Saanko olla ärsyyntyt, valittava ja väsynyt?

Elämässäni on kaikki hyvin verraten moneen ystävään tai sukulaiseen. Minulla ei nyt ainakaan terveys työ tai rahahuolia. Ihmissuhteet ok, joskus riitaa ukon kanssa.
Tuntuu vain etten uskalla koskaan itse olla tyytymätön, vaikka olisin. Jos selkään koskee sinnittelen, sehän johtuu huonosta kunnosta. Tai jos teinit metelöi, ymmärrän sen kuuluvan ikään, en valita tai raivoa.
Vaikka väsyttää, vaikka kolottaa, vaikka ärsyttää. Miten tälläisen tilan saisi pois?