Tyttäreni jää ilman päättötodistusta

Oppivelvollisuuden piteneminen tietää sitä, että lapsesi istuu peruskoulun jälkeenkin koulun penkillä useamman vuoden. Toisen asteen opinnoissa tarvittavat tiedot ja taidot on hyvä hankkia vaikka sitten tuplaamalla 9.luokka.

Saiko hän tukea riittävästi? Sinänsä olen sitä mieltä, että nämä tekosairaat ja komentamisen puutteessa olevat prinsessat tukkivat tukijärjestelmän. On liian trendikästä olla masentunut, se leviää kaveripiirissä epidemiana ahdistua kaikesta ja sitten lähtee aikuiset siihen mukaan sen sijaan, että sanoisi: "perkele, nyt loppu. Sinä menet tai itket ja menet.". Sitten nämä itsensä sairaaksi vellovat ja tekosairaat vie niin paljon resurssia, että ne todelliset tapaukset saa liian vähän. Minusta aikuiset voisi lopettaa mielenterveysongelmistaan avautumisen. Se ehkä on aikuisten maailmassa ok, koska näissä sairauksissa on turha stigma, mutta samalla niistä tehdään teineille normaali tila. Ei ole normaalia, että teini on henkisesti sairas. Ei ole normaalia, että kansakunnan terävin kärki juoksee yliopistoaikana hakemassa psykelääkkeitä tässä määrin. Millä nämä ihmiset kestää normaalia elämää? Kuolemaa, eroja, potkuja yms., jos opiskelessa jo on niin helvetin huono olo.

En tarkoita, että ap:n laspi olisi näitä tekosairaita, mutta valitettavasti 80% näistä peruskouluikäisistä ahdistuneista/masentuneista on vain normaaleja teinejä, jotka pelaa peliään saadakseen erikoisoikeuksia. Elämä on. Siihen sisältyy vitutusta meillä kaikilla.

Teithän koko ajan koulun kanssa tiivistä yhteistyötä syyttelemättä ja kuuntelemalla asiantuntijoiden ehdotuksia tyttären tuentarpeesta. Olet suostunut kaikkeen mahdolliseen tukee kuten tukiopetukseen, erityisopetukseen, läksyparkkeihin ja huoltajana varmistanut että tyttö menee niihin. Olet tietekin tukenut tyttöä kotona opiskeluissa esimerkiksi tekemällä aina läksyt hänen kanssaan yhdessä. Varmistanut että psykologin tutkimukset ovat ajantasalla ja hakenut tytölle toimintaterapiaa, psykologin palveluja tai vähintäänkin koulukuraattorin palveluja. Tiesit tietenkin että perusopetuslakikin sanoo, että huoltaja on vastuussa lapsensa koulunkäynnistä. Itselläni adhd-poika ja toimittiin kuvailemallani tavalla koko peruskoulun ajan yhdessä koulun ja opettajien kanssa jotta poika sai kaiken mahdollisen tuen ja hän pääsikin vuosi sitten peruskoulusta yli 9 keskiarvolla. 

Suomessa pitää jo todella nähdä vaivaa, että ei saa päättäriä. Se tarkoittaa käytännössä koulunkäynnin lopettamista.

Jos oppilas tulee edes silloin tällöin kouluun ja suostuu jonkin tehtävän tekemään, kyllä hän sen vitosen saa. Mutta jos oppilas ei tule kouluun, mitään ei ole tehtävissä. On erikoista, että koulua syytetään näissäkin tapauksissa.

Eräskin äiti viestitteli minulle Wilmassa, että poika tarvitsee apua oppimisvaikeuksiin. Tuolloin tilanne oli se, että poika ei ollut käynyt koulussa paikalla kuukausiin, syynä ensin pääkipu ja kun päästä ei lääkäri vikaa löytänyt, kuukausien ripuli.

En voinut kuin todeta äidille, että emme sinne kotiin ole ketään lähettämässä.

Laita vielä kevätjuhlapäivänä rehtorille pitkä haukkumakirje, jossa kerrot että Jannica-Jessicalla tuli paha mieli kun ei saanut päättötodistusta yhdessä muiden kanssa. Laita kirje vielä tosi laajalla jakelulla menemään, mielellään myös someen. Näin teki kerran eräs sometuttuni. Noloa.

Voi luoja näitä juttuja taas täällä. Olen pahoillani ap näistä täysin riman alittavista "ajatusten tonavista".

Toivon teille kaikkea mahdollista saatavilla olevaa apua ja koululaitoksen todellakin pitäisi pystyä tällaisessa tilanteessa toimimaan yhdessä muiden tahojen kanssa jotta näin ei kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja näitä juttuja taas täällä. Olen pahoillani ap näistä täysin riman alittavista "ajatusten tonavista".

Toivon teille kaikkea mahdollista saatavilla olevaa apua ja koululaitoksen todellakin pitäisi pystyä tällaisessa tilanteessa toimimaan yhdessä muiden tahojen kanssa jotta näin ei kävisi.

Voitko kertoa, miten päättäri järjestetään oppilaalle, joka ei tule kouluun eikä tee mitään tehtäviä? Monesti näissä tapauksissa huoltaja ei tule sovittuihin tapaamisiin eikä vastaa puhelimeen. Monet muuttavat toiseen kuntaan lasua pakoon.

Tämä on todellisuus, ei se, että ilkeä koulu ei halua auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Saiko hän tukea riittävästi? Sinänsä olen sitä mieltä, että nämä tekosairaat ja komentamisen puutteessa olevat prinsessat tukkivat tukijärjestelmän. On liian trendikästä olla masentunut, se leviää kaveripiirissä epidemiana ahdistua kaikesta ja sitten lähtee aikuiset siihen mukaan sen sijaan, että sanoisi: "perkele, nyt loppu. Sinä menet tai itket ja menet.". Sitten nämä itsensä sairaaksi vellovat ja tekosairaat vie niin paljon resurssia, että ne todelliset tapaukset saa liian vähän. Minusta aikuiset voisi lopettaa mielenterveysongelmistaan avautumisen. Se ehkä on aikuisten maailmassa ok, koska näissä sairauksissa on turha stigma, mutta samalla niistä tehdään teineille normaali tila. Ei ole normaalia, että teini on henkisesti sairas. Ei ole normaalia, että kansakunnan terävin kärki juoksee yliopistoaikana hakemassa psykelääkkeitä tässä määrin. Millä nämä ihmiset kestää normaalia elämää? Kuolemaa, eroja, potkuja yms., jos opiskelessa jo on niin helvetin huono olo.

En tarkoita, että ap:n laspi olisi näitä tekosairaita, mutta valitettavasti 80% näistä peruskouluikäisistä ahdistuneista/masentuneista on vain normaaleja teinejä, jotka pelaa peliään saadakseen erikoisoikeuksia. Elämä on. Siihen sisältyy vitutusta meillä kaikilla.

Ei tietenkään ole normaalia. Siinä myös sinä saat katsoa peiliin. Me kaikki saamme. Mikä yhteiskunnassamme on niin pielessä? Kaikki ei kuitenkaan ole vanhempien syytä. Mitä voisimme tehdä? Työelämä on nykyään todella raakaa, kouluissa jo pienien pitäisi olla itseohjautuvia, kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Perheet ovat kotia, yhteisöllisyys on hävinnyt, psykiatrisen puolen rahoitusta ja resursseja on vähennetty todella paljon. Psykiatriset osastot ovat täynnä itsetuhoisia nuoria. Väitätkö tosiaan, että siellä 80 % makaa huvikseen "erikoisoikeuksia" saadakseen? Mitä erikoisoikeuksia muuten luulet näillä lapsilla olevan? Ei meidän itsetuhoisella lapsella ainakaan erikoisoikeuksia ole. Rutiineista pidetään kiinni, kykyjen ja olon mukaan. Vitutus on vitutusta ja vaikea masennus on sitä, että lapsi HALUAA kuolla. Siinä on vissi ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja näitä juttuja taas täällä. Olen pahoillani ap näistä täysin riman alittavista "ajatusten tonavista".

Toivon teille kaikkea mahdollista saatavilla olevaa apua ja koululaitoksen todellakin pitäisi pystyä tällaisessa tilanteessa toimimaan yhdessä muiden tahojen kanssa jotta näin ei kävisi.

Voitko kertoa, miten päättäri järjestetään oppilaalle, joka ei tule kouluun eikä tee mitään tehtäviä? Monesti näissä tapauksissa huoltaja ei tule sovittuihin tapaamisiin eikä vastaa puhelimeen. Monet muuttavat toiseen kuntaan lasua pakoon.

Tämä on todellisuus, ei se, että ilkeä koulu ei halua auttaa.

Ihan vaan sillä tavalla, että tilannetta ei lasketa siihen pisteeseen, että päättäriä pitää "järjestää".

Ammattilaiset kyllä osaa hommansa, mutta heitä vaan valitettavasti taitaa olla harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Teithän koko ajan koulun kanssa tiivistä yhteistyötä syyttelemättä ja kuuntelemalla asiantuntijoiden ehdotuksia tyttären tuentarpeesta. Olet suostunut kaikkeen mahdolliseen tukee kuten tukiopetukseen, erityisopetukseen, läksyparkkeihin ja huoltajana varmistanut että tyttö menee niihin. Olet tietekin tukenut tyttöä kotona opiskeluissa esimerkiksi tekemällä aina läksyt hänen kanssaan yhdessä. Varmistanut että psykologin tutkimukset ovat ajantasalla ja hakenut tytölle toimintaterapiaa, psykologin palveluja tai vähintäänkin koulukuraattorin palveluja. Tiesit tietenkin että perusopetuslakikin sanoo, että huoltaja on vastuussa lapsensa koulunkäynnistä. Itselläni adhd-poika ja toimittiin kuvailemallani tavalla koko peruskoulun ajan yhdessä koulun ja opettajien kanssa jotta poika sai kaiken mahdollisen tuen ja hän pääsikin vuosi sitten peruskoulusta yli 9 keskiarvolla. 

Kylläpä rupesi hengästyttämään! Olit ilmeisesti koko ajan saatavilla, et työelämässä tai opiskelemassa? Miten sait lapsen kouluun, kun hän toistuvasti kieltäytyi sinne menosta tai lähti kesken päivän pois kuormituksen takia? Jouduitteko turvautumaan viranomaisiin, esimerkiksi poliisiin? 

Vierailija kirjoitti:

En voinut kuin todeta äidille, että emme sinne kotiin ole ketään lähettämässä.

Itse asiassa, tiedän perheitä, joissa apua on saatu nimenomaan siihen, että se lapsi viedään kouluun. Ei opettajien taholta vaan muiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saiko hän tukea riittävästi? Sinänsä olen sitä mieltä, että nämä tekosairaat ja komentamisen puutteessa olevat prinsessat tukkivat tukijärjestelmän. On liian trendikästä olla masentunut, se leviää kaveripiirissä epidemiana ahdistua kaikesta ja sitten lähtee aikuiset siihen mukaan sen sijaan, että sanoisi: "perkele, nyt loppu. Sinä menet tai itket ja menet.". Sitten nämä itsensä sairaaksi vellovat ja tekosairaat vie niin paljon resurssia, että ne todelliset tapaukset saa liian vähän. Minusta aikuiset voisi lopettaa mielenterveysongelmistaan avautumisen. Se ehkä on aikuisten maailmassa ok, koska näissä sairauksissa on turha stigma, mutta samalla niistä tehdään teineille normaali tila. Ei ole normaalia, että teini on henkisesti sairas. Ei ole normaalia, että kansakunnan terävin kärki juoksee yliopistoaikana hakemassa psykelääkkeitä tässä määrin. Millä nämä ihmiset kestää normaalia elämää? Kuolemaa, eroja, potkuja yms., jos opiskelessa jo on niin helvetin huono olo.

En tarkoita, että ap:n laspi olisi näitä tekosairaita, mutta valitettavasti 80% näistä peruskouluikäisistä ahdistuneista/masentuneista on vain normaaleja teinejä, jotka pelaa peliään saadakseen erikoisoikeuksia. Elämä on. Siihen sisältyy vitutusta meillä kaikilla.

Ei tietenkään ole normaalia. Siinä myös sinä saat katsoa peiliin. Me kaikki saamme. Mikä yhteiskunnassamme on niin pielessä? Kaikki ei kuitenkaan ole vanhempien syytä. Mitä voisimme tehdä? Työelämä on nykyään todella raakaa, kouluissa jo pienien pitäisi olla itseohjautuvia, kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Perheet ovat kotia, yhteisöllisyys on hävinnyt, psykiatrisen puolen rahoitusta ja resursseja on vähennetty todella paljon. Psykiatriset osastot ovat täynnä itsetuhoisia nuoria. Väitätkö tosiaan, että siellä 80 % makaa huvikseen "erikoisoikeuksia" saadakseen? Mitä erikoisoikeuksia muuten luulet näillä lapsilla olevan? Ei meidän itsetuhoisella lapsella ainakaan erikoisoikeuksia ole. Rutiineista pidetään kiinni, kykyjen ja olon mukaan. Vitutus on vitutusta ja vaikea masennus on sitä, että lapsi HALUAA kuolla. Siinä on vissi ero. 

kotia=yksin

Mielenkiintoista, että koulua syytetään add:stä ja masennuksesta. Minulla kun on luulo, että siellä opiskellaan. Kaikki eivät siihen pysty ja vanhempien tehtävä on hakea apua sairaalle lapselleen. Opettajien ja rehtorin tehtävä ei ole taipua mutkalle jokaisen oppilaan edessä. Jos ei pysty käymään koulua masennuksen takia, on olemassa sairaalakoulu. Tavallinen peruskoulu ei ole hoitolaitos vaan tarjoaa opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että koulua syytetään add:stä ja masennuksesta. Minulla kun on luulo, että siellä opiskellaan. Kaikki eivät siihen pysty ja vanhempien tehtävä on hakea apua sairaalle lapselleen. Opettajien ja rehtorin tehtävä ei ole taipua mutkalle jokaisen oppilaan edessä. Jos ei pysty käymään koulua masennuksen takia, on olemassa sairaalakoulu. Tavallinen peruskoulu ei ole hoitolaitos vaan tarjoaa opetusta.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta tiedätkö miten vaikeaa apua on saada? Tiedätkö miten vaikea sairaalakouluun on päästä?

Koulu ei ole mielenterveyspalveluita tarjoava laitos. Ei hoida masennusta, ei neurologisia pulmia, ei etsi sopivaa lääkitystä jne. Lapsen tulee olla koulukuntoinen käydäkseen koulua. Koulu auttaa oppimisessa, mutta resurssit ja rajat on siinäkin. Terveys pitää olla sillä tolalla, että koulussa pystyy opetukseen osallistumaan. Kodin ja terveysalan henkilökunnan vastuulla on oppilaan terveys ja koulukuntoisuus, koulun vastuulla opetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että koulua syytetään add:stä ja masennuksesta. Minulla kun on luulo, että siellä opiskellaan. Kaikki eivät siihen pysty ja vanhempien tehtävä on hakea apua sairaalle lapselleen. Opettajien ja rehtorin tehtävä ei ole taipua mutkalle jokaisen oppilaan edessä. Jos ei pysty käymään koulua masennuksen takia, on olemassa sairaalakoulu. Tavallinen peruskoulu ei ole hoitolaitos vaan tarjoaa opetusta.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta tiedätkö miten vaikeaa apua on saada? Tiedätkö miten vaikea sairaalakouluun on päästä?

Sairaalakouluun ei pääse, koska sinne on kuukausien jono, menijöitä olisi vaikka kuinka. Sairaalakoulupaikkoja lopetetaan ja yhdistetään tuloksena se, että niitä on koko ajan vähemmän. Tämä ei ole koululaitoksen eikä huoltajien vika.

Meillä samoja haasteita. Koulupsykologi on jo seiskalla suositellut ADD tutkimuksia ja niihin on nyt yritetty päästä puolitoista vuotta. Yksi aikaansaatu koululääkärin tekemä lähete on tullut takaisin lasta näkemättä että kuulostaa joltain muulta ja palatkaa asiaan jollei mene ohi. No ei mene ohi ja nyt on taas yritetty puoli vuotta päästä koululääkärille. Koulun tukitoimet on ”kartoitettu” moneen kertaan, mutta se ei ole tuonut muuta konkretiaa kuin lisäaikakokeet.,

Opettajat kieltäytyy tukiopetuksesta, koska heidän mielestään pojan pitäisi ensin keskittyä tunnilla. No niin, mutta kun tarvittaisikin apua siihen keskittymisen tukemiseen.

Aika toivottomalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että koulua syytetään add:stä ja masennuksesta. Minulla kun on luulo, että siellä opiskellaan. Kaikki eivät siihen pysty ja vanhempien tehtävä on hakea apua sairaalle lapselleen. Opettajien ja rehtorin tehtävä ei ole taipua mutkalle jokaisen oppilaan edessä. Jos ei pysty käymään koulua masennuksen takia, on olemassa sairaalakoulu. Tavallinen peruskoulu ei ole hoitolaitos vaan tarjoaa opetusta.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta tiedätkö miten vaikeaa apua on saada? Tiedätkö miten vaikea sairaalakouluun on päästä?

Sairaalakouluun ei pääse, koska sinne on kuukausien jono, menijöitä olisi vaikka kuinka. Sairaalakoulupaikkoja lopetetaan ja yhdistetään tuloksena se, että niitä on koko ajan vähemmän. Tämä ei ole koululaitoksen eikä huoltajien vika.

Näin on. Vaatii käytännössä pitkän osastojakson psykiatrisella ja arvatkaapas, paljonko sinne on tulijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä samoja haasteita. Koulupsykologi on jo seiskalla suositellut ADD tutkimuksia ja niihin on nyt yritetty päästä puolitoista vuotta. Yksi aikaansaatu koululääkärin tekemä lähete on tullut takaisin lasta näkemättä että kuulostaa joltain muulta ja palatkaa asiaan jollei mene ohi. No ei mene ohi ja nyt on taas yritetty puoli vuotta päästä koululääkärille. Koulun tukitoimet on ”kartoitettu” moneen kertaan, mutta se ei ole tuonut muuta konkretiaa kuin lisäaikakokeet.,

Opettajat kieltäytyy tukiopetuksesta, koska heidän mielestään pojan pitäisi ensin keskittyä tunnilla. No niin, mutta kun tarvittaisikin apua siihen keskittymisen tukemiseen.

Aika toivottomalta tuntuu.

Menisin teidän tilanteessanne ehdottomasti yksityiselle neuropsykologille, saatte selvyyden nopeasti muutamalla satasella. Ihan turhaa kärsimystä nuorelle odotella tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa ei hoideta ADD tai ADHD - jos koulu vähänkin sujuu.

Ihmeellistä ettei ole saanut apua.

Ongelmat ilmenneet yläkoulussa, niitä ollaan "seurailtu" jonkin aikaa ja sitten vasta lapsi on pääsee jonoon virallista apua varten? Eikö tämä ole aika yleistä, vaikka oma ope olisi hyvä.