Kerro mielestäsi kaikkein tärkein kasvatusvinkki, vain yksi!

Huolehdi fyysisestä läheisyydestä, kun lapsi on vauva ja taapero, ja muunna se lapsen kasvaessa yhä enemmän henkiseksi läheisyydeksi.

Se vaan että lapsen saaminen ja kasvattaminen on kuin Pandoran lippaan avaisi ja kaikki ryönä ryöpsähtää pihalle mitä ei tajunnutkaan padonnensa.

Eli kaipa mun neuvo on että älä pelästy sitä miten mullistavaa vanhemmuus on.

Vierailija kirjoitti:

Älä siirrä omia traumojasi

seuraavan sukupolven taakaksi. Hoida itsesi kuntoon, ja lisäänny vasta sen jälkeen. Vahingolliset käyttäytymismallit siirtyvät vääjäämättä viattomien lasten kärsittäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan että lapsen saaminen ja kasvattaminen on kuin Pandoran lippaan avaisi ja kaikki ryönä ryöpsähtää pihalle mitä ei tajunnutkaan padonnensa.

Eli kaipa mun neuvo on että älä pelästy sitä miten mullistavaa vanhemmuus on.

Vierailija kirjoitti:

Älä siirrä omia traumojasi

seuraavan sukupolven taakaksi. Hoida itsesi kuntoon, ja lisäänny vasta sen jälkeen. Vahingolliset käyttäytymismallit siirtyvät vääjäämättä viattomien lasten kärsittäviksi.

Siksipä onkin niin tärkeää tuntea itsensä ennen kuin ryhtyy lisääntymään, ettei lapsi joudu kärsimään siitä ryönän ryöpsähtelystä. Jos kuitenkin käy niin, että ryönän alkaa ryöpsähdellä, kannattaa hakeutua avun piiriin heti, jotta vauriot olisivat mahdollisimman vähäiset.

Johdonmukaisuus.

Haluatko kasvattaa tervepäisen ja elåmään luottavan ihmisen? Tässä paras yksittäinen neuvo ikinä: iloitse lapsesta ja yhdessä lapsen kanssa.

EI voi olla toinimatta. Neuvo on sovellettavissa hyvin moniin muihinkin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sinä toimit lapselle esimerkkinä.

Tämä!! Ei ne viisaat neuvot ja komento. E-si-merk-ki.

Kaikille ei voi antaa samoja vinkkejä, pitäisi ensin seurailla perheen puuhia tyyliin kuin se super nanny tekee. Ehkä yksi on kuitenkin kaikille ja se on että ole itse vahva aikuinen ja elä kysele lapselta neuvoja  ja päätöksiä mihin lapsi on kykenemätön vastaamaan, hänhän on vasta lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kieltänyt jotain, lapsen kohdalla ei ei saa muuttua jooksi, kun tarpeeksi kiukuttelee. Vaikka ajattelet, että no annetaan nyt periksi, kun asia ei ole niin tärkeä, lapsi ei ajattele samoin. Hän oppii, että kiukuttelu, hankalaksi heittäytyminen ja mankuminen kannattaa.

RAJAT 💗RAKKAUS

Vierailija kirjoitti:

Valitse taistelusi

Voisiko joku avata, mitä tällä tarkoitetaan? Olwn nähnyt tän usein, mutten ymmärrä merkitystä. Kiitos!

Kuuntele.

Kuuntele ja anna aikaa.

Johdonmukaisuus. Siitä juontuu sitten kaikki muu. Oletan että rakkaus on jo itsestäänselvästi mukana.

Kohtaa lapsesi yksilönä.

Tämä kannattaisi muistaa kaikissa ihmissuhteissa. Ei päälleliimattuja vaatimuksia, ennakkoluuloja joista ei halua luopua. Pitäisi myös muistaa, että on itsekin yksilö. Ei omien vanhempien jatke, tai vain osa lapsuudenperhettä, sukua, opiskelu- tai työyhteisöä. Kukaan meistä ei voi olla täysin se keskivertoihminen. Älä siis vaadi sitä lapseltasikaan.

Älä säästele rakkautta ja hellyyttä. Osoita niitä sanoilla, kehuilla ja teoilla.

Tuo valitse taistelusi on juuri sellaisen velton vanhemmuuden slogani. Ei jaksa nyt tapella..

Huomioi jokainen lapsi yksilönä. Lapsia on niin erilaisia. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

Paljon kuulee sitä että vanhemmat puolustelevat omia kasvatustapojaan, kun ovat yhden lapsen osanneet kasvattaa ”kunnon kansalaiseksi”, vaikka toisesta on voinut tulla jotain ihan muuta. Sitten väittävät että ei voi ainakaan kasvatuksen syytä olla, koska molemmat lapset on kasvatettu samalla tavalla. Tuo aina särähtää korvaani...

Vierailija kirjoitti:

Pysy aina lapsen puolella. Vaikka lapsi olisi miten hankala, älä lyttää vaan auta käyttäytymään oikein ts. rauhoita, tsemppaa, ohjaa. Poikkeuksena jos isompi lapsi lyö ja on selkeästi väkivaltainen, silloin voi vanhempikin suuttua. Mun mielestä.

Lapselle oppii myös siitä kun näkee miten ihmiset reagoi. Jos vanhempi on kuin robotti, ei suutu koskaan, niin ei sekään ole loppujen lopuksi ihan normaalia mielestäni. Kyllä lapsen pitää ymmärtää missä menee myös

vanhempien raja.

Paljon on näitä jotka esim kiusaavat koulussa ja silti vanhemmat puolustavat näitä kiusaajia ja minusta se on tosi väärin. ”Eihän meidän Matti..”

Rakkaus...

Vierailija kirjoitti:

Haluatko kasvattaa tervepäisen ja elåmään luottavan ihmisen? Tässä paras yksittäinen neuvo ikinä: iloitse lapsesta ja yhdessä lapsen kanssa.

EI voi olla toinimatta. Neuvo on sovellettavissa hyvin moniin muihinkin ihmissuhteisiin.

Ja jos lapsi keksii käyttäytyä huonosti, iloitse vaan?

Kaikkein paras lahja vanhemmilta omille lapsille on se, että vanhemmat kykenevät näyttämään jatkuvasti oman toimintansa kautta hyvää esimerkkiä lapsille tasapainoisesta ja vastuullisesta ihmisyydestä. Tähän ei riitä se, että on hyvänä esimerkkinä vain silloin, kun siltä tuntuu, tai kun sattuu muistamaan, tai kun on itsellä hyvä päivä. Mielialojen mukaan vaihteleva toimintatapa ei osoita lapselle tasapainoisuutta ja vastuun kantamista. Jos haluaa todella antaa lapsilleen hyvät eväät tasapainoiseen elämään, niin vanhempien oma elämä ja erityisesti heidän oma sisäinen maailmansa tulee olla tasapainossa.

Vanhempien omaa tasapainoisuutta ei mitata esimerkiksi vain sillä, että käy työssä, jaksaa ja ehtii harrastaa, eikä suurkuluta alkoholia. Parempi mittari on ennemminkin vanhemman käytöksen ja vuorovaikutuksen tasapainoisuus, esimerkiksi se miten vanhemmat kommunikoivat toistensa kanssa, tai lastensa kanssa, tai miten he puhuvat muista ihmisistä.

Jos vanhempi ei ole käsitellyt oman elämänsä kipukohtia, niin hänen voi olla todella vaikea saavuttaa sisäistä tasapainoa. Silloin on riskinä, että lapset oppivat haitallisia vuorovaikutustapoja vanhemmiltaan, ja päätyvät viimeistään aikuiselämässä samoihin ongelmiin kuin omat vanhempansakin. Yhtenä huonona esimerkkinä vanhemmat tai toinen vanhempi, jolla ei syystä tai toisesta ole riittävää impulssikontrollia, ja joka siirtää puutteen eteenpäin lapsilleen, koska eiväthän lapsetkaan voi oppia kotoa riittävää impulssikontrollia, ellei vanhemmillakaan sitä ole.  Jos vanhemmat tai toinen vanhemmista olisi käsitellyt omat ongelmansa, eikä siirtänyt niitä huomaamattaan ja ehkä tiedostamattaankin eteenpäin, niin lapsi olisi saanut huomattavasti paremmat lähtökohdat rakentaa itselleen hyvän elämän.

Eli kaikkein tärkein kasvatusvinkki on se, että näennäisesti tasapainoisen elämän lisäksi se oma sisäinen maailma tulee myös olla todellisessa tasapainossa, koska vain silloin voi toimia lapselle hyvänä esimerkkinä.