Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?
21.04.2021 |
Jos ns papereilla kaikki on hyvin ja viestittely on muuten sujunut?
Itse istuin aika monta kertaa ihan hiljaa treffikumppanin kanssa kunnes alkoi mies puhumaan. Itse puhuin aluksi, mutta sitten päätin että olen niin kauan aikaa hiljaa kunnes toinen alkaa puhumaan. Ja niin se sit lopulta alkoi. Olis mennyt todella ihana mies sivusuun jos olisin ekoilla treffeillä sanonut kiitti, tää riitti.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kato nykyisin tulos tai ulos, 10 sekuntissa.
Älkää ihmetelkö, jos pysytte sinkkuina.
Ei tarvitse kärvistellä sinkkuna vaikka odottaa tulevalta kumppanilta kykyä normaaliin keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Jos toinen osapuoli on kuin jäykkä 💩, ja kaikki pitää melkein väkisin hohtimilla kiskoa ulos, on hankala tutustua toiseen ihmiseen, millainen hän on ihmisenä yms. Ei jaksa, ei kiinnosta.
Saman asian ajaa kommunikoida vaikka ravintolassa sille lautasliinalle ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palve…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai onko toinen hiljaa minuutin vai vartin? Kun pitäähän toiselle antaa keskustelussa tilaa!
Minuutti vai vartti? Se voi kuule olla vaikka neljä vuotta!!!
T. Kokemusta on
Itseäni ihmetyttää, että miten nämä äärimmäisen hiljaiset ovat voineet pärjätä aikoinaan koulussa? Jo ala-asteella käytösnumero alennetaan yhdellä, jos ei puhu mitään ja tulee todistukseen huomautus ”ei osaa ilmaista itseään”. Näin ainakin omina kouluaikoinani. Ja introverttiyteen tai ujouteen tämä puhuminen ei liity. Itse ujona introverttinä olen puhelias kahden kesken ja osaan huomioida toiset, kysellä ja vastata. Itselläni on kuitenkin etu siinä, että toisaalta en ole tunkeileva, kuten täysin rajattomat ihmiset.
Sulkeutuneisuus ja liiallinen jännittäminen kuuluvat myös tiettyihin sairauksiin. Nämä, jotka väittävät, että pystyvät töissä olemaan normaalisti, mutta vain treffeillä on ongelma, eivät ole ihan realistisia. Jos he kysyisivät muiden mielipiteitä niin toisilla töissäkin voi olla ihan eri käsitys heistä. Nämä eivät välttämättä ota muita huomioon töissä, eivät jaa tietoa, eivätkä osaa työskennellä ryhmässä. Muiden mielestä he voivat olla hankalia ja itsekeskeisiä.
Ihminen voi olla myös hyvin puhelias, mutta ei anna itsestään silti mitään. Aikuisella ihmisellä täytyy olla myös mielipiteitä asioista, kaikki ei vaan voi olla yhdentekeviä tai ei ole kovin kypsä aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Valtaosa tämän ketjun viesteistä on saman henkilön kirjoittamia=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.
Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?
Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.
Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?
Ap
Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.
Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.
Tuo jankutus ei mitenkään edistä ujojen asiaa. Minua ei viehätä ujot ihmiset, piste. Ihastuin puolisossani siihen, että hän on avoin ja puhelias. Hän on se, joka pitää puheita juhlissa, oli kyse syntymäpäivistä, häistä tai hautajaisista. Hän huolehtii muiden viihtyvyydestä, on hauskaa seuraa.
(Luonnollisesti hänessä oli/on paljon muutakin, mihin ihastuin, mutta "supliikkius" oli ehdottomasti yksi niistä.)
eri
Sama sinä olet=) Monta kymmentä viestiä tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.
Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?
Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.
Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?
Ap
Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.
Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.
Tuo jankutus ei mitenkään edistä ujojen asiaa. Minua ei viehätä ujot ihmiset, piste. Ihastuin puolisossani siihen, että hän on avoin ja puhelias. Hän on se, joka pitää puheita juhlissa, oli kyse syntymäpäivistä, häistä tai hautajaisista. Hän huolehtii muiden viihtyvyydestä, on hauskaa seuraa.
(Luonnollisesti hänessä oli/on paljon muutakin, mihin ihastuin, mutta "supliikkius" oli ehdottomasti yksi niistä.)
eri
Sama sinä olet=) Monta kymmentä viestiä tässä ketjussa.
Mikä ihmeen sama? Olen kirjoittanut useamman kommentin enkä missään ole muuta väittänytkään. Ainahan näissä ketjuissa on samoilta ihmisiltä useita kommentteja, Mutta ei todellakaan kymmeniä, ja silloin kun kirjoitan alle "eri" niin tarkoitan, että en ole se, jolle edellinen kommentti oli osoitettu.
Oletko uusi palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
Treffit etenevät niillä toisiaan tapaavien ihmisten ehdoilla, eivät ”maailman”.
Minä näen tässä ketjussa monia esimerkkejä siitä, että hiljainen ajattelee maailman tai treffikumppanin olevan hänelle erityiskohtelua velkaa.
Ajattelen itse, että hiljaisuutta pitävä ei anna *minulle* mahdollisuutta tutustua häneen ja pitää hänestä. Jos ei luota toiseen edes kahvipöytäkeskustelun vertaa, miten voisi syntyä rakkaussuhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.
Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?
Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.
Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?
Ap
Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.
Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.
Tuo jankutus ei mitenkään edistä ujojen asiaa. Minua ei viehätä ujot ihmiset, piste. Ihastuin puolisossani siihen, että hän on avoin ja puhelias. Hän on se, joka pitää puheita juhlissa, oli kyse syntymäpäivistä, häistä tai hautajaisista. Hän huolehtii muiden viihtyvyydestä, on hauskaa seuraa.
(Luonnollisesti hänessä oli/on paljon muutakin, mihin ihastuin, mutta "supliikkius" oli ehdottomasti yksi niistä.)
eri
Sama sinä olet=) Monta kymmentä viestiä tässä ketjussa.
Usko tai älä myös minä olen kirjoittanut ketjuun eikä minulla ole supliikkia miestä. Ikävä kyllä tupoisuiden viestittelijöiden kannalta suurin osa ihmisistä saa suunsa auki kun tilanne vaatii ja toivoo samaa kumpoaniltaan. Jos vuorovaikutus IR on kovin vaikeaa niin ehkä kannattaa ennemmin vastailla kirjeenvaihto ilmoituksiin. Siellä odotetaan kirjallista viestittelyä.
Terv treffikuulustelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Harjoitus tekee mestarin eli täytyy poistua mahdollisimman usein sieltä omalta mukavuusalueelta niin oppii sietämään sitä sosiaalisuuden epämukavuutta. Ja jännittittynyttä oloa eikä hyydy hiljaiseksi. Yleensä ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja kiinnostuksen kohteista , joten kysymällä niistä saa osaltaan vietyä juttua eteenpäin. Kohtelias ihminen ottaa kopin ja vie osaltaan keskustelua eteenpäin. Jos yhden kanssa treffit menee pieleen niin eikun uutta yritystä.
Varmasti tiettyyn rajaan asti harjoittelemalla kehittyy. Olen tunnistanut tämän ja tosiaan yrittänyt pakottaa itseäni tapaamaan enemmän ihmisiä vaikka se onkin todella vaikeaa ja aina jännittää todella paljon. Tunnen oloni epävarmaksi, koska eihän aikuisen ihmisen pitäisi enää noin jännittää ja tämä sitten näkyy liian selvästi niillä treffeillä. Osasyynä on varmasti myös se, että mun pitäisi siinä tilanteessa vakuuttaa se toinen soveltuvuudestani kumppaniksi enkä näin ollen kykene kohtaamaan sitä toista vain ihmisenä, jonka kanssa keskustella luontevasti. On siis hankala olla oma itsensä eikä tapaaamiskumppani saa oikeastaan koskaan kohdata sitä todellista minääni.
Sinun täytyy vaan muuttaa ajatustasi noista treffeistä ja ottaa ne mukavana mahdollisuutena viettää aikaa kyseisen henkilön seurassa. Poistaa omista ajatuksistasi se paine tehdä vaikutus. Jatkoa seuraa tai sitten ei, mutta oli kiva tutustua. Kumminkin olit sen verran kiinnostava tyyppi, että sinua tultiin tapaamaan. Joskus natsaa ,joskus ei. Ei se ole niin vakavaa.
Kun sinulla kuitenkin on kavereita niin ehkä heidän kauttaan olisi helpompi tutustua johonkin heidän mukanan tuomaan sinkkuihmiseen esim jossain sktiviteetisdä tai illanvietossa- miten nyt aikaa yhdessä kulutattekin.
Olet oikeassa. Omasta ajatusmaailmastani ja asennoitumisestani kaikki lähtee. Sen verran harvoin käyn/pääsen treffeillä, että varmaan siinä on yksi syy tuohon jännitykseen ja liian vakavaan suhtautumiseeni. Ajattelen aina, että ne harvat mahdollisuudet pitää käyttää hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla, tämä aiheuttaa paineita ja samalla sitten pilaan omat mahdollisuuteni tuolla jännityksellä, kun rennompi ja kevyempi suhtautuminen olisi tuottanut melko varmasti paremman lopputuloksen.
Kaverijuttu olisi ehkä toiminut nuorempana. Nyt tässä keski-ikää kolkutellessa kaverit ovat jo pitkään olleet vakiintuneissa parisuhteissa ja viettävät aikaa lähinnä perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Miksi ryhtyä terapeutiksi tai ohjaajaksi ihmiselle , jota et edes tunne. Tässä puhutaan sentään oman kumppanin hausta eikä olla töissä sossuntätinä tai hoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Ja ymmärrän kyllä, jos ajoittainen hiljaisuuteni tai jännittämisestä johtuvat hiljaiset hetket johtavat siihen, että naiset eivät halua enää tavata. Olen hoitanut asiani omassa elämässäni itse kymmenien vuosien ajan, kykenen kommunikoimaan töissä ja erilaisten asioiden yhteydessä, omaan myös melko laajan kaveripiirin eikä heidän kanssaan ole oikeastaan koskaan ongelmia keskustelun suhteen. Uuden ihmisen tapaaminen on kuitenkin minulle sen verran harvinainen tilanne ja jos siihen vielä liitetään paineita lisäävä treffiaspekti niin se on tällaiselle vähemmän deittailua ja seurustelua kokeneelle miehelle aina jännittävä paikka. Ja vaikka olenkin yittänyt itseäni pakottaa olemaan avoimempi ja sosiaalisempi noissa tilanteissa niin välillä minulle tulee hiljaisia hetkiä, koska en juuri siinä hetkessä jännityksen ja osaamattomuuteni takia keksi mitään sanottavaa. Tahallaan en tätä tee ja haluaisinkin osata paremmin ilmaista, että minulla on esimerkiksi treffeillä mukavaa ja nautin toisen seurasta, mutta aina tämä ei vain onnistu, koska olen niin epämukavuusalueellani.
Tämä keskustelu on kyllä osoittanut selvästi, miten täysin puheliaiden ehdoilla tässä maailmassa edetään. Useimmat ketjussa ovat olleet sitä meltä, että jos et puhu, olet viallinen.
Toivotan sinulle onnea treffailuun ja toivon, että kohdallesi sattuu joku ketjun aloittajan kaltainen, joka malttaa antaa mahdollisuuden.
Jos et puhu, suljet muut ihmiset ulkopuolelle ja vetäydyt omaan kuplaasi. Miksi kukaan haluaisi tulla torjutuksi tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Eli olet mitä olet ja muiden täytyy nähdä ekstravaivaa tutustumiseen ihanaan sinuun? Toiset eivät ole velkaa sinulle mitään. Jos et pysty toimimaan kuten muut niin se on sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset. Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?
Teksti on kirjoitettua kieltä ja puheella pääsee vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Et kai tosissasi väitä, että tekstin kautta ei pääse vuorovaikutukseen?
Väitän. Miten kommunikoit parisuhteessa viestien välityksellä? Saat herätettyä tunteita, koettua yhteyttä? Kyllä ihmiset ovat pariutuneet kymmeniä tuhansia vuosia ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Aidossa vuorovaikutuksessa on muutakin kuin sanat ja tämä sanaton viestintä vahvistaa tai heikentää pelkkien sanojen merkityksen. Taidat olla an kirjolla mikäli et ymmärrä eleiden ,ilmeiden ym merkitystä. Esim. Nojautuminen puhuessa keskustelukumppania kohti ja katsekontakti kertoo normaalin ihmisen mielestä kiinnostuksesta.
https://viestintatoimistoaio.fi/blogi/sanallinen-sanaton-viestinta-kump…Tuntuu ihan tyhmältä vastata tähän näin: kirjoittamalla ja lukemalla. Sinä kirjoitat nyt ikään kuin olisin väittänyt, ettei keskustelulla ja sanattomalla viestinnällä olisi merkitystä. Tietenkin on. Mutta merkitystä voi olla myös tekstin kautta kommunikoinnilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Naamatusten viestintä ei ole ainoa tapa. Sinä olet valmis lyömään minuunkin erityisleiman melko kevyin perustein. Ehkä minä voin nyt puolestani sanoa, että et ole kovin taitava kirjoittaja ja lukija, jos et tekstin kautta osaa ilmaista tunteita ja kokea yhteyttä.
Ihmiset ovat pariutuneet ennen kirjoitustaidon keksimistä, mutta kirjoitustaito on keksitty siksi, että voidaan kommunikoida muutenkin kuin kasvotusten.
Parisuhteen kannalta on täysin irrelevanttia kommunikoida muuten kuin kasvotusten. Onko tässä haussa täysin platoninen suhde? Nykytekniikalla kaukosuhteissakin pystytään pitämään yhteyttä kasvotusten.
Tutustumisvaiheessa se saattaa olla hyvinkin relevanttia.
Platonisuus taas ei liity tähän mitenkään.
Muutama prosentti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanoja. Loput sanatonta viestintää. Paperille voit kirjoittaa mitä soopaa tahansa eikä viestin saaja voi tietää kirjoititko faktaa vai fiktiota. Sitäpaitsi on nopeampaa ja helpompaa kommunikoida ihan suoraan. Kyllä se vaikuttaa täysin platoniselta jos toinen henkilö ei pysty normaaliin vuorovaikutukseen muiden kanssa vaan kirjoittelee viestejä ja kirjeitä. Mutta siinähän sitten jää yksin. Ei ole meidän normaalien ongelma.
No niin, sieltähän se taas tuli. "Me normaalit."
Ei se tee ihmisestä epänormaalia, että hän ei mahdu teidän ahtaaseen muottiinne.
Kyllä se nepsyn puolelle kallistuu mikäli ei ole vuorovaikutustaitoja. Ja tässähän ei ole mitään pahaa tai halventavaa. Tarvitset vaan ohjausta, hoitoa ja mahdollisesti terapiaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että osaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ottaa huomioon erilaiset kommunikointityylit.
- ohis
Miksi ryhtyä terapeutiksi tai ohjaajaksi ihmiselle , jota et edes tunne. Tässä puhutaan sentään oman kumppanin hausta eikä olla töissä sossuntätinä tai hoitajana.
No sitten voi tunnustaa reilusti, että omat vuorovaikutustaidot ovat myös puutteelliset, mutta eri tavalla kuin sillä tuppisuulla keskustelukumppanilla. Että kumpaan se epänormaalin leima sitten pistetään?
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää, että miten nämä äärimmäisen hiljaiset ovat voineet pärjätä aikoinaan koulussa? Jo ala-asteella käytösnumero alennetaan yhdellä, jos ei puhu mitään ja tulee todistukseen huomautus ”ei osaa ilmaista itseään”. Näin ainakin omina kouluaikoinani. Ja introverttiyteen tai ujouteen tämä puhuminen ei liity. Itse ujona introverttinä olen puhelias kahden kesken ja osaan huomioida toiset, kysellä ja vastata. Itselläni on kuitenkin etu siinä, että toisaalta en ole tunkeileva, kuten täysin rajattomat ihmiset.
Sulkeutuneisuus ja liiallinen jännittäminen kuuluvat myös tiettyihin sairauksiin. Nämä, jotka väittävät, että pystyvät töissä olemaan normaalisti, mutta vain treffeillä on ongelma, eivät ole ihan realistisia. Jos he kysyisivät muiden mielipiteitä niin toisilla töissäkin voi olla ihan eri käsitys heistä. Nämä eivät välttämättä ota muita huomioon töissä, eivät jaa tietoa, eivätkä osaa työskennellä ryhmässä. Muiden mielestä he voivat olla hankalia ja itsekeskeisiä.
Ihminen voi olla myös hyvin puhelias, mutta ei anna itsestään silti mitään. Aikuisella ihmisellä täytyy olla myös mielipiteitä asioista, kaikki ei vaan voi olla yhdentekeviä tai ei ole kovin kypsä aikuinen ihminen.
Olen samaa mieltä. Jos vuorovaikutus treffeillä ei toimi, hyvin todennäköisesti se ei toimi myöskään työpaikalla eikä sukulaisten tai kavereiden kanssa. Vaikka ihminen itse voi niin kuvitella.
Olin joskus nuorempana treffeillä hiljaisen nuoren miehen kanssa ja hän halusi että tapaan siskonsa, kun ovat läheisiä. Oli kiusallista. Sisko yritti jututtaa veljeään joka vastaili mutisemalla, eikä edes katsonut siskoaan. Onneksi ei tullut kutsua kahville.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ole koskaan kannattanut mahdollisuuden antamista ihmiselle, josta ei heti tule oikeanlaista fiilistä. Ei ole oikein kummallekaan osapuolelle. En haluaisi olla itsekään se jonka kanssa treffataan säälistä useamman kerran.