Pienten lasten vanhemmat, miksi teillä ei ole omaa aikaa?

Uppp

On mulla omaa aikaa, mutta sitä on aika vähän. Koska hommaa on paljon ja tukiverkkoja vähän. Se vähäinen oma aika, mitä jää, jaetaan puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin pienelle pojalle kaveri, tuli kaksoset.

Sitten petti ehkäisy.

4 pikkulasta yhtä aikaa.

2 osoittautui kehitysvammaisiksi.

Oli oma aika hukassa monta vuotta.

Nyt onneksi helpottaa. Vanhin muutti tukiasuntoon, toinen kv myös.

Nuoremmatkin jo isompia.

Elämä lyö joskus lunta tupaan.

Voi ei! Valitettavasti monesti tuossa häipyy vielä se miesoletettu..

Kun lapset oli pieniä oli helpompaa oikeastaan jakaa sitä vastuuta ja ottaa omaa aikaa, sillä olin itse kotona. Nyt kun on päiväkoti&koulu yhdistelmä lapsilla ja molemmat vanhemmat töissä niin on jopa vaikeampaa tavallaan ottaa ihan puhtaasti omaa aikaa. Molemmilla lapsilla 1-2 harrastusta ja lisäksi meillä molemmilla vanhemmilla on jonkinasteista painetta töistä ajoittain tehdä ylitöitä. Lisäksi ruuanlaittoa&kauppareissut vaativat enemmän aikaa, koska lapset syövät enemmän kuin pieninä! Jos haluaa säästää rahaa vähänkin ruuassa niin pitää tavallaan elää tosi järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Viikonloppuna on usein menoja (kun lapset oli pieniä niin ei ollut, sillä ystäviä ja sukulaisia näki ihan arkena). Niin tavallaan se on enemmänkin se työn ja perheen yhdistelmä mikä vaikeuttaa kaikkea eikä varsinaisesti se, että lastenhoito itsessään kuormittaisi.

Minulla johtuu siitä, ettei toinen vanhempi hoitanut osuuttaan. Eron ja yhteishuoltajuussopimuksen jälkeen on joka toinen viikonloppu omaa aikaa. Tietenkään silloinkaan ei pysty edes kerran viikossa käymään harrastuksessa tai mitään. Täyspäivätyö ja kaksi pienehköä lasta. 

 

Toki voisi palkata lastenhoitajan, mutta aikamoinen hinta tulee jumppatunnille, jos pitää lisäksi lastenhoitaja maksaa väh. 2h (eli n. 20e + jumppamaksu) koska matkatkin paikan päälle ja hoitajan perehdytys, aikatauluista sopiminen hoitajan kanssa jne., joten enpä ole viitsinyt moiseen ruveta. Ja olen hyvätuloinen, mutta tuo on silti vähän liikaa vaadittu jotain harrastusta varten. Ei mene enää montaa vuotta, kun lapset pärjää itsekseen äidin harrastuksen verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oman ajan puute kaatui siihen, että mä hoidin lapset yksin miehen ollessa myös yksi lisälapsi. Tukiverkko oli myös olematon.

Nyt monen vuoden jälkeen, lapset jo teinejä, olen onnellinen siitä, että mulla ja lapsillani on avoimen läheiset suhteet.

Lasten isästä olen eronnut.

 

Hoiditko, vai hoiditko vain kodin, ruokahuollon, pyykin pesun ja lasten hoidon ja oletat niiden olevan kaikki. Luultavasti mies toi leivän pöytään, hoiti perheen talousasiat, ehkä sen kodin. Olen ollut 10 vuotta se töissäkäyvä osapuoli, ja vaikka olen vasta 35v niin aikalailla olen terveytenikin työlle antanut, olen siinä sivussa hoitanut meidän raha-asioita, rakentanut meille kodin, autot, lasten harrastukset jne. Paljoa en ole osallistunut esim ruoan tekoon, tai siivouksiin, lasten kanssa kyllä olen. Mutta olisi se aika käsittämätön väite, jos vaimo sanoisi jollekin, että en osall

Niin, oikeasti kannattaisi välillä vaihtaa osia ja kokeilla niitä toisen hommia. Se oma osa tuppaa aina tuntumaan raskaammalle, varsinkin jos se toistuu aina se sama.

Mutta kyllä niitä perheitä on paljon, joissa työt ei jakaudu likimainkaan tasan. Jos molemmat käy töissä ja vain toinen ehtii harrastaa kun toisen kaikki aika menee kotitöihin ja lastenhoitoon niin onhan se selvää ettei homma ihan tasan mene. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset oli pieniä oli helpompaa oikeastaan jakaa sitä vastuuta ja ottaa omaa aikaa, sillä olin itse kotona. Nyt kun on päiväkoti&koulu yhdistelmä lapsilla ja molemmat vanhemmat töissä niin on jopa vaikeampaa tavallaan ottaa ihan puhtaasti omaa aikaa. Molemmilla lapsilla 1-2 harrastusta ja lisäksi meillä molemmilla vanhemmilla on jonkinasteista painetta töistä ajoittain tehdä ylitöitä. Lisäksi ruuanlaittoa&kauppareissut vaativat enemmän aikaa, koska lapset syövät enemmän kuin pieninä! Jos haluaa säästää rahaa vähänkin ruuassa niin pitää tavallaan elää tosi järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Viikonloppuna on usein menoja (kun lapset oli pieniä niin ei ollut, sillä ystäviä ja sukulaisia näki ihan arkena). Niin tavallaan se on enemmänkin se työn ja perheen yhdistelmä mikä vaikeuttaa kaikkea eikä varsinaisesti se, että lastenhoito itsessään kuormittaisi.

Joo, pienten kanssa kuormittaa se lastenhoito ja lasten jatkuva tarvitsevuus, ei voi hetkeksikään jättää vahtimatta, lisäksi siihen huonot yöunet ja (mahdolliset, varsin yleiset) sairastelut.. Isompien kanssa tulee sitten tuo varsinainen "ruuhkavuosiarki", kun on lasten kouluhommat ja harrastukset ja kaveriasiat ja ruokaa saa kokata enemmän ja ne työkiireet lisää päälle oman osansa. Tosin ruokakauppareissuilta voi nykyään välttyä vaikka kokonaan, kauppojen keräilypalvelut on ihan loistojuttu. 

Omaa aikaa ei ole koska idioottipäissäni valitsin puolison jolla on epäsäännölliset työajat ja hän on usein illat töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oman ajan puute kaatui siihen, että mä hoidin lapset yksin miehen ollessa myös yksi lisälapsi. Tukiverkko oli myös olematon.

Nyt monen vuoden jälkeen, lapset jo teinejä, olen onnellinen siitä, että mulla ja lapsillani on avoimen läheiset suhteet.

Lasten isästä olen eronnut.

 

Hoiditko, vai hoiditko vain kodin, ruokahuollon, pyykin pesun ja lasten hoidon ja oletat niiden olevan kaikki. Luultavasti mies toi leivän pöytään, hoiti perheen talousasiat, ehkä sen kodin. Olen ollut 10 vuotta se töissäkäyvä osapuoli, ja vaikka olen vasta 35v niin aikalailla olen terveytenikin työlle antanut, olen siinä sivussa hoitanut meidän raha-asioita, rakentanut meille kodin, autot, lasten harrastukset jne. Paljoa en ole osallistunut esim ruoan tekoon, tai siivouksiin, lasten kanssa kyllä olen. Mutta olisi se aika käsittämätön väite, jos vaimo sanoisi jollekin, että en osall

Kolme vuotta vanha viesti. Mutta kuitenkin. Auton tankkaus ja talvirenkaiden vaihto mainitaan kotitöinä?

Kyllähän sitä ruokaa helposti tekee. Mutta tehdä kotitöitä tai vaihtaa talvirenkaita tai tehdä mitä vain hommaa vaikka vilkkaan yksivuotiaan kanssa.

Minulle perhepäivähoitajan mies vinoili, kun vein lapsen ns. vapaapäivänä hoitoon. Itse hän juuri siivosi varastoa ja pakkasi autoa ilman yhtäkään lapsistaan mukana vahdittavana. Joka päivä hän taisi käydä ihan rauhassa asioilla yksinään. Sitten oli tunnin pari lasten kanssa ilman muuta tekemistä, osallistui lapsenhoitoon. Ei ehkä tullut mieleen, että minulla on kaikki ne samat hommat kuin hänelläkin hoidettavana, samalla kun lapsi vipeltää eri suuntiin ja nappaa erilaisia esineitä ym. Minunkin pitää jonottaa paikoissa ja pakata reissuihin ja siivota varastoa, mutta samalla pitää myös vahtia lasta. Jos saa tehdä töitä yksin rauhassa, niin se on jo omaa aikaa.

Itse olen tuossa kohdin lähtenyt vieraan miehen matkaan - jopa kahdesti, mutta aina palannut takaisin miehen ja lasten luo. Olisin voinut välttää tuon, jos olisin keskittynyt enemmän itseeni.

On sitä omaa aikaa, nytkin ollut tunti kun vauva nukkuu ja itse heräsin tunti sitten. Omaa aikaa ei ole niillä jotka eivät tajua että sitä on. 

Vierailija kirjoitti:

On sitä omaa aikaa, nytkin ollut tunti kun vauva nukkuu ja itse heräsin tunti sitten. Omaa aikaa ei ole niillä jotka eivät tajua että sitä on. 

No, minulle oma aika on ja oli sitä, että pääsin/pääsen kodin ulkopuolelle täysin ilman lasta. Ja se kyllä onnistuu, kun toisen vanhemman kanssa hoidetaan 50/50.

Meillä 2 ja 4vuotiaat lapset ja kaksi koiraa. Aamulla lapset päiväkotiin ja itse haen lapset ennen kolmea (teen 80% työaikaa lasten takia). Siinä teen sitten ruuan yms. lasten kanssa ja mies on kotona ennen viittä. Syödään porukalla ja jompi kumpi käy lenkittämässä koirat. Lapset menevät nukkumaan viimeistään kahdeksalta eli iltaan ei paljoa aikaa jää, kun on kotihommiakin ja lastenkin kanssa pitäis tehdä jotain ja ulkoillakin ja sitten kaikki lasten iltahommat. Miehen kanssa jumpataan tai hoidetaan parisuhdetta, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Viikonloppuisin välillä on omaa aikaa esim. yksin kaverin kanssa kahvitteluun, mutta paljon halutaan tehdä perheenä yhdessä, koska arkena ei ehdi. Eli kavereitakin nähdään perheinä yleensä. Joskus lapset menevät mummolaan hoitoon ja me päästään vaikka kahdestaan syömään. Mutta myös perheena yhdessä tekeminen on tosiaan meille tärkeää.

Lisäksi tosiaan tämä syksy on ollut pienemmällä aivan jäätävää päiväkotisairastelua, joka on paljon rajoittanut elämää.

Eli ei sitä omaa aikaa hirveästi jää, ellei sitä halua nipistää omasta parisuhteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukahtaa iltaisin klo 21 ja herää aamulla 05-06 välillä. Jopa minun unentarpeeni on suurempi kuin 3v lapseni! Ei jää omaa aikaa illoille, kun on noin aikainen herätys viikonloppuja myöten.

Eli lapsi nukkuu 8-9 tuntia. Montako tuntia sinun pitäisi saada nukkua? 10-12? Mene itsekin 21-22 petiin niin saat nukkua 7-9 tuntia. Luulisi riittävän.

Meinaako ap hankkia mukulan?

Lapsi ei nuku öisin ja kokoajan on vuosien univaje päällä.

Ei tukiverkkoa.

Lapsi kokoajan vieressä, niin lapsen kanssa vaikea tehdä mitään.

Käytännössä toinen on lapsen kanssa ja toinen tekee juoksevia asioita.

Burnout lähellä. En olisi odottanut että tää on niin vaikeaa.

Sain lapseni vähän vanhempana niin en tarvinnut enää omaa aikaa. Juoksut oli juostu jo.

Vauva vaatii jatkuvaa hoivaa yötä myöten ja sen ajan kun se nukkuu, haluaa itsekin nukkua. Isompi lapsi taas vaatii huomiota niin, että yhtäkään ajatusta et pysty ajattelemaan loppuun asti. Mielessä olevat lauseet jäävät aina kesken. Jos istut, joudut heti sinkoamaan ylös.

Tukiverkoston puute tai sen välinpitämättömyys on varmaan suurin syy.