Kerro mielestäsi kaikkein tärkein kasvatusvinkki, vain yksi!
Kommentit (230)
Opeta lapsi turvaamaan Taivaan Isään, tuomaan Hänelle joka päivä kaikki ilot, surut ja toiveet Jeesuksen nimessä, joka on suurin lasten ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Rajat ovat rakkautta
Näin varmaan minunkin kotona ajateltiin. Kaikkea rajoitettiin.
(eli huono neuvo)
Omani: ole selkeä ja perustele säännöt, mutta myönnä myös virheesi. Jos kasvattava ei ole itse saanut hyvän kasvattajan mallia kotonaan, virheitä pukkaa, mutta se ei haittaa niin kauan kun on valmis tekemään korjausliikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Relaa. On ihan sama, miten yrität ohjailla: jälkikasvusi oppii kaiken kantapään kautta itse.
Ei opi. Näin kasvatetaan puukottajakakaroita. Tällaiset vanhemmat pitäisi pakkosteriloida. Vapaa kasvatus pilasi kokonaisen sukupolven Suomessa. Saatiin täysin selkärangattomia luusereita, jotka riehuu huvin vuoksi puukottamassa ihmisiä.
Älä huuda! Pätee kaikkiin suhteisiin, niin kasvatukseen, kuin pari tai työsuhteisiin. Kakkosena olisi kuuntele. Monella tapana nykyään keskittyä enemmän luuriin tai johonkin näyttöön kuin lapseensa. Sellaisista lapsista tulee ihan riiviöitä jotka raivoaa jotta saisi huomion hivenen.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lapseltasi tarvittaessa anteeksi.
Silloin lapsi itsekin oppii pyytämään anteeksi ja ymmärtää, että kaikki teemme joskus virheitä, mutta se ei tee meistä huonoja ihmisiä.
Mutta jos huomaat pyytäväsi lapseltasi jatkuvasti anteeksi omaa huonoa käytöstäsi, tai kokevasi jatkuvaa tarvetta pyytää anteeksi, vaikka et niin lopulta tekisikään, niin silloin on aika katsoa tarkasti peiliin ja tehdä toimenpiteitä oman käytöksen muuttamiseksi. Kannattaa tarvittaessa hakea ammattiapua omien ongelmien selvittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Älä huuda! Pätee kaikkiin suhteisiin, niin kasvatukseen, kuin pari tai työsuhteisiin. Kakkosena olisi kuuntele. Monella tapana nykyään keskittyä enemmän luuriin tai johonkin näyttöön kuin lapseensa. Sellaisista lapsista tulee ihan riiviöitä jotka raivoaa jotta saisi huomion hivenen.
Kuka vanhempi suotta huutaa? Eiköhän se lapsi ole ensin käyttäytynyt huonosti, mistä sitten taas menee aikuisella hermo. Itse yritän opettaa lapselle, että oman harmistuksen voi ilmaista täysin puhumalla normaalilla äänellä. Kaikki raivoaminen ja kiukuttelu on kiellettyä. Ainut tilanne, missä saa ääni kohota on se, jos on oikea hätä eli vaikka sattuu, tippuu sohvalta yms. Kaikki turha raivoaminen on turhaa raivoamista, joka voidaan käsitellä puhumalla normaalilla äänellä. Ja tottakai myös ilon tunteet saa kuulua kohonneena volyymina.
Vierailija kirjoitti:
Uusimpien tutkimusten mukaan kasvatuksella on vain 5% vaikutusta ihmisen käytökseen/luonteeseen ym. 50% tulee geeneistä ja 45% asuinympäristöstä, ystävistä ja muista ympärilläolevista aikuisista, kuin omista vanhemmista. Koulu vaikuttaa ja kaikki elämänkokemukset vaikuttavat. Mutta on sulla tuo 5%mahdollisuus.
Lisäätkö linkit? Vai myönnätkö olevasi trolli?
Esimerkillä kasvattaminen
4 lasta ilman ongelmia
Täällä puhutaan itsensä kanssa tasapainossa olemisesta, omien traumojen ja kipukohtien tunnistamisesta, ylisukupolvisten negatiivisten kasvatustapaketjujen katkaisemisesta, "oman ryönän ryöpsähtelystä", itsensä kuntoon hoidattamisesta, oman sisäisen maailman tasapainoisuuden tärkeydestä hyvän esimerkin näyttämisessä, jne.
Mistä merkeistä tietää, että on itse riittävässä tasapainossa? Tai että ei ole? Milloin pitäisi huolestua? Voiko luottaa omaan arvioon?
Vierailija kirjoitti:
Valitse taistelusi
Tämä myös minulla.
Kaksi aikuista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkillä kasvattaminen
4 lasta ilman ongelmia
Omien virheiden ja vajavaisuuksien tunnistaminen, humblebraggailun sijaan.
Anna kiireetöntä läsnäoloasi lapsellesi silloin kun hän on vielä lapsi.
Näytä itse hyvä esimerkki, lapsi matkii kuitenkin vaikka vastustelisikin, näin se meni itsellä ja näin se menee joka sukupolvella
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan.
Kunnioitus omaa itseä kohtaan.
Lämpö! Muistele, miltä sinusta tuntuivat lapsena erilaiset tilanteet ja katso asioita myös lapsen näkökulmasta.
Ennenkuin arvostelet pienten lasten vanhempia, muistele hetki sitä aikaa, kun itselläsi lapset olivat pieniä.
Menikö kaikki täydellisesti ja osasitko aina toimia oikein joka tilanteessa?
Miltä sinusta tuntui, kun joku arvosteli sinua ja lapsiasi tietämättä taustoja jollekin tilanteelle tai lapsen sen hetkiselle käytökselle?
Koetetaan olla ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä myös me, joiden lapset ovat jo kasvattamassa omaa perhettään.