Miksi "hylkäät" treffikumppanin hiljaisuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat kierii haudoissaan, kun lukee näitä tekstejä. Kyllä on elämästä tullut uskomattoman vaikeaa lyhyessä ajassa. Jopa Suomen mittakaavassa.

Minusta se isovanhempien aika oli pöyristyttävää. Naiset varsinkin sietivät ja joutuivat sietämään vaikka mitä. Ennen ei ollut paremmin.

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Koska tarjolla on ihmisiä, jotka osaavat pukea ja puhua niin ei tarvitse väkisin yrittää tutustua vaikeaan ihmiseen. Miksi tuhlata aikaansa jos haluaa normaalin kumppanin? Ei treffeillä tarvitse jokin sosiaalityöntekijä tai terapeutti olla vaan tarkoitus on tutustua ja viihtyä.

Miten onnistuisi vaikka illalliskutsujen järjestämiset tai ylipäätään mikään sosiaalinen tilanne, jossa olisimme tulevaisuudessa yhdessä ? Osaako mies kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja rohkeita?

Kyllä naisenkin pitää saada treffeillä olla oma itsensä. Ei houkutella toista puhumaan antamalla erityisesti tilaa, sietämällä hiljaisuutta ja esittämällä avoimia kysymyksiä joihin ei voi vastata kyllä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat kierii haudoissaan, kun lukee näitä tekstejä. Kyllä on elämästä tullut uskomattoman vaikeaa lyhyessä ajassa. Jopa Suomen mittakaavassa.

Tuskin ennenkään on ollut pakko ryhtyä seurustelemaan kenen tahansa, joka ei kiinnosta, kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuisi vaikka illalliskutsujen järjestämiset tai ylipäätään mikään sosiaalinen tilanne, jossa olisimme tulevaisuudessa yhdessä ? Osaako mies kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja rohkeita?

Entäs esimerkiksi reklamointi pieleen menneen remontin tai vastaavan jälkeen? Kiusallinen tilanne, jossa on vaan pakko saada suu auki tai ottaa ehkä kymppitonneja takkiin. Kommunikointi päiväkodin/koulun ja muiden vanhempien kanssa? Näitä tilanteita voisi keksiä loputtomiin.

Juu ei missään nimessä ihmistä joka ei pysty puhumaan vieraille. Se ei ole parisuhteessa toinen aikuinen vaan ylimääräinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Miksi ei? Järvi on täynnä kaloja. Toki ymmärrän, että jos tarjontaa on vähän, niin sellainen ihminen voi jäädä odottamaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Järvi todellakin on täynnä kaloja, siitä ei ole kyse, mut joillakin on vähän tiukemmat kriteerit, niin se valikoima supistuu aika pieneksi. Joten sellaisia jotka ovat paperilla hyvät ja joiden kanssa juttu luistaa ei ole niin paljoa, joten pikkuseikolla ei ole niin väliä.

Sinulla saattaa sitten käydä läpi vähän kaikenlaisia kaloja.

Ai sinä olet näitä joilla on 30 sivua pitkä "kriteerilista". Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Minullakin oli sellainen, kunnes tajusin ettei monen paperilla täydellisen kanssa yksinkertaisesti löydy kemiaa ja voimakkaita tunteita. Sen jälkeen heitin kriteerilistat ja nettitreffit jorpakkoon ja tapasin livenä ihanan epätäydellisen miehen johon rakastuin täysin päätä pahkaa. 10 v myöhemmin onnellisesti naimisissa ja kolme kuvankaunista lasta. Ei kaduta.

Sinulla oli 30 sivua kriteereitä, minulla oli vain 3 kriteeriä, mutta ne 3 kriteeriä supisti tarjontaa tosi paljon.

En arvosta kyseisen tyyppistä käytöstä. Parisuhteessa ollaan livenä toisen kanssa, ja parisuhteen lähipiirin kanssa. Ei kivasti paperilla ja viestitellen. Että jos ei livenä vuorovaikuta normaalilla tavalla niin ei ole minulle tämä ihminen. En etsi kirjekaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Mulla taas päin vastoin, pidän miehen hiljaisuutta (tiettyyn rajaan asti) hyvänä asiana. Olen itsekin aika hiljainen ja ujo uudessa seurassa, ja jos keskustelukumppani on tosi puhelias, menen usein täysin lukkoon. En lähde kilpailemaan siitä kumpi nyt saa puhua, vaan jättäydyn sitten mieluusti taka-alalle ja annan toisen olla vapaasti äänessä. Hiljaiselle puhuminen on huomattavasti helpompaa ja pystyn paremmin olemaan oma itseni. Koen että minunkin ajatuksilleni jää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuisi vaikka illalliskutsujen järjestämiset tai ylipäätään mikään sosiaalinen tilanne, jossa olisimme tulevaisuudessa yhdessä ? Osaako mies kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja rohkeita?

Entäs esimerkiksi reklamointi pieleen menneen remontin tai vastaavan jälkeen? Kiusallinen tilanne, jossa on vaan pakko saada suu auki tai ottaa ehkä kymppitonneja takkiin. Kommunikointi päiväkodin/koulun ja muiden vanhempien kanssa? Näitä tilanteita voisi keksiä loputtomiin.

Juu ei missään nimessä ihmistä joka ei pysty puhumaan vieraille. Se ei ole parisuhteessa toinen aikuinen vaan ylimääräinen lapsi.

Jotkut ihmiset ovat todella puheliaita kavereiden kanssa sekä työpaikalla ja pitää vahvasti puolensa reklamaatiossa jne, mutta treffit potentiaalisen kumppanin kanssa voi olla toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Mulla taas päin vastoin, pidän miehen hiljaisuutta (tiettyyn rajaan asti) hyvänä asiana. Olen itsekin aika hiljainen ja ujo uudessa seurassa, ja jos keskustelukumppani on tosi puhelias, menen usein täysin lukkoon. En lähde kilpailemaan siitä kumpi nyt saa puhua, vaan jättäydyn sitten mieluusti taka-alalle ja annan toisen olla vapaasti äänessä. Hiljaiselle puhuminen on huomattavasti helpompaa ja pystyn paremmin olemaan oma itseni. Koen että minunkin ajatuksilleni jää tilaa.

Juurikin tämä! Miksi puheliaan naisen tulisi kärvistellä treffeillä ja parisuhteessa hiljaisen miehen kanssa, kun nämä miehet olisivat selkeästi kiinnostavampia hiljaisille naisille? Jokainen hakekoon treffiseuraa/parisuhdetta omien mieltymystensä mukaan. Säälipisteillä on kurja porskuttaa, kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Miksi ei? Järvi on täynnä kaloja. Toki ymmärrän, että jos tarjontaa on vähän, niin sellainen ihminen voi jäädä odottamaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Järvi todellakin on täynnä kaloja, siitä ei ole kyse, mut joillakin on vähän tiukemmat kriteerit, niin se valikoima supistuu aika pieneksi. Joten sellaisia jotka ovat paperilla hyvät ja joiden kanssa juttu luistaa ei ole niin paljoa, joten pikkuseikolla ei ole niin väliä.

Sinulla saattaa sitten käydä läpi vähän kaikenlaisia kaloja.

Ai sinä olet näitä joilla on 30 sivua pitkä "kriteerilista". Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Minullakin oli sellainen, kunnes tajusin ettei monen paperilla täydellisen kanssa yksinkertaisesti löydy kemiaa ja voimakkaita tunteita. Sen jälkeen heitin kriteerilistat ja nettitreffit jorpakkoon ja tapasin livenä ihanan epätäydellisen miehen johon rakastuin täysin päätä pahkaa. 10 v myöhemmin onnellisesti naimisissa ja kolme kuvankaunista lasta. Ei kaduta.

Sinulla oli 30 sivua kriteereitä, minulla oli vain 3 kriteeriä, mutta ne 3 kriteeriä supisti tarjontaa tosi paljon.

Sinulla on vaan kolme kriteeriä, mutta silti kuittailit toisessa kommentissa jollekin kriteerien väljyydestä? Ei kai se puolison löytämisen vaikeus useimmille ihmisille mikään itseisarvo ole. Varsinkaan, jos se on itse tehnyt niin vaikeaksi että pitää tehdä kompromisseja ihan perusasioistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Siis tarkoitatko että pitäisi riittää että toinen on paperilla hyvä? Juu ei todellakaan riitä.

Että papereilla on hyvä ja että viestittely sujuu.

Harva taitaa etsiä suhdetta, jossa kommunikoidaan vistien välityksellä. Vai etsitkö sinä?

En. Ja kuten sanoin aloituksessa niin mies alkoi puhumaan ajan kanssa enemmän ja enemmän. Annoin vaan vähän aikaa ja tilaa.

Puhuuko ja kolmen sanan lauseita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekasveja on kyllä omastakin takaa.

Tässä aloituksessa kerrottiin että mies ei aluksi puhunut, mutta kun antoi hieman aikaa ja tilaa niin alkoi puhumaan,joten miksi vertaat häntä huonekasvin?

Ja ehkä tässä muutenkin oli pointtina se että miksei voi antaa jollekin potentiaaliselle ihmiselle enemmän aikaa kuin yhdet treffit?

Koska ei tarvitse. Jos on sellainen olo ettei sytytä, ei houkuta luoda vielä enemmän odotuksia toiselle toisten treffien kautta, ekoilta voi kohteliaasti katkaista jutun alkuunsa. Ei ole ikinä ollut pula tarjokkaista, en ymmärrä miksi jäisi väkisin herättelemään kuollutta juttua.

Tässä nyt ei ole kyse tarjonnan puutteesta, vaan siitä että miksi jättää leikki kesken niin herkästi. Jos toinen on ns papereilla hyvä ja viestittely on mennyt kivasti, niin miksi sit jättää toisen näkemisen niihin ekoihin treffeihin, jos toinen on niillä treffeillä ollut hiljaisempi tai jos sillä on vaikka paita kiireen takia puettu nurinkurin?

Ap

Koska tarjolla on ihmisiä, jotka osaavat pukea ja puhua niin ei tarvitse väkisin yrittää tutustua vaikeaan ihmiseen. Miksi tuhlata aikaansa jos haluaa normaalin kumppanin? Ei treffeillä tarvitse jokin sosiaalityöntekijä tai terapeutti olla vaan tarkoitus on tutustua ja viihtyä.

Nimenomaan.  Ihmisen pitää myös osata ottaa vastuu itsestään ja tehdä töitä parantaakseen niitä omia heikkouksiian. Itse ainakin haluan sellaisen miehen, joka yrittää kehittää itseään. Jos on niin ujo, ettei sanaa saa suustaan, niin silloin hänen täytyy keskustella asiasta jonkinmoisen terapeutin kanssa tai mennä jonkinmoiselle esiintymistaidon kurssille eikä vain lakaista ongelmaa maton alle. 

Kuulostaa siltä että AP on tämä tarinan mies, sen verran yksipuolisesti jankkaa siitä että täydelle tuppisuulle pitäisi antaa äidillisesti 10 tilaisuutta saada sana suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuisi vaikka illalliskutsujen järjestämiset tai ylipäätään mikään sosiaalinen tilanne, jossa olisimme tulevaisuudessa yhdessä ? Osaako mies kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja rohkeita?

Entäs esimerkiksi reklamointi pieleen menneen remontin tai vastaavan jälkeen? Kiusallinen tilanne, jossa on vaan pakko saada suu auki tai ottaa ehkä kymppitonneja takkiin. Kommunikointi päiväkodin/koulun ja muiden vanhempien kanssa? Näitä tilanteita voisi keksiä loputtomiin.

Juu ei missään nimessä ihmistä joka ei pysty puhumaan vieraille. Se ei ole parisuhteessa toinen aikuinen vaan ylimääräinen lapsi.

Jotkut ihmiset ovat todella puheliaita kavereiden kanssa sekä työpaikalla ja pitää vahvasti puolensa reklamaatiossa jne, mutta treffit potentiaalisen kumppanin kanssa voi olla toinen juttu.

Ihan tosi kannattaa niitä vuorovaikutustaitoja opetella. Itsekin olen ujo ja mieluummin olisin hiljaa seurassa, mutta pystyn puhumaan normaalisti seurassa kuin seurassa. Jo alkeellisin kohteliaisuus vaatii yrittämään ja tuomaan oma panos keskusteluun sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuisi vaikka illalliskutsujen järjestämiset tai ylipäätään mikään sosiaalinen tilanne, jossa olisimme tulevaisuudessa yhdessä ? Osaako mies kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja rohkeita?

Entäs esimerkiksi reklamointi pieleen menneen remontin tai vastaavan jälkeen? Kiusallinen tilanne, jossa on vaan pakko saada suu auki tai ottaa ehkä kymppitonneja takkiin. Kommunikointi päiväkodin/koulun ja muiden vanhempien kanssa? Näitä tilanteita voisi keksiä loputtomiin.

Juu ei missään nimessä ihmistä joka ei pysty puhumaan vieraille. Se ei ole parisuhteessa toinen aikuinen vaan ylimääräinen lapsi.

Jotkut ihmiset ovat todella puheliaita kavereiden kanssa sekä työpaikalla ja pitää vahvasti puolensa reklamaatiossa jne, mutta treffit potentiaalisen kumppanin kanssa voi olla toinen juttu.

Veikkaan, että hyvin harvat. Yleensä se uusille ihmisille puhumisen jännittäminen ulottuu koko elämään, vaikka treffit olisivatkin siellä jännittävien tilanteiden kärkipäässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hiljainen mies ei ole ihana. Halusin miehen, joka on hyvä kommunikoimaan, puhelias, avoin, spontaani ja iloinen.

Mulla taas päin vastoin, pidän miehen hiljaisuutta (tiettyyn rajaan asti) hyvänä asiana. Olen itsekin aika hiljainen ja ujo uudessa seurassa, ja jos keskustelukumppani on tosi puhelias, menen usein täysin lukkoon. En lähde kilpailemaan siitä kumpi nyt saa puhua, vaan jättäydyn sitten mieluusti taka-alalle ja annan toisen olla vapaasti äänessä. Hiljaiselle puhuminen on huomattavasti helpompaa ja pystyn paremmin olemaan oma itseni. Koen että minunkin ajatuksilleni jää tilaa.

Ja se on hyvä, jos tuollaiset ihmiset löytävät toisensa.

Olet miestonttu. Sanon jo treffeillä ettei tästä tule mitään ja häivyn. Ulkona nököttävät puutkin puhuu enemmän 😬