Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?
21.04.2021 |
Jos ns papereilla kaikki on hyvin ja viestittely on muuten sujunut?
Itse istuin aika monta kertaa ihan hiljaa treffikumppanin kanssa kunnes alkoi mies puhumaan. Itse puhuin aluksi, mutta sitten päätin että olen niin kauan aikaa hiljaa kunnes toinen alkaa puhumaan. Ja niin se sit lopulta alkoi. Olis mennyt todella ihana mies sivusuun jos olisin ekoilla treffeillä sanonut kiitti, tää riitti.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
”Huomaan, että minua jännittää tosi paljon nyt.”
”Tapaisin sinut mielelläni uudelleen.”
”Oli tosi mukavaa, kiitos kivasta seurasta!”
Toinen ei voi tietää, ellet sano. Tärkeiden asioiden sanominen jännittää monia muitakin. Sitä toista osapuoltakin mitä todennäköisimmin jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Harjoitus tekee mestarin eli täytyy poistua mahdollisimman usein sieltä omalta mukavuusalueelta niin oppii sietämään sitä sosiaalisuuden epämukavuutta. Ja jännittittynyttä oloa eikä hyydy hiljaiseksi. Yleensä ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja kiinnostuksen kohteista , joten kysymällä niistä saa osaltaan vietyä juttua eteenpäin. Kohtelias ihminen ottaa kopin ja vie osaltaan keskustelua eteenpäin. Jos yhden kanssa treffit menee pieleen niin eikun uutta yritystä.
Varmasti tiettyyn rajaan asti harjoittelemalla kehittyy. Olen tunnistanut tämän ja tosiaan yrittänyt pakottaa itseäni tapaamaan enemmän ihmisiä vaikka se onkin todella vaikeaa ja aina jännittää todella paljon. Tunnen oloni epävarmaksi, koska eihän aikuisen ihmisen pitäisi enää noin jännittää ja tämä sitten näkyy liian selvästi niillä treffeillä. Osasyynä on varmasti myös se, että mun pitäisi siinä tilanteessa vakuuttaa se toinen soveltuvuudestani kumppaniksi enkä näin ollen kykene kohtaamaan sitä toista vain ihmisenä, jonka kanssa keskustella luontevasti. On siis hankala olla oma itsensä eikä tapaaamiskumppani saa oikeastaan koskaan kohdata sitä todellista minääni.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
Ujona miehenä on varmasti vaikeaa. Useimmat puheliaat ja rohkeat naiset haluavat samanlaisen miehen, ja ujot ja hiljaiset naiset tarvitsevat rohkeamman miehen viemään keskustelua eteenpäin. Hyvännäköiset hiomattomat timantit viedään kyllä vaikka vikisten, mutta mikäli pitää nettitreffeillä käydä, niin luultavasti ei kuulu näihin houkuttelevimpiin hiljaisiin helmiin jotka viedään marttahenkisten pesänrakentajien toimesta käsistä. Tsemppiä vaan kaikille parinhakuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[guote] Joskus itsestä tuntui treffeillä kuin olisi poliisi kuullustelemassa vastahakoista todistajaa.[/quote]
Tuo kirjo minkäluonteisia treffit voivat olla tuntuu olevan tosiaan aika laaja
😀😀😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
”Huomaan, että minua jännittää tosi paljon nyt.”
”Tapaisin sinut mielelläni uudelleen.”
”Oli tosi mukavaa, kiitos kivasta seurasta!”
Toinen ei voi tietää, ellet sano. Tärkeiden asioiden sanominen jännittää monia muitakin. Sitä toista osapuoltakin mitä todennäköisimmin jännittää.
Muutamat hiljaiset hetket on ihan eri asia kuin ihminen, joka ei saa lainkaan sanaa suustaan.
Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että suostuin toisille treffeille ihan kivan miehen kanssa, vaikka mitään kipinää en ensitreffeillä tuntenut. Toisten treffien jälkeen sitten totesin ettei meistä tule mitään sen suurempaa. Mies suuttui tästä aivan valtavasti ja lähetteli useita viestejä kuinka olen johtanut häntä harhaan ja antanut ymmärtää vaikka mitä.
Tämän jälkeen olen luottanut vaistooni ja tylysti sanonut heti ekojen treffien jälkeen jos ei kipinää heti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestääkö tätä hiljaisuutta 30 sekunttia, pari minuuttia vai vartti? Yleensä jompikumpi puhuu ja toinen kuuntelee. Hyvässä keskustelussa vuorot vaihtelevat ja kumpikin reagoi toisen sanomisiin.
Se on kato nykyisin tulos tai ulos, 10 sekuntissa.
Älkää ihmetelkö, jos pysytte sinkkuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Voihan sitä toki laskea olevansa treffeillä, jos läheisessä pöydässä istuu yksinäinen mies/nainen. Mikäli ollaan toisen ihmisen seurassa, niin useimmat kaipaavat jotain kommunikointia. Muuten voi yhtä hyvin istua eri pöydissä.
Vierailija kirjoitti:
Kestääkö tätä hiljaisuutta 30 sekunttia, pari minuuttia vai vartti? Yleensä jompikumpi puhuu ja toinen kuuntelee. Hyvässä keskustelussa vuorot vaihtelevat ja kumpikin reagoi toisen sanomisiin.
Hyvässä keskutelussa voidaan uskaltaa olla myös hiljaa hetki tai kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
Minä en ainakaan ajattele että puhumaton on viallinen. Hän ei vaan ole sitä, mitä minä haen kumppanissa. On valitettava tosiasia, että itsevarmuus ja rohkeus (myös sosiaalinen) koetaan liki universaalisti miehekkäämmäksi ja maskuliinisemmaksi ominaisuudeksi kuin ujous ja varovaisuus. Siksi on paljon naisia, joita se tuppisuu ei viehätä.
Joillekin se uusien mahdollisuuksien antaminen voi toimia. Toisilla taas siinä ei ole järkeä, koska jo se ekojen treffien hiljaisuus kertoo ettei kyseessä ole etsityn kaltainen kumppani. Tässä on merkitystä silläkin, millaisia sosiaalisia taitoja hakee. Jos hakee ihmistä, jonka kanssa pystyy hänen rohkaistuttuaan kommunikoimaan arjessa kutakuinkin normaalisti niin hyvä. Jos taas hakee ihmistä, joka on erityisen sosiaalinen ja itsevarma, se juhlien takuuvarma hauskuuttaja niin ei tuollainen ihminen ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
”Huomaan, että minua jännittää tosi paljon nyt.”
”Tapaisin sinut mielelläni uudelleen.”
”Oli tosi mukavaa, kiitos kivasta seurasta!”
Toinen ei voi tietää, ellet sano. Tärkeiden asioiden sanominen jännittää monia muitakin. Sitä toista osapuoltakin mitä todennäköisimmin jännittää.
Muutamat hiljaiset hetket on ihan eri asia kuin ihminen, joka ei saa lainkaan sanaa suustaan.
Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että suostuin toisille treffeille ihan kivan miehen kanssa, vaikka mitään kipinää en ensitreffeillä tuntenut. Toisten treffien jälkeen sitten totesin ettei meistä tule mitään sen suurempaa. Mies suuttui tästä aivan valtavasti ja lähetteli useita viestejä kuinka olen johtanut häntä harhaan ja antanut ymmärtää vaikka mitä.
Tämän jälkeen olen luottanut vaistooni ja tylysti sanonut heti ekojen treffien jälkeen jos ei kipinää heti ole.
Niinhän sinä johditkin harhaan, kerta esitit kiinnostunutta vaikka olit ilmeisesti heti huomannut ettei tarvittavaa kipinää ole. Mieheltä kieltämättä yliampuva reaktio mutta olihan hän oikeassa.
Sentään kuitenkin lopetit jutun jo toisien treffien jälkeen etkä sen pidempään vedättänyt. Näitäkin nimittäin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Harjoitus tekee mestarin eli täytyy poistua mahdollisimman usein sieltä omalta mukavuusalueelta niin oppii sietämään sitä sosiaalisuuden epämukavuutta. Ja jännittittynyttä oloa eikä hyydy hiljaiseksi. Yleensä ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja kiinnostuksen kohteista , joten kysymällä niistä saa osaltaan vietyä juttua eteenpäin. Kohtelias ihminen ottaa kopin ja vie osaltaan keskustelua eteenpäin. Jos yhden kanssa treffit menee pieleen niin eikun uutta yritystä.
Varmasti tiettyyn rajaan asti harjoittelemalla kehittyy. Olen tunnistanut tämän ja tosiaan yrittänyt pakottaa itseäni tapaamaan enemmän ihmisiä vaikka se onkin todella vaikeaa ja aina jännittää todella paljon. Tunnen oloni epävarmaksi, koska eihän aikuisen ihmisen pitäisi enää noin jännittää ja tämä sitten näkyy liian selvästi niillä treffeillä. Osasyynä on varmasti myös se, että mun pitäisi siinä tilanteessa vakuuttaa se toinen soveltuvuudestani kumppaniksi enkä näin ollen kykene kohtaamaan sitä toista vain ihmisenä, jonka kanssa keskustella luontevasti. On siis hankala olla oma itsensä eikä tapaaamiskumppani saa oikeastaan koskaan kohdata sitä todellista minääni.
Sinun täytyy vaan muuttaa ajatustasi noista treffeistä ja ottaa ne mukavana mahdollisuutena viettää aikaa kyseisen henkilön seurassa. Poistaa omista ajatuksistasi se paine tehdä vaikutus. Jatkoa seuraa tai sitten ei, mutta oli kiva tutustua. Kumminkin olit sen verran kiinnostava tyyppi, että sinua tultiin tapaamaan. Joskus natsaa ,joskus ei. Ei se ole niin vakavaa.
Kun sinulla kuitenkin on kavereita niin ehkä heidän kauttaan olisi helpompi tutustua johonkin heidän mukanan tuomaan sinkkuihmiseen esim jossain sktiviteetisdä tai illanvietossa- miten nyt aikaa yhdessä kulutattekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestääkö tätä hiljaisuutta 30 sekunttia, pari minuuttia vai vartti? Yleensä jompikumpi puhuu ja toinen kuuntelee. Hyvässä keskustelussa vuorot vaihtelevat ja kumpikin reagoi toisen sanomisiin.
Hyvässä keskutelussa voidaan uskaltaa olla myös hiljaa hetki tai kaksi.
Hiljaisten hetkien pituudella onkin merkitystä. 30-45 minuutin treffit, joista toinen on hiljaa 29-44 minuuttia harvemmin koetaan kovin onnistuneiksi.
Minulle toista ihmistä ei ole olemassa, jos hän ei puhu mitään. En siis edes havaitse, että hän on samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
”Huomaan, että minua jännittää tosi paljon nyt.”
”Tapaisin sinut mielelläni uudelleen.”
”Oli tosi mukavaa, kiitos kivasta seurasta!”
Toinen ei voi tietää, ellet sano. Tärkeiden asioiden sanominen jännittää monia muitakin. Sitä toista osapuoltakin mitä todennäköisimmin jännittää.
Muutamat hiljaiset hetket on ihan eri asia kuin ihminen, joka ei saa lainkaan sanaa suustaan.
Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että suostuin toisille treffeille ihan kivan miehen kanssa, vaikka mitään kipinää en ensitreffeillä tuntenut. Toisten treffien jälkeen sitten totesin ettei meistä tule mitään sen suurempaa. Mies suuttui tästä aivan valtavasti ja lähetteli useita viestejä kuinka olen johtanut häntä harhaan ja antanut ymmärtää vaikka mitä.
Tämän jälkeen olen luottanut vaistooni ja tylysti sanonut heti ekojen treffien jälkeen jos ei kipinää heti ole.Niinhän sinä johditkin harhaan, kerta esitit kiinnostunutta vaikka olit ilmeisesti heti huomannut ettei tarvittavaa kipinää ole. Mieheltä kieltämättä yliampuva reaktio mutta olihan hän oikeassa.
Sentään kuitenkin lopetit jutun jo toisien treffien jälkeen etkä sen pidempään vedättänyt. Näitäkin nimittäin on.
Koko ketju vänistään, että pitää antaa useampia mahdollisuuksia eikä dumpata heti ja sitten kun joku antaa niin haukut tulee siitäkin. Mitä te oikein haluatte?
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sinä johditkin harhaan, kerta esitit kiinnostunutta vaikka olit ilmeisesti heti huomannut ettei tarvittavaa kipinää ole. Mieheltä kieltämättä yliampuva reaktio mutta olihan hän oikeassa.
Henkilö oli kiinnostunut toisien treffien verran ja sen verran tapahtui. Mitä harhaanjohtamista asiassa sinusta ollut?
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju vänistään, että pitää antaa useampia mahdollisuuksia eikä dumpata heti ja sitten kun joku antaa niin haukut tulee siitäkin. Mitä te oikein haluatte?
Voisiko olla, että ihmisten mielipiteet vaihtelevat? Jonkun mielestä yhdet treffit ovat tarpeeksi, toinen toivoisi useampia? Saattaa jopa olla eroa näkemyksessä sen mukaan kokeeko itse jonkun kiinnostavana. Ellei Minua joku kiinnosta, niin yhdet treffit ovat riittävästi, mutta jos Minä olen toisesta kiinnostunut niin useammat ovat paikallaan?
Alue: Aihe vapaa
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.