Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin outo käytös perintörahojeni käytöstä
21.04.2021 |
Isäni kuoli, ja siitä tuli minulle pieni perintö. Summa ei ollut todellakaan iso. Ostin kotiini hiljattain uuden sohvan, äitini alkoi sitten kyselemään jotenkin katkerana että aha, nytkös niitä isäsi perintörahoja sitten käytetään (ei, ne on vielä koskemattomana tilillä, ihan palkkarahoilla ostin). En ymmärrä ollenkaan tätä, tuntuu että äiti jotenkin syyllistää minua siitä että minulle tuli osuus isän perinnöstä. Kokemuksia tällaisesta kenelläkään? Joku keittiöpsykologi voisi heittää arvion äitini mielenliikkeistä?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
[quoheite=Tähti☆]
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
FHei, puhutaan varmaan eri asioista. Jotta asumisoikeus leskellä olisi, niin puolisoiden täytyy omistaa kiinteistöä. Vaikka leski ei omistaisi mitään, niin kiinteistö ei voi olla täysin toisessa omistuksessa.
Ei sellaiseen ole mitään asumisoikeutta, joka on muussa omistuksessa. Ei vuokra-asuntoonkaan voi itse ominpäin tehdä pintaremonttia😅
Tarkoitatko nyt tilannetta, että esim. minä omistan asunnon ja puolisot vuokralla? Jos se ensiksi kuollut puoliso omistaa, niin asumisoikeus on. Ei tietenkään ole asumisoikeutta, jos minä omistan asunnon ja he olivat vuokralla.
Tällöin vuokrasopimusta muutetaan.
Vai tarkoitatko, että A, B ja C omistavat asunnon ja puolisot X ja Y asuvat siinä? Tällöin tietenkin on kyseessä vuokrasuhde eikä asumisoikeutta voi olla.
Nyt en ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat kirjoituksillasi.
F, asianajaja
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti☆ kirjoitti:
Tässä tarkoitan tilannetta, että talossa asuneet, eivät ole omistaneet koskaan kiinteistöä ja talon omistaja on kuollut omien lapsiensa jälkeen, jotka kuolivat aiemmin, eli viimeisenä.
Omistaja on testamentilla ohjannut oman perinnön lapsilleen ja lapsenlapselle. Puolisoiden keskinäinen testamentti ei enää päde, koska toinen on kuollut aiemmin, kuin talon omistaja.
Sen jälkeen, kun omat lapset ovat kuolleet ennen äitiänsä, niin he eivät enää voi periä mitään, vaan vain elossaoleva lapsenlapsi.
Leski ei voi saada mitään.
Tuskin leskeä kukaan kodistaan haluaa ajaa pois, mutta ei hänellä ole kyllä mitään asumisoikeuttakaan...
Sinun hypoteettiset tapahtumienkuvaukset laajenevat koko ajan. Alkuperäinen kirjoituksesi oli, että leskellä ei välttämättä asumisoikeutta. Nyt on jo laajennettu testamentteihin, joissa hypätty sukupolven yli ja testamentinlaatijat elossa, kun taas ensisijaiset testamentin saajat kuolleet.
Voisit jatkossa, etenkin oikeudellisessa kysymyksissä, kiinnittää huomiota asian kertomiseen jo heti eikä siten, että heittelet mielipiteitäsi ilman, että on tosiseikkoja esitetty.
Onneksi en ole sinun asianajajasi. Olet tyyppiä: "Tiedän kaiken juridiikasta. Ihan turhaan tuo asianajaja mulle selvittää asioita, koska tiedä jo." Pahin mahdollinen asiakas.
Jos tiedät jo kaiken ja etenkin ymmärrät kaiken, niin minä vuonna sinä valmistuitkaan? Se, meni minulta ohi. Itse vuonna 1997.
F, asianajaja, jonka toimiston motto on: "Toimiston ovesta ei lähde yksikään asiakas ulos siten, etteikö se olisi ymmärtänyt kaiken, mitä sanon ja mitä tapahtuu huomenna".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
Oletko todellakin asianajaja, koska et tunnu tekevän eroa asumis- ja hallintaoikeuksien välillä?!
Jos puhutaan aviolesken hallintaoikeudesta asuntoon, se kyllä pysyy hänellä muualle muuttamisesta huolimatta. Toki lesken täytyy silloinkin maksaa hallintaoikeusasuntonsa kulut, minkä hän tavallisesti tekee niin, että antaa ko. asunnon vuokralle. Tavallista on kyllä sekin, että hallintaoikeus siirretään toiseen asuntoon, mutta silloinkaan leski ei siis luovu oikeudestaan. Sitäkin tapahtuu, että leski tai hänen edunvalvojansa luopuu oikeudesta, mutta vasta kun se on lesken edun mukaista.
Mitähän oikein oli tapahtunut siinä tapauksessa missä leski oli ollut 1,5 vuotta poissa ja halusikin takaisin remontoituun taloon? Eivätkö omistajat olleet selvittäneet niin tärkeää asiaa kuin että onko hallintaoikeudesta ihan virallisesti luovuttu vai ei, onhan se aivan oleellinen tieto. Ajattelivatko he, että jos leski ei maksanut asunnon kuluja, hän oli tosiasiallisesti luopunut hallinnastaan? Yritettiinkö kuluja leskeltä periä ja muutenkin selvittää tilannetta? Jos leski ei mihinkään regoinut, oli omistajilla ehkä peruste uskoa hallintaoikeudesta luopumiseen, mutta itse en uskaltaisi siihen luottaa, vaan vaatisin luopumisesta asiakirjan todistajineen.
Entä kuka maksoi remontin? Hallintaoikeuden saanut on toki velvollinen pitämään omaisuudesta huolen, mutta on vastuussa asunnon kuluista vain käypään vuokratasoon asti eli jos esim. vastikkeet ovat pienemmät kuin vastaavasta asunnosta maksettaisiin vuokraa, joutuu hallintaoikeuden saanutkin remonttikuluja maksamaan käypään vuokratasoon asti, loppuosan maksavat omistussuhteissaan omistajat (joista leski voi olla yksi). Tämä tietenkin tarkoittaa, että remontit täytyy suunnitella ja sopia yhdessä, kumpikaan ei voi vaatia muita kuin välttämättömiä remontteja, jos haluaa toisenkin osapuolen osallistuvan kuluihin. Vielä lisäksi, voidaan sopia, että jos hallintaoikeuden saanut tekee luvalla remonttia, joka lisää asunnon arvoa, eikä ehdi sijoituksestaan kohtuullisesti nauttia hallinta-aikanaan, osa siitä korvataan hänelle (tai kuolinpesälleen).
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Tähtitaivas☆
Luulin 3-4 vuotiaana, että leski tarkoittaa lihavaa vanhaa naista. Vähän kyllä ihmettelin, miten rumasti aikuiset puhuivat ihan kirkkain silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
Oletko todellakin asianajaja, koska et tunnu tekevän eroa asumis- ja hallintaoikeuksien välillä?!
Jos puhutaan aviolesken hallintaoikeudesta asuntoon, se kyllä pysyy hänellä muualle muuttamisesta huolimatta. Toki lesken täytyy silloinkin maksaa hallintaoikeusasuntonsa kulut, minkä hän tavallisesti tekee niin, että antaa ko. asunnon vuokralle. Tavallista on kyllä sekin, että hallintaoikeus siirretään toiseen asuntoon, mutta silloinkaan leski ei siis luovu oikeudestaan. Sitäkin tapahtuu, että leski tai hänen edunvalvojansa luopuu oikeudesta, mutta vasta kun se on lesken edun mukaista.
Mitähän oikein oli tapahtunut siinä tapauksessa missä leski oli ollut 1,5 vuotta poissa ja halusikin takaisin remontoituun taloon? Eivätkö omistajat olleet selvittäneet niin tärkeää asiaa kuin että onko hallintaoikeudesta ihan virallisesti luovuttu vai ei, onhan se aivan oleellinen tieto. Ajattelivatko he, että jos leski ei maksanut asunnon kuluja, hän oli tosiasiallisesti luopunut hallinnastaan? Yritettiinkö kuluja leskeltä periä ja muutenkin selvittää tilannetta? Jos leski ei mihinkään regoinut, oli omistajilla ehkä peruste uskoa hallintaoikeudesta luopumiseen, mutta itse en uskaltaisi siihen luottaa, vaan vaatisin luopumisesta asiakirjan todistajineen.
Entä kuka maksoi remontin? Hallintaoikeuden saanut on toki velvollinen pitämään omaisuudesta huolen, mutta on vastuussa asunnon kuluista vain käypään vuokratasoon asti eli jos esim. vastikkeet ovat pienemmät kuin vastaavasta asunnosta maksettaisiin vuokraa, joutuu hallintaoikeuden saanutkin remonttikuluja maksamaan käypään vuokratasoon asti, loppuosan maksavat omistussuhteissaan omistajat (joista leski voi olla yksi). Tämä tietenkin tarkoittaa, että remontit täytyy suunnitella ja sopia yhdessä, kumpikaan ei voi vaatia muita kuin välttämättömiä remontteja, jos haluaa toisenkin osapuolen osallistuvan kuluihin. Vielä lisäksi, voidaan sopia, että jos hallintaoikeuden saanut tekee luvalla remonttia, joka lisää asunnon arvoa, eikä ehdi sijoituksestaan kohtuullisesti nauttia hallinta-aikanaan, osa siitä korvataan hänelle (tai kuolinpesälleen).
Leski ei ole maksanut mitään remonttikuluja tuosta talosta koskaan, me olemme maksaneet (mm. öljystä suorasähköön, uusi porakaivo, ulkoverhoilun uusiminen). Sitä en osaa sanoa onko hallintaoikeus vai asumisoikeus, mutta lesken asumisoikeudesta on aina puhuttu.
Tähti☆ kirjoitti:
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Siis tarkoitatko nyt sitä, että A omistaa talon, jossa asuu aviopari B ja C. A on testamentannut talostaan 50 % B:lle (kenelle se toinen puolikas on menossa?). Mutta sitten käykin niin, että B kuolee ensin ja vasta sen jälkeen A. Ihan totta, ei C:llä olen tuossa tilanteessa lesken asumisoikeutta taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
Täsmennän vastaustani siten, että jos on sovittu, että remontin ajaksi leski muuttaa, niin tietenkin saa palata. Jos ilman sopimusta lähtee ja ostaa/vuokraa toisen asunnon, niin leskellä ei ole enää asumisoikeutta yhteisenä kotina käytettyyn kotiin.
Tämä yksiselitteisesti siitä syystä, että lain mukaisen lesken asumisoikeuden tarkoitus on turvata lesken asuminen eikä leski joudu "pellolle". Jos leski vuokrannut toisen asunnon, niin lesken asuminen on tällöin turvattu eikä tarvetta kuolinpesän asunnolle ole.
Ei lain tarkoitus ole, että leski soutaa ja huopaa asuntojen välillä.
F, asianajaja
Ap oli ostanut sohvan omilla rahoillaan ja täällä kiistellään omaisuuden perimisestä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole näissä lesken asumiskuvioissa erikseen mitään lesken hallintaoikeutta ja asumisoikeutta, vaan kysymys on aina hallintaoikeudesta. Mutta on eroa siinä, onko leski saanut hallintaoikeuden sillä perusteella, että kysymys on hänen ja vainajan yhteisestä kodista, vai onko vainajalla ollut testamentti, jossa hän on antanut leskelle hallintaoikeuden asuntoon.
Ensimmäinen tapaus on yleisempi, ja siinä leski menettää asunnon hallintaoikeuden, jos hän muuttaa asunnosta pois.
Meidän perheessä on jälkimmäinen tilanne. Anopilla ja apella oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jonka mukaan jäljelle jäänyt puoliso saa hallintaoikeuden kaikkeen vainajalta jääneeseen omaisuuteen. Niinpä apella on edelleen hallintaoikeus hänen ja anoppivainajan yhteiseen asuntoon, vaikka appi muutti hoitokotiin kaksi vuotta sitten eikä sieltä enää palaa. Toisaalta appi joutuu tämän testamentilla saadun hallintaoikeuden takia myös maksamaan kaikki kulut asunnosta, jota hän ei enää ole kahteen vuoteen käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Siis tarkoitatko nyt sitä, että A omistaa talon, jossa asuu aviopari B ja C. A on testamentannut talostaan 50 % B:lle (kenelle se toinen puolikas on menossa?). Mutta sitten käykin niin, että B kuolee ensin ja vasta sen jälkeen A. Ihan totta, ei C:llä olen tuossa tilanteessa lesken asumisoikeutta taloon.
KYLLÄ! Tarkoitan tätä, ja nyt osuit keskelle sitä, mitä tarkoitan!👍 Toinen puolikas 50% on testamentattu lapsen lapselle. Mitään asumisoikeutta ei leskellä ole.
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähden tarinat muuttuvat aina matkan varrella, osa totta, osa kuvitelmaa ja aina höystettynä eriskummallisilla tulkinnoilla ja liioittelulla, jotta sadusta tulisi uskomattomampi. Moni on miettinyt, onko tämä tahallista trollaamista, vai onko Tähden käsitys maailmasta vain sangen eriskummallinen vai onko kyseessä lievä kehityshäiriö. Vuosien varrella ei ole selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap oli ostanut sohvan omilla rahoillaan ja täällä kiistellään omaisuuden perimisestä. :D
Elämä on vaan hurjaa🤣😪.....
Monella on isommat jutut, kuin tuo sohva ap:lla...
Mutta saahan kaikesta keskustella, koska todella monet ovat aivan pihalla asioista, sen jälkeen kun joku sukulainen kuolee🙄
Asiat on pakko vaan selvittää, kuitenkin.
Lakimies on usein hyvä neuvo tilanteeseen.
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoheite=Tähti☆]
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
FHei, puhutaan varmaan eri asioista. Jotta asumisoikeus leskellä olisi, niin puolisoiden täytyy omistaa kiinteistöä. Vaikka leski ei omistaisi mitään, niin kiinteistö ei voi olla täysin toisessa omistuksessa.
Ei sellaiseen ole mitään asumisoikeutta, joka on muussa omistuksessa. Ei vuokra-asuntoonkaan voi itse ominpäin tehdä pintaremonttia😅
Tarkoitatko nyt tilannetta, että esim. minä omistan asunnon ja puolisot vuokralla? Jos se ensiksi kuollut puoliso omistaa, niin asumisoikeus on. Ei tietenkään ole asumisoikeutta, jos minä omistan asunnon ja he olivat vuokralla.
Tällöin vuokrasopimusta muutetaan.
Vai tarkoitatko, että A, B ja C omistavat asunnon ja puolisot X ja Y asuvat siinä? Tällöin tietenkin on kyseessä vuokrasuhde eikä asumisoikeutta voi olla.
Nyt en ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat kirjoituksillasi.
F, asianajaja
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Lähden mukaan sinun ihmeelliseen hypoteettiseen ajatusrakennelmaan, mikä ei vastaa käytännön todellisuutta.
Esittämässäsi tapauksessa ei TULEVAA testamenttia huomioida mitenkään. Testamenttihan realisoituu vasta, kun omistaja on kuollut. Tulevalla testamentilla ei siis mitään merkitystä juridisesti. Se on paperinpalanen, minkä omistaja voi repiä vaikka 10 minuutin kuluttua.
Asunnossa asuvia kohdellaan vuokralaisina, sillä heille kuuluu asumiskulut ja juoksevat kulut. Jos omistaja maksaa myös asumiskulut ja juoksevat kulut eikä asujat yhtään mitään, verottaja kiinnostuu. Eli ennen testamentin realisoitumista (omistajan kuolemaa) asujat ovat oikeudellisesti vuokralaisia, jos maksavat yhtään mitään. (Harva omistaja niin joustava, ettei mitään tarvitsisi maksaa. Vaikka olisi vain yhtiövastike = vuokrasuhde).
Totta, hypoteettisessa ajatusketjussasi on se, että jos omistaja minä ja lapseni kuolee ennen minua, niin hänen leskensä ei voi saada asumisoikeutta.
Toivoisin todella, että etenkin oikeudellisissa ketjuissa kertoisit ajatusmaailmasi samantien eikä ripotellen, jolloin kukaan ei pääse ajatukseen mukaan.
F
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän odottaa, että käytät sen rahan johonkin arvokkaaseen. Tai peräti pidät säästössä ikuisesti. Pyhää rahaa, siihen ei kosketa.
Sohva olisi ollut liian arkinen ostos. Vaikkei äidillesi sun raha-asiat kuulukaan.
Miksi joku tekisi näin? Perintö on aloittajan rahaa. Käykö aloittajan äiti neuvomassa myös esim naapureita, että nyt on hieman liian arkinen ostos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Leski ei aina omista talosta mitään, mutta voi sopimuksen mukaan (yleensä kk korvausta vastaan) asua talossa, että ei tarvitse muualle muuttaa.
Myydä voi vain omistaja, eikä leski.
Hallintaoikeutta ei tarvitse antaa leskelle, joka ei omista mitään, eikä silloinkaan, vaikka omistaisi esim. lakiosan verran, eli pääomistaja päättää kiinteistön asioista.
On erilaisia elämäntilanteita ja leski ei aina omista yhtään mitään, vaikka itse luulisi omistavansa. Asiat menee kuitenkin lakipykälien mukaan ja omistaja saattaa löytyä ihan muualta.
Mitä sinä höpötät??? Leskellä on lakisääteinen asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon ja sen koti-irtaimistoon. Ei tarvita mitään sopimuksia tai korvauksia. Leski asumisoikeuden haltijana maksaa yhtiövastikkeen ja muut asumiskustannukset. Jos leski haluaa tehdä pintaremonttia tai uusia keittiökalusteet, leski maksaa. Jos putkiremontti, menee omistajien maksettavaksi (leski voi omistaa 0 % tai sitten vaikka 50 %).
Omistajat voivat myydä asunnon. Joko lapset tai sitten leski mukana, mutta myynti ei ole realistista, sillä kukaan ei osta asuntoa, jossa se lesken asumisoikeus. Usein soivtaan, että myydään kyseinen asunto ja saaduilla varoilla ostetaan leskelle pienempi, paremmin soveltuva asunto myynnistä saaduilla varoilla. Loppurahat jaetaan. Sopimuksella todetaan, että lesken asumisoikeus siirtyy koskemaan tätä uutta asuntoa.
Yksi erittäin suuri virhenäkemys on se, että jos leski, jolla asumisoikeus, menee uusiin naimisiin ja leski kuolee, niin asuntoon kohdistuva asumisoikeus siirtyisi uudelle leskelle. Näin ei tapahdu, jos kyseisessä asunnossa on ns. kolmansia omistajia. Tyypillinen tilanne on, että vainaja on omistanut 50 % ja leski 50 % ja vainajan 50 % perintönä rintaperillisille. Jos tämä leski menee uusiin naimisiin ja he asuvat kyseisessä asunnossa ja leski kuolee, niin tämä uusi puoliso/leski ei saa asumisoikeutta kyseiseen kotiin. Siellä on nämä ns. kolmannet omistajat eli ensiksi kuolleen vainaja perilliset.
Tämä ongelma tulee joskus eteen (esim. juuri nyt työn alla), kun ei ole sitä ositusta ja jakoa tehty ensimmäisenä kuolleen jälkeen, vaan tilanne se, että äiti kuollut v. 2014 (omistus 50, leski 50 ja kaksi lasta). Leski uusiin naimisiin ja uuden puolison omistus 0. Tätä uutta puolisoa ei koske lesken asumisoikeus, koska siellä nämä lapset omistajina uudelle leskelle tehdystä testamentista huolimatta.
Osituksen ja jaon kautta pyritään siihen, että uusi leski saa pitää asunnon. Lakisääteinen se ei enää ole.
FJos yhteinen asunto ei ole omassa omistuksessa, niin lesken tilanne ei ole sama. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asumisoikeutta ei leskellä olekaan, koska kiinteistön omistaa joku muu.
Vaikka olisi asuttu talossa kymmeniä vuosia, niin ilman omistusta kiinteistöstä, on tilanne eri, koska talon omistaa joku muu.
Jos leski siis omistaa jotain, niin tilanne on eri. Mutta tässä yritän sanoa siitä, että aina leski ei omista mitään, eikä ole saanut perintönä mitään osuutta talosta, elleivät ole koskaan omistaneet taloa, jossa ovat asuneet.
Näitäkin on olemassa.Olet väärässä. Lesken ei tarvitse omistaa yhteisenä kotina käytetystä asunnosta yhtään mitään ja silti on lesken asumisoikeus (kyseessä ei siis uuden avioliiton leski, jolle asumisoikeus ei tule, jos muita omistajia kuin alkuperäinen leski).
Lesken asumisoikeus menee lakiosan yli, testamentin yli ja vielä avioehdonkin yli.
Ainoa poikkeus koskee tilannetta, että leskellä on omassa omistuksessaan toinen kodiksi soveltuva asunto. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on ns. sijoitusasunto, johon leski voi muuttaa.
Näitä hommia vääntänyt yli 20 vuotta, joten luulen hieman perspektiiviä itsellä olevan.
F
Entä jos leski on muuttanut pois ja haluaa takaisin? Raukeaako siinä tapauksessa ehdottomasti?
Ei voi takaisin muuttaa. Katsotaan luopuneeksi asumisoikeudestaan. Tämmöiset tilanteet varmaan todella harvassa, sillä hoidan perintöasioita todella paljon ja olisiko 1 tullut eteen 22 vuoden aikana.
Yleensä se tilanne menee niin, että yhteisenä kotina käytetty asunto tulee puolison kuoltua liian isoksi ja sovitaan sitten rintaperillisten kanssa, että kyseinen asunto laitetaan myyntiin ja ostetaan leskelle pienempi. Sopimuksella se asumisoikeus siirtyy tähän uuteen asuntoon ja jos rahaa jää yli, niin ne sitten jaetaan.
Mutta juridisesti niin, että jos leski lähtee yhteisestä kodista (jostain ihme syystä) ja menee ilman sopimusta vaikka vuokra-asuntoon, niin lesken katsotaan luopuneen asumisoikeudestaan.
Tällöin verottajalle pitää tehdä asiasta ilmoitus, sillä verottaja on perukirjan mukaan vähentänyt perintöveroa oletetun lesken asumis-/hallintaoikeuden verran.
F, asianajaja
Täsmennän vastaustani siten, että jos on sovittu, että remontin ajaksi leski muuttaa, niin tietenkin saa palata. Jos ilman sopimusta lähtee ja ostaa/vuokraa toisen asunnon, niin leskellä ei ole enää asumisoikeutta yhteisenä kotina käytettyyn kotiin.
Tämä yksiselitteisesti siitä syystä, että lain mukaisen lesken asumisoikeuden tarkoitus on turvata lesken asuminen eikä leski joudu "pellolle". Jos leski vuokrannut toisen asunnon, niin lesken asuminen on tällöin turvattu eikä tarvetta kuolinpesän asunnolle ole.
Ei lain tarkoitus ole, että leski soutaa ja huopaa asuntojen välillä.
F, asianajaja
Niin ajattelimmekin asian olevan, ettei lain tarkoitus ole edestakaisin muutella. Mitään sellaista ei ole sovittu, että remontin ajaksi muuttaisi, vaan muutto toteutui sairaalareissun jälkeen ja seurauksena. Ei hän pysty asunnossa enää asumaan ja tämä vuosikymmenten show hänen kanssaan erilaisista asioista saa muutenkin riittää eli hän ei takaisin siihen tule kuin korkeimman oikeuden päätöksellä. Ja jos todella oikeusjutun nostaa, niin yhteydenpitomme ja taloudellinen ja muu apumme (maksamme edelleen mm. hänen puhelinlaskunsa) katkeaa siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole näissä lesken asumiskuvioissa erikseen mitään lesken hallintaoikeutta ja asumisoikeutta, vaan kysymys on aina hallintaoikeudesta. Mutta on eroa siinä, onko leski saanut hallintaoikeuden sillä perusteella, että kysymys on hänen ja vainajan yhteisestä kodista, vai onko vainajalla ollut testamentti, jossa hän on antanut leskelle hallintaoikeuden asuntoon.
Ensimmäinen tapaus on yleisempi, ja siinä leski menettää asunnon hallintaoikeuden, jos hän muuttaa asunnosta pois.
Meidän perheessä on jälkimmäinen tilanne. Anopilla ja apella oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti, jonka mukaan jäljelle jäänyt puoliso saa hallintaoikeuden kaikkeen vainajalta jääneeseen omaisuuteen. Niinpä apella on edelleen hallintaoikeus hänen ja anoppivainajan yhteiseen asuntoon, vaikka appi muutti hoitokotiin kaksi vuotta sitten eikä sieltä enää palaa. Toisaalta appi joutuu tämän testamentilla saadun hallintaoikeuden takia myös maksamaan kaikki kulut asunnosta, jota hän ei enää ole kahteen vuoteen käyttänyt.
Minkäänlaista testamenttia ei ollut, koska kuoli hyvin nuorena ja täysin yllättäen.
Hei F, asianajaja,
pääsit asiasta kärryille!🤗
Näin se on...muutosta on tulossa, koska osa kiinteistöstä menee vuokralle. ja osa ehkä myyntiin.
Jos olet ystävällinen, niin sanot sivustahuutelijoille, että "ei ole Tähden tarinoita" .... siellä on muutama ilkeä ihminen, jotka haluaa aina pahaa..
Kaikkea hyvää sinne💕
Tähtitaivas☆
F asianajaja, omistaja on siis kuollut vuosi sitten.
Ja olen sellainen tiedon ripottelija, koska haluan, että asiat on hiottu viimeisen päälle oikein😊 En hakenut täällä tietoa, vaan keskustelua..
Tähtitaivas☆
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitatko nyt tilannetta, että esim. minä omistan asunnon ja puolisot vuokralla? Jos se ensiksi kuollut puoliso omistaa, niin asumisoikeus on. Ei tietenkään ole asumisoikeutta, jos minä omistan asunnon ja he olivat vuokralla.
Tällöin vuokrasopimusta muutetaan.
Vai tarkoitatko, että A, B ja C omistavat asunnon ja puolisot X ja Y asuvat siinä? Tällöin tietenkin on kyseessä vuokrasuhde eikä asumisoikeutta voi olla.
Nyt en ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat kirjoituksillasi.
F, asianajaja
Hei, kiva, että jaksat vielä kommentoida😊 tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että sinä olisit omistaja, mutta talossa asuvat eivät ole vuokralla, koska tiedossa on testamentti, että talosta 50% tulee omistajan kuoltua. Juoksevia kustannuksia maksetaan tilanteen mukaan, koska omistaja on joustava.
Mutta sitten käy niin, että testamenttiin oikeutettu lapsi kuolee ennen, kuin testamentin tehnyt, eli käytännössä lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Leskelle ei voi jäädä taloon asumisoimisoikeutta.
Tähtitaivas☆