Lue keskustelun säännöt.
Miehen hevonen jouduttiin lopettamaan ja hän itkee päivittäin jo kolmatta viikkoa - onko normaalia?
22.04.2021 |
Muutin 9 vuotta sitten mieheni kanssa yhteiseen taloon maalle. Mukana muutti miehen, silloin 6-vuotias hevonen.
Hevonen satutti jalkansa niin pahasti, että eläinlääkäri suositteli lopettamista. Näin tehtiin. Minua tekee pahaa katsoa miehen itkemistä. Kyseessä kuitenkin "vain" työhevonen.
Kommentit (26)
on normaalia itkeminen,hevoset on ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei tosiaankaan ole "vain" hevonen. Hevonen oli varmasti äärimmäisen tärkeä ja rakas miehellesi. Anna surra.
Provo. Viimeksi taisi olla koira vai kissa.
Kyllä herää kysymys mitähän kaikkea sen hepan kanssa on oikein tullut touhuttuakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tuollainen itkeminen ei ole normaalia. Entä, jos tulee joku suuri vastoinkäyminen? Lataamoonko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ap ettet itsekään sitten näkyvästi sure mitään sinulle tärkeää enempää kuin sen pari viikkoa.
Vai on mielikuvitushevonen mielikuvitteellisesti lopetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset valittavat, kun miehet eivät näytä tunteitaan.
Naiset valittavat, kun miehet näyttävät tunteitaan.
Ap olet sydämetön ja kylmä ihminen. Miksi et tue miestäsi hänen surussaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Koirani kuoleman jälkeiset viikot olivat niin kamalia, etten muista niistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Totta kai hevosen voi kiintyä ihan kuin lemmikkeihinkin, mutta ei tuollaista nyt terve ihminen kolmatta viikkoa päivittäin itke.
Ja tällä en tarkoita, että sitä pitäisi millään tavalla paheksua tai vähätellä. Annat tietysti miehesi itkeä, jos itketyttää
Mutta kyllä minäkin hiukan huolestuisin.
Eli veikkaan, että miehelläsi on jotain muutakin painamassa mieltä. Vaikuttaako hän ahdistuneelta tai masentuneelta? Pahasti stressaantuneelta?
Joskus pieni vastoinkäyminen voi olla korsi, joka ns. katkaisee kamelin selän.
Sitä on mahdotonta täältä käsin tietää, mutta koeta oikein nätisti kysyä, mikä häntä painaa. Ensimmäinen vastaus voi olla hevosen kuolema - äläkä kiistä sitä, mutta kysy, mahtaako joku muukin painaa? Millaisia mietteitä siitä hevosen kuolemasta tulee ja mihin johtavat?
Mitään ristikuulustelua ei tietenkään kannata panna pystyyn. Kunhan kuuntelet ja kysyt pieniä lisäkysmyksiä. Mitä ajattelet? Entä sen jälkeen? Miksi? Mitä ajattelet tehdä nyt? Voinko jotenkin auttaa?
Tällaista. Normaalisti maaseudulla suhtaudutaan hyvinkin luontevasti kotieläinten kuolemaan, rakkaidenkin. Siksi tuo miehesi reaktio kuulostaa ylivedetyltä.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Koirani kuoleman jälkeiset viikot olivat niin kamalia, etten muista niistä mitään.
Pientä liioittelua ilmassa, tuollaisen ymmärtää vain ihmisen kohdalla, Terv. eläinrakas jolle kaikki eläimet olleet aina perheenjäseniä. Ei suru mene koskaan pois, mutta se muuttuu ajan saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset valittavat, kun miehet eivät näytä tunteitaan.
Naiset valittavat, kun miehet näyttävät tunteitaan.
Täällä oli jokin aika sitten keskustelu jossa kysyttiin samaa, silloin kyseessä teinityttö ja koira. Silloin ei kukaan alkanut parkua ja uhriutua katkerana kuten sinä nyt.
Onko sinulle henkilökohtainen loukkaus kun tajuat, että joka nainen tässä maailmassa ei puhku innosta päästä hellimään ja hoivaamaan tunteitaan näyttävää miestä? Katsos kun me naiset voimme myös häkeltyä tunteiden edessä. Meidän ei kuulu olla ammattitaitoisia terapeutteja aina kun mies on paikalla. Me emme ole vastuussa miesten tunteiden näyttämisestä tai näyttämättömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei tosiaankaan ole "vain" hevonen. Hevonen oli varmasti äärimmäisen tärkeä ja rakas miehellesi. Anna surra.
Nojaa. Ollaan tietysti kaikkien erilaisia, mutten itse itkenyt edes rakkaan äitini kuolemaa kuin pari kertaa. Lemmikkien kuolemaa en lainkaan, vaikka nekin ovat olleet lähisiä.
Maaseudulla ikänsä eläneen aikuisen ei pitäisi kaiken järjen mukaan päivittäin vollottaa kolmatta viikkoa hevosen kuolemaa, jollei taustalla ole jotain muutakin surua tai ahdistusta. Siksi sitä kannattaa kyllä miettiä, ei siksi, etteikö mies sinänsä saisi itkeä.
Kun opiskelin maatalouslinjalla, karjanhoitaja-mies itki pari viikkoa yhden lehmän perään, joka jouduttiin lopettamaan. Kaikki me opiskelijat siellä asuntolassa otimme osaa. Teimme kortin ja leivoimme kakun.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet sydämetön ja kylmä ihminen. Miksi et tue miestäsi hänen surussaan?
Sinähän ilkeä olet. Voisitko sivaltaa vielä häijymmin, keksitkö miten? Entä miten muuten voisit pahentaa tilannetta?
Hevoset ovat viisaita eläimiä, en ihmettele että itkee.