Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.

Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.

Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.

En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.

Hiljainen jännittäjäkin voi osaltaan viedä keskustelua eteenpäin ja viestiä kiinnostustaan. Keskustelu on sitä että kuunnellaan mitä toinen sanoo ja vastataan siihen. Vähän kuin kopitelua.

Osaan kyllä keskustella, mutta en ole koko aikaa äänessä suuna päänä enkä pelkää hiljaisia hetkiä. Olen huomannut että mitä puheliaampi ihminen keskustelukumppanina, sitä vähemmän puhun itse. Varsinkin jos toinen on sellaisella painostavalla tavalla puhelias.

Sittenhän et liity aloitukseen millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.

Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.

Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.

En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.

Mitäs luulet, olisiko aloittajan asenteella osuutta ketjun sävyyn? Aloituksessa yritetään painostaa ihmisiä käyttäytymään useimmille vastenmielisellä ja haitallisellakin tavalla.

Jos kirjoitat tulevalle treffikumppanillesi, että olet ujo, älä ihmettele jos kissa meinaa viedä kielen ensitapaamisella, varsinkin kun vaikutat noin viehättävältä, no, saatat saada aika erilaisen vastaanoton.

Juu, voi olla että sillä on osuutta. Minä en ole aloittajan kanssa samalla kannalla siinä, että pitäisi antaa mahdollisuus ihmiselle, joka ei syystä tai toisesta miellytä. En ole koskaan antanut itsekään, kyllä sen huomaa jo ensimmäisillä treffeillä onko potentiaalia jatkoon.

Mutta tässä ketjussa on muutenkin puhuttu tosi negatiiviseen sävyyn hiljaisista ihmisistä. Ovatko nämä viestit menneet sinulta ohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.

Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.

Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.

En ole tuo kenelle vastasit mutta hiljainen jännittäjä minäkin. Kun tätä(kin) ketjua lukee, ei kyllä tee ollenkaan mieli lähteä enää treffailemaan. Suhtautuminen hiljaisempiin ihmisiin tuntuu olevan uskomattoman monella jopa avoimen negatiivista. Parempi antaa puheliaiden treffailla keskenään, niin ei tule aiheutettua vahingossakaan kenellekään epämiellyttäviä tilanteita.

Hiljainen jännittäjäkin voi osaltaan viedä keskustelua eteenpäin ja viestiä kiinnostustaan. Keskustelu on sitä että kuunnellaan mitä toinen sanoo ja vastataan siihen. Vähän kuin kopitelua.

Osaan kyllä keskustella, mutta en ole koko aikaa äänessä suuna päänä enkä pelkää hiljaisia hetkiä. Olen huomannut että mitä puheliaampi ihminen keskustelukumppanina, sitä vähemmän puhun itse. Varsinkin jos toinen on sellaisella painostavalla tavalla puhelias.

Sittenhän et liity aloitukseen millään tavoin.

En usko että tuo aloituksessa kuvattu ihminenkään on ollut täysin mykkä, aivan varmasti on jotain saanut suustaan ulos. Ei kuitenkaan niin paljon kuin toinen osapuoli olisi odottanut. Voi ihan hyvin olla vastaava kuin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

No juuri näin. Jos toisen kanssa viesteillessä juttu luisti hyvin, mutta treffeillä tyyppi ei puhu juuri mitään, niin tottakai minä tulkitsen sen kiinnostuksen puutteeksi. Ajattelen, että jokin minussa on sellaista, mikä häneen on vaikuttanut negatiivisesti, mutta mikä ei viestitellessä käynyt ilmi. En silloin itsekään kovin paljon juttele, enkä taatusti ala uusia treffejä ehdottelemaan. En tykkää pakeista kuitenkaan niin paljoa, että väkisin tekisin itseäni tykö ihmiselle, joka ei vaikuta kiinnostuneelta.

Puheella ne pöksyt tippuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.

https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…

Tietenkään vuorovaikutus ei ole samanlaista tekstimuodossa kuin kasvot vastatusten, mutta kyllä tekstinkin muodossa vuorovaikutusta ihmisten välillä syntyy. Tämä keskustelukin on tekstimuodossa tapahtuvaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Parisuhteissakin, ainakin omassani, osa vuorovaikutuksesta tapahtuu viestien välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.

https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…

Tietenkään vuorovaikutus ei ole samanlaista tekstimuodossa kuin kasvot vastatusten, mutta kyllä tekstinkin muodossa vuorovaikutusta ihmisten välillä syntyy. Tämä keskustelukin on tekstimuodossa tapahtuvaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Parisuhteissakin, ainakin omassani, osa vuorovaikutuksesta tapahtuu viestien välityksellä.

Meillä ei. Ainoa mitä viestitellään kirjoitetussa muodossa on tyyliin tuo maitoa, hae x

. Toki kätevää, mutta ei se tuo suhteeseen mitään läheisyyttä tai lisäarvoa. Kyllä se läheisyys muodostuu kasvokkain keskusteltaessa. Tämä kirjoitetun tekstin ulkokohtaisuus korostuu suhteen alkuvaiheessa.

Anoppi ja appi olivat kohdanneet kirjeenvaihtoilmoituksella ja kirjoitelleet toista vuotta ennen tapaamista. Heillä oli aivan kamala avioliitto. Appi olikin kuspäinen tyranni, joka eristi toisen ystävistään, sukulaisista ja mustasukkaisuudellaan puristi kaiken vapauden ja ilon elämästä. Mitään ei osannut anoppi tehdä hyvin. Huonot piirteet ja asenteet on helppo piilottaa kun ollaan yhteydessä kirjallisesti ja kirjoittaa niin mitä tietää toisen toivovan.