Mitä HYVIÄ puolia parisuhteessanne on ? Eli miksi on mukavampi olla suhtetessa kuin sinkkuna?

Tulen hyvälle tuulelle jo kumppanini näkemisestä. Hänen seurassaan on mukava olla.

Elämä puolison kanssa on mukavaa. On kumppanuutta, seuraa, tukea, lämpöä, läheisyyttä, hellyyttä, seksiä, rakkautta ym. Voidaan tehdä yhdessä kaikenlaista kivaa, kuten matkustella. Kahdet tulot tuovat taloudellista turvaa. Yhdessä olemme perustaneet perheen ja saaneet lapsia, joita rakastamme enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

En keksi oikein mitään huonoja puolia, ei ole erimielisyyksiä, riitoja, lyttäämistä, kontrollointia, henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa. Ollaan tiimi ja toistemme puolella.

Voisi varmaan tiivistää, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puoli surua.

Huonoa puolisoa en sietäisi hetkeäkään, olisin paljon mieluummin yksin. Mutta hyvän miehen kanssa on hyvä olla, ja elämänlaatu tuon kyseisen miehen kanssa on ehdottomasti parempi kuin ilman häntä. Suhdetta on takana jo yli 20 vuotta.

Eräs tuttu nainen kertoi joskus, että hän jatkaa liittoa miehensä kanssa, koska joka kerta kun heille on tullut vaikea hetki ja ero on käynyt mielessä, niin hän on kysynyt itseltään että mikä olisi se vaihtoehto jatkamiselle, eli millaista elämä olisi jos hän ei enää jäisikään. Ja näin hän on aina päätynyt jäämään.

Ymmärsin hänen sanansa niin, että häntä pelottaa eron jälkeinen yksin jääminen, hän pelkää ettei löytäisi uutta puolisoa. Vaikuttaa siltä, että hän ei enää edes osaisi elää yksin. Hän on siis mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.

Eli ilmeisesti hänelle merkittävin hyvä puoli parisuhteessa on se, että ei tarvitse olla yksin sinkkuna.

Mä rakastan mun miestäni, näin 20 vuoden jälkeenkin vaikka parisuhde ei nyt ole paras mahdollinen, ja silti uskon että miehenikin minua rakastaa vaikka ei ole sellainen kaikin tavoin kuin mitä minä haluaisin ja tarvitsisin.

Muuten voisin elää kyllä yksinkin, en sinänsä parisuhdetta tarvitse muuhun kuin rakkauteen, kosketteluun ja rakasteluun. Toki mieheni on myös erittäin hyvä ystäväni, mutta ystäviä mulla on muitakin, samoin sukulaisia joiden kanssa voin jutella.

Vierailija kirjoitti:

Aina? Kai teillä nyt sitä omaa tilaakin on?

Ei varmaan tarvitse olla huolissaan tuntemattomien ihmisten hyvästä ja itselleen mainiosti sopivasta parisuhteesta? Yleensä tuollaisella ihmisellä on itsellä paha olla, kun yrittää hakea muiden onnesta negatiivisia asioita väkisin, vaikkei niitä siellä olisikaan.

Aina on rakas ihminen jonka kanssa vapaa-aikaa viettää. Ei tarvitse tehdä soittokierrosta, kun viereltä löytyy se innokas tyyppi, joka lähtee aina mielellään, ja keksii itsekin mukavia ajanviettotapoja.

Olin pitkään sinkkuna, koska halusin viettää sinkkuelämää, vaan sitten tuli yhtäkkiä sellainen olo että en jaksa tätä enää. Siitä ei mennyt kuin pari kk kun sovittiin mieheni kanssa seurustelusta.

Aina on joku jota kiinnostaa minun asiani, joka kommentoi, auttaa ja huolehtii, jonka kanssa selvitetään elämän kriisit yhdessä, eikä hän koskaan jätä minua yksin kun tarvitsen häntä.

Seksiä nyt saa muutenkin, joten sen takia en olisi viitsinyt pariutua, mutta onhan se mukavaa kun on vasektomiassa käynyt peitonheiluttelija samassa huushollissa.

Ei tarvitse tunkea kavereiden porukoihin mukaan, kun eivät selkeästikään ole oikeastaan kavereitani olleetkaan, vaan ovat varmaan säälistä olleet kanssani. Heillä oli aina ne paremmat kaverit, ja minua ei välttämättä kutsuttu mukaan, vaikka sainkin tulla jos satuin soittelemaan juuri silloin kun olivat jossain.

Tämä on ehkä paras asia. 

Olen myös huomannut ketkä niitä oikeita ystäviä ovat.

miehen perhe on myös kaikkiaan aivan ihana, paljon mukavampi kuin oma lapsuuden perheeni.

Luulin aina ettei parisuhde sovi minulle, mutta kun vain väkisin hioin oman erittäin kärsivällisen mieheni kanssa pahimmat särmäni, niin elo on ollut kyllä mahtavaa suhteessa. 

Se ei ole mikään etu noin yleisesti ottaen, että naisena saisin irtoseksiä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että minulla on mahdollisuus saada luokattoman huonoa seksiä, jossa mies viis veisaa minusta ja saan kunnian olla mälliämpärinä. Moni varmaan ymmärtää, että kieltäydyn kunniasta. Minun kaltaisiani naisia on paljon. Rakastava suhde kelpaisi mulle, ei irtoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen näitä ihan ihmeissäni. Teillä on parisuhteissa seuraa, joku jonka kanssa tekee jotain, mikä on turva?

Olen kasvanut perheessä jossa isä oli reissutyössä enkä myöskään osannut omassa menneessä parisuhteessa vaatia läsnäoloa ja yhdessä tekemistä, turvasta puhumattakaan.

Jos joskus vielä pariudun, nuo ovat peruskulmakivet parisuhteelle.

Mä en saanut lapsuuteni ydinperheessä mallia miten vaikeat ja häiritsevät asiat keskustellaan pois päiväjärjestyksestä. Meillä ei koskaan riidelty, vaan vanhemmat näyttivät olevan sopuisia. Nyt kun he ovat vanhoja niin heillä tuntuu olevan kamalasti kaunaa toisiaan kohtaan. 

Luulin myös että parisuhde tarkoittaa sitä että mennään minun ehdoillani kaikki. Koska mies ei rakastanut minua jos tahtoi kerran minulle pahaa. Kun huomasin että parisuhde on kompromissejä, niin lopetin seurusteluyritykset koska en pystynyt kompromisseihin. 

Nykyisessä suhteessa olen ollut jo vuosia, ja tämä on onnistunut siksi koska olen käsitellyt haitalliset mallini, ja mieheni omansa. Niin joo, ja kompromissejä ei ole tarvinnut edes tehdä.

Emäntä siivoo, kokkaa ja hoitaa laskuasiat.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu nainen kertoi joskus, että hän jatkaa liittoa miehensä kanssa, koska joka kerta kun heille on tullut vaikea hetki ja ero on käynyt mielessä, niin hän on kysynyt itseltään että mikä olisi se vaihtoehto jatkamiselle, eli millaista elämä olisi jos hän ei enää jäisikään. Ja näin hän on aina päätynyt jäämään.

Ymmärsin hänen sanansa niin, että häntä pelottaa eron jälkeinen yksin jääminen, hän pelkää ettei löytäisi uutta puolisoa. Vaikuttaa siltä, että hän ei enää edes osaisi elää yksin. Hän on siis mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.

Eli ilmeisesti hänelle merkittävin hyvä puoli parisuhteessa on se, että ei tarvitse olla yksin sinkkuna.

Mulle tuo taas kuulostaa siltä että kaverisi on hyvin sitoutunut mieheensä, ja valmis kohtaamaan huonotkin puolet, ja ymmärtää että se vika ei välttämättä ole itse suhteessa. Noin minäkin teen jos mieheni pitemmän aikaa rasittaa minua. Mietin että mitä se sitten ilman häntä olisi, eipä hääviä.

Nää vastaukset oikein kääntää veistä mun haavassa. Mä oon ihan musertumassa tän taakan alle ku saa ite hoitaa kaikki talon, auton yms. asiat ja maksaa yksin kaikki kulut. Nyt olen ollut yli vuoden yksin etätöissä kotona. Kyllä todella haluaisin puolison jakamaan näitä ja muitakin asioita. Myös useasti mainittu seura kaiken maailman tekemiseen ja menemisiin olisi ihan mieletöntä luksusta. Koko elämäni olen mennyt ja touhunnut yksin, eikä ole miestä tullut vastaan, vaikka kuinka olen sitä vähiten odottanut:) Ja himotkin hyrrää aika kovin koko ajan kun ei muitakaan huveja ole ollut pitkään aikaan. En osaa edes kuvitella, että näiden lisäksi voisi olla suhteessa, jossa olisi hellyyttä ja turvaa. Sellainen ylittäisin kyllä kaikki mun toiveet ja haaveet. Oikein itkettää. Onneksi moni näyttää osavan arvostaa sitä mitä on saanut. 

Yksi erittäin tärkeä hyvä puoli on, että puolison kanssa yhdessä oleminen on lähes aina niin helppoa ja vaivatonta. Saan olla täysin oma itseni ja jaksamme toisiamme myös vaikeampina hetkinä. Kärsin ahdistuksesta, joka aiheuttaa sen, että jopa läheisten ystävien ja omien sisarusteni kanssa saatan miettiä liikaa sanomisiani ja tekemisiäni ja ylitulkita kaikenlaisia tilanteita. Pidän silti myös muiden läheisten näkemisestä, mutta tapaamiset vievät energiaa ihan eri tavalla, kuin terveenä. Parisuhde ei vie samalla tavalla energiaa ja pystyn tuomaan esiin myös ne huonot ja heikot puoleni ilman, että koko ajan pelkään, ettei minusta pidetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu nainen kertoi joskus, että hän jatkaa liittoa miehensä kanssa, koska joka kerta kun heille on tullut vaikea hetki ja ero on käynyt mielessä, niin hän on kysynyt itseltään että mikä olisi se vaihtoehto jatkamiselle, eli millaista elämä olisi jos hän ei enää jäisikään. Ja näin hän on aina päätynyt jäämään.

Ymmärsin hänen sanansa niin, että häntä pelottaa eron jälkeinen yksin jääminen, hän pelkää ettei löytäisi uutta puolisoa. Vaikuttaa siltä, että hän ei enää edes osaisi elää yksin. Hän on siis mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.

Eli ilmeisesti hänelle merkittävin hyvä puoli parisuhteessa on se, että ei tarvitse olla yksin sinkkuna.

Mulle tuo taas kuulostaa siltä että kaverisi on hyvin sitoutunut mieheensä, ja valmis kohtaamaan huonotkin puolet, ja ymmärtää että se vika ei välttämättä ole itse suhteessa. Noin minäkin teen jos mieheni pitemmän aikaa rasittaa minua. Mietin että mitä se sitten ilman häntä olisi, eipä hääviä.

Samaa mieltä. Eihän tuossa todettu kuin se, että elämä tuntuu kumppanin kanssa paremmalta kuin ilman kumppania. Kuten sen pitää ollakin että parisuhteessa olisi järkeä. Osalle se ei vaan ole riittävä vastaus, vaan parisuhteessa pitäisi olla jotenkin koko ajan kivaa ja täydellistä. Minä en haluaisi olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää vastaukset oikein kääntää veistä mun haavassa. Mä oon ihan musertumassa tän taakan alle ku saa ite hoitaa kaikki talon, auton yms. asiat ja maksaa yksin kaikki kulut. Nyt olen ollut yli vuoden yksin etätöissä kotona. Kyllä todella haluaisin puolison jakamaan näitä ja muitakin asioita. Myös useasti mainittu seura kaiken maailman tekemiseen ja menemisiin olisi ihan mieletöntä luksusta. Koko elämäni olen mennyt ja touhunnut yksin, eikä ole miestä tullut vastaan, vaikka kuinka olen sitä vähiten odottanut:) Ja himotkin hyrrää aika kovin koko ajan kun ei muitakaan huveja ole ollut pitkään aikaan. En osaa edes kuvitella, että näiden lisäksi voisi olla suhteessa, jossa olisi hellyyttä ja turvaa. Sellainen ylittäisin kyllä kaikki mun toiveet ja haaveet. Oikein itkettää. Onneksi moni näyttää osavan arvostaa sitä mitä on saanut. 

Miksi ihmeessä sinä annat kohdella itseäsi noin? Mitä tuo suhde antaa sinulle?

Varsinkin näin korona-aikana oma siippa on osoittanut kultaakin kalliimmaksi. Kiitos tapaamisrajoitusten. Ihmiset vetäytyivät perhepiiriin. Itselläni ei tällaista perhepiiriä olisi jos ei olisi miestä.