Kerro mielestäsi kaikkein tärkein kasvatusvinkki, vain yksi!

Aikuinen on lapselle auktoriteetti, ei kaveri. 

"Ken pizzaa säästää, se vihaa lastaan!"

Pikkulapsen sylissäpitäminen on kuin laittais rahaa pankkiin. Annettu rakkaus ja hellyys muodostavat terveen itsetunnon lapselle aikuisuutta varten.

Vierailija kirjoitti:

Pidä aina hyvät puhevälit lapseen. Vaikka tulee kausia jolloin lapsi itsenäistyy eikä kerro asioistaan niin avoimesti, on silloinkin tärkeää tietää, että vanhempi on käytettävissä ja kiinnostunut kuulumisista.

Tämä! Yhteys ja välittämisen tunne luodaan pikkulapsiajasta lähtieten, kun asiat ovat tavallisen mukavasti. Ja vaikeina aikoina, esim. teini-iässä on tärkeää, että vanhempi pitää yhteyttä aktiivisesti yllä, vaikka teini ei silloin todellakaan tee osaansa. Tähän liittyy myös se, että valitse taistelusi, yhteys ei pysy yllä jos vanhempi tekee pienimmästäkin periaatekysymyksen.

Älä karju.

Lue paljon kirjoja. Lue niitä sekä satuina lapselle, että itseksesi lapsen nähden, niin saa hyviä vaikutteita.

Ole vanhempana johdonmukainen.

Ole luotettava ja ennalta arvattava, se luo eriyisesti pienen lapsen elämään turvallisuutta.  

Ettei joka asiaan puututa, lasten kuuluu saada vaikka huutaa kaupassa.  Nähty miten kamalaa kun koko ajan varpaisillaan, kun he eivät edes ymmärrä kaikkea kieltoa.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan.

Valitettavan harvinaista nykyään. Minä-minulle-nyt-ja-heti on vallalla.

Ennustettava tavallinen arki rutiineineen.

Lapsi ei ole pieni aikuinen, jolta pitää koko ajan odottaa moitteetonta käytöstä, hyvää tuulta ja tinkimätöntä tottelevaisuutta, jolloin häntä kutsutaan kiltiksi lapseksi ja hän saa hyväksynnän, muuten ei saa.

Ethän itsekään pysty siihen, miten lapsi pystyisi.

Sillä tavalla kasvattamalla lapsesta tulee toisten tunteita ja vaatimuksia jatkuvasti tutkaileva ja myötäilevä, omat tuntemuksensa ja tarpeensa syrjäyttävä ihminen.

Tämä ei tarkoita kasvattamisen puutetta, eikä sitä, etteikö mitään vaadittaisi.

T. Äiti 49 v.

Vierailija kirjoitti:

Valitse taistelusi

ehdottomasti taistelu kirvoja vastaan, hyvä valoteho ja hyvät "kalliit" siemenet. älä ainakaan viimeisessä kohdassa säästä.

Pyydä lapseltasi tarvittaessa anteeksi.

Silloin lapsi itsekin oppii pyytämään anteeksi ja ymmärtää, että kaikki teemme joskus virheitä, mutta se ei tee meistä huonoja ihmisiä.

Ole läsnä

Anna lapsen olla lapsi.

Valitettavan usein näkee vanhempia, joilla on pakonomainen tarve verrata lapsia osaamisen ja käytöksen perusteella. Ei kaikki lapset kasva ja kehity samalla kaavalla eikä kaikkien tarvitsekkaan olla samanlaisia. Tästä omastakin tuttavapiiristä löytyy vanhempia, jotka ovat alkaneet välttelemään jos oma lapsi ei osaa samoja taitoja kuin muiden samanikäiset. Siinä tekee vain itselleen ja lapselleen karhunpalveluksen kun "estää" sosiaaliset kontaktit samanikäisiin ikätovereihin. Ei se ainakaan yhtään edistä sitä elämäntaitojen oppimista.

Kunnioita luontoa ja varsinkin eläimiä!

Sinä toimit lapselle esimerkkinä.

Pysy aina lapsen puolella. Vaikka lapsi olisi miten hankala, älä lyttää vaan auta käyttäytymään oikein ts. rauhoita, tsemppaa, ohjaa. Poikkeuksena jos isompi lapsi lyö ja on selkeästi väkivaltainen, silloin voi vanhempikin suuttua. Mun mielestä.

Älä siirrä omia traumojasi seuraavan sukupolven taakaksi. Hoida itsesi kuntoon, ja lisäänny vasta sen jälkeen. Vahingolliset käyttäytymismallit siirtyvät vääjäämättä viattomien lasten kärsittäviksi.