Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin pettynyt lapsemme isovanhempiin!
25.04.2021 |
Meidän alle 2-vuotias ei ole nähnyt toisia isovanhempiaan yli puoleen vuoteen. Isovanhemmat vetoavat kotonaan, mutta käyvät kuitenkin muilla sukulaisillaan kylässä ihan normaalisti. Olemme kertoneet, että voisimme olla vaikka karanteenissa, jotta tapaaminen onnistuisi, mutta tämäkään ei kuulemma onnistu, sillä kerrostalossa voisi rappukäytävässä törmätä johonkin ihmiseen. Miehen muita sisaruksia näkevät kyllä säännöllisesti...Meille on tulossa toinen lapsi ja harmittaa jo valmiiksi ajatus siitä, että milloinhan isovanhempia kiinnostaisi nähdä vauvaamme. Ei edes ajatusta siitä, että voisivat tulla hoitamaan esikoistamme synnytyksen ajaksi. Tekisi mieli sanoa heille suorat sanat, että näyttää siltä, ettette halua olla tekemisissä perheemme kanssa. Argh! Oli pakko avautua!
Kommentit (63)
Korona tai ei, isovanhempia ei tänä päivänä kiinnosta. Halutaan rusinat pullasta ja näyttää kavereille lastenlasten kuvia ja kehutaan kuinka tärkeitä ovat, vaikka todellisuudessa eivät näe heitä koskaan. Älä lähetä kuvia, älä ota yhteyttä. Tuollaiseen itsekkääseen kylmyyteen ei auta mikään, et ikinä tule saamaan heistä oikeita välittäviä isovanhempia lapsille, jotka tukisivat teidän perhettä.
Meillä ilman mitään koronaakaan kummankaan vanhempia ei kiinnosta, koska ovat oman osansa tehneet. Suuttuivat kun en jakanut enää kuvia mitä voisivat näytellä ja kun kielsin kuvaamasta ei heistä enää kuulunut mitään ja siis täysin sama tilanne kummankin vanhemmilta.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellasi on kuitenkin ne toisetkin isovanhemmat. Pyydä heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on tehnyt selväksi sen, että elämä on rajallinen. Ei kukaan halua käyttää sitä yhteydenpitoon hankalien ihmisten kanssa, ei edes silloin, kun nämä ovat lapsenlapsen vanhempia. Jotka vaativat hoitoapua, eivät itse anna mitään.
Ei olla kyllä ikinä pyydetty tai saatu heiltä hoitoapua. Ylipäänsä lapsemme on ollut kaksi kertaa kahden tunnin ajan hoidossa. Ap.
No, jos kokeilisitte kuitenkin pyytää?
Asuvatko isovanhemmat samalla alueella tai lähellä? Jos kyseessä on tilanne, että teidän alueelle on paljon enemmän koronaa ja pelkäävät sen vuoksi tartuntaa.
Toinen mahdollinen vaihtoehto on, että eivät tykkää joko sinusta tai lapsesta.
Meillä miehen vanhemmat eivät ole halunneet tavata koskaan meidän lapsia. Miehen muiden sisarusten lapsia kyllä. Silloin alussa ihmettelin ja olin surullinen. Lopulta tajusin, että mieheni vanhemmat eivät hyväksy minua, joten eivät hyväksy meidän lapsia. Anoppi on minulle suoraan sanonut, että teidän on parempi erota. Tämä oli ennen lapsia. No ei erottu, ei. Nyt lapset jo aikuisia. Tilanne oli ehkä kurjin silloin, kun lapset itse kysyivät, että miksi mummu ja pappa ei koskaan käy meillä? Silti isovanhemmat olivat useamman viikon lasten serkkujen luona. Lasten serkut ovat paljon tärkeämpiä isovanhemmille kuin meidän lapset. Aina olen kuullut jälkeenpäin negatiivisia asioita meidän lapsista, siitä kuinka niistä ei koskaan tule mitään tai siitä kuinka ylipainoisia tai huonoihoisia olivat murrosikäisinä. Tämä kaikki tuli minun sukuni geeneistä.Terveisiä vain isovanhemmille; miten nyt meni noin niinkuin omasta mielestä? Tähän vielä voin lisätä, että ennakkoperintönä miehen veli sai mökkitontin meren rannalta ja mieheni peltomaata hevon kuusesta. Taisi siinäkin vaikuttaa vääränlainen miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee muisti 3-4 vuotiaana. Ei 2 vuotias halua kuin vanhemmat ja leikkiä. Lapsia ei kiinnosta aikuiset sukulaiset välttämättä ollenkaan, sylissä hytkyminen on kauheaa tai kuolaavat leluja rikkovat lapset, saati isovanhemmat automaattisesti. Toki teille aikuisille voisi olla kiva vieraana, kun kaipaatte aikuista seuraa.
Höpsistä! Tuo on nyt niin kukkua kuin olla ja voi. Itselläni on kaksivuotias lapsenlapsi ja hän todellakin muistaa meidät isovanhemmat. Olemme nähneet häntä korona-aikaankin suht säännöllisesti muutaman kuukauden välein ja soitelleet videopuheluita. Muisti kyllä alkaa toimia aiemminkin kuin kolme-nelivuotiaana. Ja kaksivuotiaan kanssa voi puuhailla jo monenlaista, harva kaksivuotias kuolaa tai rikkoo leluja. Onko sinulla edes käsitystä kaksivuotiaan keskimääräisestä kehityksestä?
Mitä tulee ap:n tilanteeseen, niin onpa kurja kuulla! Kovin läheisiä suhteita lapsella tuskin tulee isovanhempiinsa, jos prioriteetit ovat tuolla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Korona tai ei, isovanhempia ei tänä päivänä kiinnosta. Halutaan rusinat pullasta ja näyttää kavereille lastenlasten kuvia ja kehutaan kuinka tärkeitä ovat, vaikka todellisuudessa eivät näe heitä koskaan. Älä lähetä kuvia, älä ota yhteyttä. Tuollaiseen itsekkääseen kylmyyteen ei auta mikään, et ikinä tule saamaan heistä oikeita välittäviä isovanhempia lapsille, jotka tukisivat teidän perhettä.
Meillä ilman mitään koronaakaan kummankaan vanhempia ei kiinnosta, koska ovat oman osansa tehneet. Suuttuivat kun en jakanut enää kuvia mitä voisivat näytellä ja kun kielsin kuvaamasta ei heistä enää kuulunut mitään ja siis täysin sama tilanne kummankin vanhemmilta.
N36
Lisäisitkö kuitenkin tekstiisi JOITAKIN isovanhempia ei kiinnosta. Oma kokemukseni on, että kyllä suurinta osaa kiinnostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tätä tapahtunut muiden sukulaisten tai ystävien kohdalla? Onko sinut siis rajattu muiden elämästä ulos aikaisemmin. Jos on, niin vika on sinussa.
Kai te äidit muuten ymmärrätte, että lapsenne eivät ole niin ihmeellinen asia meille muille. Ehkei siis isovanhemmillekkaan. Voi olla, että he eivät jaksa kuunnella ainaista paasausta teidän lapsen asioista. Mieti hetki; Kysytkö koskaan heidän kuulumisia? Ja kuunteletko oikeasti mitä he vastaavat?
Jos ihan oikeasti tapaavat koko muuta sukua ja ystäviään normaalisti, niin miksi hitossa ette kysy syytä sille, että välttelevät teidän tapaamistanne? Miten kommunikointi voi olla joillekin näin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä piittaamattomia näköjään piisaa. Itse olin aluksi hämilläni ja jopa vihainen, kun tajusin meiningin. Sitten asetuin siihen ja ajattelin, että kasvan viimein henkisesti heistä irti (ja mies omistaan). Kohta ollaan heidän vanhainkoti-iässään ja etäisyyttä pidellään edelleen. Heidän menetyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on tehnyt selväksi sen, että elämä on rajallinen. Ei kukaan halua käyttää sitä yhteydenpitoon hankalien ihmisten kanssa, ei edes silloin, kun nämä ovat lapsenlapsen vanhempia. Jotka vaativat hoitoapua, eivät itse anna mitään.
Ei olla kyllä ikinä pyydetty tai saatu heiltä hoitoapua. Ylipäänsä lapsemme on ollut kaksi kertaa kahden tunnin ajan hoidossa. Ap.
No jokin ongelma selkeästi välillänne on jos kaikkia muita näkevät mutta teitä ei.
Peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on kuitenkin ne toisetkin isovanhemmat. Pyydä heitä.
Onko?!
Mun äiti ei oo tullut katsomaan lapsenlapsiaan korona-aikana kun se sanoo ettei ikinä antais itselleen anteeksi jos tois lapsille tai vauvalle koronan. Vauvaa se ei ole vielä nähnytkään, mutta ehkä jos koronatilanne tästä paranee vielä niin uskaltaa tulla. Ehkä sunkin vanhemmilla on jotain tällaista taustalla? Onneksi mun äiti osaa kommunikoida suoraan tästä pelostaan ja ymmärrän sitä kyllä, mut jos en tietäis mistä on kyse niin varmaan minäkin ihmettelisin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on tehnyt selväksi sen, että elämä on rajallinen. Ei kukaan halua käyttää sitä yhteydenpitoon hankalien ihmisten kanssa, ei edes silloin, kun nämä ovat lapsenlapsen vanhempia. Jotka vaativat hoitoapua, eivät itse anna mitään.
No ehkä tilanteessa, jossa on kaksivuotiaan vanhempi ja saamassa uuden vauvan, on ihan ok tarvita hoitoapua...
MInulla on tuo tilanne, en tarvitse hoitoapua ennen synnytystä. Ihan normaalia elämää tämän on työssäkäyden ja 2v ikäistä illat itse hoitaen, toki miehen kanssa yhdessä. Mitä ihmeen hoitoapua tässä tarvitaan?
Meillä kummankaan puolen isovanhemmat eivät ole osoittaneet kiinnostusta lapsiimme, ensiksi harmitti ja välillä harmittaa vieläkin kun kaupungilla näkee isovanhempia lapsenlapsien kanssa ostoksilla/huvipuistoissa jne..
Mutta näillä mennään mitä on annettu.
Harmi juttu. Onhan näitä passiivisia isovanhempia. Meillä miehen vanhemmat paapovat miehen siskon perhettä (yksi lapsista kutsuu anoppia äidiksi...), mutta meillä käyvät suunnilleen synttäreillä pyörähtämässä kaksi tuntia kerrallaan. Minulla on ollut heidän välinpitämättömyydestään ajoittain todella paha mieli, mutta nyt kun lapset alkavat olla kouluiässä, ajattelen, että menetys on näiden isovanhempien ensisijaisesti. Menettivät suhteen lapsenlapsiinsa. Se oli kuitenkin heidän valintansa, jonka aikuisina ihmisinä tekivät ja jonka kanssa joutuvat elämään. Aikani yritin edistää lastenlasten ja isovanhempien suhdetta, mutta nyt olen luovuttanut.
Minä en usko, että tässä on vikaa ap:ssa tai lapsessa - hyvänen aika, mikä vika kaksivuotiaassa voisi edes olla! Minä olen ollut appivanhemmille liiankin kiltti ja hiljaa kuunnellut heidän mollaamistaan. Viime vuosina olen alkanut rajata enemmän, mutta ei heidän kylmä kohtelunsa varmasti johdu siitä, että olisin ollut jotenkin "vaikea". Sitäpaitsi oli lapsen äiti millainen tahansa, luulisi, että persoonaltaan tervettä ihmistä kiinnostaisi se lapsi. Eihän lapsen syy ole, jos vanhempi on inhottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona on tehnyt selväksi sen, että elämä on rajallinen. Ei kukaan halua käyttää sitä yhteydenpitoon hankalien ihmisten kanssa, ei edes silloin, kun nämä ovat lapsenlapsen vanhempia. Jotka vaativat hoitoapua, eivät itse anna mitään.
No ehkä tilanteessa, jossa on kaksivuotiaan vanhempi ja saamassa uuden vauvan, on ihan ok tarvita hoitoapua...
MInulla on tuo tilanne, en tarvitse hoitoapua ennen synnytystä. Ihan normaalia elämää tämän on työssäkäyden ja 2v ikäistä illat itse hoitaen, toki miehen kanssa yhdessä. Mitä ihmeen hoitoapua tässä tarvitaan?
No ei KAIKKI tietenkään tarvitse, mutta pointti oli siinä, että on ihan ok olla vaikka raskauden takia väsynyt ja toivoa, että joku hoitaisi hetken 2-vuotiasta.
No meillä mun vanhemmat eivät mene edes koronan taakse piiloon. Tätä jatkunut jo niin kauan, kun toinen lapsemme syntyi noin 7 vuotta sitten. Esikoista vielä jaksoivat hyysätä ja oli kovastikin tärkeä. Ottivat yökylään ihan itse monen monta kertaa. Kun toinen syntyi, loppui kaikki. Lapsien synttäreillä käy, mutta ovat max tunnin kerrallaan ja häipyvät mitään sanomatta. Eniten tässä ärsyttää se, että esikoinen tosiaan muistaa kuinka paljon on ollut heidän kanssaan ja sitten hän ei olekaan enää yhtään tärkeä heille. Että näin.
On surullista, jos lapsenlapset ovat eriarvoisia isovanhempien mielestä.
Siinä ei lainkaan ajatella, miltä lapsesta tuntuu, kun muut saavat huomiota isovanhemmiltaan, mutta hän ei.
Ei ole myöskään lapsen vika, jos isovanhemmat eivät pidä lapsen äidistä tai isästä. Pitäisi nähdä sellaisen yli ja ajatella lasta.
On vain lyhyt hetki kun lapsi on pieni. Sinä aikana tulisi luoda suhde isovanhempien ja lasten välillä.
Jos sitä myöhemmin yrittää, niin yritykseksi jää. Ei sitä voi unohtaa, ettei lapsena kelvannut.
Alue: Aihe vapaa
Korona-aika on hyvä, koska ei ole pakko tavata anoppia ja appiukkoa. Riittävä välimatka appivanhempiin on myös hyvä asia. Appivanhempia ei tarvitse nähdä kuin pari kertaa vuodessa ja sillonkin vain pakosta. Korona-aikana ei kyläillä eikä tarvitse tavata ollenkaan.
Isovanhempien tapaaminen ei ole valitettavasti kaikille lapsiperheille iloinen tapahtuma. On myös isovanhempia, jotka aiheuttavat paljon ongelmia ja pahaa mieltä lapsiperheessä. Nämä isovanhemmat ovat itsekkäitä ja narsistisia tyranneja. He sekaantuvat ja puuttuvat lapsiperheen asioihin ja rikkovat jopa kotirauhaa. Heille ei anneta lapsia hetkeksikään hoitoon, koska he ovat täysin epäluotettavia ihmisiä.