Tyttäreni jää ilman päättötodistusta

Vierailija kirjoitti:

Jos on paha ACDC ongelma niin sietääkin jäärä ilman päättötodistusta. Ei o koulun ongelma.

Kyllä se kuule on koulunkin ongelma, ja vieläpä ikävän iso ongelma.

Eipä mittään, 9 luokkaa ei tartte kerrata, kaikki suoritukset säilyy ja syksyllä saa jatkaa niin kauan kuin kaikki on tehty. Siitä jouhevasti jatkuvan haun kautta toiselle asteelle, jos on vielä jaksamisen kanssa pulmia, niin suosittelen valma-ryhmää.

Nyt tukitoimiksi:

- lyhennetyt koulupäivät, selkeät toimintamallit ja struktuurit päivään

- äänikirjat ja pilkotut tehtävät

- apua toiminnanohjaukseen,  löytyykö koulusta avustaja tai erityisopettaja?

- painopistealuettainen opiskelu - tässä vaatimukset tosi alas ja varmistus olisiko tämän kautta päättäri mahdollinen jo nyt keväällä

Tämä keskustelu kuulostaa ihan hurjalta. Ei tässä hätä ole vielä. Ota yhteyttä koulupsykologiiin, monet heistä ovat myös ison osan kesästä töissä tyypillisesti (ei kuraattorin vaan psykologiin). Kysele Jopo-koulu-mahdollisuudesta ja muista vaihtoehdoista. Jaksamista teille! Kyllä tällaiset asiat yleensä jollain lailla ratkeaa, vaikkapa sovitelluilla päivillä, erilaisilla soveltavilla ratkaisuilla, monenlaisia vaihtoehtoja on.

Olisikohan oikeasti kuitenkin syynä äidiltä saadut häviäjän geenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teithän koko ajan koulun kanssa tiivistä yhteistyötä syyttelemättä ja kuuntelemalla asiantuntijoiden ehdotuksia tyttären tuentarpeesta. Olet suostunut kaikkeen mahdolliseen tukee kuten tukiopetukseen, erityisopetukseen, läksyparkkeihin ja huoltajana varmistanut että tyttö menee niihin. Olet tietekin tukenut tyttöä kotona opiskeluissa esimerkiksi tekemällä aina läksyt hänen kanssaan yhdessä. Varmistanut että psykologin tutkimukset ovat ajantasalla ja hakenut tytölle toimintaterapiaa, psykologin palveluja tai vähintäänkin koulukuraattorin palveluja. Tiesit tietenkin että perusopetuslakikin sanoo, että huoltaja on vastuussa lapsensa koulunkäynnistä. Itselläni adhd-poika ja toimittiin kuvailemallani tavalla koko peruskoulun ajan yhdessä koulun ja opettajien kanssa jotta poika sai kaiken mahdollisen tuen ja hän pääsikin vuosi sitten peruskoulusta yli 9 keskiarvolla. 

Kylläpä rupesi hengästyttämään! Olit ilmeisesti koko ajan saatavilla, et työelämässä tai opiskelemassa? Miten sait lapsen kouluun, kun hän toistuvasti kieltäytyi sinne menosta tai lähti kesken päivän pois kuormituksen takia? Jouduitteko turvautumaan viranomaisiin, esimerkiksi poliisiin? 

Ihan normaalisti käyn töissä. Olen kuitenkin kiinostunut lapseni asioista joten totta kai olin kouluun yhetydessä aina tarvittaessa. Eihän sinne tarvi joka päivä soitella kun on palaverissa sovittu miten edetään. Ja ne psykologin, kuraattorin yms. palvelut takaavat lapselle apua jaksamiseen yms. jolloin lapsi ei koe tarvetta lintsata. Miksi et ole näitä palveluja lapsellesi hakenut? Ne on koululaiselle saatava muistaakseni 7 päivän kuluessa kun niitä alkaa vaatimaan. Tarjolla on myös viikonloppukuntoutuksia ja vertaistukiryhmiä mutta ei niitä kukaan sinne kotiovelle tule tarjoamaan. Kyllä me työssäkäyvätkin ehditään 16-22 välisenä aikana ja viikonloppuisin aika paljon hoitamaan lastemme asioita, ei työssäkäynti ole mikään tekosyy sysätä vastuuta omasta lapsestaan muille. Jos koit ettet huoltajana tähän pysty eikä ole jaksamista niin sitten yhteys perheneuvolaan ja sosiaalitoimeen. Jos lapsi kieltäytyy kokonaan käymästä koulua niin avohuollon sijoitukseen jolloin huoltajuus säilyy kuitenkin vanhemmalla.

Iha hirveitä kommentteja täällä vaikka varmaa suuri osa provoja, mut ei oo ees hauskaa läppää heittää tollasia, 0/5 kommentoijat

Olisikohan oikeasti kuitenkin syynä äidiltä saadut häviäjän geenit.

Koska se Li Anderson pitää lupauksensa, että YO-kirjoitukset lakkautetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teithän koko ajan koulun kanssa tiivistä yhteistyötä syyttelemättä ja kuuntelemalla asiantuntijoiden ehdotuksia tyttären tuentarpeesta. Olet suostunut kaikkeen mahdolliseen tukee kuten tukiopetukseen, erityisopetukseen, läksyparkkeihin ja huoltajana varmistanut että tyttö menee niihin. Olet tietekin tukenut tyttöä kotona opiskeluissa esimerkiksi tekemällä aina läksyt hänen kanssaan yhdessä. Varmistanut että psykologin tutkimukset ovat ajantasalla ja hakenut tytölle toimintaterapiaa, psykologin palveluja tai vähintäänkin koulukuraattorin palveluja. Tiesit tietenkin että perusopetuslakikin sanoo, että huoltaja on vastuussa lapsensa koulunkäynnistä. Itselläni adhd-poika ja toimittiin kuvailemallani tavalla koko peruskoulun ajan yhdessä koulun ja opettajien kanssa jotta poika sai kaiken mahdollisen tuen ja hän pääsikin vuosi sitten peruskoulusta yli 9 keskiarvolla. 

Kylläpä rupesi hengästyttämään! Olit ilmeisesti koko ajan saatavilla, et työelämässä tai opiskelemassa? Miten sait lapsen kouluun, kun hän toistuvasti kieltäytyi sinne menosta tai lähti kesken päivän pois kuormituksen takia? Jouduitteko turvautumaan viranomaisiin, esimerkiksi poliisiin? 

Ihan normaalisti käyn töissä. Olen kuitenkin kiinostunut lapseni asioista joten totta kai olin kouluun yhetydessä aina tarvittaessa. Eihän sinne tarvi joka päivä soitella kun on palaverissa sovittu miten edetään. Ja ne psykologin, kuraattorin yms. palvelut takaavat lapselle apua jaksamiseen yms. jolloin lapsi ei koe tarvetta lintsata. Miksi et ole näitä palveluja lapsellesi hakenut? Ne on koululaiselle saatava muistaakseni 7 päivän kuluessa kun niitä alkaa vaatimaan. Tarjolla on myös viikonloppukuntoutuksia ja vertaistukiryhmiä mutta ei niitä kukaan sinne kotiovelle tule tarjoamaan. Kyllä me työssäkäyvätkin ehditään 16-22 välisenä aikana ja viikonloppuisin aika paljon hoitamaan lastemme asioita, ei työssäkäynti ole mikään tekosyy sysätä vastuuta omasta lapsestaan muille. Jos koit ettet huoltajana tähän pysty eikä ole jaksamista niin sitten yhteys perheneuvolaan ja sosiaalitoimeen. Jos lapsi kieltäytyy kokonaan käymästä koulua niin avohuollon sijoitukseen jolloin huoltajuus säilyy kuitenkin vanhemmalla.

Teidän tilannehan kuulostaa sangen siedettävältä. On tietenkin eri asia, jos palavereissa sovittu pitää ja riittää, että kouluun on yhteydessä tarvittaessa, joka ei teillä ole joka päivä. Mistä päättelet, että meillä ei ole haettu apua? Kivasti vedit myös johtopäätöksen siitä, että meillä ei oltaisi lapsesta kiinnostuneita ja käyttäisimme tekosyynä työssäkäyntiä. Olet väärässä. En puhu pelkästään itsestäni vaan puhun myös yleisellä tasolla. Tiedän äidin, joka tekee takuulla kaikkensa lastensa eteen. Silti autismi on yhdellä niin vaikea, että äiti on omaishoitajana, koska ei pysty käymään töissä lapsen vaatiessa 24/7. Koulu on kyvytön tilanteessa. Lapsilla voi olla tilanteita, jotka vaativat 24/7 huomiota. Esimerkiksi meillä tilanne on se, että apua on haettu perheneuvolasta, koulukuraattorilta, avohuollon puolelta, osastojaksolta, lasten- ja nuorten psykiatriselta osastolta. On viikottainen toimintaterapia, lapsi pitää laittaa kouluun, tsempata kesken päivän olemaan koulussa, olla yhteydessä kouluun ja terapeuttiin viikottain. On lääkärikäyntejä jne, koska monen vuoden taistelun jälkeen vasta nyt on saatu ns. konkreettista apua. Itse en valitettavasti pysty kuin osa-aikatyöhön (+opiskeluja pienissä määrin), koska lapsen hoito on niin sitovaa ja minä olen lapsemme läheisin tukipilari ja hoidan kaikki akuutit tilanteet. Ei yksikään työnantaja katsele jatkuvia poissaoloja. Luojan kiitos, jatkuvaa lintsausta ei ole, joka sekottaisi pakkaa entisestään. Ei ehkä tosiaan kannata tulla tietämättä huutelemaan, että kuinka kiinnostuneita teillä lapsesta ollaan ja toisilla ei, kun ne tilanteet voi olla kaikesta mahdollisesta vanhempien tuesta huolimatta todella paljon vaikeampia. Mielestäni kyllä viranomaisten pitäisi tiedottaa paremmin myös tukitoimista. En minä ainakaan tiedä masentuneiden nuorien vertaistukiryhmistä vanhemmille, saatikka viikonloppukuntoutuksista. 

Tyttö kertaa yhdeksännen luokan ensi lukuvuonna tietenkin.

https://nettiperuskoulu.fi/?gclid=Cj0KCQjwppSEBhCGARIsANIs4p6WQwXIriJ7l…

ja sinä olet koko ajan ollut vanhempana vastuussa siitä, että tyttäresi tekee läksyt, menee kouluun ja lukee kokeisiin, oli oppimisvaikeuksien syynä sitten mikä tahansa. Et voi syyttää koulua, jos itse olet luistanut velvollisuuksistasi.

Omalla lapsella pahat oppimisvaikeudet, olen tehnyt selväksi että koulu käydään läpi, vaikka keskiarvo ois 5, se on silloin hyvä, riittää kun on olemassa todistus, sitä voi aina myöhemmin parantaa jos haluaa.

Geenilotto kirjoitti:

Onko ihme, jos on saanut äidiltään huonot geenit.

Geeneistä en tiedä, mutta mistä ihmeestä näitä tapauksia on näin tuhottamasti.  Todella häriöksi normaaleille oppilaille.    -    Kuinkahan monella on väärä diagnoosi ja kyse vain huonosta kasvatuksesta?

Sinne elämän alkupäähän pitäisi panna enemmän resursseja, mutta se tietysti on ongelma, ettei kenenkään saa sanoa olevan kelvoton kasvattaja.  Mutta varmasti on fiksujakin, joille apu kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi on huonoa ainesta. Sinä olet pettänyt hänet, ei koululaitos.

Aika harva vanhempi tietää, että lapselle voi tulla add tai muuta jos ei ole itsellä ollut ongelmia. Vaikka vanhemmat vastaavat geeneistä ja vanhempien tuki on tärkeää, niin koululaitoksella on myös tärkeä osa kuviossa. Koulunhan pitäisi opetuksessa huomata lapsen ongelmat, koska ne ilmenevät koulussa. Kotiarjessa ei välttämättä näy mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Geenilotto kirjoitti:

Onko ihme, jos on saanut äidiltään huonot geenit.

Geeneistä en tiedä, mutta mistä ihmeestä näitä tapauksia on näin tuhottamasti.  Todella häriöksi normaaleille oppilaille.    -    Kuinkahan monella on väärä diagnoosi ja kyse vain huonosta kasvatuksesta?

Sinne elämän alkupäähän pitäisi panna enemmän resursseja, mutta se tietysti on ongelma, ettei kenenkään saa sanoa olevan kelvoton kasvattaja.  Mutta varmasti on fiksujakin, joille apu kelpaisi.

Ympäristö vaikuttaa myös ja ympäristön lisäksi tekniikka ja digiaika.

Vierailija kirjoitti:

Omalla lapsella pahat oppimisvaikeudet, olen tehnyt selväksi että koulu käydään läpi, vaikka keskiarvo ois 5, se on silloin hyvä, riittää kun on olemassa todistus, sitä voi aina myöhemmin parantaa jos haluaa.

Toivottavasti todellinen tukesi on aivan muuta luokkaa kuin "selväksi tekemistä". Miten konkreettisesti tuet lastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikahan löytyy aina jostain muualta.

Mutta ei missään nimessä koululaitoksessa.

Tuttavan poika jolla ADD sai apua vasta yläkoulun keväällä. Erityisopettaja oli kehunut kuinka poika oli itse kehittänyt oman oppimismenetelmän. Opettajat eivät olleet edes huomanneet vaikka vanhemmat tiesivät ongelman.

No ei se ole kyllä opettajan tehtävä diagnosoida tuollaisia. Miksi vanhemmat eivät olleet kertoneet koululle, kun kerran tiesivät?

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa ei hoideta ADD tai ADHD - jos koulu vähänkin sujuu.

Ihmeellistä ettei ole saanut apua.

Ei yhtään ihmeellistä. Näitä lapsia ja aikuisia on  niin paljon että ei se ole mahdollista. Alan kuvittelemaan että kaikki kouluväsyneet ja laiskat leimataan tähän ryhmään.

Sukulainen  ei myöskään jaksanut koulua ja nyt haluaisi jatko opinnoille ,mutta ei todistukset riitä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikahan löytyy aina jostain muualta.

Mutta ei missään nimessä koululaitoksessa.

Koululaitos ei ole mt-toimisto. Mt-ongelmia hoidetaan ihan muualla. 

Lapsi kuitenkin viettää ison osan hereilläoloajastaan koulussa. Koulu voi myös aiheuttaa mielenterveysongelmia (koulukiusaaminen jne.) Ei koulu ole todellakaan irrallinen osa tai vastuusta vapaa.