Pienten lasten vanhemmat, miksi teillä ei ole omaa aikaa?

Mulla oman ajan puute kaatui siihen, että mä hoidin lapset yksin miehen ollessa myös yksi lisälapsi. Tukiverkko oli myös olematon.

Nyt monen vuoden jälkeen, lapset jo teinejä, olen onnellinen siitä, että mulla ja lapsillani on avoimen läheiset suhteet.

Lasten isästä olen eronnut.

Omaa aikaa on, jos pystyy jakamaan hoitovastuuta puolison kanssa. Silloinkin on pakko poistua kotoa, koska muuten 3-vuotias keskeyttää esimerkiksi lukemisen jatkuvasti tai muuten höpöttelee/laulaa/kiljuu/kiukuttelee niin äänekkäästi, ettei voi kuulla omia ajatuksiaan. Lapset on tässäkin vähän erilaisia, osa antaa enemmän hengähdystaukoja kotonakin kun taas toiset pyörii jaloissa ja mölyää 24/7 unijaksot poislukien. Toki pienen lapsen kanssa jo pelkkä ruokahuolto, ulkoilu, nukuttaminen ja hygienia vievät paljon aikaa.

Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka hoitaa osansa. Meillä on ollut hyvin omaa aikaa. Jos puoliso haluaa vaikka lenkille tai uimahalliin, toinen toki katsoo lasta. Eikä se lapsen katsominen nyt kokoaikatyötä ole. Samalla voi vaikka kokata.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka hoitaa osansa. Meillä on ollut hyvin omaa aikaa. Jos puoliso haluaa vaikka lenkille tai uimahalliin, toinen toki katsoo lasta. Eikä se lapsen katsominen nyt kokoaikatyötä ole. Samalla voi vaikka kokata.

Ja mistä sen tietää etukäteen, että puoliso ei osallistukkaan, vaan upottautuu töihin?? Ehkä teille tulee myöhemmin elämässä jokin perhe-elämään liittyvä vastoinkäyminen vastaan ja viisaat ovat silloin neuvomassa mitäs menit sellaisen kanssa lapsia tekemään, voit sitten muistella tätä ”viisasta” kommenttiasi😜

Kun olen työpäivän jälkeen lapsen kanssa kotona, on puoliso töissä. Kun olen aamun ja aamupäivän lapsen kanssa kotona, on puoliso töissä. Kun minä olen töissä, on puoliso lapsen kanssa kotona. Lapsi on 2,5v eikä osaa hetkeäkään leikkiä yksin, ei viihdy yksin toisessa huoneessa, kyselee ja puhelee taukoamatta. Lastenhoitajia ei ole. Heräilee joka yö.

Eli olen aina joko töissä tai lapsen kanssa. Viikonloppuisin kumpikin vanhempi olisi oman ajan tarpeessa ja viikonloppu kestää meillä 2 päivää eli siinä ei ihmeitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka hoitaa osansa. Meillä on ollut hyvin omaa aikaa. Jos puoliso haluaa vaikka lenkille tai uimahalliin, toinen toki katsoo lasta. Eikä se lapsen katsominen nyt kokoaikatyötä ole. Samalla voi vaikka kokata.

Kyllä toisten lasten vahtiminen on jatkuvaa työtä. Mun kuopus oli tällainen ihan pienenä.

Pikkuvauva herää ja syö parin-kolmen tunnin välein läpi vuorokauden. Täytyy tietysti hoitaa muutenkin, pitää paljon sylissä ja kantaa ja rauhoitella. Ns. oma aika menee kotitöihin ja nukkumiseen.

Vähän isomman kanssa päivät on hyvin intensiivisiä, lasta täytyy vielä hoitaa paljon ja hän tarvitsee seuraa ja leikkikaveria koko ajan. Jos menee ajoissa nukkumaan ja nukkuu yöt hyvin, niin iltaisin on pari tuntia vapaata, tosin monenlaista kotityötä tahtoo kertyä siihenkin. Kovin myöhään ei voi valvoa sillä lapsi herää melko aikaisin. Monesti kumpikin vanhempi on töissä, joten ilta menee sitten lasten kanssa, ruokaa laittaessa ja siivotessa.

Kouluikäinen on itsenäisempi, mutta tarvitsee apua läksyissä, kuskausta harrastuksiin ja tietenkin myös yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Monet harrastukset vaativat myös vanhempien panostusta esim. myyjäisten ja kisamatkojen ja pelien/editysten katsomisen muodossa. Kotityöt ja ruuanlaitto luonnollisesti jatkuvat päivästä toiseen. Päivät menee töissä.

Lapset myös toisinaan sairastavat, näkevät painajaisia ja nukkuvat huonosti, mikä sekoittaa pakkaa entisestään.

Koska toinen vanhempi on kuollut ja tukiverkot ovat lähes olemattomat. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka hoitaa osansa. Meillä on ollut hyvin omaa aikaa. Jos puoliso haluaa vaikka lenkille tai uimahalliin, toinen toki katsoo lasta. Eikä se lapsen katsominen nyt kokoaikatyötä ole. Samalla voi vaikka kokata.

Harmi vaan, että täällä reaalimaailmassa sitä ei voi etukäteen tietää, kuka hoitaa ja kuka ei. 

Lapsi nukahtaa iltaisin klo 21 ja herää aamulla 05-06 välillä. Jopa minun unentarpeeni on suurempi kuin 3v lapseni! Ei jää omaa aikaa illoille, kun on noin aikainen herätys viikonloppuja myöten.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukahtaa iltaisin klo 21 ja herää aamulla 05-06 välillä. Jopa minun unentarpeeni on suurempi kuin 3v lapseni! Ei jää omaa aikaa illoille, kun on noin aikainen herätys viikonloppuja myöten.

Ehdit silti palstailla. Eikös sekin ole omaa aikaa?

Meillä on 3 lasta alle 4 v, eikä olla koskaan arkena samaa aikaan kotona lasten ollessa hereillä. Toinen siis tekee säännöllisesti päivävuoroa ja toinen iltaa. Viikonloppuisin molemmat on poikki (ja usein vähintään toinen töissä).

Minulla kyllä on, mutta on, mutta olen ymmärtänyt, että kaikki eivät omaa aikaa halua.

Ja en todellakaan väitä , että se olisi oikein tai väärin

Minulle riittää "omaksi ajaksi" se, että istun tunnin verran koneella palstailemassa tms. lasten mentyä nukkumaan. Koko lasten hereilläoloajan olen heidän kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka hoitaa osansa. Meillä on ollut hyvin omaa aikaa. Jos puoliso haluaa vaikka lenkille tai uimahalliin, toinen toki katsoo lasta. Eikä se lapsen katsominen nyt kokoaikatyötä ole. Samalla voi vaikka kokata.

Tässä puhuttiin omasta ajasta. Ei se kokkaaminen lastenhoidon lomassa ole mitään "omaa aikaa".

Meillä oli vähän eri aikaa työajat, kun lapset olivat pieniä. Se oli myös hyvä, koska pyrittiin pitämään lasten hoitopäivät lyhyinä, kun olivat pieniä. Eli mä lähdin töihin ennen kuin mies ja lapset heräsivät. Iltapäivällä hain lapset ja mies tuli kotii 19 aikoihin. Siinä oli pari tuntia ennen kuin piti olla taas nukkumassa. Periaatteessa olisi voinut saman tien sännätä ovesta ulos, mutta toisaalta oli kiva nähdä sitä puolisoakin hetki päivässä ja vaikka tehdä kotihommia hetki rauhassa.

Ja koska lapset valvottivat paljon, viikonloppuisin yritettiin miehen kanssa vuorotellen päikkäreitä. Ei siinä lopulta hirveästi jäänyt itselle aikaa, kun piti asioita ja kotihommiakin hoitaa. Ja jos johonkin väliin olisikin jäänyt, ei välttämättä ollut saman tien energiaa sännätä ovesta pihalle "oman ajan viettoon".

Lisäksi lapset ovat määrätyssä iässä kovin takertuvia, jolloin vaikka puolen päivän poissaolo saattaa aiheuttaa monta päivää kestävän kiinni roikkumisen.

Lapset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, joten syytkin ovat varmasti moninaisia. Mutta kaiken kaikkiaan pieni lapsi on niin riippuvainen, että lapset vaan vievät melkoisen osan tunneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nukahtaa iltaisin klo 21 ja herää aamulla 05-06 välillä. Jopa minun unentarpeeni on suurempi kuin 3v lapseni! Ei jää omaa aikaa illoille, kun on noin aikainen herätys viikonloppuja myöten.

Ehdit silti palstailla. Eikös sekin ole omaa aikaa?

Palstailen samalla kun teen iltatoimiani.

Ainoa oma aika on jos sitä nipistää omista yöunista ja kodin siisteydestä ei niin väliä. Koko valveillaoloajan lapset tarvitsevat koko ajan jotain, ja jos ei just pariin minuuttiin tarvitse niin itsellä on jo karvat pystyssä että milloin se seuraava äitiiiiiii kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Koska toinen vanhempi on kuollut ja tukiverkot ovat lähes olemattomat. 

Halauksia ja jaksamista sinulle.

Mulla ei oo omaa aikaa koska mies tekee pitkää päivää ja mie pääasiassa kotona hoidan kaikki. 2 lasta jotka on 4kk ja 5v. Ku vauva nukkuu nii pitää siivota, tehä ruokaa ja huomioida paremmi isompaa lasta et ei kokis oloaan syrjityksi. Illalla mies tulee kotiin, hetken on isomman lapsen kans ja sit nukuttaa vauvan. Ku lapset on unilla nii molemmat on rättiväsyneitä ja tahotaa nukkuu. Aamulla mies on taas menny töihin ja sama rumba alkaa uudestaa.