VELJENI ON NARKOMAANI. Kysy mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Onoko yrittänyt tosissaan päästä eroon huumeista? Jos yrittäisi, uskotko että voisi onnistua?

Voimia sinulle.

Hänellä on ollut useita mahdollisuuksia yrittää, mutta ei riittävästi halua. En usko, että pääsee. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Iso- vai pikkuveli?

Minua 5 vuotta nuorempi eli pikkuveli.

Vierailija kirjoitti:

Asuuko kadulla?

On paikka mihin mennä mutta viettää siitä huolimatta aikaa kadulla paljon omasta halustaan. Ei pysty ylläpitämään asuntoa. Sukulainen tarjoaa yösijaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä huppari, alapurenta ja nariseva puhetapa?

Vaihdellen ylipäänsä edes huppari tai puhekyky. Puhetapa enemmän aggressiivinen tai vähäpuheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksat?

Vaihtelevasti.

Sama juttu. Raskasta välillä on. Tsemppiä sullekin 💪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jaksatte olla yhteydessä kanssaan vai oletteko jo alkaneet suojella itseänne ?

En ole pystynyt pitämään yhteyttä pitkään aikaan, minulla on lapsia. Suojelen perhettäni.

Kysyin tätä ja näen tämän toimintatapasi erittäin järkevänä <3  

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhempasi suhtautuvat tilanteeseen?

Tuliko veljesi huumeiden käyttö yllätyksenä vai olisiko se ennustettavissa jo pienestä?

Ovat sairastuneet psyykkisesti veljeni käytön myötä, eivät voi hyvin enää itsekään.

Minulle ei tullut yllätyksenä, mutta ajattelin, että hänen käyttönsä pysyisi ns aisoissa ja joskus muuttaisi elämänsä suunnan. Sen lopullisuus yllätti.

Vierailija kirjoitti:

Näkikö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Oli kyllä. Oli impulsiivinen ja oli tosi paljon ulkona, paljon kavereita eikä juurikaan sellaista mielenkiintoa ihan normaaleihin juttuihin kuten esimerkiksi koulunkäynti tai pohtivat keskustelut yms. Se ehkä altisti häntä.

Vierailija kirjoitti:

Näkikö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Kelpaisiko sinulle kihlasormukseksi tulevan anoppisi sormus?

Jos se olisi mieheni suvun tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkik9ö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Olisiko ajatunut väärään seuraan? Ikävä kuulla ja voimia sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkik9ö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Olisiko ajatunut väärään seuraan? Ikävä kuulla ja voimia sinullekin.

Luulen, että siitä varmaan on pohjimmiltaan kysymys. Ja kun elämä alkaa mennä sitten tarpeeksi vauhdikkaaseen alamäkeen niin vaikea sitä on enää pysäyttää. Omalla kohdallani olen vihdoinkin alkanut päästä omaan elämääni kiinni enkä enää niin välitä, että miten hänellä menee. Tai no välitän, mutta en huolestu jatkuvasti. Yli vuosikymmenen olen jatkuvasti ollut tietoinen, että joku päivä tulee puhelu, että hän on kuollut. Itseäni syytän vaikka tiedän, että eihän mikään minun vikaani ole. Johonkin tukiryhmään pitäisi hakeutua, mutta tuntuu kun pettäisin veljeni.

Olen elänyt elämääni niin, etteivät vanhempani joutuisi pettymään myös toiseen lapsistaan. Tämän taakan olen vihdoinkin karistanut suureksi osaksi niskoiltani ja alkanut elämään. Olen siis uhrannut itsestäni paljon, mutta onneksi vielä on aikaa keskittyä myös itseen.

Ja kiitos, olet ensimmäinen, joka toivottaa voimia.

Minunkin  veljeni on narkomaani. Asun onneksi kaukana eri kaupungissa joten siten saan etäisyyttä tilanteeseen. En ole veljeen juuri yhteydessä, näen kerran/kaksi vuodessa ja aina surettaa nähdä häntä, kun hänestä näkee miten huonosti voi. Ymmärrän siis täysin ratkaisusi olla pitämättä veljeesi yhteyttä. 

Oma veljeni oli sosiaalinen ja iloinen lapsi. Kiinnostunut erilaisista asioista, mutta taipuvainen jäämääm koukkuun eri asioihin. Hän on myös luonteeltaan hyvin herkkä ja valitettavasti maailman ajoittainen kylmyys ajoi hänet tukahduttamaan kylmyyttä ja pahaa oloaan huonoilla keinoilla, ei huumeilla. 

Kaikkea hyvää sinulle raskaaseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkik9ö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Olisiko ajatunut väärään seuraan? Ikävä kuulla ja voimia sinullekin.

Luulen, että siitä varmaan on pohjimmiltaan kysymys. Ja kun elämä alkaa mennä sitten tarpeeksi vauhdikkaaseen alamäkeen niin vaikea sitä on enää pysäyttää. Omalla kohdallani olen vihdoinkin alkanut päästä omaan elämääni kiinni enkä enää niin välitä, että miten hänellä menee. Tai no välitän, mutta en huolestu jatkuvasti. Yli vuosikymmenen olen jatkuvasti ollut tietoinen, että joku päivä tulee puhelu, että hän on kuollut. Itseäni syytän vaikka tiedän, että eihän mikään minun vikaani ole. Johonkin tukiryhmään pitäisi hakeutua, mutta tuntuu kun pettäisin veljeni.

Olen elänyt elämääni niin, etteivät vanhempani joutuisi pettymään myös toiseen lapsistaan. Tämän taakan olen vihdoinkin karistanut suureksi osaksi niskoiltani ja alkanut elämään. Olen siis uhrannut itsestäni paljon, mutta onneksi vielä on aikaa keskittyä myös itseen.

Ja kiitos, olet ensimmäinen, joka toivottaa voimia.

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Jatkuvasti tuntee olevansa johonkin syyllinen, tai itsekäs saadessaan osakseen jotain hyvää voimatta jakaa sitä lähimmäisen kanssa. Mitään kun ei voi esimerkiksi oikein antaa, kun tietää, että huumeet ovat etusijalla. Se on tosi kauhea olo mikä tulee, kun ei voi rakastaa lähimmäistä kuten haluaisi. Hyvä että sinulla menee hyvin ja varmasti arvostaa asioita niin eri tavalla kun tietää että se ei ole itsestäänselvyys kenellekään meistä.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin  veljeni on narkomaani. Asun onneksi kaukana eri kaupungissa joten siten saan etäisyyttä tilanteeseen. En ole veljeen juuri yhteydessä, näen kerran/kaksi vuodessa ja aina surettaa nähdä häntä, kun hänestä näkee miten huonosti voi. Ymmärrän siis täysin ratkaisusi olla pitämättä veljeesi yhteyttä. 

Oma veljeni oli sosiaalinen ja iloinen lapsi. Kiinnostunut erilaisista asioista, mutta taipuvainen jäämääm koukkuun eri asioihin. Hän on myös luonteeltaan hyvin herkkä ja valitettavasti maailman ajoittainen kylmyys ajoi hänet tukahduttamaan kylmyyttä ja pahaa oloaan huonoilla keinoilla, ei huumeilla. 

Kaikkea hyvää sinulle raskaaseen tilanteeseen.

Kiitos ja sitä samaa sinulle. Tuo sosiaalisuus ja iloisuus olivat osa persoonallisuutta tosiaan vahvasti omallakin veljelläni, sellainen menevä ja iloisen viaton lapsi. Muistan kun hän lakkasi nauramasta, siitä tiesin, että on alkanut käyttämään kovia huumeita, tuovat masennuksen mukanaan.

Tsemppiä, mulla kans narkomaani veli. Käyttänyt kaikkea mahdollista, aloitti 14 v sekakäytön. Tappoi kaverinsa huumevelkojen takia. Pyytänyt rahaa miljoona kertaa, aikaisemmin annoin en enää. Nyt käyn vain kaupassa kun säälin lapsia. Eli ostan monta kassia ruokatavaraa, jotta lapset saa syödäkseen. En halua kauheasti kaveerata kun ne kaikki ”ystävät” pelottaa. Kauhea katsella vierestä lasten ”elämää”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkik9ö veljestäsi jo nuorempana, ettei hän "pärjää" täällä eli oliko hänellä jonkinlaisia erityispiirteitä olemuksessaan/käytöksessään, joista pystyi aavistamaan, että elämästä tulee ongelmainen?

Omasta veljestäni ei nähnyt. Pärjäsi todella hyvin koulussa, sai kymppejä ja pääsi urheilulukioon. Harrasti säännöllisesti ja oli muutenkin onnellisen oloinen. Ei mitenkään suorittajatyyppiä vaan koulu oli hänelle helppoa. En tiedä mikä sai hänessä muutoksen aikaiseksi. Hän on ehkä aina ajatellut vähän "laatikon ulkopuolelta", joka on voinut sysätä kokeilujen pariin. -eri

Olisiko ajatunut väärään seuraan? Ikävä kuulla ja voimia sinullekin.

Luulen, että siitä varmaan on pohjimmiltaan kysymys. Ja kun elämä alkaa mennä sitten tarpeeksi vauhdikkaaseen alamäkeen niin vaikea sitä on enää pysäyttää. Omalla kohdallani olen vihdoinkin alkanut päästä omaan elämääni kiinni enkä enää niin välitä, että miten hänellä menee. Tai no välitän, mutta en huolestu jatkuvasti. Yli vuosikymmenen olen jatkuvasti ollut tietoinen, että joku päivä tulee puhelu, että hän on kuollut. Itseäni syytän vaikka tiedän, että eihän mikään minun vikaani ole. Johonkin tukiryhmään pitäisi hakeutua, mutta tuntuu kun pettäisin veljeni.

Olen elänyt elämääni niin, etteivät vanhempani joutuisi pettymään myös toiseen lapsistaan. Tämän taakan olen vihdoinkin karistanut suureksi osaksi niskoiltani ja alkanut elämään. Olen siis uhrannut itsestäni paljon, mutta onneksi vielä on aikaa keskittyä myös itseen.

Ja kiitos, olet ensimmäinen, joka toivottaa voimia.

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Jatkuvasti tuntee olevansa johonkin syyllinen, tai itsekäs saadessaan osakseen jotain hyvää voimatta jakaa sitä lähimmäisen kanssa. Mitään kun ei voi esimerkiksi oikein antaa, kun tietää, että huumeet ovat etusijalla. Se on tosi kauhea olo mikä tulee, kun ei voi rakastaa lähimmäistä kuten haluaisi. Hyvä että sinulla menee hyvin ja varmasti arvostaa asioita niin eri tavalla kun tietää että se ei ole itsestäänselvyys kenellekään meistä.

Kyllä tämä antaa perspektiiviä hyvin moniin asioihin. Ja toimii myös hyvänä idioottikarkoittimena; riittää, kun kertoo, että veli on päihderiippuvainen niin johan urpoja katoaa omasta elämästä nopeasti. Alkaavat pelkäämään minuakin. Veljeni asuu toisessa maassa, joten hänen toilailunsa eivät ole enää päivittäin läsnä omassa elämässäni. Varmaan senkin takia olen saanut kunnolla etäisyyttä ja oman elämäni järjestykseen. Onhan tämä aikamoinen matka, joutunut tilanteisiin ja tekemisiin asioiden ja ihmisten kanssa, joita ei omassa normaalissa arjessa kohtaisi oikein missään. Luulen, että olen parempi ihminen kaiken tämän koettuani. Voimia sinnekin suunnalle.

Ne jotka myyvät pitäisi utvisata eli lähettää kotimaihinsa jos eivät ole suomalaisia. 

Täällä myös ilmoittautuu yksi narkomaanin sisko.  Meitä on useampi sisarus, samat vanhemmat ja elettiin ihan samaa perhe-elämää. Silti tämä yksi oli jo lapsena hyvin erilainen. Vilkas, kova menijä ja huono keskittymiskyky. Kavereita aina paljon. Ihan pikkupojasta asti hänessä oli kuitenkin jotain "kieroa". Saattoi valehdella ja joskus jopa näpistellä. Ei noudattanut rajoja eikä kunnioittanut ketään tai mitään. Joten tavallaan ei ollut yllätys, että teini-iässä aloitti ensin mietojen huumeiden käytön siirtyen siitä sekakäyttöön ja lopulta koviin huumeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, mulla kans narkomaani veli. Käyttänyt kaikkea mahdollista, aloitti 14 v sekakäytön. Tappoi kaverinsa huumevelkojen takia. Pyytänyt rahaa miljoona kertaa, aikaisemmin annoin en enää. Nyt käyn vain kaupassa kun säälin lapsia. Eli ostan monta kassia ruokatavaraa, jotta lapset saa syödäkseen. En halua kauheasti kaveerata kun ne kaikki ”ystävät” pelottaa. Kauhea katsella vierestä lasten ”elämää”.

Onhan lapsilla äiti.Muussa tapauksessa pitäisi hankkia lapsille toinen asuminen.