Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Mutta sitten hänen kannattaa etsiä suhdetta ihmisen kanssa, jolle sopii tuo käytäntö. Jos jollekin sopii paremmin kasvokkain tutustuminen, tuntuu pitkä viestittely lähinnä tilannetta latistavalta eikä saa hänen mielenkiintoaan heräämään, vaan pikemminkin päinvastoin. Kumpikaan tapa ei ole enemmän oikea tai väärä, mutta pitää muistaa se, että se, mikä on luonteva ja hyvä tapa yhdelle, ei toimi lainkaan toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Parisuhde on intiimein vuorovaikutustilanne. Valitettavasti pelkkä paneminen ei riitä vaan on pystyttävä luomaan yhteys myös henkisellä tasolla. Sori vaan nepsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Mutta sitten hänen kannattaa etsiä suhdetta ihmisen kanssa, jolle sopii tuo käytäntö. Jos jollekin sopii paremmin kasvokkain tutustuminen, tuntuu pitkä viestittely lähinnä tilannetta latistavalta eikä saa hänen mielenkiintoaan heräämään, vaan pikemminkin päinvastoin. Kumpikaan tapa ei ole enemmän oikea tai väärä, mutta pitää muistaa se, että se, mikä on luonteva ja hyvä tapa yhdelle, ei toimi lainkaan toiselle.

Kommentoinkin vain sitä, että viestittelyllä syntynyt mielikuva ihmisestä olisi jotenkin väärä.

En ole itsekään erityisen puhelias mutta odotan sen verran käytöstapoja, että saan aikuiselta vastauksena tai kommenttina muutakin kuin "entiiä", "niinkai" tms. Väkisinkin herää kysymys, että pitääkö deitti mua yksinkertasena vai vaan aivan tajuttoman tylsänä. Niin taikka näin, deittiä ei selvästikään mun seura kiinnosta. Joten miksi minua pitäisi kiinnostaa yhtään enempää? Mitä nopeammin pääsee eroon sen parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Kokemukseni mukaan se valitettavasti usein on. On sitten ihmisestä kiinni, miten pitkään viitsii tapailla ihmistä, josta ei oikein ota selvää ja johon ei nopeasti lämpene. Varmaan luonnekysymyksiä, mutta miten kaksi hitaastilämpenevää tuppisuuta introverttiä saavat vietyä asian maaliin?

Vierailija kirjoitti:

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Voi kuule, kyllä se loputtoman monologin kuunteleminenkin on aivan yhtä raskasta. Se hiljainen ihminen saattaa mielessään odottaa että suljet suusi edes hetkeksi että hänkin pääsisi välillä ääneen.

"Quiet People Have The Loudest Minds" - Stephen Hawking

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Tämä. Jos ei ole mielessä muita keskustelun aiheita niin aina voi kysellä sen toisen mielipiteitä . Haarukouda mitkä asiat kiinnostaa ja jatkaa sitten siitä. Toki kannattaa vastavuoroisesti antaa myös jotain tietoa itsesään. Esim. Talvella. Onpa paljon lunta. Pidätkö hiihtämisestä/ laskettelusta/luistelusta. Kerrot mitä itse teet. Kysyt missä toinen harrastaa ja kerrot missä itse käyt jne jne. Jos toinen ei pidä / harrasta talviurheilua kysyt mistä hän pitää jne.

Joskus itsestä tuntui treffeillä kuin olisi poliisi kuullustelemassa vastahakoista todistajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Voi kuule, kyllä se loputtoman monologin kuunteleminenkin on aivan yhtä raskasta. Se hiljainen ihminen saattaa mielessään odottaa että suljet suusi edes hetkeksi että hänkin pääsisi välillä ääneen.

Eikös tuo tilanne kerro aika selkeästi, ettei sovita yhteen ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Voi kuule, kyllä se loputtoman monologin kuunteleminenkin on aivan yhtä raskasta. Se hiljainen ihminen saattaa mielessään odottaa että suljet suusi edes hetkeksi että hänkin pääsisi välillä ääneen.

Eikös tuo tilanne kerro aika selkeästi, ettei sovita yhteen ollenkaan?

Todellakin kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Moni seurassa hiljainen hautoo aggressioita. Satun olemaan sitä tyyppiä, jolle nämä hiljaiset uskoutuvat. Monesti sympatia hiljaisempaa kohtaan on vähentynyt, kun saan kuulla, mitä tämä ajattelee muista.

Treffikumppanilta odotan, että hän osaa jollakin tavoin ilmaista kiinnostuksensa, jos sitä on. En jää arvailemaan. Parhaimmillaan treffeillä kumppanit yhdessä luovat intiimin tutustumistilanteen. Se voi olla hieno hetki, vaikka jatkoa ei tulisikaan.

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Kokemukseni mukaan se valitettavasti usein on. On sitten ihmisestä kiinni, miten pitkään viitsii tapailla ihmistä, josta ei oikein ota selvää ja johon ei nopeasti lämpene. Varmaan luonnekysymyksiä, mutta miten kaksi hitaastilämpenevää tuppisuuta introverttiä saavat vietyä asian maaliin?

Jompikumpi ihastuu niin, että hormoniryöpsähdyksen rohkaisemana menee juttelemaan? Juuri tänään Ilta-Sanomissa Valtaoja kertoo

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007930541.html

Ylipäätään en ole kiinnostunut ihmisestä, jonka perusoletus on, että minun tulisi joustaa itselleni olennaisen tärkeistä asioista ja mukautua hänen olemiseensa täysin, sen sijaan, että molemmilla on hyvä. Suhteen pikkukupruissa pitäisi tulla puolitiehen kummankin. Olen aspassa töissä ja mukaudun päivät pitkät erittäin onnistuneesti, mutta vapaalla oletan muuta kuin jatkuvaa vetäjän roolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.

https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…

Entä jos se mieskin odottaa, että toinen alkaa puhua ensin? Jonkinlainen seuraleikki siis. Se häviää, joka avaa suunsa ensin. 

Vierailija kirjoitti:

"Quiet People Have The Loudest Minds" - Stephen Hawking

Vain jos älykkyys on Stephen Hawkingin tasolla.

Jos se treffikumppani puhuu, niin sitten onkin hyvä edetä suoraan seksiin siinä treffipaikan pöydällä. Pitäähän sekin nyt heti selvittää että tietää hylätä kelvottoman heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Tuo jankutus ei mitenkään edistä ujojen asiaa. Minua ei viehätä ujot ihmiset, piste. Ihastuin puolisossani siihen, että hän on avoin ja puhelias. Hän on se, joka pitää puheita juhlissa, oli kyse syntymäpäivistä, häistä tai hautajaisista. Hän huolehtii muiden viihtyvyydestä, on hauskaa seuraa.

(Luonnollisesti hänessä oli/on paljon muutakin, mihin ihastuin, mutta "supliikkius" oli ehdottomasti yksi niistä.)

eri