Mitä tehdä kun elämässä ei ole mitään

onhan sulla mies

Vierailija kirjoitti:

Lemmikit tuovat iloa elämään.

Pidän eläinrääkkäyksenä sitä, että saamaton lortti ottaa lemmikin, kun ei jaksa itsestäänkään huolehtia.

Vähän kuin lapsen tekisi kuvitellen, että nyt muuttuu iloksi kaikki ja elämä helpottuu.

Tarvitset lääkityksen. Ehkä myös sähköhoitoa.

Hakeudu siis hoidon piiriin.

Mulla elämässä ei tällä hetkellä ole kuin työ, ja siihenkin motivaatio kadoksissa. Herään, menen koneelle tekemään 8h töitä, menen sohvalle makaamaan ja sitten nukkumaan, siinä mun päivät.  Ongelmani on myös se, että olen menettänyt mielenkiinnon lähes kaikkeen muuhunkin. Ei kiinnosta ulkoilu, kavereiden näkeminen. Kaikki ärsyttää ja suoraan sanottuna vi***aa. 

Tiedän, että masennukseni on palannut. Mutta mulla ei ole myöskään minkään näköistä mielenkiintoa hakea apua. Tiedän jo tasan tarkkaan vuosien terapia kokemuksella, että siellä jauhetaan tasan tarkkaan niitä samoja asioita. Mene ulos, tapaa kavereita, mutta kun ei vois vähempää kiinnostaa. Mulla on jotenkin semmonen olo, että kaikki vois painua v***uun ja antaa mun olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

kyllä se pieni viinapaukku tuo kummasti väriä elämään.kaljaakin pystyy helposti tissuttelemaan aamusta iltaan.elämä huomattavasti mielekkäämpää pienessä pierussa.suosittelen

Näin juuri. Kannattaa ensin kokeilla muut jutut, mutta jossei auta, niin päihteet. Itse tein näin. Ei mitään tolkutonta ryyppäystä, vaan pitkin päivää tissittelua. Menty näin jo hyvällä mielellä vuosia. Tuhoaahan nelopulta terveyden, ja vie ennenaikaiseen hautaan. Mutta kuitenkin myöhemmin, kuin ranteiden sahaus.

Sähkötuolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä se pieni viinapaukku tuo kummasti väriä elämään.kaljaakin pystyy helposti tissuttelemaan aamusta iltaan.elämä huomattavasti mielekkäämpää pienessä pierussa.suosittelen

Näin juuri. Kannattaa ensin kokeilla muut jutut, mutta jossei auta, niin päihteet. Itse tein näin. Ei mitään tolkutonta ryyppäystä, vaan pitkin päivää tissittelua. Menty näin jo hyvällä mielellä vuosia. Tuhoaahan nelopulta terveyden, ja vie ennenaikaiseen hautaan. Mutta kuitenkin myöhemmin, kuin ranteiden sahaus.

Totta. Jos tuolla tyylillä viettää mielekkään ja lyhyemmän elämän, niin on se paljon parempi kuin pitkä masentunut elämä sängyssä maaten.

Olen kristitty ja uskon, että jokaisen elämällä on tarkoitus, vaikkei kokisikaan elämäänsä tarkoituksenmukaiseksi. Se perimmäinen tarkoitus on suhde Jumalaan. Taivaassa ei enää ole sellaisiakaan kokemuksia, että elämässä ei ole mitään.

Pienet kivat asiat silloin tällöin piristävät tässä elämässä: kauniissa luonnonympäristössä käveleminen, hyvä ruoka, musiikki, läheisten tapaaminen, kirjat, elokuvat.

Voi kuitenkin olla aikoja, etteivät nekään tunnu miltään. Sellaista elämä täällä maailmassa on. Jossain vaiheessa voi taas olla iloisempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Mulla elämässä ei tällä hetkellä ole kuin työ, ja siihenkin motivaatio kadoksissa. Herään, menen koneelle tekemään 8h töitä, menen sohvalle makaamaan ja sitten nukkumaan, siinä mun päivät.  Ongelmani on myös se, että olen menettänyt mielenkiinnon lähes kaikkeen muuhunkin. Ei kiinnosta ulkoilu, kavereiden näkeminen. Kaikki ärsyttää ja suoraan sanottuna vi***aa. 

Tiedän, että masennukseni on palannut. Mutta mulla ei ole myöskään minkään näköistä mielenkiintoa hakea apua. Tiedän jo tasan tarkkaan vuosien terapia kokemuksella, että siellä jauhetaan tasan tarkkaan niitä samoja asioita. Mene ulos, tapaa kavereita, mutta kun ei vois vähempää kiinnostaa. Mulla on jotenkin semmonen olo, että kaikki vois painua v***uun ja antaa mun olla rauhassa. 

Mulla on vähän samankaltaista. Luulen kuitenkin, että se ihmisten tapaaminen tuo vähän muutosta tilanteeseen. Vaikka kaikki vtuttaa ja ei kiinnosta nähdä koskaan ketään, niin jos silti näkee edes välillä, niin alkaa oikeastaan halutakin sitten nähdä heitä välillä. Eli se masennuskierre ruokkii itseään, jos asialle ei tee mitään.

En ole vuoteen nähnyt ketään perheenjäsenten lisäksi. Enkä puhunut puhelimessa. On vain kupla pääni sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla elämässä ei tällä hetkellä ole kuin työ, ja siihenkin motivaatio kadoksissa. Herään, menen koneelle tekemään 8h töitä, menen sohvalle makaamaan ja sitten nukkumaan, siinä mun päivät.  Ongelmani on myös se, että olen menettänyt mielenkiinnon lähes kaikkeen muuhunkin. Ei kiinnosta ulkoilu, kavereiden näkeminen. Kaikki ärsyttää ja suoraan sanottuna vi***aa. 

Tiedän, että masennukseni on palannut. Mutta mulla ei ole myöskään minkään näköistä mielenkiintoa hakea apua. Tiedän jo tasan tarkkaan vuosien terapia kokemuksella, että siellä jauhetaan tasan tarkkaan niitä samoja asioita. Mene ulos, tapaa kavereita, mutta kun ei vois vähempää kiinnostaa. Mulla on jotenkin semmonen olo, että kaikki vois painua v***uun ja antaa mun olla rauhassa. 

Samat fiilikset täälläkin.

Ensi kuussa alkaa taas pätkä töitä samassa paikassa kuin aiemmin. Ihan kiva joo, että saa raha-asiat hetkeksi taas parempaan jamaan, mutta vihaan sitä työtä ja niitä ihmisiä siellä. V*tuttaa jo valmiiksi. Kun ei ole töitä päivät kuluu sarjoja katsoen ja puhelinta räpläten. En jaksa enkä halua nähdä ketään, kun ärsyynnyn vain entisestään. Tympii tämä tylsyys ja tekemättömyys, mutta ei vaan ole yhtään mitään mitä mielummin tekisin.

Nouse ylös joka päivä, syö, pue ja liiku ulkona. Aloita siitä.

Olen elänyt omassa kuplassani jo yli kymmenen vuotta. Kukaan ei kaipaa, eikä ole kiinnostunut. Sellaista se on.

Heräsin seitsemältä. Joogasin. Kahvia ja itse tekemää foccacciaa. Luin netistä uutiset. Pelasin kolme erää shakkia tietokonetta vastaan, taso 'vaikea', tulos 2-1 minun hyväkseni, olen aloittelija, en usko että tämä on erityisen vaikea tietokonepeli, vaan aika yksinkertainen, mutta olen tyytyväinen että olen edistynyt pelaamisessa. Puoli tuntia kiinan kielen opiskelua. Opiskelen joka päivä jotain kieltä: kiina, venäjä, ruotsi, ranska, saksa, italia. Ja tunnit on englanniksi, joten enkkua tulee harjoitettua siinä sivussa. Nyt lepuutan aivojani lukemalla av:ta, murhainfoa ja dataloungea. 

Suunnitelmissa on vielä siivota kämppä ja leipoa ja laittaa ruuat seuraavaksi viikoksi. Hoitaa vähän puutarhaa ja sitten valmistautua yölliseen tähtien tutkailuun ja kuvien ottoon. Saatan katsoa jonkun leffan tai sarjan netissä samalla kun syön.

Näin kulutan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt omassa kuplassani jo yli kymmenen vuotta. Kukaan ei kaipaa, eikä ole kiinnostunut. Sellaista se on.

Heräsin seitsemältä. Joogasin. Kahvia ja itse tekemää foccacciaa. Luin netistä uutiset. Pelasin kolme erää shakkia tietokonetta vastaan, taso 'vaikea', tulos 2-1 minun hyväkseni, olen aloittelija, en usko että tämä on erityisen vaikea tietokonepeli, vaan aika yksinkertainen, mutta olen tyytyväinen että olen edistynyt pelaamisessa. Puoli tuntia kiinan kielen opiskelua. Opiskelen joka päivä jotain kieltä: kiina, venäjä, ruotsi, ranska, saksa, italia. Ja tunnit on englanniksi, joten enkkua tulee harjoitettua siinä sivussa. Nyt lepuutan aivojani lukemalla av:ta, murhainfoa ja dataloungea. 

Suunnitelmissa on vielä siivota kämppä ja leipoa ja laittaa ruuat seuraavaksi viikoksi. Hoitaa vähän puutarhaa ja sitten valmistautua yölliseen tähtien tutkailuun ja kuvien ottoon. Saatan katsoa jonkun leffan tai sarjan netissä samalla kun syön.

Näin kulutan aikaa.

Tämähän kuulostaa jo ihan mukavalta.

Ei voi mitään jos elämässä ei ole mitään.

Kukaan ei kaipaa eikä ole kiinnostunut. Tuo lause osui. Mutta minut se tekee masentuneeksi. Olla tarpeeton. Näkymätön.

Aina ei olekaan mielekästä pohtia, mikä miellyttäisi itseä. Kun mikään ei innosta, on turha yrittää itseään tyydyttää (noin henkisesti). 

Ehkä voisit lähteä miettimään, mitä hyödyllistä voisit tehdä. Mikä mättää maailmassa. Ihan noin lähipiirissä. Mitä epäkohdille voisi tehdä. Miten vääryyttä, murhetta ja yksinäisyyttä voisi vähentää? 

Jos sinulle kaikki on samantekevää, voit yhtä hyvin hiukan auttaa jotakuta, joka tarvitsee apua. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Auta eläimiä, lapsia, vanhuksia. Aloita pienestä. Kokeile. 

Yhtäkkiä toisen ilo ja asiat joilla on jollekin toiselle suuri merkitys, voivat herättää sinussakin jotain. 

Ala harrastamaan jotain mielekästä.

Ala opiskelemaan uutta alaa.

Vaihda mielekkääseen työhön.

Muuta uuteen viihtyisämpään kaupunkiin tai asuinalueelle.

Etsi uusia ystäviä.

Liity deittipalveluihin ja etsi uutta sutinaa.

Muo on vaikeissa hetkissä auttanut vapaaehtoistyö. Keskittyy edes hetkeksi muuhun kun omaan napaan ja oloon.

Siitä saa iloa palkaksi. Nyt kun olen ollut väsynyt ja on terveysongelmia, ollaan miehen kanssa pelastettu pari koditonta kissaa. Tuhatkertaisesti on saatu takaisin se mitä niihin on uhrattu, ei pysty hymyilemättä katsomaan kun pölvästit leikkii ja nauttii elämästä, jossa ovat vihdoinkin päässeet hyviin oloihin.

Huomio hetkeksi pois itsestä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt omassa kuplassani jo yli kymmenen vuotta. Kukaan ei kaipaa, eikä ole kiinnostunut. Sellaista se on.

Heräsin seitsemältä. Joogasin. Kahvia ja itse tekemää foccacciaa. Luin netistä uutiset. Pelasin kolme erää shakkia tietokonetta vastaan, taso 'vaikea', tulos 2-1 minun hyväkseni, olen aloittelija, en usko että tämä on erityisen vaikea tietokonepeli, vaan aika yksinkertainen, mutta olen tyytyväinen että olen edistynyt pelaamisessa. Puoli tuntia kiinan kielen opiskelua. Opiskelen joka päivä jotain kieltä: kiina, venäjä, ruotsi, ranska, saksa, italia. Ja tunnit on englanniksi, joten enkkua tulee harjoitettua siinä sivussa. Nyt lepuutan aivojani lukemalla av:ta, murhainfoa ja dataloungea. 

Suunnitelmissa on vielä siivota kämppä ja leipoa ja laittaa ruuat seuraavaksi viikoksi. Hoitaa vähän puutarhaa ja sitten valmistautua yölliseen tähtien tutkailuun ja kuvien ottoon. Saatan katsoa jonkun leffan tai sarjan netissä samalla kun syön.

Näin kulutan aikaa.

Siinä hyvä esimerkki, miten ihminen voi hienosti viihtyä itsensä kanssa.

---

Näin kulutan aikaa

Maatessani alla tämän taivaan

Josta pilvet tekevät harmaan

Sen tiedän, varmaan takana sinisten

Silmieni päätäni vaivaan

Alla tämän taivaan

Kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa