Lue keskustelun säännöt.
Kunpa vanhempani ja opettajat koulussa olisivat painottaneet sitä, että kannattaa opiskella...
24.04.2021 |
....jotain sellasta millä saa töitä!!!!
Siihen aikaan kun olin itse ammatinvalintaiässä niin oli se buumi meneillään että pitää "seurata unelmiaan" ja mennä opiskelemaan vaikka Egyptologiaa jos siltä tuntuu. Jälkeenpäin toivoisin että olisi puhuttu enemmän siitä mikä työllistää. Siitä kärsii loppu elämä ku on opiskellut jotain työttömäksi valmistavaa käsienheiluttelu teoriaa..
Kommentit (25)
Onnekkaita ovat ne, joiden vanhemmat painottavat jo pienestä pitäen, että jo lukioon mennessä on tiedettävä, minne haluaa sen jälkeen opiskelemaan, joten lukiossa on valittava oikeat kurssit, panostettava oikeisiin aineisiin ja opiskeltava tosissaan.
Ja painottavat, että lääketiede ja oikeustiede ovat niitä työllistäviä ja hyvin palkattuja aloja, joita kannattaa opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuulun niihin, joille on käynyt hyvä mäihä. Tahdoin opiskella kiinnostukseni kohdetta, vaikka varoituksia sateli, miten paljon on alalla työttömiä. Opiskelin pitkään ja hartaasti, tein gradun kiinnostukseni kohteesta ja olen työllistynyt kivasti. En saa huippupalkkaa ja alkuun tein täysin koulutustani vastaamatonta työtä. Nyt neljävitosena palkka on 3500 bruttona, pidän työstäni ja saan tehdä opintojani vastaavaa työtä enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Tosin melkoisia hanttihommia on tullut tehtyä.
Voi olla kiva opiskella jotain hömppää ja mediaa. Töitä ja palkkaa saa: lääkärit, tuomarit, toimarit , osa DI ja insinöörit. Noista tuomariksi pääsee lukemalla, muihin täytyy osata laskeakin. Pitkämatikka + fyke vaan on aika työläitä. Osa toimareista (kauppakorkea) selviää lyhyelläkin, jos on kova kielipää ja muuten noheva). Yksi vaihtoehto on aineen opettaja, FM. Palkka menettelee, kun kaikki "ikälisät" 4,5 k/kk. Yksi vaihtoehto on kunnon duunarihommat: putki , sähkö, maanrakennus esim. oma firma. Amiksen voi käydä kunnolla, eikä 1/5.
Elämää ei voi ennustaa, virhearvioita tekee koulutuksista päättävät ja niihin hakeutuvat. Kannattaa muistaa, että aina voi opiskella uuden ammatin jos työtä ei löydy nykyisellä koulutuksella. Alan vaihtaminen on yleistä. On myös ammatteja jotka jäävät pois ja uusia tulee tilalle. Vanhaan hyvään aikaan riitti yksi ammatti ja siitä tuli elämänmittainen ura, ehkä yksi työpaikka koko työuran aikana.
Nykyään pitää olla moniosaaja, osaamista laaja-alaistetaan ja kouluttaudutaan uuteen ammattiin tai jopa useampaan työuran aikana.
Olen ammatillinen opettaja ja vuosien varrella nähnyt opiskelija-aineksen moninaisuuden. Osa haluaa kouluttautua, opiskelee motivoituneesti, oppivat ja työllistyvät. Parhaat rekrytoidaan jo opintojen aikana.
Opiskelijoissa on myös niitä, joilla ei oikeasti ole halukkuutta tehdä työtä. Oppilaitoksella käyminen on ikävä velvollisuus, tekevät minimin, innostus puuttuu, ovat laiskoja ja itseohjautuvuus on tuntematon käsite. Tällä ryhmällä on eniten poissaoloja. Tästä ryhmästä löytyy niitä, joilla on jo ennestään yksi tai useampi koulutus, eivät ole työllistyneet ja epäilen tulevatko työllistymäänkään. Työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa tulee näkyvyäksi onko henkilöstä opiskelemaansa ammattiin, onko oikea asenne ja halu oppia ja tehdä työtä.
On niitäkin jotka haluavat tehdä useamman ammatin työtä, on mielenkiintoa uuden oppimiseen ja useampaan eri ammattiin. Valintoja voi tehdä omien mieltymyksiensä mukaan.
Kannustan niitä joilla on tahtotila tehdä työtä hankkimaan uuden ammatin. Yksi mahdollisuus kouluttautua on oppisopimus jolloin opiskeluajalta saa palkkaa.
Oppisopimus – Kouluttaudu tai kouluta ammattiin työpaikalla
Minulle opiskelu on itsessään ollut ihan valtava henkinen voimavara ja ihana asia elämässä. Itselleni mieleisen alan opiskeleminen on ehdottomasti herättänyt minussa halun opiskella lisää ja lisää, oppia uusia asioita eikä vaan jämähtää johonkin työhön.
En ole opiskellut kovin työllistäviä aloja, mutta töissä olen onneksi ollut jonkin verran kiinni, pätkähommissa kylläkin. Mutta valintojani en vaihtaisi (opiskelujen sisältöjä saattaisin kyllä hieman muuttaa näin jälkikäteen työnhakukelpoisempaan suuntaan), ovat antaneet minulle niin paljon. En voi kuvitellakaan, että olisin jaksanut opiskella tutkintoa sellaiselta alalta, josta en tuntisi intohimoa. Voin vain kuvitella, että todella gradun vääntäminen pakkopulla-aiheesta on varmasti ihan hirveää.