Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Kokemukseni mukaan se valitettavasti usein on. On sitten ihmisestä kiinni, miten pitkään viitsii tapailla ihmistä, josta ei oikein ota selvää ja johon ei nopeasti lämpene. Varmaan luonnekysymyksiä, mutta miten kaksi hitaastilämpenevää tuppisuuta introverttiä saavat vietyä asian maaliin?

Älä vedä introversiota tähän. Introversio ei tarkoita ujoutta eikä hitaastilämpeävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.

https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…

Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.

Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Voi kuule, kyllä se loputtoman monologin kuunteleminenkin on aivan yhtä raskasta. Se hiljainen ihminen saattaa mielessään odottaa että suljet suusi edes hetkeksi että hänkin pääsisi välillä ääneen.

Olen kyllä sen verran hyvä keskustelija, että annan toiselle mahdollisuuden vastailla (eli pidän siis ihan pidempiä taukoja, ja osoitan kehonkielellä, että sanohan jotain), mutta kun ei niin ei. Joidenkin kanssa ei oikeasti tulisi yhtään sanaa vaihdettua, ellei olisi itse se kuka yrittää lypsää infoa ja pitää keskustelua yllä. / sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Miksi ei? Järvi on täynnä kaloja. Toki ymmärrän, että jos tarjontaa on vähän, niin sellainen ihminen voi jäädä odottamaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Järvi todellakin on täynnä kaloja, siitä ei ole kyse, mut joillakin on vähän tiukemmat kriteerit, niin se valikoima supistuu aika pieneksi. Joten sellaisia jotka ovat paperilla hyvät ja joiden kanssa juttu luistaa ei ole niin paljoa, joten pikkuseikolla ei ole niin väliä.

Sinulla saattaa sitten käydä läpi vähän kaikenlaisia kaloja.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika valikoiva minäkin olen. Mutta en minä edes etsi "paperilla hyvää" kumppania - minusta on ihan sama, vaikka hän ei näyttäisi paperilla niin hyvältä, jos kuitenkin kemiaa ja vetovoimaa on, tullaan hyvin toimeen, huumorintaju natsaa ja keskustelut sujuu - eli kun on hyvä olla yhdessä. Paperilla hyvä tarkoittaa usein sinänsä epäolennaisiakin asioita, ja voin hyvin luopua sellaisista. Eli joo, mieluummin paperilla epätäydellinen, jonka kanssa on vaan mielettömän ihana olla, kuin paperilla hyvä, jonka kanssa oleminen on aina vähön haastavaa.

Yleensä paperilla hyvä tarkoittaa nimenomaan niitä oleellisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Quiet People Have The Loudest Minds" - Stephen Hawking

Vain jos älykkyys on Stephen Hawkingin tasolla.

Ehkä onkin, mutta sitä ei saa koskaan tietää, jos lemppaa hiljaisen heti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se mieskin odottaa, että toinen alkaa puhua ensin? Jonkinlainen seuraleikki siis. Se häviää, joka avaa suunsa ensin. 

Silloin ei tietenkään tutustuta ja tilaisuus menee ohi kummaltakin. Tällöin kumpikaan ei ollut riittävän kiinnostunut.

[/quote] Siis tarkoitatko että pitäisi riittää että toinen on paperilla hyvä? Juu ei todellakaan riitä.[/quote]

No olihan siinä lisäksi että 'viestittely on muuten sujunut'

Hyvin moni tulkitsee hiljaisuuden siten, että toista ei kiinnosta. Kannattaisi hiljaisenkin opetella sanoittamaan ajatuksiaan ja tunteitaan, ettei toisen harteille jää ajatusten lukeminen. Se on sellaista vastuun pakoilua ja parisuhteessa on vaan PAKKO osata puhua näistä tai ero tulee. Ei ole mitään oikeutta olla mykkä tai puolisosta tulee nopeasti vihainen.

Jos ei mitään anna itsestään, ei myöskään saa mitään. Niin se vaan menee.

Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Voi kuule, kyllä se loputtoman monologin kuunteleminenkin on aivan yhtä raskasta. Se hiljainen ihminen saattaa mielessään odottaa että suljet suusi edes hetkeksi että hänkin pääsisi välillä ääneen.

Olen kyllä sen verran hyvä keskustelija, että annan toiselle mahdollisuuden vastailla (eli pidän siis ihan pidempiä taukoja, ja osoitan kehonkielellä, että sanohan jotain), mutta kun ei niin ei. Joidenkin kanssa ei oikeasti tulisi yhtään sanaa vaihdettua, ellei olisi itse se kuka yrittää lypsää infoa ja pitää keskustelua yllä. / sama

Okei, no siinä tapauksessa ymmärrän että voi olla turhauttavaa.

On tullut törmättyä deittaillessa myös sellaisiin, jotka vetävät kerralla valehtelematta ainakin kymmenen minuutin monologin valitsemastaan aiheesta, eikä keskustelukumppani voi tehdä muuta kuin korkeintaan nyökkäillä, ellei halua epäkohteliaasti keskeyttää ja puhua toisen päälle. Kysyä nämä ihmiset saattavat hyvällä lykyllä jotain, mutta kaikesta näkee ettei vastaus voisi vähempää kiinnostaa. Omat jutut pyörivät mielessä koko ajan ja aihe kääntyy aina takaisin niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Tuo jankutus ei mitenkään edistä ujojen asiaa. Minua ei viehätä ujot ihmiset, piste. Ihastuin puolisossani siihen, että hän on avoin ja puhelias. Hän on se, joka pitää puheita juhlissa, oli kyse syntymäpäivistä, häistä tai hautajaisista. Hän huolehtii muiden viihtyvyydestä, on hauskaa seuraa.

(Luonnollisesti hänessä oli/on paljon muutakin, mihin ihastuin, mutta "supliikkius" oli ehdottomasti yksi niistä.)

eri

Minun miehelläni ei ole erikoisen hyvä supliikki siinä mielessä, että tykkäsi pitää puheita juhlissa ja tilaisuuksissa, mutta ihastuin häneen koska hän on avoin, lämmin ja myönteisesti asioihin ja ihmisiin suhtautuva persoona. Se ensimmäinen katsekontakti ja hymy. Ja kyllä. Olisin voinut harrastaa seksiä siinä samantien hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos se treffikumppani puhuu, niin sitten onkin hyvä edetä suoraan seksiin siinä treffipaikan pöydällä. Pitäähän sekin nyt heti selvittää että tietää hylätä kelvottoman heti kättelyssä.

Tekopyhät hiljaisten dumppaajat alapeukuttaa, vaikka paneskellaan jo viimeistään toisilla treffeillä. Hyvinhän kun sekin tiedetään, että ellei seksikään toimi niin ei hommasta mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Siis tarkoitatko että pitäisi riittää että toinen on paperilla hyvä? Juu ei todellakaan riitä.

Että papereilla on hyvä ja että viestittely sujuu.

Harva taitaa etsiä suhdetta, jossa kommunikoidaan vistien välityksellä. Vai etsitkö sinä?

En. Ja kuten sanoin aloituksessa niin mies alkoi puhumaan ajan kanssa enemmän ja enemmän. Annoin vaan vähän aikaa ja tilaa.

Kaikki eivät halua ottaa itselleen tuota miehen kuorestaan houkuttelijan roolia. On mulla kaverikin, joka kesyttää arkoja kissoja. Mulla ei riitä kiinnostus sellaiseen.

Joitakin taitaa eniten kiinnostaa (melkein) kaiken kokeneen pelimiehen puheliaisuus.... kunnes.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?

Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.

https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…

Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.

Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten. 

Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se treffikumppani puhuu, niin sitten onkin hyvä edetä suoraan seksiin siinä treffipaikan pöydällä. Pitäähän sekin nyt heti selvittää että tietää hylätä kelvottoman heti kättelyssä.

Tekopyhät hiljaisten dumppaajat alapeukuttaa, vaikka paneskellaan jo viimeistään toisilla treffeillä. Hyvinhän kun sekin tiedetään, että ellei seksikään toimi niin ei hommasta mitään tule.

Miksi kukaan haluaisi suhteen, jossa seksi ei toimi? Eikä puhuta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Miksi ei? Järvi on täynnä kaloja. Toki ymmärrän, että jos tarjontaa on vähän, niin sellainen ihminen voi jäädä odottamaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Järvi todellakin on täynnä kaloja, siitä ei ole kyse, mut joillakin on vähän tiukemmat kriteerit, niin se valikoima supistuu aika pieneksi. Joten sellaisia jotka ovat paperilla hyvät ja joiden kanssa juttu luistaa ei ole niin paljoa, joten pikkuseikolla ei ole niin väliä.

Sinulla saattaa sitten käydä läpi vähän kaikenlaisia kaloja.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika valikoiva minäkin olen. Mutta en minä edes etsi "paperilla hyvää" kumppania - minusta on ihan sama, vaikka hän ei näyttäisi paperilla niin hyvältä, jos kuitenkin kemiaa ja vetovoimaa on, tullaan hyvin toimeen, huumorintaju natsaa ja keskustelut sujuu - eli kun on hyvä olla yhdessä. Paperilla hyvä tarkoittaa usein sinänsä epäolennaisiakin asioita, ja voin hyvin luopua sellaisista. Eli joo, mieluummin paperilla epätäydellinen, jonka kanssa on vaan mielettömän ihana olla, kuin paperilla hyvä, jonka kanssa oleminen on aina vähön haastavaa.

Yleensä paperilla hyvä tarkoittaa nimenomaan niitä oleellisia asioita.

Jos niitä kriteerilistoja pitää kaikkein oleellisimpana. Minä taas pidän kaikkein tärkeimpänä vahvaa molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Ilman tätä ei ole mitään, vaikka olisi paperilla miten täydellinen. Joten olen lähtenyt siitä, että vetovoima on ykkönen ja sen jälkeen on tietyt poissulkukriteerit (rikollisuus, päihteet, vaikeat mt-ongelmat, sovinismi, fanaattisuus, elämän tavoitteiden ja tyylin vaikea yhteensovittamattomuus jne). Jos ensimmäinen kriteeri täyttyy eikä mikään poissulkukriteeri täyty, niin suhteella on mainiot edellytykset toimia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Siis tarkoitatko että pitäisi riittää että toinen on paperilla hyvä? Juu ei todellakaan riitä.

Että papereilla on hyvä ja että viestittely sujuu.

Harva taitaa etsiä suhdetta, jossa kommunikoidaan vistien välityksellä. Vai etsitkö sinä?

En. Ja kuten sanoin aloituksessa niin mies alkoi puhumaan ajan kanssa enemmän ja enemmän. Annoin vaan vähän aikaa ja tilaa.

Kaikki eivät halua ottaa itselleen tuota miehen kuorestaan houkuttelijan roolia. On mulla kaverikin, joka kesyttää arkoja kissoja. Mulla ei riitä kiinnostus sellaiseen.

Joitakin taitaa eniten kiinnostaa (melkein) kaiken kokeneen pelimiehen puheliaisuus.... kunnes.....

Näinhän sen täytyy olla, että puhelias ja avoin mies on väistämättä pelimies ja se hiljainen jöröttäjä on hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se treffikumppani puhuu, niin sitten onkin hyvä edetä suoraan seksiin siinä treffipaikan pöydällä. Pitäähän sekin nyt heti selvittää että tietää hylätä kelvottoman heti kättelyssä.

Tekopyhät hiljaisten dumppaajat alapeukuttaa, vaikka paneskellaan jo viimeistään toisilla treffeillä. Hyvinhän kun sekin tiedetään, että ellei seksikään toimi niin ei hommasta mitään tule.

Miksi kukaan haluaisi suhteen, jossa seksi ei toimi? Eikä puhuta mitään?

Sitähän minäkin ihmettelen, kun niin ahkerasti alapeukutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.

Harjoitus tekee mestarin eli täytyy poistua mahdollisimman usein sieltä omalta mukavuusalueelta niin oppii sietämään sitä sosiaalisuuden epämukavuutta. Ja jännittittynyttä oloa eikä hyydy hiljaiseksi. Yleensä ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja kiinnostuksen kohteista , joten kysymällä niistä saa osaltaan vietyä juttua eteenpäin. Kohtelias ihminen ottaa kopin ja vie osaltaan keskustelua eteenpäin. Jos yhden kanssa treffit menee pieleen niin eikun uutta yritystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Siis tarkoitatko että pitäisi riittää että toinen on paperilla hyvä? Juu ei todellakaan riitä.

Että papereilla on hyvä ja että viestittely sujuu.

Harva taitaa etsiä suhdetta, jossa kommunikoidaan vistien välityksellä. Vai etsitkö sinä?

En. Ja kuten sanoin aloituksessa niin mies alkoi puhumaan ajan kanssa enemmän ja enemmän. Annoin vaan vähän aikaa ja tilaa.

Kaikki eivät halua ottaa itselleen tuota miehen kuorestaan houkuttelijan roolia. On mulla kaverikin, joka kesyttää arkoja kissoja. Mulla ei riitä kiinnostus sellaiseen.

Joitakin taitaa eniten kiinnostaa (melkein) kaiken kokeneen pelimiehen puheliaisuus.... kunnes.....

No entäpä sitten? Minun mieheni on hauska, puhelias ja sosiaalinen eikä naamakaan kauhistuta. Kyllä, hänellä on sinkkuvuosilta takana kymmenkunta irtosuhdetta ja lisäksi pari vakavampaa suhdetta. Vasta tätä palstaa lukiessani olen tajunnut, miksi tämä on hyvä. Koska hän näkee maailman niinkuin minäkin. Ilman mitään katkeruutta vuosien torjutuksi tulemisesta. Hänen ei tarvitse märistä naisten kohtuuttomista vaatimuksista tai kitkerästi pihtarih*oritella ketään. En näe yhtäkään syytä miksi olisin mieluummin ottanut jonkun salaisesti ulimiesideologiaa hautovan hissukan, joka olisi itsekin paneskellut puoli kylää nuorempana, mutta kun kukaan ei antanut.