Lue keskustelun säännöt.
Onko pettämistä pettää kumppania, joka ei halua seksiä?
23.04.2021 |
Pitkä avioliitto takana, seksiä viimeksi yli 2 v sitten. Mies lihonut, muuttunut tietokonepeliriippuvaiseksi, laiska, passiivinen. Minä normaalipainoinen, kunnostani ja terveydestäni huolehtiva. Miehelle seksittömyys ei ole ongelma, mutta minulle se on yhtä piinaa. Silti mies sanoo, että seksi jonkin muun kanssa olisi pettämistä. Mitä olette mieltä? Lapset pian aikuisia.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Pettäminen on AINA OMA VALINTA, ja se ON AINA VÄÄRIN, koska tehdään salaa, piilossa, viekkaudella, valehtelemalla, kertomalla valkoisia valheita ja puolitotuuksia.
Ap, menkää terapiaan, jos mies suostuu ja sinä tunnet, että siitä on apua. Muuten parasta lienee erota. Kysy mieheltäsi, mitä hän haluaa: terapiaan ja avioliiton paranemisen, erektiolääkkeet? Miten mies pääsee irti nettiriippuvuudesta, terapiassako? Vai onko edessä ero?
Kerro miehellesi mitä sinä haluat, tarvitset.
Mutta, älä lähde pettämisen tielle, se on tuskien taival.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Otat suoraselkäisesti eron ja lopetat täällä ruikuttamisen. Iso mies ja kyselee mammapalstalla epäolennaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Rohkeasti vain ehdottamaan avoimempaa suhdetta niin alkaa toimimaan. Ero tai avoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Ap kysyy onko pettäminen pettämistä. On. Vaikka sä oot oikeassa, kunnioitus puuttuu molemmilta ja aika surkealta muutenkin kuulostaa. Molemmat varmaan kokee oikeutusta toimintaansa. Silti pettäminen on pettämistä, vaikka se kumpuaisi mistä traagisesta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Olet toiminut rationaalisesti, ja nyt kolmen ihmisen elämänlaatu on parantuntunut. Alapeukutuksen aiheuttaa sanat "kivan 5 v nuoremman naisen". Tähän on helppo ottaa kantaa. Sen sijaan esittämiisi kolmeen vaihtoehtoon onkin jo paljon vaikeampi ottaa kantaa. Jos tämä on totta, niin osoittakaa sekin alapeukuilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Jatkan vielä sen verran, että jos jostain syystä kaksi toisiaan kunnioittamatonta ihmistä haluaa kuitenkin itse jatkaa suhdetta, niin miksi heidän pitäisi erota? Kaikilla ihmisillä on omat syynsä pysyä suhteessa, ja joskus ne on paljon raadollisempia kuin perinteinen rakkaus ja kunnioitus. Olkoon se sitten oikein tai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Minusta siinä oli erittäin hyvä vaihtoehto, se että eroatte ja laitatte talon myyntiin. Uusi aina pelottaa, mutta noista vaihtoehdoista se kuulostaa moninkertaisesta paremmalta kuin kaksi muuta.
Ja ihmiset varmaan alapeukuttaa, koska ne ei omalla kohdallaan hyväksyisi tota käytöstä. Sun elämä on sun, mutta kun kerrot siitä tällä palstalla niin avaat sen myös kritiikille. On kuitenkin suuri määrä ihmisiä, jotka ei hyväksy pettämistä noissa, tai muissakaan olosuhteissa. Sit on niitä, jotka hyväksyy... joten ala- ja yläpeukkuja satelee vähän joka kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Minusta olet suoraselkäisesti päätynyt ratkaisuun, jonka tiedät olevan oikea sinulle ja kirjoittamastasi päätellen se ratkaisu on onnistunut. Viis siitä siis, mitä täällä palstalla, tai yhteiskunnassa laajemmin ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Ap kysyy onko pettäminen pettämistä. On. Vaikka sä oot oikeassa, kunnioitus puuttuu molemmilta ja aika surkealta muutenkin kuulostaa. Molemmat varmaan kokee oikeutusta toimintaansa. Silti pettäminen on pettämistä, vaikka se kumpuaisi mistä traagisesta tilanteesta.
Kunnioituksen ja ihailun puute tappaa seksin ja liiton. Ap ei kunnioita miestään ja pitää häntä lihavana, laiskana, aloitekyvyttömänä peririippuvaisena joka ei ansaitse timmiä vaimoa. Mies ei kunnioita vaimoaan, koska Ap halveksiii häntä ja silti haluaa seksiä. Ap saattaa olla osaltaan olla ollut myötävaikuttamassa miehen vetäytumisestä pelimaamilmaan kun se on ollut ehkä miehen mielestä helppo tapa "paeta perhettä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Jatkan vielä sen verran, että jos jostain syystä kaksi toisiaan kunnioittamatonta ihmistä haluaa kuitenkin itse jatkaa suhdetta, niin miksi heidän pitäisi erota? Kaikilla ihmisillä on omat syynsä pysyä suhteessa, ja joskus ne on paljon raadollisempia kuin perinteinen rakkaus ja kunnioitus. Olkoon se sitten oikein tai väärin.
Se seksiä haluamaton on kuitenkin avoin asiassa, ei salaa sitä. Seksiä muualta hakeva, pettävä, valehtelee. Eli tossa on valtava ero, vaikka molemmilta joku määrä kunnioitusta puuttuisikin.
Seksiä haluamaton voi sanoa "jos haluat olla mun kanssa, niin seksiä ei enää ole. Voidaan olla suhteessa muuten".
Jotta oltais tasavertaisia niin toisen vastuulla ois kertoa "okei, mutta jos sä puolestasi haluat olla mun kanssa niin haen seksin muilta ihmisiltä".
Se että joku on haluton, ei ole samalla lupa toiselle tehdä aivan mitä lystää ja kenen kanssa lystää.
Kyllä eroaminen ois usein helpompaa kuin tollanen vatvominen ja pettäminen.
Haluttoman kumppani voi valita eron, ehdottaa terapiaa tai avointa suhdetta. Kumppanin täytyy sitten valita alkaako terapiaan, avoimeen vai eroon. Selän takana pettäminen ilman keskustelua asiasta on raukkamaista. Haluttimuus on yleensä oire jostain ja sen taustat olisi hyvä selvittää. Ap:n tilanteessa ero taitaa olla paras ratkaisu.
Kumma, kun joillekin paneminen on niin tärkeää. Elämä ja parisuhde on kompromisseja, saat jotain ja luovut jostain. Kaikissa suhteissa ja ihmisissä on ongelmansa, täytyy valita, minkä kanssa voi elää. Jonkun kanssa seksi toimii ja jokin muu ominaisuus sitten tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Onko pihtaaminen pettämistä? Kyllä on, lupausten ja odotusten pettämistä.
Entä jos ei pysty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Ap kysyy onko pettäminen pettämistä. On. Vaikka sä oot oikeassa, kunnioitus puuttuu molemmilta ja aika surkealta muutenkin kuulostaa. Molemmat varmaan kokee oikeutusta toimintaansa. Silti pettäminen on pettämistä, vaikka se kumpuaisi mistä traagisesta tilanteesta.
Joo totta, on pettämistä, oma mielipiteeni oli edellisellä sivulla suunnilleen "on pettämistä mutta on hyväksyttävä syy pettää". Ja parasta toki olisi erota, siitäkin samaa mieltä.
Jotenkin tuo yksipuolisen kunnioituksen vaatiminen joissain viesteissä (ei sinun) vaan ärsyttää. Kumppani on itsekäs, ällöttävä ja huono sängyssä ("oma syy että pihtaan"), mutta silti siltä vastenmieliseksi koetulta kumppanilta vaaditaan avioliittolupausten kunnioittamista. Eikö nämä ihmiset tajua, miten absurdin kohtuutonta sellainen on? Olen tavallaan sitä mieltä, että jos joku kehtaa vaatia toiselta jotain niin kohtuutonta että vaatijan itsensäkin pitäisi se vaatimuksen kohtuuttomuus kaiken järjen mukaan tajuta, niin vaatija menettää oikeuden yllättyä jos vaatimus ei toteudu. Vrt. asiattomiin uteluihin ei tarvitse vastata totuudenmukaisesti. Samalla logiikalla myöskään yksipuolisesti saneltua selibaattipäätöstä ei tarvitse noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a nämä on vaikeita. Itselleen voi perustella melkein mitä vain. Oma tilanteeni on tällainen. Ikä 53, vaimo sama. Meillä on tosi kivaa yhdessä, lapset, talot, yhteiset harrastukset jne. Yhdessä 30 vuotta. Ei riidellä juurikaan. Seksi on toiminut tosi hyvin, kunnes vaihdevuodet vei vaimolta halut. Ei nappaa yhtään. On puhuttu jne. Mutta kun ei. Avoin suhde ei käy. Olen siis valinnan edessä. Lopetanko seksit tässä elämässä, kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Ratkaisin haasteen näin. Löysin tosi kivan 5 v nuoremman naisen. Meillä on seksisuhde. Ei mitään muuta. Tapaamme kun molemmille sopii. Hän tietää, että olen varattu, itse ei ole koskaan halunnut parisuhdetta. Kokee ne ahdistavina. Saamme toisiltamme tarvitsemamme.
Olen pettäjä, kyllä.
Kysyisin alapeukuttajilta: Mikä vaihtoehdoista on teidän mielestä nyt oikea vaihtoehto? 1. Lopetanko seksit tässä elämässä, 2. kiusaanko halutonta jankkaamalla/riitelemällä aiheesta, 3. erotaanko, pistetään talot myyntiin ja nollataan kaikki?
Vai mitä ylipäänsä alapeukutatte tuossa? Kun minun valitsemani ratkaisu ei kelpaa. Vai onko asia niin, että nainen saa päättää haluaako seksiä vai ei, mutta minä en?
Minusta siinä oli erittäin hyvä vaihtoehto, se että eroatte ja laitatte talon myyntiin. Uusi aina pelottaa, mutta noista vaihtoehdoista se kuulostaa moninkertaisesta paremmalta kuin kaksi muuta.
Ja ihmiset varmaan alapeukuttaa, koska ne ei omalla kohdallaan hyväksyisi tota käytöstä. Sun elämä on sun, mutta kun kerrot siitä tällä palstalla niin avaat sen myös kritiikille. On kuitenkin suuri määrä ihmisiä, jotka ei hyväksy pettämistä noissa, tai muissakaan olosuhteissa. Sit on niitä, jotka hyväksyy... joten ala- ja yläpeukkuja satelee vähän joka kommenttiin.
Kiitos asiallisesta vastuksesta, näin arvelinkin. Minulle maailma ei näyttäydy päälle/pois tyyppisenä, vaan usein valitsen tilanteeseen sopivimman "vähiten huonoimman" -vaihtoehdon. Kolme esittämääni vaihtoehtoa ovat kaikki typeriä ratkaisuja loppujen lopuksi yksinkertaiseen ongelmaan.
Enhän minä vaimoani loukkaa, kun hän ei saa pettämisistäni tietää. Eilenhän tietääkseni keskustelin ihan asiallisesti, en esimerkiksi sortunut nimittelemään ketään narsistiksi.