikin hänet ja he alkaisivat seurustella. Hmm. Kenties tulista rakkautta..
Voisitko ottaa asian esille kyseisen miehen kanssa? Kysyä, mitä pahaa olet hänelle tehnyt, että hän käyttäytyy niin huonosti sinua kohtaan, ja pyytää asiallista kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ottaa asian esille kyseisen miehen kanssa? Kysyä, mitä pahaa olet hänelle tehnyt, että hän käyttäytyy niin huonosti sinua kohtaan, ja pyytää asiallista kohtelua.
Jos tuo ”epäasiallisuus” on pelkkää naaman ilmeitä, ei haukkumista eikä muuta sanallista, niin en todellakaan suosittele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Riippuu työpaikasta. Kyllähän osassa työpaikoista voi saada vaikka siirron eri tiloihin/toimipisteeseen, vuoroja voidaan järjestää niin että ei laiteta noita kahta samaan vuoroon kahdestaan, tauot voi laittaa eri aikaan tai siirtää vaikka edes työpöydät avokonttorin toisiin päihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Riippuu työpaikasta. Kyllähän osassa työpaikoista voi saada vaikka siirron eri tiloihin/toimipisteeseen, vuoroja voidaan järjestää niin että ei laiteta noita kahta samaan vuoroon kahdestaan, tauot voi laittaa eri aikaan tai siirtää vaikka edes työpöydät avokonttorin toisiin päihin...
Periaatteessa kyllä, käytännössä työnantajan painajainen jos täytyy jokaisen työntekijän osalta miettiä kuka kenenkin kanssa tulee toimeen. Itse tunnistan omalla työpaikalla useita klikkejä ja olisi aivan mahdoton järjestää esim. työvuorot niin, että he eivät olisi samaan aikaan töissä. Erityisesti olisi mahdotonta tilanne, jossa jokin työntekijä alkaisi sanelemaan kenen kanssa hän haluaa ja kenen kanssa ei halua tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ottaa asian esille kyseisen miehen kanssa? Kysyä, mitä pahaa olet hänelle tehnyt, että hän käyttäytyy niin huonosti sinua kohtaan, ja pyytää asiallista kohtelua.
Jos tuo ”epäasiallisuus” on pelkkää naaman ilmeitä, ei haukkumista eikä muuta sanallista, niin en todellakaan suosittele!
Ap sanoi, että on töykeä ja ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Riippuu työpaikasta. Kyllähän osassa työpaikoista voi saada vaikka siirron eri tiloihin/toimipisteeseen, vuoroja voidaan järjestää niin että ei laiteta noita kahta samaan vuoroon kahdestaan, tauot voi laittaa eri aikaan tai siirtää vaikka edes työpöydät avokonttorin toisiin päihin...
Periaatteessa kyllä, käytännössä työnantajan painajainen jos täytyy jokaisen työntekijän osalta miettiä kuka kenenkin kanssa tulee toimeen. Itse tunnistan omalla työpaikalla useita klikkejä ja olisi aivan mahdoton järjestää esim. työvuorot niin, että he eivät olisi samaan aikaan töissä. Erityisesti olisi mahdotonta tilanne, jossa jokin työntekijä alkaisi sanelemaan kenen kanssa hän haluaa ja kenen kanssa ei halua tehdä töitä.
Riippuu taas työpaikasta. Toisessa paikassa voi pari tyyppiä pitää erillään, toisessa sitten monet muutkaan ei ole keskenään väleissä ja on turha alkaa miettimään parin tyypin tilannetta. Sen voi tehdä minkä voi tehdä ja muusta ei tarvitse välittää, mutta turha nyt heti mennä mihinkään ”mitään ei voi tehdä” moodiinkaan. Mieheni käyttäytyy muuten noin. Aina kun esitän jonkun uuden idean mitä voisi tehdä niin hän alkaa keksimään syitä miksi niin ei ainakaan kannata tehdä. Sellainen perusnegatiivinen asenne kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei normaali ihminen. Narsistinen tyyppi kostaa.
Nyt tais tulla n-diagnoosi ennätysajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Riippuu työpaikasta. Kyllähän osassa työpaikoista voi saada vaikka siirron eri tiloihin/toimipisteeseen, vuoroja voidaan järjestää niin että ei laiteta noita kahta samaan vuoroon kahdestaan, tauot voi laittaa eri aikaan tai siirtää vaikka edes työpöydät avokonttorin toisiin päihin...
Periaatteessa kyllä, käytännössä työnantajan painajainen jos täytyy jokaisen työntekijän osalta miettiä kuka kenenkin kanssa tulee toimeen. Itse tunnistan omalla työpaikalla useita klikkejä ja olisi aivan mahdoton järjestää esim. työvuorot niin, että he eivät olisi samaan aikaan töissä. Erityisesti olisi mahdotonta tilanne, jossa jokin työntekijä alkaisi sanelemaan kenen kanssa hän haluaa ja kenen kanssa ei halua tehdä töitä.
Riippuu taas työpaikasta. Toisessa paikassa voi pari tyyppiä pitää erillään, toisessa sitten monet muutkaan ei ole keskenään väleissä ja on turha alkaa miettimään parin tyypin tilannetta. Sen voi tehdä minkä voi tehdä ja muusta ei tarvitse välittää, mutta turha nyt heti mennä mihinkään ”mitään ei voi tehdä” moodiinkaan. Mieheni käyttäytyy muuten noin. Aina kun esitän jonkun uuden idean mitä voisi tehdä niin hän alkaa keksimään syitä miksi niin ei ainakaan kannata tehdä. Sellainen perusnegatiivinen asenne kaikkeen.
Jos oletetaan normaali työpaikka, esim. sairaala, niin ei siellä voi miettiä mitkä sairaanhoitajat voi laittaa samaan vuoron ja keitä ei. Oletus on, että jokainen tekee työnsä ja jos jotkut työntekijät kieltäytyvät moikkaamasta, hymyilemästä tai juttelemasta keskenään, niin sille oikeasti ei voi mitään. Passiivisagressiiviseen käytökseen tai esim. juoruiluun (ellei kyse ole kunnianloukkauksen tasoisesta juoruilusta) oikeasti ei voi mitenkään puuttua. Ihmisten irtasanomisen kynnys (onneksi) on Suomessa erittäin korkea ja esim. siirtäminen toiselle osastolle niin vaatii todella järeät perusteet, ettei sitä kannata lähteä tekemään. Varsinkaan kun ongelmat harvoin niillä ratkeavat, vaan ongelmia vain siirretään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaali ihminen. Narsistinen tyyppi kostaa.
Nyt tais tulla n-diagnoosi ennätysajassa.
N niin kuin Nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös oli kostonhimoinen kosija. Tyyppi tuli uutena firmaan, jossa olin ollut töissä noin 10 vuotta. Käytökseltään kyseinen kaveri oli v#ttuileva ja vähän ylimielinen, typpiä v#ttuilu on älykkyyttä ja jota jotkut pitävät hauskana ja toiset ääliönä. Minulle tyyppi v#ttuili vähän muita enemmän, mutta ajattelin että se johtuu siitä, että inho on molemminpuolista. Kunnes sitten erään firman illanvieton päätteeksi tyyppi avautuu, miten olen ihaninta mitä hän tietää ja miten enemmän kuin mitään, haluaa herätä vierestäni joka aamu. Jörkytyin ja reeskentelin, että tämä oli vain uusi tapa millä hän yrittää kiusata minua (että hän selviäisi tilanteesta menettämättä kasvojaan). Seuraavalla viikolla tyyppi aloitti sellaisen paskakampanjan, että hyvä etten menettänyt työtäni sen takia. Pahinta oli, että esimieheni, jolle olin myös antanut pakit joitakin vuosia aiemmin, meni täysin tyypin talutusnuorassa. Onneksi esimieheni esimies oli järkevä. Paskakampanjaa jatkui reilut puoli vuotta ja se loppui, kun muutama työntekijä vetämältäni osastolta sanoi tyypille, että jos paskanpuhuminen ja vittuilu ei lopu (ei siis minusta vaan yleensä), niin ne vetävät tyyppiä joukolla turpaan. Aika nopeasti tuon jälkeen tyyppi vaihtoi työnantajaa. Enkä ole mikään kaunotar vaan aivan tavallinen nainen. Työyhteisö oli vaan sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta en mä jaksa kyllä torjunnan jälkeen enää mitään frienszone-esityksiä vetää, mulle ihminen on sen jälkeen aika merkityksetön, joten voin vaikuttaa tylyltä. Jos en ole etsinyt kaverisuhdetta, en sellaista esitäkään.
Näin se just menee. Vain täydelliset lapaset jää roikkumaan fz:lle torjunnan jälkeen.
Tämä. Miehenä mulle muuttuu torjunnan jälkeen nobodyksi.
Hyi, miten alhaisen tason mies!
kuinkahan moni näistä "ihastuneista miehistä" on naisten omaa kuvitelmaa?
itse ainakin tiedän kymmeniä tapauksia, joissa naiset on itse kuvitteleet koko homman
Vierailija kirjoitti:
kuinkahan moni näistä "ihastuneista miehistä" on naisten omaa kuvitelmaa?
itse ainakin tiedän kymmeniä tapauksia, joissa naiset on itse kuvitteleet koko homman
Kerro lisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ymmärsin ap:n oikein, niin hän kaipaisi tältä työkaverilta (jonka kanssa on pakko olla työn puolesta tekemisissä) asiallista, perusfiksua kohtelua. Siis ei mitään "ollaan bff ikuisesti"-makeilua muttei myöskään töykeää, naama norsunveellä tylyttämistä.
Ottaahan ne pakit luonnon päälle, ja muissa tilanteissa vois olla parasta sitten ottaa etäisyyttä. Miksi pitäisi yrittää olla kaveria, jos olisi halunnut enemmän ja torjunta kirvelee?
Mutta tuossa kun on pakko tulla asiallisesti toimeen, niin kyllä se on tämä mies joka käyttäytyy huonosti. Ap:n ei mun mielestäni tarvisi sietää tuossa tilanteessa mitään. Varattua ei nyt lähtökohtaisesti lähdetä vikittelemään. Ja jos sen mokan tekee ja luonnollisesti saa pakit, niin turha siitä on alkaa mököttää ja kaiken kukkuraksi alkaa ilkeillä sille entiselle ihastukselle. Itsekästähän sellainen on - siis ajatella, että toisen nyt pitää vastata mun tunteisiini ja sitten suuttua, jos niin ei käy.
Ongelma on, että työnantajana tähän ei voi mitenkään puuttua. Olen joutunut näitä työntekijöiden välisiä tulehtuneita suhteita lähiesimiehenä hoitamaan ja olen oppinut ettei ihmisiä voi pakottaa pitää toisistaan. Jos ihmiset eivät toisistaan pidä, niin mikä voima maailmassa ei saa heitä toisistaan pitämään. Oli sen taustalla mikä tahansa.
Mikäli sen sijaan jotain epäasiallista tapahtuu, niin Ap:n kannattaa välittömästi ottaa asia lähiesimiehen kanssa puheeksi, koska silloin työantajalla on velvollisuus puuttua asiaan. Kenenkään ei tarvitse sietää mitään epäasiallista käytöstä toiselta työntekijältä.
Riippuu työpaikasta. Kyllähän osassa työpaikoista voi saada vaikka siirron eri tiloihin/toimipisteeseen, vuoroja voidaan järjestää niin että ei laiteta noita kahta samaan vuoroon kahdestaan, tauot voi laittaa eri aikaan tai siirtää vaikka edes työpöydät avokonttorin toisiin päihin...
Periaatteessa kyllä, käytännössä työnantajan painajainen jos täytyy jokaisen työntekijän osalta miettiä kuka kenenkin kanssa tulee toimeen. Itse tunnistan omalla työpaikalla useita klikkejä ja olisi aivan mahdoton järjestää esim. työvuorot niin, että he eivät olisi samaan aikaan töissä. Erityisesti olisi mahdotonta tilanne, jossa jokin työntekijä alkaisi sanelemaan kenen kanssa hän haluaa ja kenen kanssa ei halua tehdä töitä.
Riippuu taas työpaikasta. Toisessa paikassa voi pari tyyppiä pitää erillään, toisessa sitten monet muutkaan ei ole keskenään väleissä ja on turha alkaa miettimään parin tyypin tilannetta. Sen voi tehdä minkä voi tehdä ja muusta ei tarvitse välittää, mutta turha nyt heti mennä mihinkään ”mitään ei voi tehdä” moodiinkaan. Mieheni käyttäytyy muuten noin. Aina kun esitän jonkun uuden idean mitä voisi tehdä niin hän alkaa keksimään syitä miksi niin ei ainakaan kannata tehdä. Sellainen perusnegatiivinen asenne kaikkeen.
Jos oletetaan normaali työpaikka, esim. sairaala, niin ei siellä voi miettiä mitkä sairaanhoitajat voi laittaa samaan vuoron ja keitä ei. Oletus on, että jokainen tekee työnsä ja jos jotkut työntekijät kieltäytyvät moikkaamasta, hymyilemästä tai juttelemasta keskenään, niin sille oikeasti ei voi mitään. Passiivisagressiiviseen käytökseen tai esim. juoruiluun (ellei kyse ole kunnianloukkauksen tasoisesta juoruilusta) oikeasti ei voi mitenkään puuttua. Ihmisten irtasanomisen kynnys (onneksi) on Suomessa erittäin korkea ja esim. siirtäminen toiselle osastolle niin vaatii todella järeät perusteet, ettei sitä kannata lähteä tekemään. Varsinkaan kun ongelmat harvoin niillä ratkeavat, vaan ongelmia vain siirretään.
Minulla on paljon tuttuja hoitoalan töissä ja käsittääkseni ihan yleisesti voi kyllä pyytää siirtoja talon sisällä ja voi hankkiutua esim. vain tiettyyn vuoroon. Ei nyt tietenkään ketään aleta siirtelemään ilman omaa pyyntöä tuollaisen takia. Eikö se nyt jo oman ammattitaidonkin kannalta kuitenkin kannata välillä vähän vaihtaa paikkaa.
Naiset ja miehet ei oikeasti ole kovin erilaisia. Jos sinä olet tunnevammainen, ei se johdu sukupuolestasi eikä koske koko sukupuoltasi. Tuokin, jos nainen olisi pelkkä reikä (koko sana muuten huutaa omaa olematonta itseluottamustasi naisten kanssa) kuka tahansahan siihen virkaan kävisi. Ei tarvitsisi vihoitella kenellekkään, ei erityisesti yrittää ketään tiettyä, kukaan ei tuntuisi toista mielenkiintoisemmalta, itse asiassa varmaan joku reiällinen eläinkin kävisi.