Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Kannattaa lähteä Suomesta ulkomaille haluamaan. Suomessa on alkoholin avulla oikaistu vanhempien lapsuudessa aiheuttamat epävarmuudet ja tunnelukot.

Haluaisin kuulla nämä täällä vuorovaikutustaidoista saarnaavat ihmiset.  Onkohan teksti väkevämpää, kuin todellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvinhän voisi olla "treffeillä" yksin, jos se seuralainen ei puhu mitään.

Edelleen treffeillä voi tehdä muutakin kuin puhua, sitä paitsi ilmeet eleet reaktioit sekä huomiot kertovat paljon toisesta ihmisestä.

On todella vaikea tehdä yhtään mitään, jos toinen ei saa sanaa suustaan. Minulle ainakin treffit mykän seuralaisen kanssa olisivat niin kiusalliset, etten edes kykenisi pakottamaan itseäni tapaamaan samaa tyyppiä uudelleen. Jos haluaa käydä treffeillä, niin kyllä sen verran täytyy saada itsestään irti, että puhuu edes jotain. Ei muuten ole mahdollista tutustua, ja harvassa ovat ne ihmiset, joita kiinnostaa yrittää väkisin tavata puhumatonta ihmistä useampaan kertaan.

Minulle kaikkein kiusallisimmat treffit ovat olleet sellaiset, joissa seuralainen oli ylipuhelias ja veti koko ajan monologia itsestään ja kiinnostuksen kohteistaan. Väliin oli todella haastavaa saada sanotuksi sanaakaan. Jos siinä onnistuin, hän sivuutti sen lyhyesti tyyliin "ok"  ja jatkoi monologiaan. Ei tietoakaan vastavuoroisesta keskustelusta.

Varmaan hänkin sitten jälkeenpäin puhui, että olipas siinä mykkä seuralainen.

Tuskinpa. Tuollainen narsisti oli luultavasti sitä mieltä että olit tosi hyvä kuuntelija.

En ole mikään terapeutti enkä halua tuhlata aikaani "antamalla toisen mahdollisuuden" henkilölle, jonka kanssa homma ei toimi irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvinhän voisi olla "treffeillä" yksin, jos se seuralainen ei puhu mitään.

Edelleen treffeillä voi tehdä muutakin kuin puhua, sitä paitsi ilmeet eleet reaktioit sekä huomiot kertovat paljon toisesta ihmisestä.

On todella vaikea tehdä yhtään mitään, jos toinen ei saa sanaa suustaan. Minulle ainakin treffit mykän seuralaisen kanssa olisivat niin kiusalliset, etten edes kykenisi pakottamaan itseäni tapaamaan samaa tyyppiä uudelleen. Jos haluaa käydä treffeillä, niin kyllä sen verran täytyy saada itsestään irti, että puhuu edes jotain. Ei muuten ole mahdollista tutustua, ja harvassa ovat ne ihmiset, joita kiinnostaa yrittää väkisin tavata puhumatonta ihmistä useampaan kertaan.

Minulle kaikkein kiusallisimmat treffit ovat olleet sellaiset, joissa seuralainen oli ylipuhelias ja veti koko ajan monologia itsestään ja kiinnostuksen kohteistaan. Väliin oli todella haastavaa saada sanotuksi sanaakaan. Jos siinä onnistuin, hän sivuutti sen lyhyesti tyyliin "ok"  ja jatkoi monologiaan. Ei tietoakaan vastavuoroisesta keskustelusta.

Varmaan hänkin sitten jälkeenpäin puhui, että olipas siinä mykkä seuralainen.

Tuskinpa. Tuollainen narsisti oli luultavasti sitä mieltä että olit tosi hyvä kuuntelija.

Ei ollut. Sanoi minulle ihan suoraan että vaikutan sulkeutuneelta. No, sitä hänen seurassaan kieltämättä olinkin.

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

En etsinyt paperilla hyvää vaan ihmistä, johon ihastun ja rakastun. Ei ollut mitään tarvetta saada parisuhde, mutta kun kohdalle osui tilanne tutustua uuteen ihmiseen niin tutustuin, viihdyin välittömästi hänen seurassaan ja siitä se lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Kannattaa lähteä Suomesta ulkomaille haluamaan. Suomessa on alkoholin avulla oikaistu vanhempien lapsuudessa aiheuttamat epävarmuudet ja tunnelukot.

Suulaat viedään heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Tuskin hiljaisuutta silloin voi tulkita kiinnostuksen puutteeksi, jos tämä hiljainen/passiivinen on ilmaissut kiinnostuksensa jatkoon. Oletan että aloituksen tapauksessa oli ehkä näin?

Minä en ujona todellakaan alkaisi selittelemään vielä tuntemattomalle ihmiselle itseäni, vaan hän saisi ihan vapaasti muodostaa omat tulkintansa - vaikka sitten virheelliset sellaiset. Jos hän viihtyy kanssani sellaisena kuin olen, kiva juttu, mutta jos syystä tai toisesta ei, on hän vapaa jatkamaan etsintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvinhän voisi olla "treffeillä" yksin, jos se seuralainen ei puhu mitään.

Edelleen treffeillä voi tehdä muutakin kuin puhua, sitä paitsi ilmeet eleet reaktioit sekä huomiot kertovat paljon toisesta ihmisestä.

On todella vaikea tehdä yhtään mitään, jos toinen ei saa sanaa suustaan. Minulle ainakin treffit mykän seuralaisen kanssa olisivat niin kiusalliset, etten edes kykenisi pakottamaan itseäni tapaamaan samaa tyyppiä uudelleen. Jos haluaa käydä treffeillä, niin kyllä sen verran täytyy saada itsestään irti, että puhuu edes jotain. Ei muuten ole mahdollista tutustua, ja harvassa ovat ne ihmiset, joita kiinnostaa yrittää väkisin tavata puhumatonta ihmistä useampaan kertaan.

Tutustumista voi edelleen jatkaa viestittely muodossa, niin kuin ennen treffejä ja myöskin uusilla treffeillä jotka sisältävät enemmän aktiviteettia. Eikä se ole väkisin tapaamista vain aitoa uteliaisuutta ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan.

Ap

No kun minä en taas sitten halua suhdetta, jossa keskustelu hoidetaan viesteillä. Eikä oma kiinnostukseni ja ihastukseni syty vain ajatuksenvaihdosta, vaan kyllä se minulla vaatii sen että ollaan tekemisissä. Ja minua kiinnostaa keskustelu. Toiminnalliset treffit ei ole niinkään minulle sopiva juttu, koska en ole niin toiminnallinen ihminen. Eli voi olla, että viisain tulkinta olisi se, että ei olla vaan toisillemme sopivat ihmiset, jos toinen tarvitse paljon viestittelyä ennen tapaamista ja aktiviteetteja treffeille, ja minä taas kaipaisin kasvokkain keskustelua ja kemian tunnustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Koska minulle on ihan sama, onko toinen paperilla hyvä, jos kommunikointi ei toimi. Itse pärjään ihan hyvin sosiaalisissa tilanteissa ja pystyn kyllä viemään keskustelua eteenpäin ja kannattelemaan tilannetta, jossa toinen on hiljainen ja ujo - mutta minulla on näissä tilanteissa aina oikeasti todella epämukava ja vaivaantunut olo, ja koen ne henkisesti raskaiksi. En ole ekstrovertti, vaan pikemminkin ambivertti, ja minulle on tärkeää ihmisten kanssa se, että meillä synkkaa, juttu luistaa luontevasti ja tulee tunne, että ollaan samalla aaltopituudella. Tuollaisista tilanteista, joissa toinen on hiljaa, puuttuu se vastavuoroisuus, jota itse tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Hiljainen ihminen todennäköisesti ajattelee enemmän kuin sellanen, jolla suu jauhaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Miksi ei? Järvi on täynnä kaloja. Toki ymmärrän, että jos tarjontaa on vähän, niin sellainen ihminen voi jäädä odottamaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Järvi todellakin on täynnä kaloja, siitä ei ole kyse, mut joillakin on vähän tiukemmat kriteerit, niin se valikoima supistuu aika pieneksi. Joten sellaisia jotka ovat paperilla hyvät ja joiden kanssa juttu luistaa ei ole niin paljoa, joten pikkuseikolla ei ole niin väliä.

Sinulla saattaa sitten käydä läpi vähän kaikenlaisia kaloja.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta aika valikoiva minäkin olen. Mutta en minä edes etsi "paperilla hyvää" kumppania - minusta on ihan sama, vaikka hän ei näyttäisi paperilla niin hyvältä, jos kuitenkin kemiaa ja vetovoimaa on, tullaan hyvin toimeen, huumorintaju natsaa ja keskustelut sujuu - eli kun on hyvä olla yhdessä. Paperilla hyvä tarkoittaa usein sinänsä epäolennaisiakin asioita, ja voin hyvin luopua sellaisista. Eli joo, mieluummin paperilla epätäydellinen, jonka kanssa on vaan mielettömän ihana olla, kuin paperilla hyvä, jonka kanssa oleminen on aina vähön haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Hiljainen ihminen todennäköisesti ajattelee enemmän kuin sellanen, jolla suu jauhaa koko ajan.

Voi hyvinkin olla. Mutta nuohan ovat ääripäitä, joiden väliin jäävät vielä ne, jotka osaavat ja haluavat keskustella, kuunnella toista ja puhua itsekin. Minä ainakin haluan välttää nimenomaan nuo molemmat ääripäät, ovat kumpikin omalla tavallaan rasittavia ihmisiä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Hiljainen ihminen todennäköisesti ajattelee enemmän kuin sellanen, jolla suu jauhaa koko ajan.

Tästä ei ole mitään todisteita. Älykäs ihminen pystyy ajattelemaan myös puhuessaan ja osaa ilmaista ajatuksensa.

On raskasta joutua ylläpitämään jatkuvaa monologia. Totta kai ei tarvitse koko ajan puhua, mutta joskus kuitenkin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastapuolen on itse tehtävä selväksi, miksi on treffeillä hiljainen. Ei kukaan voi olettaa, että toinen olisi vain  ujouttaan hiljainen. Jos viestittely on mennyt hyvin ja toisen ulkonäkökin miellyttää, toisen hiljaisuutta ja passiivisuutta on hyvin vaikea tulkita muuksi kuin kiinnostuksen puutteeksi.

Eli, vastaisuudessa kannattaa sanoa, miksi on hiljainen. Silloin vastapuoli voi antaa aikaa toiselle päästä alku-ujoudestaan, eikä tyrmää jatkoa sillä perusteella.

Jep. Ja jos on niin arka ettei saa edes sanottua "olen vähän ujo uusien ihmisten kanssa", niin ei se saa suutaan auki missään muussakaan arjen tilenteessa, jos se suu vaan pitää saada auki.

Noissa mykissä on pahinta se arvailu, että mitä se ajattelee, vai ajatteleeko se lainkaan. Ei saa mitään kuvaa millainen ihminen on. Fiksu ihminen osaa miettiä jotakin puhuttavaa, jos tietää että irl ei yhtäkkiä keksi mitään.

Hiljainen ihminen todennäköisesti ajattelee enemmän kuin sellanen, jolla suu jauhaa koko ajan.

Jep. Useimmat meistä kuitenkin hoitavat ajattelun muualla kuin siinä sosiaalisessa tilanteessa, varsinkaan tutustumistilanteessa, missä kuuluu käytöstapoihin huolehtia myös toisen osapuolen viihtyvyydestä.

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Viestien välityksellä on todennäköiseisti ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä, eikä todelliseen ihmiseen. Kun todellisuus ei vastaa mielikuvaa, juttu on sitten siinä. Näin käy helposti etenkin silloin, kun viestitellään pitkään tapaamatta kasvokkain. Terveisiä vaan kaikille hitaasti lämpeneville.

Jotkut ihmiset ilmaisevat itseään paljon paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ei se viestien välityksellä syntynyt mielikuva ole silloin mitenkään väärä. Ei se myöskään tarkoita sitä, että koko suhde pitäisi hoitaa viestein, ujompikin alkaa kyllä puhua, kun on tutustuttu tarpeeksi.

Minulla on kokemuksia siitä miten hiljaisilla ihmisillä on paljon suuria salaisuuksia. Eli hiljaisuus voi olla merkki avoimuuden puutteesta.

Olin kiusallisen hiljaisilla treffeillä. Oli helpotus, kun ne olivat ohi. En halunnut jatkaa tutustumista.

Myöhemmin olen saanut tietää, että tämä hiljainen oli paitsi lastenhakkaaja myös seksiaddikti. Joten en päästänyt mitään kultakimpaletta käsistäni.

Toinen tuttuni oli alussa hiljainen. Ajan kanssa alkoi kyllä puhumaan enemmän. Selvisi, että puhumattomuus johtui lapsuustraumasta ja että tällä ihmisellä on mielenterveysongelmia ja riippuvuussairauksia. Puhumattomana nämä asiat pysyivät hänen läheisiltäänkin piilossa.

Näiden kokemusten jälkeen puhumattomuus tarkoittaa minulle pahoja asioita. Toki vaistoissa se on siltä jo aina tuntunutkin.