Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin pettynyt lapsemme isovanhempiin!
25.04.2021 |
Meidän alle 2-vuotias ei ole nähnyt toisia isovanhempiaan yli puoleen vuoteen. Isovanhemmat vetoavat kotonaan, mutta käyvät kuitenkin muilla sukulaisillaan kylässä ihan normaalisti. Olemme kertoneet, että voisimme olla vaikka karanteenissa, jotta tapaaminen onnistuisi, mutta tämäkään ei kuulemma onnistu, sillä kerrostalossa voisi rappukäytävässä törmätä johonkin ihmiseen. Miehen muita sisaruksia näkevät kyllä säännöllisesti...Meille on tulossa toinen lapsi ja harmittaa jo valmiiksi ajatus siitä, että milloinhan isovanhempia kiinnostaisi nähdä vauvaamme. Ei edes ajatusta siitä, että voisivat tulla hoitamaan esikoistamme synnytyksen ajaksi. Tekisi mieli sanoa heille suorat sanat, että näyttää siltä, ettette halua olla tekemisissä perheemme kanssa. Argh! Oli pakko avautua!
Kommentit (63)
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Ihan vaikka sanomalla, että haluaa auttaa sitten, kun/jos tarvitaan. Kuulostaa kyllä siltä, että vanhempasi ovat lasten kanssa sen verran paljon, ettei hoitoapua tarvitse hirveästi erikseen kysellä. Jos vanhemmat haluavat nähdä veljeäsi ja olla lastenlasten elämässä läsnä, voivat varmasti myös itse olla aloitteellisia heidän suuntaansa.
Vinkkinä kaikille , jotka tuovat lapsia isovanhemmille kylään. Hoitakaa sotkut lähtiessänne, lelut lattioilta, sosesotkut pöydiltä ja lattioilta. Älkää jättäkö kaaosta jälkeenne. Olette aina tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli aloittaja on ainoastaan hoitoapua vaille.
kukahan tässä on se itsekäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Ihan vaikka sanomalla, että haluaa auttaa sitten, kun/jos tarvitaan. Kuulostaa kyllä siltä, että vanhempasi ovat lasten kanssa sen verran paljon, ettei hoitoapua tarvitse hirveästi erikseen kysellä. Jos vanhemmat haluavat nähdä veljeäsi ja olla lastenlasten elämässä läsnä, voivat varmasti myös itse olla aloitteellisia heidän suuntaansa.
En ole tuo jolle vastasit mutta tuo kuulostaa vähän siltä että tahtoisit että ne isovanhemmat kerjäisivät lapsia hoitoon ja jos eivät tajua kerjätä niin perheen huonot välit ovat isovanhempien syytä. Miksi se välien kylmyys on vain isovanhempien vastuulla, onhan lapsilla vanhemmatkin? Eli se on isovanhempien työ tyrkyttää itseään lastenhoitajaksi, mutta ei aikuisten lasten pyytää apua jos sitä tarvitsevat? Täällä on kyllä miljoona ketjua jossa ikävä anoppi haluaa vauvaa hoitoon mutta..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Ihan vaikka sanomalla, että haluaa auttaa sitten, kun/jos tarvitaan. Kuulostaa kyllä siltä, että vanhempasi ovat lasten kanssa sen verran paljon, ettei hoitoapua tarvitse hirveästi erikseen kysellä. Jos vanhemmat haluavat nähdä veljeäsi ja olla lastenlasten elämässä läsnä, voivat varmasti myös itse olla aloitteellisia heidän suuntaansa.
En ole tuo jolle vastasit mutta tuo kuulostaa vähän siltä että tahtoisit että ne isovanhemmat kerjäisivät lapsia hoitoon ja jos eivät tajua kerjätä niin perheen huonot välit ovat isovanhempien syytä. Miksi se välien kylmyys on vain isovanhempien vastuulla, onhan lapsilla vanhemmatkin? Eli se on isovanhempien työ tyrkyttää itseään lastenhoitajaksi, mutta ei aikuisten lasten pyytää apua jos sitä tarvitsevat? Täällä on kyllä miljoona ketjua jossa ikävä anoppi haluaa vauvaa hoitoon mutta..?
Viittasin tuossa siihen, kun mummo ei halua "tyrkyttää" itseään lastenhoitoavuksi. Jos mummo haluaa hoitaa, voi varmaan kertoa innostaan ja vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sitten, kun apua tarvitsevat.
Aloit sitten vauvoja pökkimään koronan innoittamana.
No mut enivei tilanne voi muuttua jos te tai he ottaa rokotteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Ihan vaikka sanomalla, että haluaa auttaa sitten, kun/jos tarvitaan. Kuulostaa kyllä siltä, että vanhempasi ovat lasten kanssa sen verran paljon, ettei hoitoapua tarvitse hirveästi erikseen kysellä. Jos vanhemmat haluavat nähdä veljeäsi ja olla lastenlasten elämässä läsnä, voivat varmasti myös itse olla aloitteellisia heidän suuntaansa.
En ole tuo jolle vastasit mutta tuo kuulostaa vähän siltä että tahtoisit että ne isovanhemmat kerjäisivät lapsia hoitoon ja jos eivät tajua kerjätä niin perheen huonot välit ovat isovanhempien syytä. Miksi se välien kylmyys on vain isovanhempien vastuulla, onhan lapsilla vanhemmatkin? Eli se on isovanhempien työ tyrkyttää itseään lastenhoitajaksi, mutta ei aikuisten lasten pyytää apua jos sitä tarvitsevat? Täällä on kyllä miljoona ketjua jossa ikävä anoppi haluaa vauvaa hoitoon mutta..?
Viittasin tuossa siihen, kun mummo ei halua "tyrkyttää" itseään lastenhoitoavuksi. Jos mummo haluaa hoitaa, voi varmaan kertoa innostaan ja vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sitten, kun apua tarvitsevat.
Tai ne lapsen vanhemmat voivat ottaa yhteyttä isovanhempiin jos eivät kykene hoitamaan omaa lastaan. Eivät ne mummut ja papat mitään meedioita ole.
Tuo on ap normaalia nykyajan isovanhemmuuta, ne perhelehdet valehtelee ja pitää yllä kiiltokuvaa tekemällä artikkeleita miten isovanhemmat auttaa ja hoitaa. Pah. Ehkä pieni osa auttaa ja hoitaa, suurin osa on välinpitämättömiä.
Mun kahta nuorinta lastani ei kummatkaan isovanhemmat ole nähneet koskaan. Eivät soittele, eivät käy, elävät elämäänsä niinkuin heillä ei olisi ollenkaan lapsia tai lapsenlapsia.
Ikinä ei ole mitään kiinnostusta sieltä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä johtua siitä ettei anoppisi halua tunkea toisen naisen tontille?
Meillä äitini ravaa useamman kerran viikossa, ottaa lapsiani kylään tai reissuun ja me käydään heillä pistäytymässä. Ollaan todella läheisiä ja hän tietää että tämä on minulle ok ja sanoisin jos ei ole.
Veljeni perhettä näkee harvoin koska veljeni harvemmin järkkää mitään tai kutsuu käymään ja näin ollen hänen perheensä on jäänyt äidille vieraaksi eikä hän halua astua miniän varpaille pyytämällä esim. lapsia hoitoon tai vastaavaa.
Veljeni on myös sellainen että vaatii täydellisyyttä/hermostuu jos joku menee vikaan syystä tai toisesta joten kaikki ovat hänen seurassaan aina vähän varautuneita. Siksi minun välini lapsuuden perheeni kanssa ovat ihan erilaiset ja läheisemmät kuin veljelläni. Veljeni vaimo ei varmaan tiedä tästä joten saattaa ihan hyvin luulla että vihaamme häntä tai lasta jne.
Voihan se olla, mutta kai nyt aikuinen ihminen osaa asian ratkaista niin, ettei suhde lapsenlapsiin jää oikeasti vieraaksi tai olemattomaksi? Ja ei kai hoitoavun tarjoaminen ole varpaille astumista? Useimmille ihmisille apu kyllä pikkulapsiaikaan kelpaisi. Kuulostaa siltä, ettei veljellesi jää mitään, kun viet kaiken.
Miten? Kerro sinä viisaampana.
Ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Molempien pitää panostaa siihen. Jos toisen lapsen perhe jää vieraaksi koska nähdään harvoin niin ei se voi vain yhden aikuisen vastuulla olla. Itse kutsun appivanhempiani mökille/shoppailemaan/köysiradalle ym. Aluksi oli vähän kiusallista viettää heidän kanssaan aikaa mutta nykyään ovat perhettä. Se vaatii aikaa että voi olla täysin oma itsensä.
Ja miten minä vien veljeltäni kaiken? Koska annan isovanhempien ottaa lapset silloin kun haluavat ja vietän aikaa heidän kanssaan? Koskaan emme ole hoitoapua pyytäneet, treffi-iltoina meillä on yleensä lastenvahti. Vanhempieni kosketus veljeni perheeseen on se että veli kutsuu heidät kahville joka toinen kuukausi. Kyllä he varmasti menisivät useammin jos pyydettäisiin enkä usko veljeni perheen suhde vanhempiini paranisi jos alkaisin rajoittamaan meidän suhdettamme.
Ihan vaikka sanomalla, että haluaa auttaa sitten, kun/jos tarvitaan. Kuulostaa kyllä siltä, että vanhempasi ovat lasten kanssa sen verran paljon, ettei hoitoapua tarvitse hirveästi erikseen kysellä. Jos vanhemmat haluavat nähdä veljeäsi ja olla lastenlasten elämässä läsnä, voivat varmasti myös itse olla aloitteellisia heidän suuntaansa.
En ole tuo jolle vastasit mutta tuo kuulostaa vähän siltä että tahtoisit että ne isovanhemmat kerjäisivät lapsia hoitoon ja jos eivät tajua kerjätä niin perheen huonot välit ovat isovanhempien syytä. Miksi se välien kylmyys on vain isovanhempien vastuulla, onhan lapsilla vanhemmatkin? Eli se on isovanhempien työ tyrkyttää itseään lastenhoitajaksi, mutta ei aikuisten lasten pyytää apua jos sitä tarvitsevat? Täällä on kyllä miljoona ketjua jossa ikävä anoppi haluaa vauvaa hoitoon mutta..?
Viittasin tuossa siihen, kun mummo ei halua "tyrkyttää" itseään lastenhoitoavuksi. Jos mummo haluaa hoitaa, voi varmaan kertoa innostaan ja vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sitten, kun apua tarvitsevat.
Tai ne lapsen vanhemmat voivat ottaa yhteyttä isovanhempiin jos eivät kykene hoitamaan omaa lastaan. Eivät ne mummut ja papat mitään meedioita ole.
Totta kai molempien pitää kommunikoida. Eikö se ole aivan itsestään selvää?
Näin isovanhempana voin sanoa että teet niin tai näin niin väärin teet. Jos tarjoat apua niin se nähdään niin että luulet etteivät lapsesi osaa hoitaa lapsiaan. Jos et niin et välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On surullista, jos lapsenlapset ovat eriarvoisia isovanhempien mielestä.
Siinä ei lainkaan ajatella, miltä lapsesta tuntuu, kun muut saavat huomiota isovanhemmiltaan, mutta hän ei.
Ei ole myöskään lapsen vika, jos isovanhemmat eivät pidä lapsen äidistä tai isästä. Pitäisi nähdä sellaisen yli ja ajatella lasta.On vain lyhyt hetki kun lapsi on pieni. Sinä aikana tulisi luoda suhde isovanhempien ja lasten välillä.
Jos sitä myöhemmin yrittää, niin yritykseksi jää. Ei sitä voi unohtaa, ettei lapsena kelvannut.
Mulla on kaksi veljeä. Toisen lapset on tosi läheisiä ja puuhastelen heidän kanssa kaikkea. Johtuu täysin, että veljeni ja kälyni ei jaksa nipottaa mistään turhasta, eikä anna lasten pyörittää huushollia. Toisilla on taas eri meininki. Jos te haluatte hoitoapua, niin mä en ala mun koiria viemään muualle tai kokkailemaan X asiaa, tai tekemään vain jotain hienoja kehittäviä älyjuttuja. Pidän lapset turvassa ja syötän ne. Toisen veljen lapset ovat mulle etäisempi, mutta en todellakaan aio ottaa tästä syyllisyyttä omille niskoilleni ja vääntymään miten tahansa, jotta saisin suhteen lapsiin. Ei se lasten vika ole, mutta monilla asioilla on seurauksia ja se on nyt tämä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut isovanhemmat tähdentävät, että he eivät ala hoitamaan lapsenlapsia. Eihän siihen tietenkään ketään voi pakottaa tai velvoittaa. Jos kuitenkin haluaa tutustua lapsenlapseensa, niin sitten olisi syytä vaikka kyläillä puolin ja toisin. Tai nähdä jossain puistossa nyt korona-aikana tai vaikka skypen välityksellä.
Jos ei pidä mitään yhteyttä, niin vieraaksihan ne lapsenlapset ja isovanhemmat jää toisilleen.
Tapaaminen ja hoitaminen ovat kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, jos lapsenlapset ovat eriarvoisia isovanhempien mielestä.
Siinä ei lainkaan ajatella, miltä lapsesta tuntuu, kun muut saavat huomiota isovanhemmiltaan, mutta hän ei.
Ei ole myöskään lapsen vika, jos isovanhemmat eivät pidä lapsen äidistä tai isästä. Pitäisi nähdä sellaisen yli ja ajatella lasta.On vain lyhyt hetki kun lapsi on pieni. Sinä aikana tulisi luoda suhde isovanhempien ja lasten välillä.
Jos sitä myöhemmin yrittää, niin yritykseksi jää. Ei sitä voi unohtaa, ettei lapsena kelvannut.Mulla on kaksi veljeä. Toisen lapset on tosi läheisiä ja puuhastelen heidän kanssa kaikkea. Johtuu täysin, että veljeni ja kälyni ei jaksa nipottaa mistään turhasta, eikä anna lasten pyörittää huushollia. Toisilla on taas eri meininki. Jos te haluatte hoitoapua, niin mä en ala mun koiria viemään muualle tai kokkailemaan X asiaa, tai tekemään vain jotain hienoja kehittäviä älyjuttuja. Pidän lapset turvassa ja syötän ne. Toisen veljen lapset ovat mulle etäisempi, mutta en todellakaan aio ottaa tästä syyllisyyttä omille niskoilleni ja vääntymään miten tahansa, jotta saisin suhteen lapsiin. Ei se lasten vika ole, mutta monilla asioilla on seurauksia ja se on nyt tämä.
Minulla on vähän sama tilanne. Siskoni suuttuu milloin mistäkin. Esimerkiksi kerran uros koirani rumputti toista urosta. Tyrkytän ho moilua hänen lapsilleen. Tein grilli-illassa pekoniin käärittyä parsaa. Yritän tehdä hänen lapsistaan läskejä (siskon elopaino on tuplat omastani ja syön pekoni-parsaa aina kun mahdollista). Sama kun oltiin retkellä nuuksiossa ja tein lapsille lettuja. Ostin meidän lapsille pari zorb-palloa mökille. Siskon lapset olivat leikkineet niillä kun olivat isäni kanssa mökillä-> Toinen maailmansota.
Sitten tämä sama ihminen ihmettelee kun hoidan veljeni lapsia jatkuvasti ja vaikutan niin vastentahtoiselta kun hän tarvitsee hoitajaa.
Hän myös ihan avoimesti haukkuu tyyliäni kasvattaa omia lapsiani.
Moni epäili syyn olevan minussa, miniässä. Asia voi toki niin olla, ettei anoppi jostain syystä pidä minusta. Olen kuitenkin sellainen ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen, että muiden kanssa en ole tällaiseen törmännyt. Emme myöskään kaipaa hoitoapua, vaan osallistumista lastemme elämään. Synnytyksen ajaksi toki olisi mukava, jos edes sen verran voisivat perheeltämme auttaa. Kyseessähän on kuitenkin oman lapsensa mahdollisuus osallistua lapsensa syntymään. Lapsemme on vielä aivan älyttömän suloinen ja ns. helppo taapero. Eikai muuta voi sanoa, kuin että heidän menetyksensä! Ap.
Vierailija kirjoitti:
Näitä piittaamattomia näköjään piisaa. Itse olin aluksi hämilläni ja jopa vihainen, kun tajusin meiningin. Sitten asetuin siihen ja ajattelin, että kasvan viimein henkisesti heistä irti (ja mies omistaan). Kohta ollaan heidän vanhainkoti-iässään ja etäisyyttä pidellään edelleen. Heidän menetyksensä.
Ei välttämättä.
Oletpas sinä olevinasi tärkeä. Kirjoitat kasvaneesi heistä irti. Siis SINÄ. Eikö tule mieleesi, että hekin ovat kasvaneet irti sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Moni epäili syyn olevan minussa, miniässä. Asia voi toki niin olla, ettei anoppi jostain syystä pidä minusta. Olen kuitenkin sellainen ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen, että muiden kanssa en ole tällaiseen törmännyt. Emme myöskään kaipaa hoitoapua, vaan osallistumista lastemme elämään. Synnytyksen ajaksi toki olisi mukava, jos edes sen verran voisivat perheeltämme auttaa. Kyseessähän on kuitenkin oman lapsensa mahdollisuus osallistua lapsensa syntymään. Lapsemme on vielä aivan älyttömän suloinen ja ns. helppo taapero. Eikai muuta voi sanoa, kuin että heidän menetyksensä! Ap.
Ootko pyytänyt miestäsi puhumaan asiasta vanhempiensa kanssa? Mä en ainakaan oikein puutu miehen puolisen suvun sekoiluun vaan mies hoitaa ne.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut isovanhemmat tähdentävät, että he eivät ala hoitamaan lapsenlapsia. Eihän siihen tietenkään ketään voi pakottaa tai velvoittaa. Jos kuitenkin haluaa tutustua lapsenlapseensa, niin sitten olisi syytä vaikka kyläillä puolin ja toisin. Tai nähdä jossain puistossa nyt korona-aikana tai vaikka skypen välityksellä.
Jos ei pidä mitään yhteyttä, niin vieraaksihan ne lapsenlapset ja isovanhemmat jää toisilleen.