VELJENI ON NARKOMAANI. Kysy mitä tahansa.

Minun sukulaisspoika sortui myös tuossa 15 -16 vuotiaana. On lopettanut kun pääsi hoitokotiin ...Kiitos Luojan . 

Nyt on pikkutyttö ja vaimo ja hyvin pyyhkii. 

Huumeiden myyjät on pahempia kuin käyttäjät . Siunausta sinulle ja on mahdollista vapautua tai tuhoutua.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, mulla kans narkomaani veli. Käyttänyt kaikkea mahdollista, aloitti 14 v sekakäytön. Tappoi kaverinsa huumevelkojen takia. Pyytänyt rahaa miljoona kertaa, aikaisemmin annoin en enää. Nyt käyn vain kaupassa kun säälin lapsia. Eli ostan monta kassia ruokatavaraa, jotta lapset saa syödäkseen. En halua kauheasti kaveerata kun ne kaikki ”ystävät” pelottaa. Kauhea katsella vierestä lasten ”elämää”.

Kamalaa. Onhan lasu tehty?

Toivotko että veljesi kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Tsemppuiä, mulla kans narkomaani veli. Käyttänyt kaikkea mahdollista, aloitti 14 v sekakäytön. Tappoi kaverinsa huumevelkojen takia. Pyytänyt rahaa miljoona kertaa, aikaisemmin annoin en enää. Nyt käyn vain kaupassa kun säälin lapsia. Eli ostan monta kassia ruokatavaraa, jotta lapset saa syödäkseen. En halua kauheasti kaveerata kun ne kaikki ”ystävät” pelottaa. Kauhea katsella vierestä lasten ”elämää”.

Tuo on varmasti ihan kamala tilanne, kun kuvioissa on lapsia. Omalla veljelläni ei ole ja siitä olen kiitollinen, mutta toki harmillista, että en pääse todennäköisesti koskaan olemaan täti,koska veljeni on ainoa sisareni. Olet hyvä täti minun mielestäni. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Toivotko että veljesi kuolee?

Olen pohtinut tätä. Tavallaan odotan milloin hän kuolee, olen siis yrittänyt valmistautua siihen päivään. Vaikka se on lopullista ja ison surun tuovaa niin koen, että veljeni keho ja mieli ovat niin vakavasti saastuneet, että hänen maallinen ruumiinsa ja elämänsä ei ole elämisen arvoista. Hän kärsii itse suuresti ja on syvästi surullinen... Rakkaus huumeita kohtaan auttaa häntä päivissä eteenpäin-ei ole mitään muuta. En toivo, että hän kuolee, mutta soisin hänelle rauhan tavalla tai toisella ja olen varautunut hänen kuolemaansa. Tämän sanomisesta tuli syyllinen olo, mutta vastasin silti.

Mun veli oli alkoholisti ja jouduin sitä paskaa seuraamaan kymmeniä vuosia. Musta tuli tunteeton, kylmä, välinpitämätön. Muutti mut jo alle 10 v. Riippuvaisuus sairastuttaa läheiset. Surutyötä jouduin sitten kuitenkin tekemään isän surun myötä. Kuolema oli tapaturmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotko että veljesi kuolee?

Olen pohtinut tätä. Tavallaan odotan milloin hän kuolee, olen siis yrittänyt valmistautua siihen päivään. Vaikka se on lopullista ja ison surun tuovaa niin koen, että veljeni keho ja mieli ovat niin vakavasti saastuneet, että hänen maallinen ruumiinsa ja elämänsä ei ole elämisen arvoista. Hän kärsii itse suuresti ja on syvästi surullinen... Rakkaus huumeita kohtaan auttaa häntä päivissä eteenpäin-ei ole mitään muuta. En toivo, että hän kuolee, mutta soisin hänelle rauhan tavalla tai toisella ja olen varautunut hänen kuolemaansa. Tämän sanomisesta tuli syyllinen olo, mutta vastasin silti.

Samanlaisia ajatuksia mullakin. Kuolema on oikeastaan vääjäämätön ja samalla ainoa mihin tämä kauheus voi loppua. Oma veljeni on käynyt useasti vankilassa, katkoilla ja kuntoutuksilla. Aina vaan kuitenkin jatkaa päihdehuuruista elämää. Eli mikään muu ei huumeiden käyttöä lopeta kuin kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotko että veljesi kuolee?

Olen pohtinut tätä. Tavallaan odotan milloin hän kuolee, olen siis yrittänyt valmistautua siihen päivään. Vaikka se on lopullista ja ison surun tuovaa niin koen, että veljeni keho ja mieli ovat niin vakavasti saastuneet, että hänen maallinen ruumiinsa ja elämänsä ei ole elämisen arvoista. Hän kärsii itse suuresti ja on syvästi surullinen... Rakkaus huumeita kohtaan auttaa häntä päivissä eteenpäin-ei ole mitään muuta. En toivo, että hän kuolee4 mutta soisin hänelle rauhan tavalla tai toisella ja olen varautunut hänen kuolemaansa. Tämän sanomisesta tuli syyllinen olo, mutta vastasin silti.

Samanlaisia ajatuksia mullakin. Kuolema on oikeastaan vääjäämätön ja samalla ainoa mihin tämä kauheus voi loppua. Oma veljeni on käynyt useasti vankilassa, katkoilla ja kuntoutuksilla. Aina vaan kuitenkin jatkaa päihdehuuruista elämää. Eli mikään muu ei huumeiden käyttöä lopeta kuin kuolema.

Kyllä. Ikään kuin maanpäällinen helvetti. Ulospääsy olisi suotavaa.

Jos katsoitte Lost Boys dokkarin, niin eipä tulleet nuoten miesten sisarukset poikia kotia hakemaan. Eikä olisi pitänyt tullakaan. Kun ei niille huumeiden orjille kukaan mitään mahda. Ei sisarukset, vanhemmat, kaverit tai edes ammattilaiset. Tätä tolkutan myös itselleni: "minä en veljeni huumeidenkäytölle mitään voi. Se ei ole minun syyni.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkik9ö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Olisiko ajatunut väärään seuraan? Ikävä kuulla ja voimia sinullekin.

Luulen, että siitä varmaan on pohjimmiltaan kysymys. Ja kun elämä alkaa mennä sitten tarpeeksi vauhdikkaaseen alamäkeen niin vaikea sitä on enää pysäyttää. Omalla kohdallani olen vihdoinkin alkanut päästä omaan elämääni kiinni enkä enää niin välitä, että miten hänellä menee. Tai no välitän, mutta en huolestu jatkuvasti. Yli vuosikymmenen olen jatkuvasti ollut tietoinen, että joku päivä tulee puhelu, että hän on kuollut. Itseäni syytän vaikka tiedän, että eihän mikään minun vikaani ole. Johonkin tukiryhmään pitäisi hakeutua, mutta tuntuu kun pettäisin veljeni.

Olen elänyt elämääni niin, etteivät vanhempani joutuisi pettymään myös toiseen lapsistaan. Tämän taakan olen vihdoinkin karistanut suureksi osaksi niskoiltani ja alkanut elämään. Olen siis uhrannut itsestäni paljon, mutta onneksi vielä on aikaa keskittyä myös itseen.

Ja kiitos, olet ensimmäinen, joka toivottaa voimia.

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Jatkuvasti tuntee olevansa johonkin syyllinen, tai itsekäs saadessaan osakseen jotain hyvää voimatta jakaa sitä lähimmäisen kanssa. Mitään kun ei voi esimerkiksi oikein antaa, kun tietää, että huumeet ovat etusijalla. Se on tosi kauhea olo mikä tulee, kun ei voi rakastaa lähimmäistä kuten haluaisi. Hyvä että sinulla menee hyvin ja varmasti arvostaa asioita niin eri tavalla kun tietää että se ei ole itsestäänselvyys kenellekään meistä.

Kyllä tämä antaa perspektiiviä hyvin moniin asioihin. Ja toimii myös hyvänä idioottikarkoittimena; riittää, kun kertoo, että veli on päihderiippuvainen niin johan urpoja katoaa omasta elämästä nopeasti. Alkaavat pelkäämään minuakin. Veljeni asuu toisessa maassa, joten hänen toilailunsa eivät ole enää päivittäin läsnä omassa elämässäni. Varmaan senkin takia olen saanut kunnolla etäisyyttä ja oman elämäni järjestykseen. Onhan tämä aikamoinen matka, joutunut tilanteisiin ja tekemisiin asioiden ja ihmisten kanssa, joita ei omassa normaalissa arjessa kohtaisi oikein missään. Luulen, että olen parempi ihminen kaiken tämän koettuani. Voimia sinnekin suunnalle.

Minä en ole kertonut kenellekään perheen ulkopuoliselle veljeni päihdeongelmasta. Ei monetkaan ihmiset välitä. Narkomaanit ovat heille alinta kastia. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, koska nämä ihmiset näkevät narkomaanista vaan päihtymyksen ja rikokset. He eivät tiedosta sitä, että se narkkarikin on joskus ollut melko viaton lapsi, jolla oli ihan erilaiset unelmat tulevaisuudestaan. Siksi itse en halua avautua veljeni huumeongelmasta, koska sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen narkomaanin läheinen.

Voiko tämmöisissä auttaa mitenkään jos saisi elämälle eri suunnan. Monet narkomaanit varmaan asuu kaupungeissa joissa ihmisiä ympärillä. Mutta jospa lähtisikin rauhoittaan ajatuksia jonnekkin pohjoisen mökkiin vaikka vuodeksi

Miksi se piti kirjoittaa otsikkoon huutamalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se piti kirjoittaa otsikkoon huutamalla?

Lause päättyy pisteeseen. Ei ole huutamista isot kirjaimet.