Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäytyä ostamasta kaverin talo?
23.04.2021 |
Tilanne on ihan uskomaton. Olemme perheeni kanssa etsimässä taloa. Kriteereinä suht uusi, tietyltä alueelta, 4 makuuhuonetta jne. Kerroin kaverille suunnitelmista ja hän kirjaimellisesti pomppasi tuolilta ylös, riemusta kiljuen, ja ilmoitti heidän suunnittelevan talonsa myyntiä. Ilmoitti, että te voisitte ostaa sen, niin päästäisiin ilman kalliita välityskuluja.
Paperilla talo on periaatteessa kaikkea sitä mitä toivomme ja enemmänkin. Kuitenkin keittiö on remontoitu vähän aikaa sitten punaiseksi, mitä en voi sietää. Koko asunnossa kiertää valkoinen laatta lattia, mitä en voi sietää. Muutenkin koko talo on kamala saunan lauteiden väritystä myöten. Olen kyllä kauniisti yrittänyt kertoa, etten ole kiinnostunut ja keksinyt selityksiä. Sanoin esimerkiksi keittiöstä, että tahdomme kyllä ennemmin neutraaleja värejä, johon vastaus oli vain, että no nykyisin punainen on suurta muotia.
Ihan uskomatonta, että olen joutunut tähän tilanteeseen ja kysymään täältä apua. Tuntien kaverini, hän loukkaantuu verisesti, jos sanon suoraan talon olevan kauhea enkä tahdo ostaa sitä. Remontissakaan ei ole järkeä, koska remontti talossa tehty vasta äskettäin ja tulisi muutenkin kalliiksi. Kaveri vaan höyryää ja kutsui meidät juuri grillaamaan sinne, että voimme viedä asioita eteenpäin. Välit tässä vielä menee. En ole missään vaiheessa osoittanut mitään vihreää valoa, kaveri vaan rakastaa taloaan niin, ettei kykene näkemään miten me ehkä emme.
Kommentit (100)
Haloo, jos tämä olisi totta, niin kukaan ei varmasti kirjoittaisi noin tunnistettavasti. Ja muutenkin melko ontuvasti kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas miten vaikeata ihmisille on sanoa että tämä ei ole nyt juuri sellainen jota olen etsimässä, minä jatkan vielä oikean talon hakemista. Ei siinä tarvitse esittää 10 sivua perusteluja ja erikseen mainita ettei tykkää punaisesta keittiöstä!
Jotkut ihmiset eivät kertakaikkiaan ota eitä vastaan, vaan kysyvät miksi ei, vaativat perusteluja. Sitten kun perustelee niin väittävät vastaan joka ikiseen perusteluun.
Joo. Mun sisko on tällainen. Jos sanot: "EI", niin ei se usko. Vääntää vaan väkisin sitä omaansa. Soittaa vielä kuukauden päästäkin samasta asiasta, jos ei saa mielipidettään tai tahtoaan läpi. Ja siis mä todellakin kehtaan kieltäytyä ja sanoa ei. Mutta entä jos toinen ei vain välitä sun mielipiteestä? Siksi kannattaa sanoa, että olette katselleet jotain muuta asuntoa sillä silmällä. Pääset helpommalla.
Tämä ihmistyyppi on ihan uskomaton. Edes selkokielellä rautalangasta väännetty "Ei" ei auta. Saatetaan viikkojen päästä ottaa yhteyttä "Mehän sovittiin sillon helmikuussa tästä sohvakaupasta, miehelle jo ilmoitin että työkaveri tulee hakemaan 200 eurolla ". "Ei, ei sovittu. Samoin että en osta sun sohvaa vaan olen tilannut Maskusta ihan erilaisen joka sopii meille ". "Niin mutku me sovittiin ja miehellekin sanoin ja meille on jo tulossa uusi". "EI sovittu. Me puhuimme sohvan ostamisesta ylipäätään, sinä halusit myydä omasi ja minä en suostunut sitä ostamaan" "Niin mut me sovittiin " "Ei, ei sovittu. Minä en missään välissä halunnut sitä ostaa " "tää olis tää sohva täällä sulle varattu" "minä en sitä tarvitse, enkä ole koskaan sitä luvannut hakea" "niin mut me puhuttiin sillon .." "puhuttiin, ja kieltäydyin tarjouksesta..." ja jatkuu ja jatkuu ja kun kieltäytyminen EHKÄ menee perille, yleensä seuraa suuttuminen.
En tiedä eikö tuollaiset ihmiset vaan ihan oikeasti tajua, että muut ei ole aina samaa mieltä kuin hän itse, vai onko vaan tottunut inttämistaistelulla väsyttämään uhrin antamaan lopulta periksi.
Kyllä auttaa, mutta se pitää sanoa, eikä verhota mihinkään ”en oikein välitä punaisesta” juttuun tai vastaavaan. Pitää sanoa sanoilla, eikä välttelemällä koko puheenaihetta.
Kaverilla ei ole mitään sanomista siihen ostatteko minkä talon. Hänellä ei ole päätösvaltaa asiassa. Tuohan on painostamista. Ap: n kannattaa laittaa miehensä sanomaan, että ei osteta.
Tämä aloitus ei varmasti ole aito. Mutta silti on tärkeää miettiä, kuinka sanoa "ei" tilanteessa kuin tilanteessa. Omien rajojen pitäminen helpottaa elämää kummasti ja siitä taidosta on iloa ja hyötyä hamaan loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään selittelyä, sanot vaan suoraan ettei kiinnosta.
Huhuu ap...eikö vastaukset herätä sinussa mitään ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vässyköitä. Vai ei kuulemma jotkut hyväksy Ei -sanaa. Miten tämmöiset ihmiset ylipäätään pärjäävät elämässä. Tehkööt itsestään huoli-ilmoituksen ja holhoukseen.
M38
Niinpä. Nää on niitä, joiden kanssa keskustelu menee jotenkin näin: ”Mehän juteltiin, että voisit ostaa tän?” ”Niin...”
Sanokaa suoraan, niin ei tarvi vikistä. Nämä, jotka eivät hyväksy ei-sanaa, eivät ole kuulleet sitä ei-sanaa.
Tunnen monta, joille on niin äärettömän vaikea sanoa ei, sitä kehitellään vaikka mitä korulauseita, ja toinen ei saa selvää, mitä se tahtoo. Miehelläni on paha tapa vastata näin. Kysymys: Mennäänkö kävelylle? Vastaus: Tunnin päästä alkaa hämärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea te uskottekin🙄
Kuules, kaikkea ei tarvitse uskoa ja silti aiheesta saa mielenkiintoisen keskustelun. Hyvin monilla on kokemuksia ihmisistä, jotka eivät tajua sanaa "ei" edes silloin kun sanotaan suoraan ei. Sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä, onko aloitus todellinen tilanne vai ei, vaan sillä minkälainen keskustelu siitä seuraa. Ihan perusasioita anonyymilla keskustelupalstoilla. Ketään ei kiinnosta kommentit siitä, kenen mielestä aloitus on provo. (Koska sitähän ne aina on. Joko väritettyjä, muuteltuja, kokonaan keksittyjä tai lainattuja.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas miten vaikeata ihmisille on sanoa että tämä ei ole nyt juuri sellainen jota olen etsimässä, minä jatkan vielä oikean talon hakemista. Ei siinä tarvitse esittää 10 sivua perusteluja ja erikseen mainita ettei tykkää punaisesta keittiöstä!
Jotkut ihmiset eivät kertakaikkiaan ota eitä vastaan, vaan kysyvät miksi ei, vaativat perusteluja. Sitten kun perustelee niin väittävät vastaan joka ikiseen perusteluun.
Joo. Mun sisko on tällainen. Jos sanot: "EI", niin ei se usko. Vääntää vaan väkisin sitä omaansa. Soittaa vielä kuukauden päästäkin samasta asiasta, jos ei saa mielipidettään tai tahtoaan läpi. Ja siis mä todellakin kehtaan kieltäytyä ja sanoa ei. Mutta entä jos toinen ei vain välitä sun mielipiteestä? Siksi kannattaa sanoa, että olette katselleet jotain muuta asuntoa sillä silmällä. Pääset helpommalla.
Tämä ihmistyyppi on ihan uskomaton. Edes selkokielellä rautalangasta väännetty "Ei" ei auta. Saatetaan viikkojen päästä ottaa yhteyttä "Mehän sovittiin sillon helmikuussa tästä sohvakaupasta, miehelle jo ilmoitin että työkaveri tulee hakemaan 200 eurolla ". "Ei, ei sovittu. Samoin että en osta sun sohvaa vaan olen tilannut Maskusta ihan erilaisen joka sopii meille ". "Niin mutku me sovittiin ja miehellekin sanoin ja meille on jo tulossa uusi". "EI sovittu. Me puhuimme sohvan ostamisesta ylipäätään, sinä halusit myydä omasi ja minä en suostunut sitä ostamaan" "Niin mut me sovittiin " "Ei, ei sovittu. Minä en missään välissä halunnut sitä ostaa " "tää olis tää sohva täällä sulle varattu" "minä en sitä tarvitse, enkä ole koskaan sitä luvannut hakea" "niin mut me puhuttiin sillon .." "puhuttiin, ja kieltäydyin tarjouksesta..." ja jatkuu ja jatkuu ja kun kieltäytyminen EHKÄ menee perille, yleensä seuraa suuttuminen.
En tiedä eikö tuollaiset ihmiset vaan ihan oikeasti tajua, että muut ei ole aina samaa mieltä kuin hän itse, vai onko vaan tottunut inttämistaistelulla väsyttämään uhrin antamaan lopulta periksi.
Kyllä auttaa, mutta se pitää sanoa, eikä verhota mihinkään ”en oikein välitä punaisesta” juttuun tai vastaavaan. Pitää sanoa sanoilla, eikä välttelemällä koko puheenaihetta.
Ei kaikki oikeasti hyväksy, vaikka sanoisit ei. Ei vaikka kiroisit ja sanoisit ei. Talon ostosta nyt on helppo kieltäytyä, kun et vain allekirjoita mitään. Mutta mun tuttu esim. päättää, että hän ei enää tarvitse jotain tavaraa ja tuo sen sitten mun rappusille, vaikka olisin kieltäytynyt ja sanonut ihan suoraan, että sitä en kotiini huoli. EN HALUA! No, se lähtee sitten kaatikselle, mut on aika pirun ärsyttävää toimia ilmaisena kaatopaikkajuhtana. Joku vika ihmisessä on, jos ei huomioi toisen mielipidettä ja tahtoa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kaveri lukee vauvapalstaa :D Tuosta kuvailusta on vaikea olla tunnistamatta itseään jos palstaa lukee.
Provossa ei ole sitä vaaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea te uskottekin🙄
Ei nää ole mitään uskonasioita. Tää on keskustelupalsta. Joku heittää ilmoille jonkun jutun ja toiset vastailee. Se on vähän niinku näiden keskustelupalstojen tarkoitus.
Aloituksen voi keksiä päästään, kokemuksistaan, naapurin serkun kummin kaiman kokemuksista, lehdistä, kirjoista, ihan mistä vaan. Ei sillä ole mitään merkitystä. Tää on vaan ajanvietettä, ei kannata ottaa niin tosissaan.
Minä ymmärrän ap:ta. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät osaa lukea rivien välistä, tuputtavat ja lopulta loukkaantuvat, kun vihdoin suorasti kieltäytyy. Oma äitini on sellainen, ihan hemmetin raskas ihminen välillä ja useimmiten kuitenkin hirveän rakas ja rakastava.
Mitä, jos ap vetoaisit sijaintiin tai sanoisit, että haluattekin yhden huoneen enemmän, kellarin tai yksitasoisen talon. Tai sitten vain siedät loukkaantumisen ja sanot suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän ap:ta. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät osaa lukea rivien välistä, tuputtavat ja lopulta loukkaantuvat, kun vihdoin suorasti kieltäytyy. Oma äitini on sellainen, ihan hemmetin raskas ihminen välillä ja useimmiten kuitenkin hirveän rakas ja rakastava.
Mitä, jos ap vetoaisit sijaintiin tai sanoisit, että haluattekin yhden huoneen enemmän, kellarin tai yksitasoisen talon. Tai sitten vain siedät loukkaantumisen ja sanot suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Haloo, jos tämä olisi totta, niin kukaan ei varmasti kirjoittaisi noin tunnistettavasti. Ja muutenkin melko ontuvasti kirjoitettu.
Ontuminen ei todista mitään kun puolet miehistä ei osaa puhua ja kirjoittaa ollenkaan ja naisistakin kolmasosa kirjoittaa kuin päähän haavoittunut sorsa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi joskus niin että kaverin 19v poika etsi omaa asuntoa (vuokra). Kaveri tästä jutteli ja sanoi että hankalaa löytää sopivaa. Meidän taloyhtiössä oli juuri vapautunut 32m2 kiva yksiö ja mä sanoin tästä kaverille, että voisin puhua sen yksiön omistajan kanssa. Tunsin siis hänet ja olisi varmaan ollut hyvä mahdollisuus saada tästä pojalle asunto. Kaveri oli vähän vaivautunut ja kiemurteli, ei oikein saanut sanaa suustaan. Tajusin heti, että hänen mielestä meidän asuinalueessa (tai taloyhtiössä?) on jotain vialla. Tuntui tosi oudolta kun ei tämä ole mikään rupusakkilähiö.
Tuosta asiasta ei enää puhuttu ja poika sai asunnon sitten muualta. En ole kaverilta kehdannut kysyä, miksi tämä asunto ei kelvannut. Sellainenkin tuli mieleen, että ei halua poikaansa mun naapuriksi? Mikä sekin olisi kummallista kun olen keski-ikäinen naimisissa oleva tavallinen talliainen. Ollaan siis edelleen hyviä kavereita tämän naisen kanssa.
Saattaa olla, että poika olikin raikulipoika eikä työkaverisi halunnut sitten sinun mahdollisesti näkevän poikansa riehumisia. Tai sitten häikkää esim. raha-asioissa jotka olisivat voineet tulla kiusallisesti esiin tarkemmin sopimusta sorvattaessa.
Ikävää, jos et pysty sanomaan suoraan ei. Silloin ei auta kuin keksiä joku tekosyy. Haluatte esim. talon tietyltä asuinalueelta, joka ei ole lähelläkään kaverisi taloa. Tai talon pitää olla lähellä lasten harrastuspaikkoja tai jommankumman vanhemman työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:ta. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät osaa lukea rivien välistä, tuputtavat ja lopulta loukkaantuvat, kun vihdoin suorasti kieltäytyy. Oma äitini on sellainen, ihan hemmetin raskas ihminen välillä ja useimmiten kuitenkin hirveän rakas ja rakastava.
Mitä, jos ap vetoaisit sijaintiin tai sanoisit, että haluattekin yhden huoneen enemmän, kellarin tai yksitasoisen talon. Tai sitten vain siedät loukkaantumisen ja sanot suoraan.
Usko mua, ne ei loukkaannu kieltäytymisestä, vaan siitä, kun ei sanota suoraan.
Kokevat, että heitä vedätetään, kun vaan jutellaan sijainnista sun muuta soopaa, kun pitäisi sanoa, että ei, en ole kiinnostunut, ja asia olis sillä selvä.
Laita viesti. Sano että ette osta taloa, kumppanillasi on jotain muuta mielessä, älä selitä mitään tai jatka viestittelyä /soittelua. Toivota hyvää kevättä tms. Älä mene grillaamaan. Älä enää palaa siihen asiaan tai tapaa kaveria kunnes taloasiasi ovat hoidetut muualla.
Ei tod. Kaveri sanoo, että ok, ja siinähän sitten olet.
Sanot, että et osta, et halua. Ei sitä tarvi perustella sen enempää. Tää ei nyt vaan ole meidän tuleva koti.