Lue keskustelun säännöt.
Onko vauvasi isovanhempien silmäterä?
21.04.2021 |
Tuleeko heidän suunnalta painetta, että enemmän haluasivat tavata lastenlastaan?
Kommentit (71)
Olisko täällä joku boomeri joka avaisi vähän sitä omaa ajatusmaailmaansa miksei oma perhe (lapset ja lastenlapset) kiinnosta? Mikä siinä auttamisessa ja empatiassa on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään isovanhemmat eivät välittäneet tavata lastamme. Eivät tarjonneet edes hoitoapua silloin kun liittomme oli kriisissä ja tiesivät siitä ja olisimme tarvinneet ensimmäistä kertaa kahdenkeskeistä aikaa selvittää asiat. Päädyimme avioeroon. Surettaa vain lapsen kannalta asiat.
Kysyittekö apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Kummankin vanhemmat ilmoittivat jo vuosia ennen vauvaa, että eivät aijo auttaa millään tavalla, koska ovat oman osansa hoitaneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole edes nähneet lasta koskaan ja lapsi on nyt 4v. Käyttävät rahansa ja aikansa mielummin omiin harrastuksiin ja lomiin, ei kiinnosta vähääkään miten heidän lapsillaan tai lapsenlapsilla menee tai keitä he edes ovat.
N33
Aivan 100% sama tilanne. Siis ihan yksi yhteen. Vanhempani ei edes tiedä lasteni ikiä, nimet juuri ehkä muistavat ja kerran ovat nähneet lapsemme sukujuhlissa. Ovat EVVK.
Tästä pitäisi puhua enemmän sillä TÄMÄ on sitä nykypäivän isovanhemmuutta. Kaikki lehdet lässyttää siirappisia juttuja ”mummun rakkaista” ja ”mummut hoitaa” mutta tuo ei ole kaikilla totta. Paljon ollut tutkimuksia miten yli 20% isovanhemmista ei ikinä tapaa lapsenlapsia eikö halua olla heidän elämässä mitenkään.
Aina ihmetellään sitä, miksei lapsia synny. Olisiko tässä yksi aika iso syy, kun pitäisi lapsia tehdä täysin ilman tukea ja turvaa omilta vanhemmilta. Aikaisemmat sukupolvet ovat nauttineet isovanhempien avusta ja hoidattaneet lapset milloin missäkin. Nykyään vanhemmuus on paljon vaativampaa ja se pitää tehdä yksin.
Olen satavarma että tää on isoin syy.
Omat vanhemmat sai monta kertaa viikossa apua, viikonloppuisin lapset sai yökylään, sairaat lapset hoiti isovanhempi, koulun lomat hoiti mummot, siis aivan valtavasti saivat apua koko ajan.
Mä en ole saanut koskaan sekuntiakaan apus. Edes hädässä. En edes synnytyksen ajaksi, vaikka tarjosin 300e isovanhemmille siitä. Ilmoittivat että enne auta, meillä on periaate että emme auta kertaakaan.
Sillälailla! Sellainen sukupolvien auttamisen ketju. Itse ottivat kaiken irti ja oman vuoron tullessa sanovat että emme auta ikinä.Arvaa tekisikö mieli sanoa samat sanat (mulla on periaate etten auta ollenkaan!) kun nuo vanhuksena känisee apua ja käskyttävät palvelemaan.
Ja se mummo sai pienimmän mahdollisen kansaeläkkeen! Siksi se oli kertonut lapsilleen eli myös toiselle vanhemmistasi, että töissä kannattaa olla, muuten on vanhana köyhä kuten hän.
Kyllä mun mummoni kävi töissä ja eläkkeellä ollessaan silti hoiti meitä lapsia. Riippuu täysin isovanhemmista. Meillä kyllä apua saa pyytää, mutta sitä ei mielellään kuitenkaan anneta ja siitä kieltäydytäänkin. Eli suureen ääneen apua tarjotaan, mutta oikeasti sitä ei anneta. Isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia max 5 kertaa ja meidän lapset ovat jo koulussa. Silloin kun ovat lapsia hoitaneet, on siitä tehty valtava numero, kuulutettu koko suvulle, kavereille ja facebookissa. Se on sellaista kiiltokuvaisovanhemmuutta. Kauniit kulissit...
Se on totta, monelle boomerille kaikista tärkeintä on kulissit. Sairasta sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Kummankin vanhemmat ilmoittivat jo vuosia ennen vauvaa, että eivät aijo auttaa millään tavalla, koska ovat oman osansa hoitaneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole edes nähneet lasta koskaan ja lapsi on nyt 4v. Käyttävät rahansa ja aikansa mielummin omiin harrastuksiin ja lomiin, ei kiinnosta vähääkään miten heidän lapsillaan tai lapsenlapsilla menee tai keitä he edes ovat.
N33
Miksi et ole vieraillut heidän luonaan lapsen kanssa?
Vierailetko itse sellaisten ihmisten luona, jotka ovat suoraan sanoneet, ettei seurasi tai elämäsi kiinnosta?
No jo on erikoinen tilanne. Etkö ole koskaan yhteyksissä omiin vanhempiisi?
Minun on vaikea ymmärtää ko tilannetta, kun suhde vanhempiini on läheinen ja mutkaton. Ja tiedän, että milloin vain voin pyytää vanhempiani apuun lasten hoidossa, myös vauvan hoidossa.
Vanhempani pitävät aktiivisesti myös yhteyttä lapsiin, pyytävät kylään ja kyselevät synttärilahjatoiveita.
Naiivi lapsellinen pumpulipallossa elänyt lellipentu.
Tuollaiset vanhemmat kuin sulla on HARVINAISUUS.
Ai lellipentu :D, jos on normaalit ihmissuhteet perheessä. Olen myös niin pumpulipallossa kasvatettu, että tulen toimeen työkavereideni kanssa. Jotkut heistä ovat jopa hyviä ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Kummankin vanhemmat ilmoittivat jo vuosia ennen vauvaa, että eivät aijo auttaa millään tavalla, koska ovat oman osansa hoitaneet. Kummankaan vanhemmat eivät ole edes nähneet lasta koskaan ja lapsi on nyt 4v. Käyttävät rahansa ja aikansa mielummin omiin harrastuksiin ja lomiin, ei kiinnosta vähääkään miten heidän lapsillaan tai lapsenlapsilla menee tai keitä he edes ovat.
N33
Aivan 100% sama tilanne. Siis ihan yksi yhteen. Vanhempani ei edes tiedä lasteni ikiä, nimet juuri ehkä muistavat ja kerran ovat nähneet lapsemme sukujuhlissa. Ovat EVVK.
Tästä pitäisi puhua enemmän sillä TÄMÄ on sitä nykypäivän isovanhemmuutta. Kaikki lehdet lässyttää siirappisia juttuja ”mummun rakkaista” ja ”mummut hoitaa” mutta tuo ei ole kaikilla totta. Paljon ollut tutkimuksia miten yli 20% isovanhemmista ei ikinä tapaa lapsenlapsia eikö halua olla heidän elämässä mitenkään.
Aina ihmetellään sitä, miksei lapsia synny. Olisiko tässä yksi aika iso syy, kun pitäisi lapsia tehdä täysin ilman tukea ja turvaa omilta vanhemmilta. Aikaisemmat sukupolvet ovat nauttineet isovanhempien avusta ja hoidattaneet lapset milloin missäkin. Nykyään vanhemmuus on paljon vaativampaa ja se pitää tehdä yksin.
Olen satavarma että tää on isoin syy.
Omat vanhemmat sai monta kertaa viikossa apua, viikonloppuisin lapset sai yökylään, sairaat lapset hoiti isovanhempi, koulun lomat hoiti mummot, siis aivan valtavasti saivat apua koko ajan.
Mä en ole saanut koskaan sekuntiakaan apus. Edes hädässä. En edes synnytyksen ajaksi, vaikka tarjosin 300e isovanhemmille siitä. Ilmoittivat että enne auta, meillä on periaate että emme auta kertaakaan.
Sillälailla! Sellainen sukupolvien auttamisen ketju. Itse ottivat kaiken irti ja oman vuoron tullessa sanovat että emme auta ikinä.Arvaa tekisikö mieli sanoa samat sanat (mulla on periaate etten auta ollenkaan!) kun nuo vanhuksena känisee apua ja käskyttävät palvelemaan.
Se että vanhempasi dumppasivat aikoinaan jo omat lapsensa muualle aina kuin mahdollista viittaa lähinnä siihen, että he eivät lasten seurassa viihdy, vaan itsekeskeisesti mennään jossain muualla.
Kuunteletko oikeasti käskytystä? Minä en kuuntelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välittämättä siitä, mitä te niistä vauvoistanne ajattelette, niin en oikeasti ole niistä kiinnostunut.
Siis olen mummo, ja tunnen kohteliasta kiinnostusta, mutta ei ne oikeastaan minua kosketa
Sorry.
Sitten kun ovat ihmisiä ja persoonallisuuksia niin tuokaa käymään. Harvoin, silloin tälloin, kiitos.Tästä oikein paistaa tunnekylmyys. "vauvoistanne" ilmaus viittaa suoraan epäpersoonalliseen johonkin esineeseen, mikä jollain toisella on. Etäinen ja epäkiinnostava. Miten joku voi ajatella oman lapsensa lapsesta näin kylmästi? Ihan sama vaikket vauvoista pidäkkään, et rakasta myöskään omaa lastasi.
Näin 8-vuotiaan lapsen isänä olen aivan samaa mieltä kanssasi. Itse odotan innolla, kun minusta tulee pappa ja pääsen elämään uutta vauva/pikkulapsiaikaa.
Mun esikoinen oli isoäitinsä silmäterä. Hän hankki meille ihan oman päänsä mukaan vaatteita ja leluja. Suunnitteli muuttavansa meille, kun tilaa on ja mieheni ja minä ei pärjätä perusterveen ns. helpon vauvan kanssa. Pääsee sitten hätiin. Kinusi pientä lasta heti synnäriltä hoitoon. Kun ei annettu melkein kohtulämmintä vauvaa hoidettavaksi, niin päätti käydä meillä päivittäin.
Mummu piti ihan luonnollisena, että hän voi tulla meille ihan koska vaan ja ottaa mukaansa tuttaviaan vauvaa katsomaan ja kahvittelemaan. Ja kun kaapissa ei ollut kahvin kanssa tarjottavaa, niin siinä sain kuulla kunniani vieraan läsnä ollessa, kuinka kyvytön olen huolehtimaan yhtään mistään. Mä ja mies ei juuri syödä kakkuja ja keksejä.
Tämä silmäterä oli enemmänkin kuin joku saavutus tai pokaali, jota piti esitellä. Ihan oikeasti mummu ei välitä lapsenlapsestaan eikä yhdestäkään lapsestaan. Tuo rajaton käytös vaan jatkui ja jatkui, lopulta pistettiin mummu jäähylle. Saa tulla meille vain kutsuttuna, käytännössä mieheni kutsuu lasten synttäreille. Ikinä ei kysele lasten asioista jos sattuu näkemään muuten vaan, itse kertoo vain mitä kaikkea koiransa on tuhonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut vauvat silmäteriä ja hyvä niin. En olisi kestänyt muiden sekaantumista elämäämme. Koska sehän menee niin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Eli isovanhempien kanssa oltiin tekemisissä, mutta ei haluttu heistä hoitajia ja he eivät itsekkään halunneet lapsenpiioiksi alkaa. Kävimme kylässä, mutta hoisimme lapsemme itse niilläkin reissuilla. Saimme pidettyä hyvät välit loppuun asti, kun eivät sekaantuneet elämäämme ja me emme sekaantuneet heidän elämään.
"lopulta pistettiin mummu jäähylle".
Pistittekö mummun ihan kylmähyllylle? Hyvin oli empaattista toimintaa teiltäkin.
Olen pahoillani teidän kokemuksista, mutta onneksi olette nyt kaikki 20% täällä ja voitte jakaa kurjia kokemuksianne ja kaltata nuo kelvottomat isovanhemmat oikein kunnolla.
Minä jatkan kivaa yhteiseloa vanhempieni ja tätien kanssa. On niin kiva, kun tulevat kilvan apuun. On kiva kuulua 80% enemmistöön :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko täällä joku boomeri joka avaisi vähän sitä omaa ajatusmaailmaansa miksei oma perhe (lapset ja lastenlapset) kiinnosta? Mikä siinä auttamisessa ja empatiassa on niin vaikeaa?
Mikä ettei ap:lta nyt irtoa tähän joku iskevä stoori boomereista, jotka eivät välitä?
”Vauvani” täytti juuri 5 vuotta, mutta kyllä hän on edelleen vanhempieni silmäterä, ainoa lapsenlapsi, jolle annettaisiin vaikka kuu taivaalta. Laskevat jo päiviä siihen, että rokotuksistaan tulee kaksi viikkoa täyteen, ja lapsi pääsee heille kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"lopulta pistettiin mummu jäähylle".
Pistittekö mummun ihan kylmähyllylle? Hyvin oli empaattista toimintaa teiltäkin.
Olen pahoillani teidän kokemuksista, mutta onneksi olette nyt kaikki 20% täällä ja voitte jakaa kurjia kokemuksianne ja kaltata nuo kelvottomat isovanhemmat oikein kunnolla.
Minä jatkan kivaa yhteiseloa vanhempieni ja tätien kanssa. On niin kiva, kun tulevat kilvan apuun. On kiva kuulua 80% enemmistöön :D.
Onnea sulle enemmistöön kuulumisesta.
Joo, jäähylle pistettiin, kun en vaan jaksanut olla lapseni mummun kynnysmattona ja sylkykuppina enkä halunnut luovuttaa kotiani mummelin löytöjen säilytystilaa. Mummu ei myöskään noudattanut kieltoa olla julkaisematta vauvan kuvia somessa tai ottanut huomioon lapsen allergioita. Ei tuollaista vaan jaksa pidemmän päälle. No, onneksi lapsen toinen isoäiti on ihminen. Samoin toinen isoisä. Toinen isoisä on ollut haudassa jo 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko täällä joku boomeri joka avaisi vähän sitä omaa ajatusmaailmaansa miksei oma perhe (lapset ja lastenlapset) kiinnosta? Mikä siinä auttamisessa ja empatiassa on niin vaikeaa?
Mikä ettei ap:lta nyt irtoa tähän joku iskevä stoori boomereista, jotka eivät välitä?
Avauksen idea oli vain luodata isovanhempien tunneskaalaa, missä menevät lastenlastensa suhteen ja myös vanhempien suhtautumista asiaan.
Olen melko tuore pappa ja tyttäreni oli vierailulla pikkuisen kanssa ja viipyivät muutaman päivän. Hän hoiti vauvaa paremmin kuin ikinä voisi kuvitellakaan. Hän hoiti vauvaa 24/7.
Itseäni yllätti se, että hän ei halunnut hoidosta omaa aikaa. Hän ei yrittänyt nukuttaa lasta ja alkaa katsomaan vaikka telkkaria tai muuta vastaavaa sen jälkeen. Tulin siihen tulokseen että hän halusi toimia näin. Lapsen isä ei ollut mukana joten hoitovastuu lankesi yksin hänelle.
Tästä vierailusta minulla on sitten jäljellä yksi kuva kännykän lukitusnäytössä, ja yksi kuva taustanäytössä.
Ihmeen äkkiä sitä kiintyy tämmöiseen pieneen ihmiseen, joka koluaa kaikki kaapit, vetää parrasta, katkoo tomaatin taimien lehdet. Änkeää sinne minne ei ole turvallista ängetä jne. Hän söi mm. kokonaisia puolukoita ja höyrytetyt porkkanat oli myös mieluisia. Intohimona banaani joita piti piilotella aiheuttamansa ummetuksen takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain positiivista niin nykyvanhemmat, jotka ovat saaneet kokea vanhemmuuden ilman isovanhempien tukea muistavat varmasti omien lastenlastensa kohdalla miltä tuntuu kun ei apua saanut ja ovat itse vahvasti mukana omien lastenlastensa elämässä. Uutta suurta ikäluokkaa odotellessa heh heh.
Nykyvanhemmat saavat isovanhempien tukea ja apua enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välittämättä siitä, mitä te niistä vauvoistanne ajattelette, niin en oikeasti ole niistä kiinnostunut.
Siis olen mummo, ja tunnen kohteliasta kiinnostusta, mutta ei ne oikeastaan minua kosketa
Sorry.
Sitten kun ovat ihmisiä ja persoonallisuuksia niin tuokaa käymään. Harvoin, silloin tälloin, kiitos.Ymmärrät kai, että tuskin niitä lapsenlapsia kiinnostaa isompana käydä vierasta ämmää katsomassa. Ihme ajatusmalli myös tuo persoonattomuus, kun pikkuvauvoillakin on persoona ja huumorintajua, kun vain viitsii kuunnella sitä pientä ihmistä.
Ei niitä lapsenlapsia kiinnosta isompana tulla mummoa katsomaan, vaikka mummo olisi hoitanut niitä päivittäin pienenä.
Ihmiset viihtyvät parhaiten omanikäistensa seurassa. On ihan luonnollista, että isovanhempi-ikäinen ei kiinnostu vauvojen seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko täällä joku boomeri joka avaisi vähän sitä omaa ajatusmaailmaansa miksei oma perhe (lapset ja lastenlapset) kiinnosta? Mikä siinä auttamisessa ja empatiassa on niin vaikeaa?
Mikä ettei ap:lta nyt irtoa tähän joku iskevä stoori boomereista, jotka eivät välitä?
Avauksen idea oli vain luodata isovanhempien tunneskaalaa, missä menevät lastenlastensa suhteen ja myös vanhempien suhtautumista asiaan.
Olen melko tuore pappa ja tyttäreni oli vierailulla pikkuisen kanssa ja viipyivät muutaman päivän. Hän hoiti vauvaa paremmin kuin ikinä voisi kuvitellakaan. Hän hoiti vauvaa 24/7.
Itseäni yllätti se, että hän ei halunnut hoidosta omaa aikaa. Hän ei yrittänyt nukuttaa lasta ja alkaa katsomaan vaikka telkkaria tai muuta vastaavaa sen jälkeen. Tulin siihen tulokseen että hän halusi toimia näin. Lapsen isä ei ollut mukana joten hoitovastuu lankesi yksin hänelle.
Tästä vierailusta minulla on sitten jäljellä yksi kuva kännykän lukitusnäytössä, ja yksi kuva taustanäytössä.
Ihmeen äkkiä sitä kiintyy tämmöiseen pieneen ihmiseen, joka koluaa kaikki kaapit, vetää parrasta, katkoo tomaatin taimien lehdet. Änkeää sinne minne ei ole turvallista ängetä jne. Hän söi mm. kokonaisia puolukoita ja höyrytetyt porkkanat oli myös mieluisia. Intohimona banaani joita piti piilotella aiheuttamansa ummetuksen takia.
ap
Eikös sinulla ole sitten asiat erinomaisesti, kun tytär tulee luoksesi vauvansa kanssa? Kuulut siihen 80% isovanhemmista, jotka välittävät lastenlapsistaan ja haluavat luoda toimivan suhteen heihin. Ketjuun tuli paljon viestejä, minkä mukaan mitään suhdetta ei ole olemassa lastenlasten ja isovanhempien välillä tai isovanhemmat tunkevat liian röyhkeästi lastensa perheisiin.
Oma kokemukseni omien ystävieni, tuttavieni ja työtovereideni kautta kuitenkin on, että isovanhemmat ovat paljon tekemisissä lastensa perheiden kanssa. On harrastuksiin kuljettamista, yökyläilyä, rahallista avustamista jne. Joidenkin kohdalla tietysti pitkät etäisyydet estävät tiiviin yhteydenpidon, mutta onneksi nykyään esim videopuhelut antavat jonkinlaisen korvikkeen live-yhteydenpidon sijaan.
Hyvää jatkoa sinulle ihanasta mahdollisuudesta, kun voit tutustua maailmaan yhdessä lapsenlapsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välittämättä siitä, mitä te niistä vauvoistanne ajattelette, niin en oikeasti ole niistä kiinnostunut.
Siis olen mummo, ja tunnen kohteliasta kiinnostusta, mutta ei ne oikeastaan minua kosketa
Sorry.
Sitten kun ovat ihmisiä ja persoonallisuuksia niin tuokaa käymään. Harvoin, silloin tälloin, kiitos.Ymmärrät kai, että tuskin niitä lapsenlapsia kiinnostaa isompana käydä vierasta ämmää katsomassa. Ihme ajatusmalli myös tuo persoonattomuus, kun pikkuvauvoillakin on persoona ja huumorintajua, kun vain viitsii kuunnella sitä pientä ihmistä.
Ei niitä lapsenlapsia kiinnosta isompana tulla mummoa katsomaan, vaikka mummo olisi hoitanut niitä päivittäin pienenä.
Ihmiset viihtyvät parhaiten omanikäistensa seurassa. On ihan luonnollista, että isovanhempi-ikäinen ei kiinnostu vauvojen seurasta.
Tuo nyt on täyttä puppua! Enkä usko, että tuo joka "mummona" kirjoitti on mikään mummo.
Aivan riippuu kyllä siitä suhteesta ja miten sitä on ylläpidetty ( kuuluvatko isovanhemmat perheyhteyteen) se, miten lapset suhtautuvat isovanhempiinsa. Omat teinini pistäytyvät usein mummolassa koulumatkallaan. Kesäisin käyvät leikkaamassa ruohoa ja tekemässä muutakin askaretta, mitä mummi ja ukki pyytävät.
Riidoissa on aina kaksi puolta.