Tampereen päihdeongelmaiset

Olen asunut 7v Alankomaissa. Tässä ketjussa on mainittu muutamaan otteeseen Hollanti. Siellä on totta kai myös todella paha huumeongelma (kaikkialla on enemmän tai vähemmän paha), mutta vaikka tilastollisesti käyttöä on enemmän ja kaupungitkin isompia, sellaisia jotka ihan kuka tahansa kukkahattu tunnistaa kilsan päästä narkkariksi tuntuu olevan vähemmän kuin Suomessa.

Itse koen että tähän vaikuttaa pitkälti laki ja yleinen yhteiskunnallinen suhtautuminen. Senkään kaupungin korvaushoitoklinikka missä asuin ei ollut missään lähiössä piilossa vaan ihan hyvällä ja suht keskeisellä paikalla. Sen asiakkaita ei olisi suurinta osaa kadulla tunnistanut, ellei nähnyt käyvän niistä ovista.

Siellä liikkuu enemmän kamaa, ja kovempaa (kokaiinia ja heroiinia, siihen verrattuna Suomen pirit ja subutexit on ihan lasten douppia) ja totta kai siellä on narkkareita, ja niitä on paljon. Mutta sellaisia rappionistejä jotka tykittää jossain sillan alla ja omistaa kahdet vaatteet on suhteessa paljon vähemmän.

Sellaisten ihmisten huumeongelmaan on todella vaikea puuttua, ja aina löytyy niin rappiolla olevia tai mm. mielenterveyden takia tai muuten vaan niin syvällä olevia ettei se apu heitä pelasta vaikka tavoittaisikin. Mutta Suomessa on paljon ihmisiä jotka syrjäytyvät ja jätetään yksin kärsimään, vaikka he olisivat pelastettavissa. Hollannissa ne jotka huumeita käyttävät eivät automaattisesti tule yhteiskunnan hylkiöiksi. Pelkästä käytöstä ei leimaudu rikolliseksi, huumeiden satunnaiskäyttöä ei paheksuta ja ihmiset jotka eivät käytä tuntevat käyttäjiä. Ne jotka alkavat muodostaa huumeongelmaan saavat apua ja ymmärrystä, ja nousevat takaisin yhteiskuntaan, eivät syrjäydy.

Lopputuloksena hollantilainen huumeongelmainen pääsee paljon paremmin yhteiskuntaan, ja se menee syvemmälle kuin siistit vaatteet ja asiallinen habitus. Rappionarkomaaneja tulee aina olemaan, mutta Suomessa hylätään moni ihminen jossa olisi potentiaalia, ja heistäkin tulee näitä rapanistejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele yhtään. Tampereen mielenterveyspalvelujen tilanne on täysi katastrofi. Nuorten itsemurhat tulee todennäköisesti lähiaikoina kasvamaan entisestään.

En ymmärrä, miten tässä on edes onnistuttu. Lähes yksikössä kuin yksikössä oli psykiatrille puolen vuoden jono jo ennestään. Itse olen ei-akuuttina tapauksena ollut jonossa kohta vuoden. Ei hoitavaa psykiatria vieläkään. Niillä on huutava lääkäripula ja ilmeisesti paljon kokenutta porukkaa lähtenyt.

Nyt sitten tämän jo ennestään täysin katastrofaalisen tilanteen päälle tehtiin iso organisaatiouudistus, jossa mt-palvelut siirrettiin pääosin TAYSin alaisuuteen. Kaikki myllättiin ympäri. Lääkäreitä ja varsinkin psykiatreja lähti lisää, koska osa ei ilmeisesti halunnut jostain syystä TAYSin alaisuuteen. Tilanne oli jo ennestään täysi katastrofi, nyt en tiedä, millä tätä enää kuvaisi. Ruumiita tulee ja työkyvyttömiä, se on ihan varma. Tää on mun mielestä paljon isompi uhka kuin koronapandemia.

Mä en tunne ketään, kenenkä hoitokontakti ei olisi katkennut. Ja mä tunnen nuoria mt-kuntoutujia paljon. Tosi monella on nyt hoitavana lääkärinä joku nuori erikoistuva, koska kokeneita ei jostain syystä saada töihin. Ruuhkautunut jonotilanne on niin paha, että niitä puretaan viikonloppuja myöten. Yhdellä mun kaverilla oli ollut hoitoneuvottelu lauantaina.

Työntekijät alkaa olla aika loppu, heitä en syytä. Mua on ainakin kohdeltu suht ystävällisesti kun olen soitellut ja kysellyt jonotilanteeni perään ja pahoiteltu ja sanottu suoraan, että tilanne on todella paha ja että tää on potilaiden kannalta täysin epäreilua.

Kun apua et saa hakemallakaan, niin mitä muita vaihtoehtoja siihen olon helpottamiseen jää kuin päihteet? Ei se ole huonosti voivien ihmisten syy, että muita ratkaisuja ei tarjota.

Toivoisin niin, että tää nousisi Tampereella kesän kuntavaaleissa nyt isoksi teemaksi. Tälle tilanteelle on pakko tehdä jotain. Meillä kuolee nuoria ihmisiä käsiin ja jää pitkille sairauslomille. Ei minkään kaupungin talous kestä tänmöistä. Puhumattakaan siitä valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä mitä tää aiheuttaa. Tää koko tilanne on niin epäreilu ja väärin. Mt-ongelmista kärsivät on muutenkin niitä, joita elämä on yleensä potkinut päähän ja joille on sattunut kamalia asioita. Ja sitten et saa apua.

Tuhannesti tämä! Ihanaa nähdä tällainen pohdiskeleva ja myötätuntoinen kirjoitus kaiken narkkihuutelun keskellä.

Olen vakituinen munuais- ja keuhkopolin asiakas sairauksieni vuoksi + keskivaikea masennus, köyhä ja kipeä, mutta eipä ole tullut mieleeni yrittää edes "helpottaa" oloani/tilannettani alkolla/huumeilla. Ei mulla olisi rahaakaan moiseen. Eläkeläisenä saan asumistukea 40 e/kk ja kaiken muun (isot sairauskulut) joudun maksamaan itse. Ainoastaan ruuasta on mahdollista pihistää, sillä muut menot on maksettava ensin. Millä rahalla ostaisin viinaa/huumeita/röökiä?

Ihmiset vielä ihmettelevät mitä joku lässyttää empatian puutteesta mutta sitten argumentit alkaa "minä en ainakaan koskaan / eipä ole minun tarvinnut / ei tulisi mieleenkään"...

Minä en tykkää formuloista, mikä helvetti ihmisiä vaivaa kun katsovat niitä? Joku vielä maksaa siitä kanavapaketista!

Huoh. Valitettavasti monelle ihmiselle tulee mieleen helpottaa oloaan päihteillä, ja se usein toimiikin alkuun aika hyvin - siksi sitä käyttöä jatketaan. Jos olisit joskus kokeillut, ja huomannut sen auttavan, niin ihan hyvin voisit pihistää vaikka siitä ruoasta ensi alkuun. Jos se oikeasti helpottaa oloa joka on muuten tukala, niin aika moni mielellään säästäisi vähän ruokamenoista. Päihteiden käyttö ei välttämättä ole edes älyttömän kallista. Subutexista puhutaan aina mutta järkevä narkkari (älkää naurako, ne on yllättävän kekseliäitä kun pitää venyttää penniä niin että saa aineita) saa yhdestä Subutex-tabletista 8 päiväksi. Pääkaupunkiseudulla se tekee 5 euroa päivässä. Aika kaukana siitä mielikuvasta että joka päivä pitäisi olla tekemässä rikoksia.

Monilla sitten kuitenkin on useampi aine käytössä, ja alkuun rahat riittää joko käytön vähyyden ja alhaisen toleranssin takia tai sen takia että ollaan töissä. Vaan sitten kun ei enää olla, aletaan joko myymään huumeita, myymään itseään, tai varastelemaan että voidaan käyttää. Tai vähintäänkin jätetään vuokrat maksamatta.

Ihan käsittämätöntä jeesustelua lähteä siitä, että itselle ei olisi tullut edes mieleen. Kuitenkin sadoille tuhansille on tullut moinen mieleen. Voihan sitä ihmetellä että kumma juttu kun toiset toimii eri tavalla, samoin kuin sitä että joku tykkää erilaisesta musiikista tai viihtyy työssä mitä ei itse haluaisi, mutta eipä siinä hullua hurskaammaksi tule.

Niin surullista. Uskon että vastahakoisesti noita on turha yrittää auttaa, luulisin että moni on yrittänyt saada juoppoa miestään raitistumaan mutta turhaa työtä kunnes juoppo/narkkari sitä itse haluaa. Mutta se on mielestäni kestämätön tilanne että joku haluaa hoitoon, eikä pääse.

Päihdeongelmaisella on (luulisin? En voi tietää) ehkä hetkiä milloin on kyllästynyt siihen elämän kurjuuteen ja on ns antennit pystyssä ja korvat höröllä, ovat valmiita yrittämään muutosta. Tällöin pitäisi iskeä kiinni. Kun aallokosta joku veden varassa huutaa apua niin silloin heitetään pelastusrengas. Jos ne siellä sukeltelee huvikseen niin turha sitä silloin on viskata. Mutta tuo voi olla hyvin ohimenevä tila kun ihminen on saanut päihde-elämästä tarpeekseen; jos se ei saa apua, se kama luultavasti vie taas mennessään. Joku voi sanoa että se ihminen on epäonnistunut, ja ehkä se onkin. Mutta mielestäni jossain kohtaa yhteiskuntakin on epäonnistunut.

Jotkut haluavat vain narkata, kaikkia ei voi auttaa. Mutta väitän, että kyllä aika paljon useampaa voitaisiin auttaa kun mitä nykyään autetaan. Jos vain haluttaisiin.

Tampereen keskusta on tosiaan muuttunut viime vuosina, ja pikemminkin huonompaan suuntaan. Päihdeongelmaisia näkee varmaan päivittäin ainakin rautatieaseman ja Keskustorin liepeillä. Ei siellä silti toistaiseksi pelota kulkea. Loppumattomat rakennustyömaatkaan eivät varsinaisesti lisää viihtyisyyttä.

Sen sijaan joitakin lähiöitä kartetaan täysin turhaan.

Onhan tuo jonkin verran pahenemaan päin. Mutta kun huumeet on ollut kiellettyjä jo vuosikymmenet ja meno vaan muuttuu hurjemmaksi, niin luuleeko ihmiset että voivottelemalla ja päivittelemällä ongelma korjaantuu itsestään? Nistit eivät myöskään narkkaa itseään sukupuuttoon, vaan nähtävästi lisääntyvät.

Rangasituksien koventamisen voi unohtaa - sillä saadaan kyllä luotua lisää työpaikkoja poliisiin ja rikosseuraamuslaitokseen, mutta ei muuta (katsokaa Yhdysvaltoja. Kymmenien vuosien tuomiot, vankilat pullollaan pelkästään huumerikollisia, ja huumeongelma sitä luokkaa että Suomen huumerikollisuus näyttää pieneltä puuhastelulta).

Tähän pitää puuttua panostamalla mielenterveystyöhön, päihdehoitoon... Ja ehkä sillä, ettei käytöstä rangaista rikosoikeuden menetelmin. Projekti poistaa ongelma kielloin ja rangaistuksin on epäonnistunut. Diilereitä saa jatkossakin jahdata minun mielestäni, en kannata laillistamista. Mutta käyttäjät ovat siviiliuhreja, eivät pahiksia.