Jättäisitkö miehen jos hän ei voisi saada lapsia? Olettaen, että itse haluat lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi. Spermanluovuttaja kehiin vaan. Jos ei kävisi miehelle, sitten jättäisin.

Ai, että tekisit lapsen täysin vieraan miehen geeneillä?

Minä ainakin voisin tehdä. Ei niitä geenejä voi tietää, vaikka toisen tuntisikin. Voi olla ties mitä juttuja piilevänä. Esimerkiksi meidän lapsella on kromosomipoikkeama, jonka syynä on isältä peritty geenivirhe. Isällä se ei näy mitenkään, lapsella näkyy. 

Mutta kun miehelle se geneettinen linkki on se tärkein asia lapsessa ja on se ainoa mikä määrittää isyyden. Ei mies sitoudu lapseen joka ei ole geneettisesti hänen omansa. Miksi tehdä parisuhteeseen oikeasti isätön lapsi? Kova paikka lapselle, varsinkin jos jossain vaiheessa tulee ero.

Se, että sinä et tuohon kykene, ei tarkoita, etteivätkö fiksut miehet kykenisi. 

En minä itsestäni puhu, vaan miehistä. Et ole sitten seurannut viimeaikojen keskustelua? Valtavat määrät miehiä - sekä julkisesti että nimimerkein, sekä julkisuuden henkilöitä että taviksia - ovat julistaneet suu vaahdossa, miten miehen on saatava oikeus hankkiutua eroon isyydestään jos jossain vaiheessa paljastuu että lapsi ei ole geneettisesti oma. Kaksivuotias, seitsenvuotias, täysi-ikäinenkin lapsi, jota on siihen asti pitänyt omanaan, on saatava poistaa miehen elämästä välittömästi jos tämä geneettisen linkin puuttuminen paljastuu. Ja kovasti he vakuuttavat, että kysymys ei ole siitä että lapselle kostettaisiin äidin huono käytös.

Minä ainoastaan uskon sen, mitä minulle kerrotaan. Mies ei sitoudu lapsessa mihinkään muuhun kuin siihen geneettiseen jatkumoon mitä lapsi edustaa.

Ehkä eri tavallakin ajattelevia miehiä on joku satunnainen yksilö, mutta ei tässä keskustelussa ole ainoatakaan sellaista tullut vastaan. Itse en ottaisi sitä riskiä oman lapseni kanssa, että mies kuuluisi tähän ilmiselvään enemmistöön joille lapsi on ainoastaan heidän perimänsä jatkaja eikä mitään muuta merkityksellistä.

Kannattaa välillä lukea muutakin kuin av:ta.

Kannattaa lukea, kuunnella ja katsella laajasti kotimaista mediaa. Kaikkialla missä tästä aiheesta kommentteja on tullut - ja kuten sanoin, myös omalla nimellään esiintyviltä ja jopa julkisuuden henkilöiltä - konsensusmielipide on selkeä ja yksimielinen. Valitettavasti.

Pakko uskoa, kun noin jämäkästi sanotaan.

Onko sinulla ikinä käynyt mielessä, että muutama julkisuudessa esiintyvä ei ole sama asia kuin kaikki miehet? Ja että ne, jotka kasvattavat adoptiolapsia yms. omanaan eivät koe tarpeelliseksi osallistua tuollaisiin keskusteluihin, koska ovat oikeasti sitoutuneet isyyteen ei-biologiselle lapselleen? 

Eli laaja kansalaiskeskustelu johon on osallistunut epälukuinen määrä miehiä on "muutama"? Mikäköhän riittäisi todisteeksi siitä, että tämä todellakin on enemmistömielipide, jos tuhannet keskustelijat ja hetkessä reippaasti yli kymmenentuhatta allekirjoitusta saavuttanut kansalaisaloitekaan ei riitä vakuuttamaan. Noh, saahan sitä toki elää itsepetoksessa, jos se on mukavampaa, mutta kannattavampaa olisi toki hyväksyä tosiasiat ja ryhtyä toimimaan niiden mukaisesti.

Suomessa on noin 2,7 miljoonaa miestä. Vaikka heistä otetaan alaikäiset pois, ei millään laskuopilla muutama tuhat ole enemmistö. 

En todellakaan jättäisi! Kaverikin haki siittiöt spermabankista.

Mie jouduin semmoiseen tilanteesee et sain tietää et mie en todennäkösesti saa lapsia. Halusimme lapsia mut mies ei halunnu mitää hoitoja yms ko ahdistui liikaa et hänetki tutkitaan. Jäin suhteeseen sen sijaan et oisin ehtiny toisen joka suostuu hoitoihin ja ihme tapahtu. Raskauduin luomusti kahdesti. Onneksi jäin koska mieheni on tätä hommaa lukuun-ottamatta unelmieni mies ❤

Lähtökohtaisesti en jättäisi vaan ongelmat kohdataan yhdessä. Jos mies alkaisi omalla tahollaan itsekkääksi, esim. adoptiosta ei voi keskustella jne niin varmasti tunnelma kiristyisi.

Suostuisin toki hoitoihin, kunhan myös lahjasolut on vaihtoehto. Olen yhden suhteen päättänyt, koska mies ei suostunut tutkimuksiin ja hoitoihin kuuden vuoden jälkeen. Tiesi kai vian olevan itsessään? Nykyisen miehen kanssa raskauduin heti.

Adoptio on aivan liian pitkä, raskas ja epävarma, että siihen en lähtisin. En ehdoin tahdoin halua kasvatettavaksi kymmeniä tuhansia maksanutta vammaista, sairasta tai traumatisoitunutta adoptiolasta. Jos saisin lasta ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi. Spermanluovuttaja kehiin vaan. Jos ei kävisi miehelle, sitten jättäisin.

Ai, että tekisit lapsen täysin vieraan miehen geeneillä?

Minä ainakin voisin tehdä. Ei niitä geenejä voi tietää, vaikka toisen tuntisikin. Voi olla ties mitä juttuja piilevänä. Esimerkiksi meidän lapsella on kromosomipoikkeama, jonka syynä on isältä peritty geenivirhe. Isällä se ei näy mitenkään, lapsella näkyy. 

Mutta kun miehelle se geneettinen linkki on se tärkein asia lapsessa ja on se ainoa mikä määrittää isyyden. Ei mies sitoudu lapseen joka ei ole geneettisesti hänen omansa. Miksi tehdä parisuhteeseen oikeasti isätön lapsi? Kova paikka lapselle, varsinkin jos jossain vaiheessa tulee ero.

Vain lapsellisille miehille. Me aikuiset kykenemme kasvattamaan myös ei-biologisen lapsen omanamme. Minulla on kolme lasta, joista kahdella on minun geenini. Jokainen heistä on sekä lain että minun silmissäni silti minun lapseni. Kun minusta aika jättää, he perivät minut yhdenvertaisina lapsinani. Esittelen heidät myös aina kolmena lapsenani mitenkään erottelematta geenejä. 

M47

Sait kyyneleet silmiini. Oma "isäni" sanoi samaa, mutta perinnönjaossa en ollutkaan enää hänen lapsensa. Perintö oli vähäinen, eli se ei satuttanut, vaan se, että hän sitten sulkikin minut ulos. Pidäthän sanasi.

T. Kasvattilapsi

Jos lapsen on adoptoinut niin lakiosa tulee automaattisesti. Ei isä silloin voi jättää ilman perintöä. Jos taas ei ole adoptiota niin ei periminen ole edes mahdollista.

Olisi pitänyt jättää. Nuorempana ajattelin, että sitten kun sopiva mies löytyy ja molemmat haluavat perheenlisäystä, on reilua että ennen vahvempien sitoumusten tekoa selvitetään tämä hedelmällisyyspuoli, ettei tule ylläreitä. Näin en sitten kuitenkaan toiminut tositilanteessa ja lopulta kävi niin, että kohdalle napsahtikin aviomies, jonka hedelmöityskyky osoittautui hyvin heikoksi. Minusta ei löydetty mitään, mikä olisi selittänyt sitä, ettei raskaus alkanut (ja mulla on sitä paitsi helposti alkunsa saanut lapsi aiemmasta suhteesta, joten ei ollut edes aihetta olettaa, että minussa olisi jokin perustavanlaatuinen vika). Lopulta onnistuimme hoidoilla, mutta monta riipivää, mustaa ja tuskaista vuotta tuli käytyä läpi sitä ennen. Pari IVF:ää + jotain 7-8 ICSI-hoitoa tehtiin ja rahaa paloi sen mukaisesti, ja aikaa kului n. 8 vuotta (välillä oli taukoja hoidoista työ- tai muiden juttujen takia). On kummitellut joskus mielessä, että jos viimeistään miehen hedelmällisyyden selvittyä olisin kääntynyt kannoillani, olisin voinut saada huomattavasti helpomman elämän. Mutta en vain pystynyt silloin tekemään niin kylmästi :/

Edesmennyt mieheni, jonka kanssa olimme naimisissa 20 vuotta, ei kyennyt saamaan lapsia. Rakastin häntä todella paljon ja hyväksyin lapsettomuutemme. En edes surrut asiaa kuin kerran ja silloinkin hänen hautajaisissaan, Olisin kovasti halunnut hänestä jäävän jotakin minulle vielä elämään, mutta sillä tavoin ei minun mielestäni saa ajatella lapsia elämäänsä. Ajatus meni onneksi nopeasti ohi.

En ole ollut  ihan sitä ihmistyyppiä, jolla olisi  ollut hedelmällisessä vaiheessa voimakas  tarve lisääntyä ja elää perhe-elämää. KIusaannuin aika lailla, jos muut ympärillämme voivottelivat lapsettomuuttamme. Minut koettiin kovaksi todetessani, että osa meistä vain ei halua perhettä ja piste.

Hyvä ihmissuhde on myös arvokas asia. Mitä tehdä puolisolla, joka siittäisi tehokkaasti jälkeläisiä, mutta olisi muuten aivan karsea.

Jos rakastan pysyn rinnalla niin myötä kuin vastoinkäymisessä

Jättäisin koska haluan oikeasti biologisia lapsia.

Kuulostaa julmalta mutta se on totuus

Jättäisin, en jaksaisi käydä läpi mitään epävarmoja hoitoja, olen liian stressiherkkä

En jättäisi, ei miehenikään jättänyt minua, vaikka minusta johtuvista syistä käytiin useampi vuosi lapsettomuushoidoissa.