Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Toivon itse poikaa jos joskus lapsen saan. Meillä on suvussa niin paljon naistenvaivoja ja äidiltä tyttärelle periytyvä sairaus, että toivon lapsen omaksi parhaaksi tämän olevan poika. Tyttö saattaisi joutua kärsimään runsaista menkoista ja siten raudanpuutteesta, pcos:stä, lapsettomuudesta ja kilpirauhasvaivoista. Jos olisi poika, ainoa risti kannettavaksi voi olla lukihäiriö (tätä on meidän molempien suvuissa, ja myös se tyttö voisi tämän saada). Ja plus tytön murrosikä voi olla ihan hirveä, sitäkin suvussamme ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi sukupuoli määrittäisi, millainen lapsesta tulee. Tytöstä voi tulla hankala ja syrjäytynyt, pojasta voi tulla fiksu ja sydämellinen. Vanhemmillahan tuossa on suuri rooli, millaiseen muottiin lastaan kasvattaa ja millaisia ennakoasenteita sukupuolelle asettaa.
Mitä väliä, onko lapsellasi pimppi vai pippeli? Se ei kerro lapsesi luonteesta mitään. Sinuna kyllä alkaisin käsittelemään asiaa asap ja tarpeentullen keskustelemaan aiheesta jonkun kanssa, säälittää pieni syntyvä ihme, johon ollaan pettyneitä, ennenkuin häntä ollaan edes tavattu.
Arvatenkin olet nainen. Mies ei voisi koskaan olla suomessa noin kypsymätön vanhempi.
Hänestähän voi tulla myös muunsukupuolinen, se ei näy ultrassa, joten ei hätää.
Itse en tuossa vaiheessa tiennyt lapsen sukupuolta, mutta öisin lähinnä mietin, miten voisin taikoa koko raskauden pois. Päivisin olin ihan onnellinen tulevasta vauvasta. Miehen suku hoki koko ajan, että poika sieltä tulee, joten sanoin heille, että tyttöä toivon. Poika syntyi ja olin hämmästynyt. Meni lähes kuukausi ennen kuin äidinrakkaus iski ihan voimalla. Saatiin sitten muutama vuosi myöhemmin toinenkin poika. Aivan ihania lapsia ovat olleet eikä meillä ollut mitään isoja draamoja. Ystäväpiiriin syntyi paljon lapsia muutaman vuoden aikana ja mitä muiden vanhempien kanssa juttelin, niin osalla tytöistä murrosikä oli paljon hankalampi mitä pojilla. Ihan fiksuja aikuisia kaikista lapsista tuli. Sinulla on nyt ihan normaaleja loppuraskauden pelkoja ison elämänmuutoksen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa siltä, ettei poikien maailma ole kovin tuttua, tai kokemukset on vain huonoista tapauksista. Löytyisikö vaikka kirjaa poikien äideille?
Jos uni ei tule, ja ajatukset kiertävät tuollaista kehää, olisiko ihan lääkärireissun paikka? Nukkuminen kuntoon. Jos älyttömät pelot vaivaavat edelleen, psykoterapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin olet nainen. Mies ei voisi koskaan olla suomessa noin kypsymätön vanhempi.
Ei niin. Mies ei raskauden aikana uhraa ajatustakaan lapseen ja myöhemminkin kokee olevansa hyvä isä vaikkei tekisi lapsen eteen yhtään mitään.
Itse en tiennyt toivovani tyttöä ennenkuin huomasin rakenneultran jälkeen pettyneeni uutiseen, että meille tuleekin poika. Pettymys meni kyllä ohi ja nyt odotan poikaa ihan innoissani mutta välillä tulee niitä pettymyksen tunteita etenkin, kun ystävä odottaa tyttöä.
Kiinnostavaa kyllä omat pelot ja ahdistuksen tunteet liittyvät pitkälti samoihin asioihin kuin sinulla. Osaanko kasvattaa yhteiskuntakelpoisen pojan? Mitä jos siitä tulee kamalan raisu, väkivaltainen ja hän käyttää päihteitä? Tai joku duudsoni. Paljon on kuitenkin kyse luonteesta ja muista ominaisuuksista. Ehkä julkisessa keskustelussa pojat on myös unohdettu ja nostetaan esiin miten tytöistä kasvatetaan koodareita, johtajia ja kapinallisia.
Ehkä tyttöä odottaessa pelot olisivat erilaisia. Poikien maailma on kuitenkin suhteellisen vieras itselleni. Puhuin tästä neuvolassa ja siellä sanottiin, että tämä on suhteellisen yleistä, koska poika avaa ihan uudenlaisen maailman. Tyttöjen maailma on naisille jokseenkin tuttu ja sen säännöt on tiedossa.
Tällä hetkellä olen sinut asian kanssa mutta seuraavissa raskauksissa tyttötoive on varmasti kovempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet riskissä saada synnytyksen jälkeisen masennuksen. Mitäpä, jos hakeutuisit juttelemaan ennaltaehkäisevästi neuvolapsykologille. Tuo aihe on jossain määrin tabu ja täältåkin tulet varmaan saamaan ryöpytystä. Rakkaus lapseen ei välttämättä syty heti, anna sille aikaa. Saatat saada sen toivomasi tytönkin vielä, jos saat useamman lapsen. Onneksi vanhemmat kasvavat samaa tahtia lapsen kanssa eli lähde rauhallisin mielin tutustumaan siihen, millainen pikkutyyppi teille syntyy.
Tuon takia ei ehkä kannata selvittää sukupuolta etukäteen. Siinä kohtaa kun on tuntikausia kivuliaasti synnyttänyt ja on viimein saanut vauvan ulos, on ihan sama kumpi se on. Sitä ihastuu vauvaan siitä huolimatta.
Nyt voit ajatella, että et voi tietää yhtään millainen pojasta tulee. Vaikka kyseessä on poika, niin pojatkin ovat erilaisia keskenään. Pojissa on myös hyvät puolensa. Turha harmitella asiaa. Eiköhän mieli muutu kun saat vauvan syliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta ymmärrän. Toisaalta en.
Minä toivoin poikaa kunnes mieheni kertoi toivovansa tyttöä. Nyt olen sitten pettynyt ajatukseen pojasta. :D Mutta ihan normaaleja kaikki ajatukset on. Eiköhän mieli muutu sitten vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää syntyvän lapsesi puolesta.
Olen kahden pojan ylpeä äiti ja en voi ymmärtää sinua lainkaan.Joo auttaa taas hirveästi asiaa että ymmärtämättömyyttäsi (tai omat pettymyksesi itseltäsi kieltäneenä) kommentoit yhtään mitään.
Ap:lle: odotukset ja toiveet vauvasta ovat ymmärrettäviä ja yleensä vanhempi toivoo oman sukupuolensa jälkeläistä, erityisesti esikoisen kohdalla kun kaikki on vielä vierasta ja uutta. Oma sukupuoli tuntuu helpommalta samaistumisen ja vanhemmoinnin kohteelta, mutta onneksi ne mielikuvat perustuvat usein oman lapsuuden kokemuksiin, esim omaan läheiseen äiti-tytär suhteeseen. Muita mielikuvia ei vielä ole, mutta ole luottavainen: niitä syntyy vielä!
Pystytkö ajattelemaan asiaa miehesi kautta, sitä miten hieno ja rakastettava mies hänestä on kasvanut? Siitä voisi ammentaa luottamusta myös oman pojan kasvuun?
Tuo on hyvä neuvo, että katsoo omaa miestä ja miten hieno ihminen hänestä on tullut. Itseäni ainakin helpotti, kun tajusin, että lapsellani on paras mahdollinen isä ja miehen malli. Vaikka minä en tiedä mitään pojista, niin lapsen isä on kokemusasiantuntija siinä asiassa.
Sinun pitäisi päästä eroon noin vahvasti stereotyyppisestä ajattelusta. Ihmisillä on loputtomasti muitakin ominaisuuksia kuin sukupuoli. Ovatko muka oikeasti kaikki tuntemasi tai vaikka mediassa näkemäsi miehet keskenään samanlaisia, ja naiset keskenään?
Tällainen ajattelutavan muutos parantaisi varmasti elämänlaatuasi monella muullakin tavalla, kun ensimmäistä kertaa elämässäsi pystyisit kohtaamaan ihmiset omana itsenään, eikä hatusta vetämiesi ennakkoluulojen läpi.
No ohhoh... Jos tyttö tai poika on se ainoa toivottu eikä toiselle vaihtoehdolle lämpene ollenkaan, niin vain idiootti hankkiutuu paksuksi silloin. Pojan todennäköisyys on noin 51%, keinohedelmöityksissä hieman suurempi.... Jos on niin itsekäs, pinnallinen ja sydämetön, eikö olisi kannattanut etsiä jostain eroiskä, vaikkapa leski, jolta 100% varmuudella pieni tyttö löytyy ja sitten koeajaa sitä perhe-elämää jonkin aikaa kunnes ryhtyy äitipuoleksi? Noin minä olisin tehnyt jos olisin kovin itsekäs, pinnallinen, mutten aivan tyhmä. Koita nyt käsitellä sitä pettymystä sitten, toisethan eivät saa mitään sukupuolta vaikka se olisi suurin toive. Lapsirukka.
Ethän sinä vielä voi tietää mihin sukupuoleen lapsesi lopulta kasvaa, vai kasvaako mihinkään. Ei kannata siis vajota synkkyyteen, lapsi on varmasti hyvä juuri sellaisena kuin on.
Poikavauvat ovat suloisia ja heistä kasvaa ihania lapsia ja kehkeytyy mukavia aikuisia.
Elämä ja kehitys hyvään suuntaan on kuitenkin aina helpompaa, jos lapsi saa vanhempansa rakkauden omna itsenään, eikä sukupuolen vuoksi.
Jos ei sua, ap, huoleta kuin sukupuoli ja sen mukanaan tuomat kuvittelemasi vaikeudet, kuvittele lisää: Mikä voisi tulevan vauvan suhteen olla vieläkin pahempaa kuin rimpsuhelmojen puute.
Vauvaparka. Syntyy koleaan maailmaan turvattomana ja tajuaa, ettei tuo, johon pitäisi voida luottaa ja turvata kaikessa, ei pidä minusta, koska en ole tyttö. - Kyllä hän sen pian tajuaa, älä sitä epäile.
Säälittää syntyvän lapsesi puolesta.
Olen kahden pojan ylpeä äiti ja en voi ymmärtää sinua lainkaan.