Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?
21.04.2021 |
Jos ns papereilla kaikki on hyvin ja viestittely on muuten sujunut?
Itse istuin aika monta kertaa ihan hiljaa treffikumppanin kanssa kunnes alkoi mies puhumaan. Itse puhuin aluksi, mutta sitten päätin että olen niin kauan aikaa hiljaa kunnes toinen alkaa puhumaan. Ja niin se sit lopulta alkoi. Olis mennyt todella ihana mies sivusuun jos olisin ekoilla treffeillä sanonut kiitti, tää riitti.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Miksi ryhtyä terapeutiksi tai ohjaajaksi ihmiselle , jota et edes tunne. Tässä puhutaan sentään oman kumppanin hausta eikä olla töissä sossuntätinä tai hoitajana.
No sitten voi tunnustaa reilusti, että omat vuorovaikutustaidot ovat myös puutteelliset, mutta eri tavalla kuin sillä tuppisuulla keskustelukumppanilla. Että kumpaan se epänormaalin leima sitten pistetään?
Eihän tässä ole muusta kysymys kuin siitä ettei kiinnosta nähdä vaivaa tutustua tuohon tupoisuuhun. Jokaikisille tyypille ei tarvitse antaa mahdollisuutta. Voi lopettaa ihan niihin ensitreffeihin kun ei natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin ujo ja hiljainen, mutta kyllä minä nyt herranjestas treffeillä keskustelen treffikumppanin kanssa. Sehän kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvinhän voisi olla "treffeillä" yksin, jos se seuralainen ei puhu mitään.
Edelleen treffeillä voi tehdä muutakin kuin puhua, sitä paitsi ilmeet eleet reaktioit sekä huomiot kertovat paljon toisesta ihmisestä.
Jos minä tapaan jonkun tutun ihmisen kahvilassa, niin oletan että me molemmat puhumme jotain, sillä telepatia on vielä heikosti kehittynyt kyky. Muutenhan on aivan sama istua siinä pöydässä yksin kahvikupin ja vesilasin kanssa ja samalla vaikka lukea lehteä ja silmäillä lähiympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Eli olet mitä olet ja muiden täytyy nähdä ekstravaivaa tutustumiseen ihanaan sinuun? Toiset eivät ole velkaa sinulle mitään. Jos et pysty toimimaan kuten muut niin se on sinun ongelmasi.
En puhunut itsestäni, toin esiin vuorovaikutustaitojen niitä puolia, jotka olivat jääneet tässä keskustelussa vähemmälle huomiolle.
Tässä ei keskustella vuorovaikutuksesta yleisellä tasolla. Esim ammatillisessa roolissa pitää yrittää saada vuorovaikutus ja kommunikaatio toimimaan mitä erilaisimpien ihmisten kanssa toki. Tässä nyt kuitenkin puhutaan kumppanin etsimisestä ja treffeistä. Tällöin mielestäni ei ole velvollisuutta yrittää ymmärtää ja saada terapoitua tuppisuuta ilmaisemaan itseään . Jos joku haluaa kommunikoida kirjallisesti niin kannattaa vastata kirjeenvaihtoilmoituksiin. Siellä oletus on kirjallinen viestintä. IR ja varsinkin intiimeisssä suhteissa kuitenkin se keskustelu ja siihen kasvokkain liittyvä sanaton viestintä on tärkeää koska siihen liittyy tunteita. Pankkiin tai työnantajalle voi lähettää viestin tekstimuodossa.
Eka treffeillä ei liiemmin juteltu. Kielet etsi vaan toisiaan ja taidettiin molemmat olla kiiman vallassakin. Ei kylläkään "niihin" koskettu kun vasta seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kato nykyisin tulos tai ulos, 10 sekuntissa.
Älkää ihmetelkö, jos pysytte sinkkuina.
Miksi luulet että me olemme sinkkuja? Tämä on perhepalsta.
Mitä ihmeen kirjekaveruutta hakee, jos ainoa tapa kommunikoida on kirjoittaminen? Kirjeseksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen kirjekaveruutta hakee, jos ainoa tapa kommunikoida on kirjoittaminen? Kirjeseksiä?
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvinhän voisi olla "treffeillä" yksin, jos se seuralainen ei puhu mitään.
Edelleen treffeillä voi tehdä muutakin kuin puhua, sitä paitsi ilmeet eleet reaktioit sekä huomiot kertovat paljon toisesta ihmisestä.
Jos minä tapaan jonkun tutun ihmisen kahvilassa, niin oletan että me molemmat puhumme jotain, sillä telepatia on vielä heikosti kehittynyt kyky. Muutenhan on aivan sama istua siinä pöydässä yksin kahvikupin ja vesilasin kanssa ja samalla vaikka lukea lehteä ja silmäillä lähiympäristöä.
Huvittava mielikuva 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.
Mulla taas päin vastoin, pidän miehen hiljaisuutta (tiettyyn rajaan asti) hyvänä asiana. Olen itsekin aika hiljainen ja ujo uudessa seurassa, ja jos keskustelukumppani on tosi puhelias, menen usein täysin lukkoon. En lähde kilpailemaan siitä kumpi nyt saa puhua, vaan jättäydyn sitten mieluusti taka-alalle ja annan toisen olla vapaasti äänessä. Hiljaiselle puhuminen on huomattavasti helpompaa ja pystyn paremmin olemaan oma itseni. Koen että minunkin ajatuksilleni jää tilaa.
Ja se on hyvä, jos tuollaiset ihmiset löytävät toisensa.
Samaa mieltä. Ei ole vielä osunut omalle kohdalle. Jostain syystä pelkästään nuo puheliaat tuntuvat kiinnostuvan minusta ja toivovat kanssani jatkoa, vaikka itse en heidän seurassaan viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Ei kannattaisi heittäytyä marttyyriksi, siitä ei saa mitään palkintoa. Miksi et voisi ilmaista jo kirjoitteluvaiheessa, että olet hiljainen jännittäjä? Silloin se toinen voi halutessaan kuitenkin haluta tavata ja tietää, että hiljaisuutesi ei ole kiinnostuksen puutetta. Tai jos hän on hakemassa toisenlaista ihmistä niin voi lopettaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Ei kannattaisi heittäytyä marttyyriksi, siitä ei saa mitään palkintoa. Miksi et voisi ilmaista jo kirjoitteluvaiheessa, että olet hiljainen jännittäjä? Silloin se toinen voi halutessaan kuitenkin haluta tavata ja tietää, että hiljaisuutesi ei ole kiinnostuksen puutetta. Tai jos hän on hakemassa toisenlaista ihmistä niin voi lopettaa siihen.
Mitäs tuosta veetuilusta ja holhoavasta päsmäröinnistä saa palkinnoksi? Muuta kuin mlkun ihmisen maineen.
- eri kuin jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Ei kannattaisi heittäytyä marttyyriksi, siitä ei saa mitään palkintoa. Miksi et voisi ilmaista jo kirjoitteluvaiheessa, että olet hiljainen jännittäjä? Silloin se toinen voi halutessaan kuitenkin haluta tavata ja tietää, että hiljaisuutesi ei ole kiinnostuksen puutetta. Tai jos hän on hakemassa toisenlaista ihmistä niin voi lopettaa siihen.
Joo, toki voisin varoittaa etukäteen että saat sitten jutella lautasliinan kanssa. Monikohan lähtisi :D
Ei kukaan oikeasti tulkitse hiljaisuutta kiinnostuksen puutteeksi ja siksi ei halua treffeille jatkoa. Kyse on vain siitä että se hiljainen ihminen ei häntä itseään kiinnosta. Hakee erilaista kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Hiljainen jännittäjäkin voi osaltaan viedä keskustelua eteenpäin ja viestiä kiinnostustaan. Keskustelu on sitä että kuunnellaan mitä toinen sanoo ja vastataan siihen. Vähän kuin kopitelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Mitäs luulet, olisiko aloittajan asenteella osuutta ketjun sävyyn? Aloituksessa yritetään painostaa ihmisiä käyttäytymään useimmille vastenmielisellä ja haitallisellakin tavalla.
Jos kirjoitat tulevalle treffikumppanillesi, että olet ujo, älä ihmettele jos kissa meinaa viedä kielen ensitapaamisella, varsinkin kun vaikutat noin viehättävältä, no, saatat saada aika erilaisen vastaanoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Ja kumpi tässä mielestäsi menettää enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Hiljainen jännittäjäkin voi osaltaan viedä keskustelua eteenpäin ja viestiä kiinnostustaan. Keskustelu on sitä että kuunnellaan mitä toinen sanoo ja vastataan siihen. Vähän kuin kopitelua.
Osaan kyllä keskustella, mutta en ole koko aikaa äänessä suuna päänä enkä pelkää hiljaisia hetkiä. Olen huomannut että mitä puheliaampi ihminen keskustelukumppanina, sitä vähemmän puhun itse. Varsinkin jos toinen on sellaisella painostavalla tavalla puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.
Ja kumpi tässä mielestäsi menettää enemmän?
Ei ainakaan se toinen, kun minä olisin toisena osapuolena. Enkä kyllä usko että itsekään paljoa menetän.
Alue: Aihe vapaa
En puhunut itsestäni, toin esiin vuorovaikutustaitojen niitä puolia, jotka olivat jääneet tässä keskustelussa vähemmälle huomiolle.